Vierailija

Tämä selvisi itseasiassa jo vähän aikaa sitten, mutta vasta nyt saan aikaiseksi kirjoittaa asiasta palstalle...

Minä ja mieheni olemme todella, siis ihan todella pienituloisia. Meillä on ennestään juuri 3 vuotta täyttänyt poika, jonka sain alle 18-vuotiaana. Olemme siis hyvin nuoria. Talous on meillä jo nyt todella tiukkaa, joten kun meille selvisi, että olen raskaana, jouduimme paniikkiin (ja minun on pakko myöntää kyseen olleen omasta huolimattomuudestamme, sillä emme käyttäneet ehkäisyä).

Pian kuitenkin tulimme siihen tulokseen, että pidämme lapsen, vaikka joutuisimmekin laskemaan elintasoamme vielä enemmän. Minusta kun ei todellakaan ole aborttiin.

Ultrassa kuitenkin selvisi, että odotankin KOLMOSIA! Voitte kuvitella, millainen järkytys se meille oli. En muista kyseisestä ultrasta paljon mitään, sillä oloni muuttui hirveän epätodelliseksi ja purskahdin vain itkuun.

Aloimme harkita ensimmäistä kertaa mieheni kanssa tosissamme aborttia (se olisi vielä mahdollista kun viikkoja on alle 12). Me kun olemme oikeasti hyvin köyhiä, enkä tiedä riittäisivätkö voimamme hoitamaan neljää pientä lasta - kaiken lisäksi olemme vasta 19-vuotiaita!

Sitten kuitenkin tajusin, että en pystyisi aborttiin. Tiedän, ettei se ole murha, mutta en halua tehdä mitään, mitä voisin myöhemmällä iällä katua. Siksi aloimmekin harkita adoptiota. Voisimme esimerkiksi antaa kaksi vauvaa adoptioon ja pitää yhden - sillä kyllä minä vielä yhden lapsen kestäisin.

Aloin kuitenkin miettiä, olisiko liian julmaa pitää vain yksi lapsi? Jos kaksi muuta joskus 18 vuoden päästä ottaisivat yhteyttä, tuntuisiko se heistä epäreilulta, että heidät annettiin pois, ja yksi jäi äidin luokse? En osaa selittää tätä ajatustani tarkemmin, toivon, että kuitenkin ymmärsitte.

Viimeinen vaihtoehto olisi kaikkien pitäminen, mutta se tekisi meille todella tiukkaa, kun meillä ei edes ole kunnollista tukiverkkoa.

Siksi kysynkin, mitä meidän teidän mielestänne pitäisi tehdä (ja huom. asiattomat kommentit voi jättää pois, en todellakaan jaksa sellaisia tässä mielentilassa)?

Sivut

Kommentit (104)

Vierailija

Pitäisin kaikki lapset, oli taloudellinen tilanne mikä tahansa. Olisi mahdotonta valita vain yhtä, ja aborttia en tekisi minäkään.

Tilanne ei tokikaan ole helppo, mutta kyllä te selviäisitte, vaikka sitten yhteiskunnan avulla. Kolmosten saaminen on niin harvinainen ja ihmeellinenkin juttu, että sitä ei kannata heittää hukkaan. Onnea siis paljon raskaudesta! :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Pitäisin kaikki lapset, oli taloudellinen tilanne mikä tahansa. Olisi mahdotonta valita vain yhtä, ja aborttia en tekisi minäkään.

Tilanne ei tokikaan ole helppo, mutta kyllä te selviäisitte, vaikka sitten yhteiskunnan avulla. Kolmosten saaminen on niin harvinainen ja ihmeellinenkin juttu, että sitä ei kannata heittää hukkaan. Onnea siis paljon raskaudesta! :)

Kiitos onnitteluista!

Alan miettiä lisää tätä vaihtoehtoa. Minulle on kuitenkin epäselvää, että pystyykö esimerkiksi tilaamaan jonkinlaisen "apulaisen" kotiin, joka auttaisi vaikka huolehtimaan lapsista? Ja siis sellaista, joka olisi ainakin lähes ilmainen.
ap

Vierailija

Ohoh! Harmi että sattui tuollaiseen tilanteeseen:( Pakko kyllä vielä sanoa, että te ette kyllä näköjään siitä ekasta vahingosta oppineet yhtään mitään. 

Mitään rakentavaa tai hyödyllista en osaa sanoa.

