Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko asperger pahin diagnoosi
27.12.2015 |
Mitä voit kuvitella omalle lapsellesi? Siis ei-fyysinen diagnoosi.
Kommentit (85)
Minulla on kokemusta aspergerista, koska pikkuveljelläni on se. Hän oli koulussa sellainen pikku professori, luennoi joka asiasta ja oli outolintu. Nykyään työelämässä ja pärjää hyvin tutkijantehtävissä. Siinä ei tarvita empatian osoittamista tai sosiaalisia taitoja. Hän on jopa kihloissa as-naisen kanssa.
Itse sairastuin teininä anoreksiaan, ja paranin siitä, mutta suhteeni ruokaan on jonkin verran ongelmallinen yhä. Eikä tosiaan tän palstan jatkuvat läskiketjut auta sitä. Siksi käynkin täällä hyvin harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleva AV-mamma olis pahin diagnoosi.
Tai Ylilautajonne
Mun asperger-lapsi on erittäin lämmin ja empaattinen ihminen. Jakelee paljon kohteliaisuuksia ja saa ihmiset hyvälle tuulelle. Halaa usein. Sosiaalinen kömpelyys näkyy esimerkiksi niin, että lapsi pitää pitkiä monologeja häntä kiinnostavista asioista, eikä pysty sitä keskeyttämään, vaikka toinen yrittäisi vastata puhelimeen tai koittaa vaihtaa puheenaihetta. Kerran sairaana jouduin lähtemään kesken selostuksen vessaan oksentamaan, eikä lapsi tajunnut, että nyt en oikeasti voi kuunnella, vaan tuli perässä, ja hoki vieressä, että äiti, kuulitko, äiti?
Ei ole todellakaan pahin mahdollinen diagnoosi.
Onko asperger, jos puhuu wilsonille?
Wiiiiiiilsoooooon iiii'm sooorryyyy
Vierailija kirjoitti:
No, anoreksiasta (ja bulimiasta, ja ortoreksiasta) voi parantua. Aspergeristä ei. Mutta autismin kirjo on hyvin laaja. Toisilla oireet ovat pahoja, toisilla lievempiä.
Itselläni on asperger-tytär, joka sairasti anoreksiaa. Anoreksia on parantunut, asperger ei. Eihän se sairaus ole, mutta tyttärelleni tietyt asiat tulevat aina tuottamaan vaikeuksia. Toisaalta hän on huippuälykäs. Mutta oireet vsin lievenevät, eivät katoa.
Poikien asperger on sitten aika erilaista, ja siellä on enemmän näitä töksäyttelijöitä. Siitä minulla on myös vähemmän kokemusta, paitsi työni kautta.
En tiedä, miksi anoreksia on tuollainen peikko niin monelle. Se on hyvinkin yleistä, mutta siitä voi toipua. Tämän palstan jatkuvat "läskien" haukkumisketjut muuten aiheuttavat sitä, samoin ajattelemattomat, loukkaavat kommentit. Tyttärelleni olenkin sanonut, että tälle palstalle ei pidä tulla.
T. Asperger-teinitytön äiti
P.S. Minusta pahin diagnoosi olisi jokin parantumaton syöpä tai todella vaikea kehitysvamma. Mutta jälkimmäiset nykyisin seulotaan aika hyvin.
Jos läskiketjut aiheuttavat anoreksiaa, niin kyllä taipumus on ollut jo olemassa. Sitten sen voi aiheuttaa vaikka merkkivaateketjut yhtä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asseilta ei puutu empatiaa (joltakin yksilöltä voi tietty puuttua, niin kuin ei-asseissakin), vaan he eivät osaa niitä sosiaalisia koodeja jolla se on tapana ilmaista, ainakaan sujuvasti. Tästä tutkijat on ymmärtääkseni ihan yksimielisiä.
Tuo sosiaalinen koodi-hommakin on semmoinen jota ei kannata yleistää. Kyllä itse ainakin osaan toimia sosiaalisissa tilanteissa normaalisti, oikeastaan ainut negatiivinen as-oire meikäläisellä on uusien suhteiden solmimisen hankaluus. M22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, anoreksiasta (ja bulimiasta, ja ortoreksiasta) voi parantua. Aspergeristä ei. Mutta autismin kirjo on hyvin laaja. Toisilla oireet ovat pahoja, toisilla lievempiä.
Itselläni on asperger-tytär, joka sairasti anoreksiaa. Anoreksia on parantunut, asperger ei. Eihän se sairaus ole, mutta tyttärelleni tietyt asiat tulevat aina tuottamaan vaikeuksia. Toisaalta hän on huippuälykäs. Mutta oireet vsin lievenevät, eivät katoa.
Poikien asperger on sitten aika erilaista, ja siellä on enemmän näitä töksäyttelijöitä. Siitä minulla on myös vähemmän kokemusta, paitsi työni kautta.
En tiedä, miksi anoreksia on tuollainen peikko niin monelle. Se on hyvinkin yleistä, mutta siitä voi toipua. Tämän palstan jatkuvat "läskien" haukkumisketjut muuten aiheuttavat sitä, samoin ajattelemattomat, loukkaavat kommentit. Tyttärelleni olenkin sanonut, että tälle palstalle ei pidä tulla.
T. Asperger-teinitytön äiti
P.S. Minusta pahin diagnoosi olisi jokin parantumaton syöpä tai todella vaikea kehitysvamma. Mutta jälkimmäiset nykyisin seulotaan aika hyvin.
Jos läskiketjut aiheuttavat anoreksiaa, niin kyllä taipumus on ollut jo olemassa. Sitten sen voi aiheuttaa vaikka merkkivaateketjut yhtä hyvin.
Montakos olet itse aloittanut? Aika monta, veikkaisin ;)
Yhdellä hyvällä ystävälläni on asperger :) hän on hyvin "sosiaalinen", jos näimme voi sanoa: puhuu paljon ihmisille ja on aina juttelemassa myös uusille tuntemattomille ihmisille.
Oikein mukava ihminen, halailee paljon.
Ainoa huono puoli ehkä se, ettei hän oikein huomioi keskustelukumppaniaan, saattaa puhua tunnin putkeen autoista vaikka tietää, etten tunnista edes automerkkejä saatika tiedä autoista muutenkaan _yhtään mitään_. Tai jos kerron hänelle että viisaudenhampaani poistettiin ja nyt sattuu kovasti, hän saattaa vain nyökätä ja jatkaa monologiaan.
Mutta hän on oikein avoin ihminen, eikä hänen seurassaan tarvitse miettiä mistä puhuisi, kun voi vaan nyökkäillä (puhuu niin paljon etten edes pystyisi vastaamaan tai jos vastaan hän saattaa vain puhua päälle). Toisaalta ystävyyssuhde on aika yksipuolinen - tiedän hänestä todella paljon asioita, hän luultavasti ei tiedä harrastuksiani, mieheni nimeä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poikien asperger on sitten aika erilaista, ja siellä on enemmän näitä töksäyttelijöitä. Siitä minulla on myös vähemmän kokemusta, paitsi työni kautta.
Tuttavaperheen pojalla on as + adhd. Hän ei ole mikään erakko, hänellä on ystäviäkin, toisia poikia joiden kanssa rakentelee kaikenlaista yms. Ongelmat enemmän motorisia ja aistiyliherkkyyteen liittyviä sekä joitain aika tavallisia sosiaalisia säännönmukaisuuksia vanhempansa joutuvat selittämään hänelle juurta jaksaen, miksi ihmiset toimii tietyissä tilanteessa tietyllä tavallaan. Kyselee mielellään, kuuntelee ja oppii. Muistuttaa vähän Rillit huurussa -päähenkilöä, mutta on itse oppivaisempi sosiaalisissa asioissa. On koulussa hyvä sekä matemaattisissa aineissa että kielissä. Taitoaineet ja liikunta vähän niin ja näin.
Ihan hyvältä hänen tulevaisuutensa näyttää.
Mä en en vois ikinä kasvattaa aspergerlasta. Siskolta tämä sairaus löytyy ja on osannut kyllä tehdä toisten elämästä helvettiä.
On täysin empatiakyvytön, ei hallitse minkäänlaisia ihmissuhteita, eikä sitten kestä että sisaruksilla on ystäviä/seurustelusuhteita vaan pyrkii kaikkn tavoin tuhoamaan ne. On outojen ihmisten kanssa täysin avuton mutta pönkittää omaa paremmuuttaan sitten perheessä. Eli haukkuu, arvostelee, lyttää sisaruksiaan ihan jatkuvasti. Kun olin ite siinä iässä että kavereiden kanssa olo ja kylillä hilluminen rupes kiinnostamaan sisko otti nokkiinsa ja mm. hakkeroitu mun sometileille, kirjotteli idiootteja tilapäivityksiä, sotki mjn ja silloisen poikaystäväni välit, luki päiväkirjat, väitti vanhemmille että tupakoin etc..
