Vierailija

Kysymys otsikossa. Minua ärsyttää rikas ja koulutettu ystävä, joka ei omaa sen vertaa käytöstapoja, että osaisi olla joka paikassa arvostelematta rahvaita, itseäni mukaan lukien.

Sivut

Kommentit (57)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Eivät ymmärrä että en ole töissä 8-16/ma-pe, vaan maatalouslomittajana ihan miten sattuu, vieläpä kaksi kertaa päivässä!

Vierailija

- Jos ei kunnioita muiden aikaa. Tulee sovittuihin tapaamisiin myöhässä/ei ollenkaan.
- Päälle puhuminen
- Jos yhteydenpito on yksipuolista, siis että itse saa aina ottaa yhteyttä, ja silti kaveri kehtaa valittaa kun "ei ikinä nähdä tai soitella".
- "Minäminäminäeikäkukaanmuu".
- Valittaminen samoista asioista, joille ei kuitenkaan aio tehdä mitään.

Vierailija

Yhdessä kaveripiirissä oletetaan, että mä järjestän (ja maksan) aina kaiken.

Toinen kaveri luulee vähän väliä, että olen suuttunut jostain, jos en esim. vastaa viestiin sekunnin sisään.

Kolmas kaveri on järkyttävän konservatiivinen ja tuomitseva.

On mulla muutama ihan sellainenkin ystävä, josta ei ole valittamista :)

Vierailija

Päälle puhuminen. En saa kerrottua oikein mitään juttua loppuun, ellen korota ääntäni. Toisaalta ärsyttää myös ajoittainen puhumattomuus. Tympii sikana pähkäillä, että mistä tuo nyt mököttää.

Vierailija

Se, että esittää varakkaampaa kuin todellisuudessa on. Ei halua myöntää että huonosti menee, firmansa on menossa konkurssiin... 

Vierailija

Puhuu minulle huolistaan sillä olen hyvä kuuntelemaan mutta ei kuuntele minun huoliani ja viihtyy paremmin muiden kanssa silloin kun hänellä ei ole huolia. Pitää minua varmaan ilmaisena terapeuttinaan ystävän sijaan.

Vierailija

Omalla kohdallani ystävistäni tuli vihollisia. Oltiin tunnettu jo pitkän aikaa kunnes kaikki vain yhtäkkiä muuttui. Selkäänpuukotus ja erinäiset valheet alkoivat kiertää kaveripiirissä. Ja sain selville, että tämä pitkäaikainen lapsuudenystäväni olin hänen ystävänsä kanssa asialle. Hän ei asiaa kieltänyt, joten laitoin välit poikki.

Eli kaksinaamaisuus ja selkäänpuukotus...tosin tässä vaiheessa ei voida enää puhua ystävyydestä

Vierailija

- Jos ajatellaan, että olen vieläkin kaikessa niin kuin silloin joskus sata vuotta sitten.

- Ei kuunnella oikeasti, vaan vedetään johtopäätös ja vaihdetaan aihetta.

- Neuvominen, jos ei ole kysytty mitään neuvoja.

-Jos puhun ja valitan joskus jostain, niin ei se tarkoita etten aio ikinä tehdä asioille mitään, vaan puhun asioita auki, koska se voi selkiyttää asioita itselleni.

-Jos valitetaan samoja asioita moneen kertaan peräkkäin. Jos puhelut venyy ja paukkuu niin että jaaritellaan samoja asioita eikä osata lopettaa.

-Paheksuminen ja vertailu niin että ystävän elämä on automaattisesti se johon kaikkea tulee verrata.

Vierailija

Minkälaisia ystäviä teillä oikein on? Miksi halutte olla heidän ystäviään tai miksi ette esimerkiksi huomauta heille näistä ongelmista?

Omat ystäväni ovat herttaisia, mukavia, luotettavia ja lojaaleja "puutteistaan" huolimatta..

Vierailija

Puhuminen tyylillä kuin elämä potkisi koko ajan päähän, vaikka kaikki tavoitteet elämässä saavuttanut, joita on halunnutkin:

- pääsy haluamaansa opiskelupaikkaan ja sen jälkeen

-  työskentely samassa firmassa 80-luvun alusta saakka

- jokainen neljästä lapsesta saanut alkunsa heti kun on halunnut. 2 tyttöä ja 2 poikaa

- saanut maksimi hoitovapaat jokaisen lapsen kohdalla

- kaksi kesämökkiä käytettävissä

-  terveyttä on riittänyt kaikille ja menestystä

Silti ystävä valittaa päätään puistellen tyyliin, kuinka rankkaa oli kun kerran yhdellä lapsella oli talvella hiukan ihottumaa ja kunpa läheiset tajuaisivat miten raskasta hänellä on ollut kun lapsi sairasti...

Jne. Todellisuudessa ei ole tarvinnut koskaan kokea esim työttömyyttä, lapsettomuutta, sairautta tai puutetta mistään.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla