Lue keskustelun säännöt.
Mitä kadut elämässäsi eniten?
25.12.2015 |
Mitä asiaa, tapahtumaa, valintaa tms. kadut elämässäsi eniten? Katuminenhan ei sinänsä auta mitään - tehtyä kun ei saa tekemättömäksi, mutta minkä asian esim. jättäisit tekemättä jos olisit nyt tilanteessa?
Aloitan itse; Kadun eniten sitä, että en opiskelujeni loppuaikoina panostanut yhtään vaan keskityin muihin asioihin, lisäksi olen aikoinaan valinnut alani aivan väärin. Harmittaa nyt huonot paperit ja väärään alaan menetetty aika.
Kommentit (168)
Se että harrastin seksiä monen tuntemattoman kanssa. Se että seurustelin mulkkujen kanssa. Se että olin aina tuhannen kännissä. Kaduttaa ettei kukaan kertonut minun olevan arvokkaampi, onneksi nyt tiedän paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-miestä joka alkoholisoitui. Vuosia meni hukkaan useita ja alkoholismi vaan paheni kun lapset syntyivät. En ymmärrä kuinka jaksoin sitä ilkeilyä, uhkailua ja rahasotkuja. Aina sai pelätä koska korkki taas aukeaa.
Häpesin miestä niin paljon etten enää pyytänyt edes ketään kylään. Menetin sen vuoksi ihania ystäviä elämästäni.
Eron jälkeen mies ei tietenkään ole kyennyt edes auttamaan lasten hoidossa. Lapset ovat nyt isoina kertoneet kuinka pelkäsivät isää. Se on minulle kaikista kamalinta.
Että olin nuorena niin arka ja toisten ohjailtavissa ja sen vuoksi en opiskellut mitä halusin ja mitä olisi kannattanut. Elämä kulkenut arvottomia teitä ja suoranaista pahuutta ollut. Jospa olisin valinnut ja tehnyt toisin.
-ensimmäistä opiskeluvalintaani. Toisaalta pystyisin hyödyntämään sitä taloudellisesti, jos vain olisi enemmän aikaa
-monenmontaa ihmissuhdeasiaa
-en lapsena ja nuorena osannut vaatia tarpeeksi, sanoa suoria sanoja ja pitää puoliani
-en lapsena ja teininä opiskellut sataprosenttisella motivaatiolla, koska kuvittelin että en tarvitsisi joidenkin alojen tietoja ja taitoja. Kuvittelin keskinkertaisuuden riittävän.
Etten jättänyt miestäni jo vuosia sitten vaan jaksoin uskoa parempaan. Nyt 25-vuotiaana säästän salaa, jotten joudu taloudellisesti vaikeuksiin yksin jäädessäni. 5 vuotta olen nyt elänyt miehen kanssa, joka on kuin pieni lapsi. Olen passannut ja paaponut saamatta mitään takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä, etten antanut "äijälle" paremmin turpiin. Tänä vuonna elämäni on pilattu, täysin.
Vierailija kirjoitti:
Sitä, etten antanut "äijälle" paremmin turpiin. Tänä vuonna elämäni on pilattu, täysin.
Toivottavasti tarkoitit kuvainnollista "turpiin antamista" etkä kirjaimellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En panostanut lukiossa opiskeluun tarpeeksi :/ no ehkä joskus käyn iltalukion jos vielä vuosienkin päästä harmittaa.
Entistä parisuhdettani. Halusin lähes joka päivä viimeisen puolen vuoden ajan kuolla tämän miehen takia. Hän oli myös kamala narsisti. Oon vaan niin kiitollinen että oon elossa nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruuden huonoa suhdetta joka vei vuosia kaiken muun. Mies etsi itseänsä(lähinna paikallisessa pubissa) ja kirjotteli paskoja runoja ja oli kuin suurikin taitelija. Itse väänsin hampurilaisia, siivosin ja opiskelin että sain kustannettua kahden ihmisen elämisen. Onneksi tajusin lähteä lätkimään, olin niin väsynyt henkisesto ja fyysisesti. Valmituinkin myöhässä ja sain burnoutin sekä selän paskaksi vuosiksi.
Kadun, että jäin opiskelemaan pieneen lähilukioon niiden samojen ihmisten joukkoon joihin kyllästyin jo yläkoulussa. No, motivaatiota ei muutenkaan ollut ja arvosanat lopulta aika huonot. Annoin ihmisten myös kohdella vuosia itseäni miten sattuu. Siihen osallistuivat omat vanhemmatkin. Muistan, kun istuin kuin patsas paikoillani, kun he huusivat minulle. Olin melkein aikuinen ja kuuntelin vaan. Olen aina ollut todella kiltti ja minua olisi mieluummin pitänyt kannustaa kuin mollata. No, nyt pelkään sitten ottaa niitä ratkaisevia askeleita ja mietin juuri mihin se viime vuosikin kului. Olen myös liian riippuvainen vanhemmistani niin taloudellisesti kuin muutenkin. Isovanhemmiltani ei tullut edes joululahjaa, mietin mitä olen tehnyt niin väärin, että hekään eivät arvosta.
