1980-luku ja homoseksuaalisuus

Kirjavasti. Mun perheessä homoseksuaalisuuteen suhtauduttiin neutraalisti (olin lapsi 80-luvulla). Esim. mun äidillä oli lukiossa ollut julkihomo opettaja (tämä parin tuhannen asukkaan paikkakunnalla), joten hän ei suhtautunut homoseksuaalisuuteen mitenkään kummallisena asiana. Samoin eräs hänen työkaverinsa oli homo.

Ihan neutraalisti. Ketään ei kiinnostanut.

Pienillä paikkakunnilla homot oli täysin kaapissa. Asuin yli 16 000 asukkaan kaupungissa koko kasarin enkä tiennyt yhtään homoa tai lesboa.

Ne on keksitty vasta 2000-luvulla. Aiemmin tuntematon käsite.

Aidsista puhuttiin paljon homojen yhteydessä. Kuviteltiin, että he kuolevat sukupuuttoon sen takia.

Muistan kun 80-luvun puolivälissä suuntasin eräänä lauantaina Iso-Robertin kadulla sijainneeseen jeenoravintola Gambriniin. Kapakan eteen oli pysäköity uuttuuttaan kimalteleva Turbo Saab josta tiesin että paikalla oli kaalojen valtias Seppo Taigina. Menin sisään ja totta tosiaan, parhaassa pöydässä istuikin Seppo tavaramerkikseen mudostuneessa nappanahka-asussa, julmettoman kokoinen peelo sepaluksen aukosta ulkona. 

Tanssilattialla jeenot hytkyivät hikisenä lihamerenä Sepon seuratessa silmä ja peelo kovana tanssijoita. Jeenot pistivät parhaita tanssiliikeitään koska tiesivät että silloin oli mahdollista tulla kutsutuksi Sepon pöytään. Lattialla nähtiin jos jonkinmoista koreografiaa, osa heitti jopa kärrynpyörää tai kuperkeikkaa ja kaikkein eniten näytti Sepon pöytään hinkuavan Puujalka-Tenho joka siitä huolimatta että oli hävittänyt tanssin pyörteissä puujalkansa antoi mennä yhdellä jalalla kuuluisan amerikan jeenolaulajan keksimää moonwalkia.

Sepon tiikerinkatse haravoi tanssikansaa ja välillä tuikeissa silmissä välähti. Se oli signaali josta jeeno tiesi saaneensa armon saapua Sepon pöytään. Pöydässä Seppo näytti joko peukalon ylös tai alas ja jeeno nousi oitis Sepon syliin tai meni polvilleen pöydän alle ja otti peelon mui sormimerkin määräämänä. Välistä Seppo suuntasi timanttisen katseensa baarimikkoon joka kuljetti pöytään viipymättä Hennessyyn XO konjakkia jota Sepolla oli tapana juoda janoonsa kultaisesta nimikkopikaristaan paksun havannalais sikaarin kärytessä suupielessä.

Aikansa kun Seppo oli kunniapöydässään istunut hän nousi yllättäen pystyyn ja suuntasi kulkunsa wc-tiloihin. Musiikki pysähtyi, jeenot jähmettyivät sijoilleen ja hiljaisuus laskeutui Gambriiniin. Jopa äsken villisti pyörinyt diskopallo pysyi nyt paikallaan. Vessasta alkoi kuulumaan miten Seppo päästi oikein juhlamutrat pönttöön. Ilmassa oli sähköä ja mutran käryä. Yllättäen miestenhuoneesta alkoi kuulumaan uikutusta joka koveni kovenemistaan. Useimmat paikalla olleet hoksasivat että Seppo oli osunut toilettiin samaan aikaan jonkun jeenon kanssa joka nyt saisi tuta Sepon mahtipeelon voiman. Itkun sekaista ulinaa kesti tunnin. Sitten Sepon miehekäs karjaisu täytti tärykalvot ja melkein samalla ovi aukeni ja huussista nilkutti jeeno röijy väärinpäin ja pahvihousut kintuissa. Myös Seppo palasi juhlatilaan ja sillä hetkellä tiskijukka päästi levyn pyörimään ja El Bimbon keskeytynyt rytmi valtasi jeenobaarin saaden jeenot jatkamaan villejä tanssejaan. Otin vielä tuopin ja katosin yöhön. Olin saanut kohdata Sepon ja se ei unohtuisi koskaan.

Neutraalisti niihin suhtauduttiin, samoin lesboihin. Kyllä niitä tiedettiin ja tunnettiin, oltiin kavereitakin. Siihen aikaan nuo eivät tuoneet sitä suuntautumistaan esille jatkuvasti näyttävästi ja kuuluvasti, siinä syy miksi he saivat olla rauhassa. Helsingissä oli Gambrini-niminen bilepaikka, ja siellä kävivät myös heterot homo ja lesbo kavereidensa kanssa. Ei ollut mitään erikoista siinä. On  minuakin lesbot yrittäneet kotimaassa ja ulkomailla ja olen kohteliaasti tehnyt selväksi, ettei kiinnosta, olen hetero. En ole saanut vihoja heiltä vaan ovat hyväksyneet tilanteen.

Olen vasta paljon myöhemmin tajunnut mun yläasteella oli homoja / lesboja joista mulla ei ollut aavistustakaan. Osa opettajista myös tajusi elämänkokemuksen perusteella keitä oli enkä tarkoita tyttömäisiä poikia /rekkalesboja. Kaikki oli hiljaa teemasta. 

AIDS oli huonoa julkisuutta.

Ei silloin ollut mitään homoja, jos olisi ollut ne olisivat saaneet turpiinsa.

Mediassa ei puhuttu aiheesta yhtä paljon

Tämä oli myös melko tyypillinen suhtautumistapa tuohon aikaan.