19-vuotiaana katkaisin välit tähän idioottiin täysin, eli olla puheväleissä, eikä tulla olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en en vois ikinä kasvattaa aspergerlasta. Siskolta tämä sairaus löytyy ja on osannut kyllä tehdä toisten elämästä helvettiä.
On täysin empatiakyvytön, ei hallitse minkäänlaisia ihmissuhteita, eikä sitten kestä että sisaruksilla on ystäviä/seurustelusuhteita vaan pyrkii kaikkn tavoin tuhoamaan ne. On outojen ihmisten kanssa täysin avuton mutta pönkittää omaa paremmuuttaan sitten perheessä. Eli haukkuu, arvostelee, lyttää sisaruksiaan ihan jatkuvasti. Kun olin ite siinä iässä että kavereiden kanssa olo ja kylillä hilluminen rupes kiinnostamaan sisko otti nokkiinsa ja mm. hakkeroitu mun sometileille, kirjotteli idiootteja tilapäivityksiä, sotki mjn ja silloisen poikaystäväni välit, luki päiväkirjat, väitti vanhemmille että tupakoin etc..
19-vuotiaana katkaisin välit tähän idioottiin täysin, eli olla puheväleissä, eikä tulla olemaan.
Olen pahoillani, että olet joutunut omassa perheessäsi kokemaan tuollaista ja sinut on jätetty yksin selviytymään tuollaisesta. Mutta asseja on todella erilaisia, ei kaikki ole kuin siskosi.
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä hyvällä ystävälläni on asperger :) hän on hyvin "sosiaalinen", jos näimme voi sanoa: puhuu paljon ihmisille ja on aina juttelemassa myös uusille tuntemattomille ihmisille.
Oikein mukava ihminen, halailee paljon.
Ainoa huono puoli ehkä se, ettei hän oikein huomioi keskustelukumppaniaan, saattaa puhua tunnin putkeen autoista vaikka tietää, etten tunnista edes automerkkejä saatika tiedä autoista muutenkaan _yhtään mitään_. Tai jos kerron hänelle että viisaudenhampaani poistettiin ja nyt sattuu kovasti, hän saattaa vain nyökätä ja jatkaa monologiaan.
Mutta hän on oikein avoin ihminen, eikä hänen seurassaan tarvitse miettiä mistä puhuisi, kun voi vaan nyökkäillä (puhuu niin paljon etten edes pystyisi vastaamaan tai jos vastaan hän saattaa vain puhua päälle). Toisaalta ystävyyssuhde on aika yksipuolinen - tiedän hänestä todella paljon asioita, hän luultavasti ei tiedä harrastuksiani, mieheni nimeä...
Jatkan vielä: tämä ystäväni pitää itseään sosiaalisesti lahjakkaana "vaikka mulla onkin asperger oon tosi sosiaalinen, eikä ihmiset varmaan ees huomaa :)". Sosiaalinen hän kyllä on, mutta kyllä se pistää ihmisillä silmään, että hän vain puhuu omista asioistaan eikä oikein anna muille puheenvuoroa.
Minulla olisikin teille kysymys: tämä ystäväni on nyt 25-vuotias "toivoton romantikko" haaveilee tyttöystävästä yms. Muttei koskaan ole seurustellut ja pysyvien ihmissuhteiden luominen vaikeaa, käy kyllä treffeillä usein, mutta treffikumppanit eivät yleensä suostu toista kertaa treffeille :( voinko kertoa ystävälleni, että treffeillä pitäisi ehkä enemmänkin kuunnella myös sitä toista, vai aiheutanko tällä kehotuksella vain mielipahaa? Ihan sydäntä särkee kuunnella ystäväni ihmettelyä siitä, miten taas toinen ei halunnut tavata uudestaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
34, todennäköisesti henkilö ottaa tästä nokkiinsa. Ei assit ymmärrä ottaa toisia huomioon samalla tavalla kuin normaalit. Etenkin jos ystäväsi lisää pökköä pesään sanomalla että "suurin osa ei huomaa että oon asperger" peitellään sairautta käyttäytymällä päinvastoin muttei ymmärretä miten ystävien kanssa keskustellaan. Ja kuka jaksaa seurustella tuollaisen kanssa? Joku hissukka-assi ja siinä kn parisuhde kyllä kohdallaan.