Aina, kun olen ollut ihastunut johonkin poikaan niin en ole saanut mitään aikaan. Kerrankin yksi kysyi suoraan tykkäänkö hänestä niin menin sanomaan, että tykkään eräästä toisesta mistä en todellisuudessa pitänyt yhtään. Aivan ääliömäistä toimintaa ja ei ole ihme, että ihmissuhteeni ovat aika sekaisin ja pelkään onko minulla ikinä miestä tällä menolla. Silti nämä ihastuksen kohteeni yläkoulusta ja lukiosta ovat usein mielessäni. Kadun sitä , että päästin heidät katoamaan elämästäni ja toisaalta olen iloinen, koska ajattelen, että en olisi ollut riittävä heille. Ikävöin myös erästä täältä ikuisuuteen lähtenyttä ihanaa ihmistä, jolle en koskaan saanut sanottua kuinka tärkeä on minulle, vaikka hän piristi elämääni niin paljon.
En osaa yhtään toimia miesten seurassa. Itsetunto on kiusaamisen takia alhaalla ja olen aivan liian kiltti ja tylsä ihminen. Pelkään myös kaikkea ja tuntuu, että en pääse mitenkään elämässä eteenpäin.
Kadun, että lopetin erään tärkeän harrastuksen. Kadun, että en ole tehnyt elämästäni omanlaista vaan mennyt muiden toiveiden ja vaatimusten mukaan. Nyt olen taas ( kuinkahan mones kerta) päättänyt, että elämäni täytyy muuttua. Täytyy saada vakituinen työpaikka ja tehdä alkuun vaikka mitä työtä että saan sitä työkokemusta ja edes vähän rahaa. Mutten kaikki matkustelu haaveet saa haudata, koska olen köyhästä perheestä. Vanhemmilla on itselläänkin vielä asuntolainaa maksamatta eli sieltä en tule mitään saamaan.
Kadun melkein koko elämääni, kaikki on mennyt tähän asti aika huonosti. Kaikesta en täysin voi itseäni syyttää, mutta nyt suunta täytyy olla ylöspäin. 30 vuotta on minun kauhuni, koska haluan olla tehnyt sitä ja sitä ennen kuin täytän sen ja silti vuosia menee niin että en ole tehnyt mitään mistä jäisi muistoja.
Tietysti joillakin menee oikeasti huonosti ja minun valitukseni on rikos kaikkia niitä kohtaan. En halua mitään sääliä ja otan vastuun kaikista typeristä virheistäni. Romaani on valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoa siihen, että aika tuo vauvakuumeen kaikille naisille. Muutama vuosi sitten, taloprojektin valmistuessa suunnittelin alakertaan tytön ja pojan huonetta, ja yläkertaan varausta mahdollisille muille huoneille. Kuulin kyllä vinkkejä “lapset on kivoja, mutta vain yli 10v ikäisinä” tai “ seksiä harrastetaan vain yhtä tarkoitusta varten”, mutta ajatteli tilanteen muuttuvan vuosien ja otollisen ympäristön myötä.
Ei muuttunut.
Nyt huomaan löytävän itseni katsomassa katkerana kauppajonoissa taistelevia isiä, tai kertomassa kummilapsille tarinoita ulkomailta. Lapset katsovat kuitenkin vanhempiaan varmistuakseen jutuista...
Kadun sitä ensimmäistä päivää, jona en ottanut onkeeni vaimoni pienistä vihjeistä vapaaehtoisesta lapsettomuudesta.
Sairaanhoitajaksi opiskelemista. Kiire ja vastuu. Aina vain vaativammat työtehtävät. Palkalla ei pärjää 2 teinin yh- äitinä.
Miksen opiskellut yliopisto- opintoja loppuun. Nyt on myöhäistä ja taloudellisesti mahdotonta.
Oma trveys jo mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
my.man kirjoitti:
Uskoa siihen, että aika tuo vauvakuumeen kaikille naisille. Muutama vuosi sitten, taloprojektin valmistuessa suunnittelin alakertaan tytön ja pojan huonetta, ja yläkertaan varausta mahdollisille muille huoneille. Kuulin kyllä vinkkejä “lapset on kivoja, mutta vain yli 10v ikäisinä” tai “ seksiä harrastetaan vain yhtä tarkoitusta varten”, mutta ajatteli tilanteen muuttuvan vuosien ja otollisen ympäristön myötä.
Ei muuttunut.
Nyt huomaan löytävän itseni katsomassa katkerana kauppajonoissa taistelevia isiä, tai kertomassa kummilapsille tarinoita ulkomailta. Lapset katsovat kuitenkin vanhempiaan varmistuakseen jutuista...
