Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voi jumalauta, odotan KOLMOSIA!!
26.12.2015 |
Tämä selvisi itseasiassa jo vähän aikaa sitten, mutta vasta nyt saan aikaiseksi kirjoittaa asiasta palstalle...
Minä ja mieheni olemme todella, siis ihan todella pienituloisia. Meillä on ennestään juuri 3 vuotta täyttänyt poika, jonka sain alle 18-vuotiaana. Olemme siis hyvin nuoria. Talous on meillä jo nyt todella tiukkaa, joten kun meille selvisi, että olen raskaana, jouduimme paniikkiin (ja minun on pakko myöntää kyseen olleen omasta huolimattomuudestamme, sillä emme käyttäneet ehkäisyä).
Pian kuitenkin tulimme siihen tulokseen, että pidämme lapsen, vaikka joutuisimmekin laskemaan elintasoamme vielä enemmän. Minusta kun ei todellakaan ole aborttiin.
Ultrassa kuitenkin selvisi, että odotankin KOLMOSIA! Voitte kuvitella, millainen järkytys se meille oli. En muista kyseisestä ultrasta paljon mitään, sillä oloni muuttui hirveän epätodelliseksi ja purskahdin vain itkuun.
Aloimme harkita ensimmäistä kertaa mieheni kanssa tosissamme aborttia (se olisi vielä mahdollista kun viikkoja on alle 12). Me kun olemme oikeasti hyvin köyhiä, enkä tiedä riittäisivätkö voimamme hoitamaan neljää pientä lasta - kaiken lisäksi olemme vasta 19-vuotiaita!
Sitten kuitenkin tajusin, että en pystyisi aborttiin. Tiedän, ettei se ole murha, mutta en halua tehdä mitään, mitä voisin myöhemmällä iällä katua. Siksi aloimmekin harkita adoptiota. Voisimme esimerkiksi antaa kaksi vauvaa adoptioon ja pitää yhden - sillä kyllä minä vielä yhden lapsen kestäisin.
Aloin kuitenkin miettiä, olisiko liian julmaa pitää vain yksi lapsi? Jos kaksi muuta joskus 18 vuoden päästä ottaisivat yhteyttä, tuntuisiko se heistä epäreilulta, että heidät annettiin pois, ja yksi jäi äidin luokse? En osaa selittää tätä ajatustani tarkemmin, toivon, että kuitenkin ymmärsitte.
Viimeinen vaihtoehto olisi kaikkien pitäminen, mutta se tekisi meille todella tiukkaa, kun meillä ei edes ole kunnollista tukiverkkoa.
Siksi kysynkin, mitä meidän teidän mielestänne pitäisi tehdä (ja huom. asiattomat kommentit voi jättää pois, en todellakaan jaksa sellaisia tässä mielentilassa)?
Kommentit (104)
Jännä, että kun minä kyselin täällä 25-vuotiaana, että kannattaako pitää lapsi, kun sairastaa masennusta eikä tunne lapsen isää, ja tulot on n. 800e/kk, niin sanottiin, että abortti ehdottomasti.
Nyt taas jollain nuoremmalla onkin neljännet lapset tulossa, ei koulutusta, töitähän ei tässä maassa tule vielä moneen vuoteen saamaan, suhteet eivät kestä vanhemmillakaan ihmisillä, niin siitä vaan, kyllä kaikki järjestyy!
Lapset ovat lahja, vaikka syntyisivät kaikki vammasina ja joutuisi yksin ne hoitamaan, kun miestä ei kiinnosta eikä sossusta saakkaan rahaa.
Näin ainakin minulle kävi. Luulisi, että opiskelija, joka sairastaa masennusta eikä ole saanut itselleen työpaikkaa, saisi toimeentulotukea. Sossusta sanottiin: "Opiskelijan pitää käydä töissä". Että entäs jos ei tulekaan jostain syystä niitä tukia? Porsaanreikiähän riittää.
Tokihan aloittaja synnyttää kolme tervettä lasta, käy samalla töissä ja lukee itsensä lääkäriksi, samalla kun mies opiskelee juristiksi ja loppuelämä voidaankin viettää Bahamalla onnellisena. Ei ole kuin vain hyviä loppuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Abortin tekisin, todellakin.
Siis ihan hirvee sääli ettei sua abortoitu!!!
Tsemiä ap:lle. Oli päätöksesi mikä tahansa. Minä tsemppaan!!!!
Mä en käsitä sitä,että aborttia harkitseva tai sen tehnyt tuomitaan.
Jos syyt on järkeviä,niin mielestäni se on silloin järkevämpää kuin synnyttää lapsi maailmaan,jossa hänestä ei voida/pystytä pitämään huolta.
Alue: Aihe vapaa
Lakisääteisesti nykyään saavat apua myös perheet, jotka eivät ole lastensuojelun asiakkaita. Googleta lapsiperheiden kotipalvelu. Riippuu vähän kunnasta, kuinka hyvin toimii, mutta tämän vuoden aikana pitäisi alkaa toimia joka paikassa.
Samalla kun kysyt tästä, saat kontaktin johtavaan ohjaajaan, jolla on mahdollisuus ja myös velvollisuus katsoa tilannettanne kokonaisuutena ja miettiä, mitä muuta apua tarvitsisitte ja voisitte saada. Vaikkapa tukiperheen. Lastensuojeluilmoitusta ei välttämättä tarvita, mutta jos teillä on tosi vaikeaa niin jotain apua voi olla helpompi saada jos on lastensuojelun asiakas. Ihan vaikeimmassa tilanteessa voi olla vaikka paras, että joku tai jotkut vauvoista pääsevät sijaisperheeseen. Se on kuitenkin kevyempi ratkaisu kuin adoptio.
Uskon, että selvittelemään ja saatte apua, kun kerrot tilanteesi sosiaalitoimeen.
Onnea vauvoista, elämä on aina ihme. Voimia vauvojen kasvattamiseen, pyydä apua!