Vierailija

Pitäisin kaikki kolme :) tuohan on ainutlaatuinen tilanne! Kannattaa selvittää millaisia tukia saisitte ja eiköhän ne raha asiat järjestyisi :)

Vierailija

Tuollaisessa tilanteeassa saatte varmasti kunnalta kotiavun. Keskustele teidän sosiaalityöntekijän kanssa!. Auttavat varmasti pahimman yli.

Vierailija

5 ja 6, sanoin, että ei asiattomia kommentteja. Kaikki ihmiset - jopa te - teette virheitä. Ja sinulle, joka kysyit, että emmekö oppineet "ensimmäisestä vahingosta", niin silloin meillä kyllä oli ehkäisy käytössä (joka kuitenkin petti).

7, selvä, voikohan tuolta Kelan sivuilta selvittää, mitä tukia voisimme saada?
ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tuollaisessa tilanteeassa saatte varmasti kunnalta kotiavun. Keskustele teidän sosiaalityöntekijän kanssa!. Auttavat varmasti pahimman yli.

Selvä, kiitos tiedosta! Lasten pitäminen alkaa pikkuhiljaa näyttää parhaimmalta valinnalta.
ap

Vierailija kirjoitti:
Tuollaisessa tilanteeassa saatte varmasti kunnalta kotiavun. Keskustele teidän sosiaalityöntekijän kanssa!. Auttavat varmasti pahimman yli.

Saahan sitä kotiapua. Mutta se maksaa.

Vanhempainrahaa ainakin maksetaan neljä kuukautta pidempään kuin tavallisesti tai sitten voitte molemmat olla miehen kanssa samaan aikaan kotona. Lapsilisät ja äitiyspakkaukset (tai rahat) saatte tietenkin myös moninkertaisina. Joissakin kaupungeissa maksetaan lisäksi monikkotukea. Vähän kunnasta riippuen varmasti myös kotiapua saa tuossa tilanteessa.

En usko että lapset nauttivat elämästä äärimmäisessä köyhyydessä kituuttaen kaksi teiniä vanhempinaan väestöongelmaan osallistuen...........

Varmasti pukkaa myöhemmin kateus päälle kun huomaavat mitä muilla lapsilla on ja mistä kaikesta saavat itse jäädä paitsi että olisi rahaa edes ruokaan.

Vierailija kirjoitti:
Pitäisin kaikki kolme :) tuohan on ainutlaatuinen tilanne! Kannattaa selvittää millaisia tukia saisitte ja eiköhän ne raha asiat järjestyisi :)

Elättekö itse tukien varassa loisien muiden siivellä vai miksi täällä kannustetaan siihen?? o_O

Mä en kannusta yhteiskunnan loiseksi alkamiseen, mutta vaihtoehdot ovat aika karut: abortti tai kahden lapsen adoptioon antaminen. Enkä vastusta aborttia, mutta tuskin sitä kannattaa tehdä, jos epäilystä on. Ja miten sen valitsisi, että mä pidän itse tän ja noi kaks muuta annan itse pois.

Aloittaja ja miehensä ovat nuoria. Ei niiden tarvitse elää tukien avulla loppuelämäänsä. Molemmat ehtivät opiskella itselleen ammatit ja päästä töihin. Vaikka kouluttautua vuorotellen, jos tilanne vaatii.

Ja kyllä, itse olisin täysin paniikissa, jos mun nyt ilmoitettaisi odottavan kolmosia. Mutta ei siinä olis paljon vaihtoehtoja.

Juulis kirjoitti:
Mä en kannusta yhteiskunnan loiseksi alkamiseen, mutta vaihtoehdot ovat aika karut: abortti tai kahden lapsen adoptioon antaminen. Enkä vastusta aborttia, mutta tuskin sitä kannattaa tehdä, jos epäilystä on. Ja miten sen valitsisi, että mä pidän itse tän ja noi kaks muuta annan itse pois.

Aloittaja ja miehensä ovat nuoria. Ei niiden tarvitse elää tukien avulla loppuelämäänsä. Molemmat ehtivät opiskella itselleen ammatit ja päästä töihin. Vaikka kouluttautua vuorotellen, jos tilanne vaatii.

Ja kyllä, itse olisin täysin paniikissa, jos mun nyt ilmoitettaisi odottavan kolmosia. Mutta ei siinä olis paljon vaihtoehtoja.

Jos kaikki vaihtoehdot ovat paskoja, kannattaa minusta valita se ainoa jossa joutuu vain itse kärsimään tyhmyytensä seuraukset.

Eli abortti.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla