Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voi jumalauta, odotan KOLMOSIA!!
26.12.2015 |
Tämä selvisi itseasiassa jo vähän aikaa sitten, mutta vasta nyt saan aikaiseksi kirjoittaa asiasta palstalle...
Minä ja mieheni olemme todella, siis ihan todella pienituloisia. Meillä on ennestään juuri 3 vuotta täyttänyt poika, jonka sain alle 18-vuotiaana. Olemme siis hyvin nuoria. Talous on meillä jo nyt todella tiukkaa, joten kun meille selvisi, että olen raskaana, jouduimme paniikkiin (ja minun on pakko myöntää kyseen olleen omasta huolimattomuudestamme, sillä emme käyttäneet ehkäisyä).
Pian kuitenkin tulimme siihen tulokseen, että pidämme lapsen, vaikka joutuisimmekin laskemaan elintasoamme vielä enemmän. Minusta kun ei todellakaan ole aborttiin.
Ultrassa kuitenkin selvisi, että odotankin KOLMOSIA! Voitte kuvitella, millainen järkytys se meille oli. En muista kyseisestä ultrasta paljon mitään, sillä oloni muuttui hirveän epätodelliseksi ja purskahdin vain itkuun.
Aloimme harkita ensimmäistä kertaa mieheni kanssa tosissamme aborttia (se olisi vielä mahdollista kun viikkoja on alle 12). Me kun olemme oikeasti hyvin köyhiä, enkä tiedä riittäisivätkö voimamme hoitamaan neljää pientä lasta - kaiken lisäksi olemme vasta 19-vuotiaita!
Sitten kuitenkin tajusin, että en pystyisi aborttiin. Tiedän, ettei se ole murha, mutta en halua tehdä mitään, mitä voisin myöhemmällä iällä katua. Siksi aloimmekin harkita adoptiota. Voisimme esimerkiksi antaa kaksi vauvaa adoptioon ja pitää yhden - sillä kyllä minä vielä yhden lapsen kestäisin.
Aloin kuitenkin miettiä, olisiko liian julmaa pitää vain yksi lapsi? Jos kaksi muuta joskus 18 vuoden päästä ottaisivat yhteyttä, tuntuisiko se heistä epäreilulta, että heidät annettiin pois, ja yksi jäi äidin luokse? En osaa selittää tätä ajatustani tarkemmin, toivon, että kuitenkin ymmärsitte.
Viimeinen vaihtoehto olisi kaikkien pitäminen, mutta se tekisi meille todella tiukkaa, kun meillä ei edes ole kunnollista tukiverkkoa.
Siksi kysynkin, mitä meidän teidän mielestänne pitäisi tehdä (ja huom. asiattomat kommentit voi jättää pois, en todellakaan jaksa sellaisia tässä mielentilassa)?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap. aloituksessa kerrot olevasi 19-vuotias ja olet saanut esikoisesi 18-vuotiaana, joka nyt on 3-vuotias.
Kuinkas tuo on mahdollista?
Ap kirjoitti, että esikoisen on saanut ALLE 18-vuotiaana ja on nyt 19-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta taloudelliset huolet ovat ainakin nyt alkuun kaikista pienimmät. Saatte lapsilisiä, asumistukea ym. tukia niin paljon, ettei ole mitään hätää. Ennemminkin kannattaa miettiä arjessa jaksamista, pahimmillaan kaikilla lapsilla voi olla koliikkia, voivat joutua olemaan pitkäänkin sairaalassa.
Kolmosraskaudessa on tosin korkeampi keskenmenoriski, joten nyt menette päivä kerrallaan ja kyllä asiat varmasti järjestyvät. Se on myös niin, ettei kannata turhaan maalata kauhukuvia seinälle. Kolmoset painavat kuitenkin keskimäärin 1800 g / vauva syntyessään ja se on jo ihan hyvä ja "turvallinen" paino. Eikä koliikkia tule kaikille, lapset voivat nukkua jo alusta asti hyvin. Kun lapset hieman kasvavat, on heistä toisilleen seuraa ja saatte silloin enemmän "omaa aikaa" kuin jos lapsia olisi vain yksi, kun ei tarvitse vanhempien koko ajan viihdyttää lapsia vaan voi vaikka lukea päivänlehdet ja juoda kahvin ehkä rauhassa.
Opiskeluita voitte miettiä sitten kun pääsette alkuun kolmosten kanssa. Olette vasta parikymppisiä, kun lapset syntyvät ja ehditte hyvin opiskella jonkun tutkinnon ja hakea töitä. Moni kauhistelee miten 4 lapsen kanssa pärjää, mutta ihan jo kahdella "perustyöllä" pärjää ihan hyvin, vaikka lapsia olisikin useampi.
Voi luoja....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmoset tulevat kyllä erittäin kalliiksi. Auto on pakko olla, eikä koko katraanne mahdu tavalliseen autoon. Tarvikkeita ei pysty kierrättämään vaan kaikki on hankittava erikseen. Suurimmat kustannukset ovat vasta tulossa: Neljän teini-ikäisen kulut ovat jo pari tonnia kuussa!
Käy siellä sosiaalitoimessa kysymässä millaiseen apuun sosiaalitoimi voi sitoutua. Päivittäistä apua ei ainakaan meidän kotikunnassa järjestyisi vaan suurimmaksi osaksi olisi selvittävä itse.
Lapsia ei tehdä, jos ei ole varaa niitä itse elättää.
Lapsia tähän yhteiskuntaan tarvitaan, koska eläkepommi. Ap ja miehensä ehtivät kyllä vielä opiskella ja hankkia hyvät ammatit ja olla työelämässä 40 vuotta. Heistä tulee varmasti hyviä veronmaksajia ja lapsena pesevät myöhemmin myöskin sinun takapuolesi kun olet vanhainkodissa. Joten vähän asiallisuutta kommentointiin, kiitos!
"Koska eläkepommi" -_- Koittakaa jo pikkuhiljaa tajuta että populaation määrää on ajettava alas! Jos taas lisäännytään kuin kanit, pitää näidenkin taas tehdä samoin ja seuraavien taas samoin, KOSKA ELÄKEPOMMI.........
Niin, taas nähdään vain oman navan kautta. Nyt syntyvistä kakaroista tulee tulee niitä hoidettavia, ja haluatte niitä mahdollisimman paljon...?
En usko!!!!! Laita todistekuva niin sitten vasta uskon!
Vierailija kirjoitti:
Meidän sosiaaliturva-järjestelmää ajetaan koko ajan enemmän ja enemmän alas. Enää ei voi luottaa siihen, että valtio kyllä pitää varmasti kaikista huolen ja syytää rahaa vielä tulevaisuudessakin samaan tapaan. Ihan vaan kaikille vinkiksi, kun moni tuntuu ajattelevan että tuilla tulee pärjäämään aina.
Muutaman kymmenen vuoden päästä voidaan vaan muistella tätä nykyistä systeemiä, missä isot perheet saivat vastikkeettomasti jopa muutamia tuhansia, ja yksinelävätkin melkein tonnin.
Monikkoperheiden tukia tuskin koskaan ajetaan alas Suomessa koska tiedätte-kyllä-mitkä eivät tule lähes satavarmasti koskaan saavuttamaan monilapsisen perheen elatukseen Suomessa tarvittavaa tulotasoa. Ja niitä tiedätte-kyllä-mitä valuu maahan juuri parasta aikaa enemmän kuin koskaan ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmoset ovat jo kohdussa vierekkäin, ei heitä voi erottaa.[/
Höpö höpö. Kukin sikiö on normaalissa monikkoraskaudessa omassa ruskuaispussissaan.
Eivät sikiöt ruskuaispusseissa ole. Sikiöt asustavat sikiöpusseissa ja kyllä vaan siellä samassa voi olla kaksi tai jopa kolme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea kolmosista! En itse tekisi missään nimessä aborttia, saati antaisi adoptioon ainuttakaan. Uskon kyllä, että pärjäätte. Tukia on kaikenlaisia. Eikä tukien vastaanottamisiakaan tarvitse hävetä. Suomessa kaikki isotuloisetkin ottavat mielellään esim.lapsilisät vastaan ja ruikuttavat heti, jos joku vain ehdottaakin niiden leikkausta heiltä.
Ilmeisesti et itse kuulu heihin, mutta toivottavasti kuitenkin tienaat jotakin ja maksat nämä tuet tälle porukalle.
En kuulu heihin, mutta juu, älä pelkää, olen kyllä töissä ja tienaan ja maksan veroja. Ilmeisesti itse kuulut heihin, koska heti kirpaisi..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monikkolapsia ei eroteta adoptiossa. Kaikki tai ei mitään.
Ruotsista tiedän kolmoset, jotka on adoptoitu eri perheisiin. Jokainen perhe tiesi ennen adoptiota että lapsi on yksi kolmosista, kolmoset adoptoitiin samaan aikaan. Adoptio tapahtunut 2000-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ap, toivon että mietit todella tarkkaan nyt tämän asian.
Itselläni on kokemus kaksosraskaudesta, jouduin olemaan 2kk vuodelevossa (oletko varautunut tähän?). Huoli lasten voinnista oli todella kova. Viimein lasten tilanne kärjistyi niin pahaksi että heidät otettiin sektiolla ulos. Se oli liian myöhäistä (tai sitten aikaista, keskosia kun olivat... Toinen lapsistani kuoli ja toinen jäi henkiiin vammaisena 3kk intensiivisen sairaalahoidon jälkeen. Tosiaan kuten joku jo sinulle ystävällisesti kertoikin tällaisen sairaalarupeaman kustannukset ovat melkoiset näin kauniisti ilmaistuna.
Lisäksi sinunkin tulisi varautua siihen että yksi tai useampi sikiö VOI menehtyä erinäisten komplikaatioiden johdosta. Vaikka otimme lapsellemme mahd. halvan arkun yms. Kulut hänen kuilemastaan nousivat lähes 2000:n euroon saakka.
Sitten tämä pärjääminen arjessa. Sinä et pysty synnyttämään alateitse kolmea lasta joten varaudu sektioon ja sen seurauksiin. Itselläni parantuminen oli hidasta mutta onneksi ei tullut kohtutulehdusta. Vauvan hoitaminen sektioituna vrt. alatuesynnytyksestä toipuminen oli vähintäänkin mielenkiintoinen kokemus.
Minun mieheni jätti minut ja lapset (yksi terve vanhempi lapsi) kun selvisi että lapsi on vammainen. Hän väsyi jatkuviin vastoinkäymisiin, sairaalalaskuihin yms. Stressiin. Miten olet varautunut siihen että joku tai kaikki lapsistasi olisivat vammaisia tai jäisit yksin heidän kanssaan? Apu on silloin tiukassa kokemukseni mukaan.
Mitä tulee yhteiskunnan tukiin, ne tosiaan ovat nyt alasajon kohteena. Joissakin kunnissa tilanne on todella kehno, kotiavun varaan en nyt suosittele laskemaan mitään. Viesti on hyvin selvä ollut tällä hallituskaudella, kaikki sos. ja terveysalan maksut asiakkaille tulevat NOUSEMAAN asteittain lähivuosina. Älä tee lapsia sosiaaliavun varaan. Tukia mainostavat eivät selkeästi ole koskaan taistelleet sossun kanssa sairaalalaskuista tai hakeneet vammaistukea Kelasta.
Tosiaan mieti mitä maksaa neljän lapsen elättäminen teininä, lukiokirjat, mopokortit, riparit, ajokortit...
Minä olen vahvasti abortin kannalla tilanteessasi. Olet vielä nuori ja ehdit saada lapsia jahka saat ensin hyvän ammatin. Jo yhden lapsen hoitaminen tilanteessasi on mielestäni kova urakka ja ansaitset kunnioitusta siitä. Joka tapauksessa jaksamista perheellesi!
T. Äiti, yh, sh, opiskelee "sossuksi"
En ymmärrä näitä hyvin tuomitsevia viestejä. Aika moni tuon ikäinen kuin ap elää erilaisten tukien turvin mm. opiskelijat. Harvoin esimerkiksi opiskelijaperheiden lastenhankintaa tällä palstalla näin tuomitaan vaikka lapset elätetään täysin yhteiskunnan turvin. Ap on vielä nuori ja ehtii hankkia ammatin ja työpaikan. Neljän lapsen äitinä on täysin mahdollista opiskella ja jaksaa hyvin kun pääsee välillä kotoa pois.
Ja useimmat kolmosraskaudet menee hyvin ja lapset syntyy terveinä. Ap on lisäksi nuori ja raskaus luonnollisesti alkanut, jolloin riskit on pienemmät kuin esimerkiksi hoitoalkuisessa raskaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän sosiaaliturva-järjestelmää ajetaan koko ajan enemmän ja enemmän alas. Enää ei voi luottaa siihen, että valtio kyllä pitää varmasti kaikista huolen ja syytää rahaa vielä tulevaisuudessakin samaan tapaan. Ihan vaan kaikille vinkiksi, kun moni tuntuu ajattelevan että tuilla tulee pärjäämään aina.
Muutaman kymmenen vuoden päästä voidaan vaan muistella tätä nykyistä systeemiä, missä isot perheet saivat vastikkeettomasti jopa muutamia tuhansia, ja yksinelävätkin melkein tonnin.
Sinänsä totta, mutta kyllä nuo muutokset yritetään tehdä aina parempaan suuntaan, vaikka pienin askelin ja joskus jopa askel taaksepäin välissä.
Tulisi kuitenkin järjettömän paljon kalliimmaksi olla antamatta niitä tukia. Kyseiset ihmiset syrjäytyisi, varkaus ja rikollisuus lisääntyisi, sairaudet, uhkat ja pelot, turvattomuus ja laittomuus.
Eli en usko, että ihan valintojen varassa siihen koskaan päädyttäisiin. Olisi eri jos valtio olisi siihen pakotettu ja vielä ei ole. On vain päätöksiä minne rahat ensisijaisesti jaetaan.
Minnekäs muualle kun lapsiin?
KANNATTIKO ANTAA KOLMELLE HÄÄHÄÄ :D:D:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ennestään juuri 3 vuotta täyttänyt poika, jonka sain alle 18-vuotiaana.
Aloimme harkita ensimmäistä kertaa mieheni kanssa tosissamme aborttia (se olisi vielä mahdollista kun viikkoja on alle 12). Me kun olemme oikeasti hyvin köyhiä, enkä tiedä riittäisivätkö voimamme hoitamaan neljää pientä lasta - kaiken lisäksi olemme vasta 19-vuotiaita!
Siksi kysynkin, mitä meidän teidän mielestänne pitäisi tehdä (ja huom. asiattomat kommentit voi jättää pois, en todellakaan jaksa sellaisia tässä mielentilassa)?
---------------------------------------------------------------------------------------------------
Hyvin merkillinen tapa ilmaista asia, siis kun kirjoitat että olit alle 18-vuotias kun sait esikoisesi, koska itse asiassa olit 16-vuotias - minun laskelmani mukaan.
Kysyt mitä teidän pitäisi tehdä. Adoptoikaa pois kaikki neljä!
Koska ne lapset tulevat maksamaan SINUNKIN eläkkeesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin kaikki kolme :) tuohan on ainutlaatuinen tilanne! Kannattaa selvittää millaisia tukia saisitte ja eiköhän ne raha asiat järjestyisi :)
Aina niitä tukia pitää olla saamassa! Mies luonnollisesti menee mihin tahansa työhön, vaikka onkin nuori. Ei niitä lapsia saa tehdä yhteiskunnan eli veronmaksajien elätettäväksi. Miksi muiden pitäisi elättää muiden lapset?
