Onko asperger pahin diagnoosi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun eräs sukulaistäti itki kun poikansa sai as-diagnoosin. Hän olisi ennemmin halunnut hänestä joko vaikeasti kehitysvammaisen tai liikuntakyvyttömän. Hänen mukaansa as-ihmiset ovat niin rasittavia, hävettäviä ja eivät tule koskaan pääsemään työelämään. No, pojasta tuli fyysikko. 

Koska kehitysvammaiset on aina niin aurinkoisia ja ihania, varsinkin downit. Tällaista oon kuullut adhd-ihmisenä muiden suusta ja sitten jotain älykkääksi todettua aspergeria tai adhd:ta pidetään rasittavana. Mä oon sentään käynyt lukiota ja ammattikorkeakoulun. Moniko kehveli moiseen pystyyn?

Oliko tämä sarkasmia? Oma kokemukseni heistä on kyllä ihan päinvastainen noin 99 prosentissa tapauksia. [/]

No arvaa. En mä koskaan ole ymmärtänyt downien ja kuolaavien kehveleiden ihailua. Down-mies oli käydä kiinni rintoihini töissä ja jäi juttelemaan helposti kesken töiden asiakkaiden kanssa. Todella ihana ja aurinkoinen!

Se adhd-nainen

Siis miten aspergereista näkyy empaattisuus ja se että tunteita kuitenkin on, tätä kysyn vilpittömästi???? Kun jumittavat omissa jutuissaan 24/7, eivät puhu tai kirjoita tunteistaan, eivät koskaan kysy kuulumisia tai miten muut jakselevat eivätkä ole järin avuliaita. Eikä elekieli kerro yhtään mitään, tietenkään. Ja kyllä kritiikkiä ja arvostelua tulee muiden tyhmyydestä tai tavallisuudesta, mutta ollaan täysin sokeita omille puutteille. Oon nyt parin assin kaa täysin pihalla, kun mun ymmärrys ei vaan riitä ja yhdessäolo alkanut olemaan vain rasittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei varmasti. Itse tunnen yhden, enkä kyllä tule oikein hänen kanssaan juttuun. On paha suustaan, möläyttelee ilkeitä asioita ja on muutenkin kömpelö keskusteluissa. Ei tunnu ymmärtävän mitä hänelle sanotaan, ei ymmärrä vitsiä tai sarkasmia ollenkaan. On aina pätemässä ja haastamassa riitaa jonkun kanssa, luulee olevansa kaikessa oikeassa. Piti minulle kerran pitkän tuomitsevan luennon siitä, kuinka huono ihminen olen kun pidän kissaa lemmikkinä (isossa) kerrostaloasunnossa. Sanoi, ettei tyttöystävänsä todellakaan saa ottaa kissaa lemmikiksi vaikka haluaa. Ovat nykyään eronneet ja naisella on se kauan toivomansa kissa lemmikkinä.

En todellakaan yleistä, sillä tämä on vain yksi kokemus monista ja ennen kaikkea minun kokemukseni tästä ihmisestä. Siihen vaikuttaa varmasti myös se, millainen ihminen on ylipäätään perusluonteeltaankin, millainen kasvatus jne. 

Ongelmahan tuossa on se aspergerien kaksinaamaisuuden puute. Monet ihmiset ajattelevat esimerkiksi lemmikeistä noin ja salaavat sen "normielämässä", mutta auta armias kun päästään vaikka netin anynoomipalstalle. Aspergerien mielipiteet taas pysyvät samana, oli ympäristö mikä hyvänsä.

Joo, , toisaalta on arvostettavaa että pysyy sanojensa takana ja todella sanoo mitä ajattelee, mutta ainakin juuri tuon ihmisen kohdalla asiat tulevat liiankin suoraan ulos ja hyvin tönköllä tavalla niin, että se voi loukata toista pahastikin. Itse herkkänä ihmisenä en kestäisi olla noin tahdittoman ihmisen kanssa vaikkapa parisuhteessa tai muuten hyvin läheisissä tekemisissä. Muistan kun kerran hän ja maalta kotoisin olevat kaverinsa kävivät keskustelua maalaisten ja kaupunkilaisten keskinäisistä eroista, minä olin paikalla mutta seurasin keskustelua lähinnä vierestä. Hän töksäytti, että kaikki kaupunkilaiset ovat ihan täysiä idiootteja ja snobeja eivätkä ymmärrä arvostaa maatiloja lainkaan. Olen siis kaupunkilainen, ihan fiksu enkä koskaan ollut ilmaissut hänelle mitenkään, etten arvostaisi maalaisten työtä. Muistan myös kuinka hän kerran hyvin avoimesti alkoi minulle avautumaan omasta seksielämästään vaikken ollut mitään kysynyt. Oli vähän kiusallinen tilanne. :D 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni se on paras diagnoosi. Tosin riippuu vakavuudesta. T.assin äiti

No ihan varmasti jokaisen mamman mielestä se oma pikkuinen on paras! 

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun eräs sukulaistäti itki kun poikansa sai as-diagnoosin. Hän olisi ennemmin halunnut hänestä joko vaikeasti kehitysvammaisen tai liikuntakyvyttömän. Hänen mukaansa as-ihmiset ovat niin rasittavia, hävettäviä ja eivät tule koskaan pääsemään työelämään. No, pojasta tuli fyysikko. 

Mä en todellakaan osaisi kuvitella pitäväni vaikeasti kehitysvammaista hengissä. Sellainen on hirveää rääkkäystä ihmistä kohtaan. Onneksi omalla tytöllä on "vain" lukihäiriö eikä downia.