Lue keskustelun säännöt.
Mitä kadut elämässäsi eniten?
25.12.2015 |
Mitä asiaa, tapahtumaa, valintaa tms. kadut elämässäsi eniten? Katuminenhan ei sinänsä auta mitään - tehtyä kun ei saa tekemättömäksi, mutta minkä asian esim. jättäisit tekemättä jos olisit nyt tilanteessa?
Aloitan itse; Kadun eniten sitä, että en opiskelujeni loppuaikoina panostanut yhtään vaan keskityin muihin asioihin, lisäksi olen aikoinaan valinnut alani aivan väärin. Harmittaa nyt huonot paperit ja väärään alaan menetetty aika.
Kommentit (168)
Kummitätini olisi ostanut minulle Pariisin matkan kun pääsin ripiltä ja ehdotti että kävisimme siellä. Olin niin ujo ja arka etten uskaltanut lähteä. Kummitätäni kuoli myöhemmin syöpään. Kyllä on kaduttanut kovasti jälkikäteen, ainutlaatuinen tilaisuus matkustaa hänen kanssaan ja ihana kaupunki. Lapsuudenkodissani ei matkusteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että harrastin seksiä monen tuntemattoman kanssa. Se että seurustelin mulkkujen kanssa. Se että olin aina tuhannen kännissä. Kaduttaa ettei kukaan kertonut minun olevan arvokkaampi, onneksi nyt tiedän paremmin.
Niinpä. Harmi ettei tuohon hukattua aikaa saa viisastuessaan takaisin, kiva paukku ymmärtää että hukkasi elämästään pari vuosikymmentä tuohon sekoiluun ja nyt onkin myöhäistä toimia toisin. Tietenkään selvinpäin oleminen ei ole ongelma, vaan ne kaikki valinnat (ja varsinkin tekemättä jääneet valinnat) kaduttaa. Miten paljon on jäänyt elämättä ja elämästä pois ihan omaa tyhmyyttä ja tilalla on ei mitään. Nämä on vielä just niitä asioita jotka on ikään ja aikaan sidottuja ja kun ne jäi aikanaan tekemättä niin.. Elämä ei odota.
Tänään erityisesti kaduttaa etten hoitanut hampaitani paremmin nuorempana. Vedettiin just yks aiemmin juurihoidettu hammas irti :( Etuhammas. Implanttiin meneekin sitten mun säästöistä suurin osa.
Kadun sitä, etten alkanut uskovaiseksi jo nuorempana.
Että en ottanut lastani pois päiväkodista jossa oli narsistihoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadun syvästi sitä, että annoin narsistisen avomieheni painostaa minua siten, että vein kissamme piikille. Etsin tietenkin ensin kissallemme uutta kotia, mutta sitä ei löytynyt. Petollinen avomies pysyi elämässäni vielä jonkun aikaa, mutta onneksi lopulta tajusin jättää hänet. Surettaa niin paljon kissan elämän lopettaminen. Onneksi kissallamme oli siihen asti meillä hyvä elämä, mutta sekään ei saa katumustani vähenemään. Tämä tapahtui yli 30 vuotta sitten, mutta en vain pääse asiasta yli.
Olen kai ollut onnekas, mutta en kadu oikeastaan mitään. Olen tehnyt kaikki realistiset asiat mistä olen joskus haaveillut, enkä ole tehnyt juuri mitään vastoin omaa tahtoani. Pahimmat mokatkin olen, osaksi tuurilla, välttänyt.
Jäi festarit kokematta ja tyttöjen kanssa tehty ulkomaan matka yo-keväänä kun piti seurustella niin vakkaristi.