Koska ne lapset maksavat SINUNKIN eläkkeesi!
Näin tämä yhteiskunta toimii, vuoroin tuetaan toisia, vuoroin saadaan itse tukea.
Hei Ap! Onnea raskaudestasi! :)
Olen nelilapsisen perheen vanhin lapsi, synnyimme 2 vuoden välein juuri 90-luvun laman alkuaikoihin. Äitini kävi välissä töissä, pienipalkkaisessa duunariammatissa, isä oli töissä rakennuksilla, välillä työttömänä. Meillä oli siis ns. köyhää, neljä lasta ja pienet tulot. Äiti osti meille leluja ja vaatteita kirpputoreilta, asuimme rivitalossa, kolmiossa, lapset yhdessä huoneessa, vanhemmat toisessa (lisäksi olohuone). Pihalla oli tilaa leikkiä, samoin leikkipuistossa. Naapuruston lapset leikkivät kanssamme. Meillä oli onnellinen lapsuus. Kaiholla muistelemme lapsuuden aikoja, rakkaita paikkoja ja aurinkoisia kesäpäiviä. Eivät lapset ymmärrä köyhyydestä, eivät ainakaan ennen yläastetta. Meillä oli siistit vaatteet, enkä ainakaan itse kokenut painetta hankkia kalliimpia vaatteita. Niitä oli muutamilla "koviksilla", mutta en itse kokenut tarvetta liittyä siihen viiteryhmään.
Olemme kaikki neljä nyt aikuisia, kotoa muuttaneita. Kaikki ovat ylioppilaita, ja yliopistossa, nuorin vielä hakee opiskelemaan. Sisarukset ovat meille tärkeitä, seuraa on aina ollut, pienenä ei tarvinut leikkiä yksin. Lomamatkoja etelään emme ole tehneet, se harmitti meitä nuorena. Aikuisiällä olemmekin sitten matkustaneet senkin edestä. Vanhemmat asuvat nykyään omakotitalossa, arvostetulla alueella. Pakettitalo oli edullinen, mutta talo on tilava (5h+k+s+khh).
Itse haaveilen myös väh. 3 -lapsisesta perheestä. Omat hyvät kokemukset mielessä, toivoisin että lapseni voisivat kokea myös iloa ja seuraa sisaruksistaan. Unelmoin myös kaksosista! Tai kolmosista. Eli oma neuvoni on; pidä kaikki! Viimeistään vanhana arvostat sitä, että on lapsia, jotka tulevat sinua ja miestäsi katsomaan ja auttamaan arjen haasteissa.
Tämä on ensimmäinen ketju ikinä,jota minä pidän provona...
Vierailija kirjoitti:
Yhden 3-vuotiaan ja puolivuotisten kaksosten kanssa elämä on niin raskasta vaikka hyvä tulotaso ja auttava mies. Enää ei lähdetä minnekkään kun mies on töissä, koska tämän lauman kanssa yhden ihmisen kädet ei riitä :( Raskasta teillä tulee olemaan ja oman elämäsi voit unohtaa täysin. Kuitenkaan lapsiani en pois antaisi, mutta en sitä ala kieltämään että tämä jotenkin helppoa ja ihanaa on.
Täytyy oikein ihmetellä kuinka hankalaksi sitä voi elämänsä tehdä... Mulla lapset 3,5v 2v ja 4kk, sujuvasti käyn yksin ruokakaupassa kaikkien kanssa ja kyläilemässä, ja lapset todella vilkkaita. Mistä ihmeestä teitä "isän täytyy olla aina mukana että voidaan tehdä yhtään mitään" -vanhempia riittää? Älä pelottele toisia!
Alue: Aihe vapaa
Onko teillä jo tiedossa millaiset kolmoset ovat? Ovatko kaikki erimunaisia vai onko joukossa myös identtisiä?