Meillä on as poika, joka on hyvin empaattinen. Itkee, kun elokuvassa jollekin käy huonosti. Pitää hyvää huolta pienemmistä lapsista ja hoitaa eläimiä. Koskaan ei ole raivonnut. Valtava tiedonhalu hänellä on eikä oikeen tiedä miten samanikäisiin tehdään tuttavuutta. Tykkää rutiineista. Ei paha juttu ollenkaan.
Asperger kyllä ymmärtää johonkin pisteeseen saakka, kun kerrotaan. Veljeni kaveri on asperger, en tiedä diagnoosia, mutta on niin selvä tapaus, että näkyy kilometrin päähän. Moni ei jaksa häntä, kun puhuu jatkuvasti urheilusta. Ei urheile itse lainkaan, mutta on aivan koukussa kaikkeen urheiluun, erityisesti palloilulajeihin. Mutta niin vain veli on ohjeistanut häntä, miten pitää olla tietyissä paikoissa ja ymmärtää sen sitten kyllä. Ei perusasperger osaa välttämättä itsekään loukkaantua, vaan kun säännöt opetetaan hyvissä ajoin mieluiten lapsena, niin hän noudattaa sääntöjä pilkuntarkasti.
Pahimmasta päästä olisi varmaan INCL, missä lapsi syntyy terveenä ja sitten vammautuu vähitellen ja lopulta johtaa kuolemaan. En tiedä onko tämä sitten fyysinen, ap:han ei niitä kysynyt. On kai molempia?
Vierailija kirjoitti:
Mä en en vois ikinä kasvattaa aspergerlasta. Siskolta tämä sairaus löytyy ja on osannut kyllä tehdä toisten elämästä helvettiä.
On täysin empatiakyvytön, ei hallitse minkäänlaisia ihmissuhteita, eikä sitten kestä että sisaruksilla on ystäviä/seurustelusuhteita vaan pyrkii kaikkn tavoin tuhoamaan ne. On outojen ihmisten kanssa täysin avuton mutta pönkittää omaa paremmuuttaan sitten perheessä. Eli haukkuu, arvostelee, lyttää sisaruksiaan ihan jatkuvasti. Kun olin ite siinä iässä että kavereiden kanssa olo ja kylillä hilluminen rupes kiinnostamaan sisko otti nokkiinsa ja mm. hakkeroitu mun sometileille, kirjotteli idiootteja tilapäivityksiä, sotki mjn ja silloisen poikaystäväni välit, luki päiväkirjat, väitti vanhemmille että tupakoin etc..
19-vuotiaana katkaisin välit tähän idioottiin täysin, eli olla puheväleissä, eikä tulla olemaan.
toivottavasti et kompastu omaan viisauteesi ja ole joskus siinä tilanteessa, että tarvitset siskoasi.
Alue: Aihe vapaa
No, anoreksiasta (ja bulimiasta, ja ortoreksiasta) voi parantua. Aspergeristä ei. Mutta autismin kirjo on hyvin laaja. Toisilla oireet ovat pahoja, toisilla lievempiä.
Itselläni on asperger-tytär, joka sairasti anoreksiaa. Anoreksia on parantunut, asperger ei. Eihän se sairaus ole, mutta tyttärelleni tietyt asiat tulevat aina tuottamaan vaikeuksia. Toisaalta hän on huippuälykäs. Mutta oireet vsin lievenevät, eivät katoa.
Poikien asperger on sitten aika erilaista, ja siellä on enemmän näitä töksäyttelijöitä. Siitä minulla on myös vähemmän kokemusta, paitsi työni kautta.
En tiedä, miksi anoreksia on tuollainen peikko niin monelle. Se on hyvinkin yleistä, mutta siitä voi toipua. Tämän palstan jatkuvat "läskien" haukkumisketjut muuten aiheuttavat sitä, samoin ajattelemattomat, loukkaavat kommentit. Tyttärelleni olenkin sanonut, että tälle palstalle ei pidä tulla.
T. Asperger-teinitytön äiti
P.S. Minusta pahin diagnoosi olisi jokin parantumaton syöpä tai todella vaikea kehitysvamma. Mutta jälkimmäiset nykyisin seulotaan aika hyvin.