Onko asperger pahin diagnoosi
Mitä voit kuvitella omalle lapsellesi? Siis ei-fyysinen diagnoosi.
Kommentit (85)
Ei tuo nyt niin kamalaa ole kuin tällä palstalla aina annetaan ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Mitä voit kuvitella omalle lapsellesi? Siis ei-fyysinen diagnoosi.
No ei ole. Asperger-henkilö voi elää täysin itsenäisen ja onnellisen elämän. He tietävät oikean ja väärän eron jne. Eduskunnassakin istuu tällä hetkellä ainakin kaksi assia. Heitä on paljon korkeissa tehtävissä.
Autismi vaikeana on ehkä surullinen diagnoosi äidin näkökulmasta. Sitä ei saisi koskaan lapseltaan takaisin rakkautta ainakaan osoitettuna siten, että sen ymmärtäisi. Tieto siitä, ettei autistinen lapsi saisi koskaan omaa perhettä eikä vaika-asteisena oppisi edes päiväkuivaksi, puhumaan tms.
Autistien äidit eivät varmasti jaa ajatuksiani tässä asiassa. Heillähän on jo se tieto ja kokemus jota mulla ei.
Öö, ei ole. Moni asperger pystyy vallan mainiosti itsenäiseen elämään ym. Enemmän olisin jostakin kehitysvammasta huolissani.
Sitä paitsi monet neurologiset, psykologiset ym oireet näkyvät ihan aivokuvauksissa, eli loppujen lopuksi kaikki diagnoosit taitavat olla pohjimmiltaan fyysisiä.
Tällä palstalla annetaan aspergerista aika ihmeellinen kuva, aivan niin kuin kaikki asperger-henkilöt olisivat vähintäänkin raivohulluja kehitysvammaisia. Asperger-henkilöt ovat yksilöitä siinä missä kaikki muutkin, ja jos ihminen esimerkiksi sattuu olemaan keskimääräistä älykkäämpi ja hänen aspergerpiirteensä ovat sieltä lievemmästä päästä, niin asperger voi olla hänelle jopa vahvuus.
Muistan kun Nalle luppakorvan-ääninäyttelijä kertoi as-lapselleen syövästään. Tämän kommentti oli : aha. Toinen lapsi itki vuolaasti.
Näyttelijä kertoi tämän itse tv:ssä. Aika kamalaa. Assit ovat niin tunnekylmiä.
Sukulaislapsi on as. On täysin tunteeton ja raivohullu. Eli näitäkin on.
Olen AS ja itseäni haittaisi enemmän esim. Tourette tai ADHD, jotka läheiselläni on. Tulen ihan hyvin toimeen elämässä, kunhan saan pitää välillä lepotaukoja kaikesta ja kaikista. Aspergereitakin on niin eritasoisia, ettei tätä kuitenkaan voi yleistää. Itse olen oppinut esittämään "normaalia" ja kykenen siihen jonkun aikaa, mutta tiedän myös Aspergereita, ketkä on sosiaalisesti täysin sokeita vielä aikuisenakin.
Monotonista yksinpuhelua, täydellinen empatian puutos. Veljeni on.
No ei tietenkään ole, hyvänen aika!! Pelästyisin esim. skitsofrenia- tai anoreksiadiagnoosia, myös vaikea autismi ja syvä kehitysvamma aiheuttaisi valtavasti huolta.
Vierailija kirjoitti:
Monotonista yksinpuhelua, täydellinen empatian puutos. Veljeni on.
AS-ihmisiä on hyvin erilaisia.
Assit eivät todellakaan ole tunteettomia, mutta he ilmaisevat tunteitaan toisin kuin tavikset (ja ymmärtävät tavisten tunteenilmauksia toisin kun tavikst tarkoittavat). Siksi itse heikon empatiakyvyn omaava tai välinpitämätön ihminen ei välttämättä näe heidän tunneilmaisuaan, vaan pitää heitä tunnekylminä.
Ei. Aspergereita on ollut iän ja kaiken, diagnooseja ei ole vielä edes 80-luvulla kovin herkästi saanut. Eikä kaikilla ole täydellistä empatian puutosta tai yksinpuhelua, vaan asteita on erilaisia, kuten missä tahansa jutussa. Suvussa on vaikeasti kehitysvammainen ja vaikeasti autisti, asperger on pientä noiden rinnalla. Vaikea autismi, kun lapsi on normaalin näköinen ja kokoinen, on ehkä vaikeinta, sillä tämä on vaikea hallita ja ei saa usein ymmärrystä, koska mitään ei näy päälle päin ulkonäöstä.
Lukekaa nyt hyvänen aika aspergerien läheiset, mitä asperger on! Inhottavaa, että jonkun läheinen vaikuttaa toisen olevan tunteeton. Vaikka ihmisellä on häiriö, joka estää näyttämästä tai tuomasta tunteita esille. Ei se tarkoita sitä, etteikö tunteita olisi.
Syvä autismi on aika rankka. Lisäksi jo lapsuudessa alkavat psykoosit, skitsofreniaa ei taideta juurikaan alle 16-vuotiailla diagnosoida. Tunnen oikein hyvässä kunnossa olevia aspergerlapsua. Töissä olen tavannut lapsia, joilla ei todella ole aspergeria, mutta ovat todella sairaita. Esim yrittäneet lyödä sisarusta haarukalla silmään tai saksilla kädestä läpi. Tai yrittäneet raiskata pikkusisaruksia jne. Mielestäni tuollaiset paljon rankempia, kuin as tai autismikaan.
Asseilta ei puutu empatiaa (joltakin yksilöltä voi tietty puuttua, niin kuin ei-asseissakin), vaan he eivät osaa niitä sosiaalisia koodeja jolla se on tapana ilmaista, ainakaan sujuvasti. Tästä tutkijat on ymmärtääkseni ihan yksimielisiä.
Psykopatia olisi paha, ei asperger. Skitsofrenia olisi aika ikävä. ADHD on ihan ok myös, jos osaa kasvattaa. Anoreksiasta olen itsekin ehjänä selvinnyt.
T: ADD-lapsen äiti
Itse toivoisin, että omalla lapsellani olisi lievä asperger. Ovat hienoja ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla annetaan aspergerista aika ihmeellinen kuva, aivan niin kuin kaikki asperger-henkilöt olisivat vähintäänkin raivohulluja kehitysvammaisia. Asperger-henkilöt ovat yksilöitä siinä missä kaikki muutkin, ja jos ihminen esimerkiksi sattuu olemaan keskimääräistä älykkäämpi ja hänen aspergerpiirteensä ovat sieltä lievemmästä päästä, niin asperger voi olla hänelle jopa vahvuus.
Lisäisin vielä että tältä palstalta saa kuvan että asberger on joka toisella ihmisellä
Vierailija kirjoitti:
Psykopatia olisi paha, ei asperger. Skitsofrenia olisi aika ikävä. ADHD on ihan ok myös, jos osaa kasvattaa. Anoreksiasta olen itsekin ehjänä selvinnyt.
T: ADD-lapsen äiti
Anoreksiassa kuolleisuus on kuitenkin korkeampi kuin lasten leukemiassa.
Ei ole.
Mun lapsella on asperger (ja pari fyysistä diagnoosia) ja olen hyvin kiitollinen siitä, ettei ole esim masennusta tai syömishäiriötä. Se olisi p a l j o n pahempaa. Mun lapsella on sentään hyvät todennäköisyydet selvitä elämästä onnellisena ja kasvattajallekin tämä on helpompaa.