Kadun sitä ensimmäistä päivää, jona en ottanut onkeeni vaimoni pienistä vihjeistä vapaaehtoisesta lapsettomuudesta.
Miten on mahdollista ettette ole puhuneet tätä asiaa selväksi jo kauan sitten?
Enkä millään ymmärrä ihmisiä jotka eivät kerro etteivät halua lapsia.
Ota se nyt puheeksi ja miehen kohdalla aikaa on paljon enemmän.
Löydät kyllä naisen joka niitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkaiseen elämäntapaan ryhtymistä ja ihan omasta tahdosta. Nainen, kaksi muksua, kaksi autoa, OK-talo ns hyvällä alueella ja kaikessa stereotyyppinen osallistuva hyvä perheenisä. Muttamutta...kun vihaan kaikkea tätä.
Halveksin munattomuuttani ettei minussa ollut tarpeeksi kykyä viheltää peliä poikki ajoissa. Joten sätkitään nyt ainakin siihen asti kun lapset ovat peruskoulunsa käyneet, ehkä sitten on hyvä aika ottaa oma elämänsä takaisin. Vaikka siinä vaiheessa enää mikään ei muuta sitä raakaa faktaa että 20 vuotta tuli hukattua perhepelleilyyn.
Aika lailla mun elämä, paita että itse en olis halunnut tätä miljoonataloa. Ei ole koti minulle. Lapsiani rakastan yli kaiken, mutta en enää miestäni, jonka arvomaailma on nykyään ihan eri kuin minun (rakastaa taloa, hienoa autoa, ihan sama vaikka muuten olis yhtä helvettiä). Olen surkimus, joka ei saa lähdettyä. Onneksi mieheni on todella paljon poissa, jolloin minulla ja lapsilla on kivaa (paitsi etten viihdy tässä luksustalossa).
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkaiseen elämäntapaan ryhtymistä ja ihan omasta tahdosta. Nainen, kaksi muksua, kaksi autoa, OK-talo ns hyvällä alueella ja kaikessa stereotyyppinen osallistuva hyvä perheenisä. Muttamutta...kun vihaan kaikkea tätä.
Halveksin munattomuuttani ettei minussa ollut tarpeeksi kykyä viheltää peliä poikki ajoissa. Joten sätkitään nyt ainakin siihen asti kun lapset ovat peruskoulunsa käyneet, ehkä sitten on hyvä aika ottaa oma elämänsä takaisin. Vaikka siinä vaiheessa enää mikään ei muuta sitä raakaa faktaa että 20 vuotta tuli hukattua perhepelleilyyn.
Mikä siis vituttaa, tuo perheen isänäkö oleminen? Sanot olevasi osallistuva isä -teetkö sen väkisin? Etkö tykkää perheestä? Jos saisit valita uudestaan, niin Olisitko mieluummin ilman perhettä? Mikä perheessä vituttaa? Olisi kiva tietää, sillä kirjoitus on kuin mieheni kirjoittama.
Hoitoalalle ryvtyminen oli suuri virhe. Monin tavoin.
Erottuamme jouduin muuttamaan pois rakentamastamme ihanasta talosta kun ei ollut varaa lunastaa. Nyt kärvistelen lasten kanssa kerrostalossa. Fyysinen terveys huono mutta sairastaa ei voi tällä palkalla.
Se että annoin esimiehelle pikkujouluissa.. ja joulupäivänä.. kun kävin 'hakemassa' papereita töistä..
- Etten ole panostanut opiskeluun. Väärän alan opiskelu ja koulun keskeyttäminen harmittaa.
Toisaalta, en vielä 26-vuotiaanakaan tiedä, mitä haluaisin elämässäni tehdä.
Mitä voi tehdä jos ei ole erityisen hyvä missään?
- Lähes kaikki nuoruuden valinnat. Kaikki ensikokemukset on mennyt ihan penkin alle ja jättäneet pahan ja katkeran mielen.
Olen antanut kohdella itseäni todella huonosti ja tehnyt kaikkea typerää.
- Avun hakeminen mielenterveysongelmiin "liian myöhään ". Olen aloittamassa psykoterapiaa nyt ja en voi olla miettimättä, että kylläpä olisi elämä ollut ehkä helpompaa, jos olisin tehnyt sen aikaisemmin.
Parempi tietysti nyt kun ei milloinkaan :)
Kadun että käytin nuoruuteni "parhaat" vuodet n. 17-27-v. huumeita päivittäin. Toki olen iloinen, että raitistuin, olen ollut raitis nyt 7 vuotta, mutta olisin voinut opiskella ja matkustella, nauttia elämästä. Onneksi en mokannut mitään lopullisesti. Kuitenkin nämä menetetyt vuodet kaduttavat.