Lue keskustelun säännöt.
Mitä kadut elämässäsi eniten?
25.12.2015 |
Mitä asiaa, tapahtumaa, valintaa tms. kadut elämässäsi eniten? Katuminenhan ei sinänsä auta mitään - tehtyä kun ei saa tekemättömäksi, mutta minkä asian esim. jättäisit tekemättä jos olisit nyt tilanteessa?
Aloitan itse; Kadun eniten sitä, että en opiskelujeni loppuaikoina panostanut yhtään vaan keskityin muihin asioihin, lisäksi olen aikoinaan valinnut alani aivan väärin. Harmittaa nyt huonot paperit ja väärään alaan menetetty aika.
Kommentit (168)
Avioliittoani exän kanssa. Myös sitä, että lähdin opiskelemaan humanismihömppää. Olisi kannattanut pyrkiä oikikseen kun lukupääkin varmasti olisi riittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etten saanut gradua tehtyä työnteon takia. Tosin ei ole vielä myöhäistä, mutta opiskelualan töitä en enää saa, olen "liian vanha". Vastavalmistuneiden paikat alle 28-v tarkoitettu.
Se, etten sinkkuaikana ennen mieheni tapaamista vain antanut mennä ja toteuttanut villeimpiä seksifantasioitani. Tuntuu hirveältä tietää, että jos saan olla loppuun asti rakastamani ihmisen kanssa (mitä tietenkin haluan) en koskaan pääse kokemaan jotain mitä haluan niin ylitse kaiken, suorastaan tarvitsen. Tuntuu toisaalta hirveältä haaskaukselta kun kerran täällä vain eletään ja jotain niin tärkeää jää väliin kun mieheni kanssa ei vain onnistu, vaikka kuinka niin alussa lupailikin.
Elämäni aikana olen törmännyt noin 20 naiseen, joiden kaikkien kanssa olisin elänyt onnellisena. Dumppasin heidät kaikki...
Kadun seuraavia asioita..
- Tein liikaa töitä nuoruudessani. Aina vaan työt ja työt, kaverit, opiskelijabileet jne. jäi taka-alalle, koska en ikinä lähtenyt heidän kanssaan mihinkään kun pyysivät, olinhan joko töissä ja aamulla työvuoro. No eipä ole sen jälkeen juuri pyydelleet. Tämä seurauksena minulla ei ole laajaa sosiaalista piirä. Jos haluaisin lähteä vaikka istumaan kahville tms. ja seuraa haluaisin niin minulla ei ole ketään kelle soittaa.
- Tämän työnarkomaniani seurauksena olen 10 vuodessa kokenut jo 2 burnouttia..
- En panostanut nuoruuden urheiluharrastukseeni kunnolla.
- Kohtelin exääni huonosti enkä arvostanut häntä. En halua eksääni takaisin, mutta aina kun mietin miten olen ajoittain käyttäytynyt häntä kohtaan minulle tulee todella paha mieli. Hän ei olisi ansainnut sellaista käytöstä.
- Menin sänkyyn erään miehen kanssa ja sain häneltä klamydian ja kondylooman. Ei se klamydia haitannut, mutta tuo kondylooma kyllä. Onneksi on nyt pysynyt poissa, mutta pelottaa milloin iskee takaisin..
- Kaduttaa etten aikoinaan lähtenyt vaihto-oppilaaksi tai ulkomaille opiskelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten kaduttaa huonot päätökset mitä tein nuoruudessani ja ihmiset joiden kanssa siihen aikaan pyörin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltäydyin 15-vuotiaana mulle tarjotusta lehdenjakotyöstä siksi kun palkka oli mun mielestä liian huono. Nyt kun olen viettänyt suurimman osan aikuiselämästäni työttömänä niin kyllä kaivelee se että kieltäydyin joskus työstä jota oikein tarjottiin.
Vierailija kirjoitti:
Kadun kouluttautumista hoitoalalle. Työuraa takana yli kymmenen vuotta, ikää reilusti päälle 30v ja kaksi lasta + asuntolaina muuttotappiokunnassa estää uudelleen kouluttautumisen. Ei täällä ole edes koulutusvaihtoehtoja, muutto yliopistokaupunkiin (tai edes amk) on poissuljettu ellen muuta eroon muusta perheestä. Siis tiedossa vielä yli 30v surkeaa duunia surkealla palkalla, mutta koska opintotuella ei elätetä kahta lasta ilman että talo menee vasaran alle, ei ole vaihtoehtoja. No aina on edes lomat.
Olisinpa päättänyt toisin silloin aikoinaan.
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut paitsi että lapsia 3. Kohta iltavuoroon kotihoitoon ja ei kiinnosta. Minuutti aikataulu, asiakkaat, omaiset, vinkumista riittää ja palkka surkea. Tekohymy naamalle ja menoksi, onhan loma jo 3kkn päästä. Mitä jutellut työkavereiden kanssa niin kaikilla sama fiilis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäistä poikaystävääni, joka vainosi minua varmaan 3v eron jälkeen, alkoi käyttämään huumeita ja uhkaili itsemurhalla. Jos olisin ajoissa tajunnut jättää hänet, olisin saanut nauttia lukiovuosista enemmän vapaana eikä välttämättä noita ongelmia olisi tullut.
Toinen on opiskelupaikan valinta. Valitsin mieluisamman opiskelupaikan jonne oli vaikeampi päästä, mutta en silloin tajunnut että ala työllistää huonosti.
Kadun kun olen päästänyt itseni lihoamaan liikaa. Painostani on jo terveyshaittoja jonkunverran.
Ja vaikea laihduttaa. Kun ei ole itsekuria eikä kunnianhimoa. Ja kun en nuorena nussinut enempää. Aina olin epävarma viehätysvoimastani vaikka sitä kuulemma oli. Enkä ollut lhavakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kadun sitä, että en mennyt ajoissa lääkäriin.
kadun sitä, että olen antanut ihmisten kohdella minua kuin kynnysmattoa.
kadun sitä, että olen karkottanut kaikki ystäväni.
kadun monia asioita näiden lisäksikin.
Kulutin 7 vuotta elämästäni suhteessa, joka olisi pitänyt lopettaa jo 2-3 vuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadun liiallisuuksiin mennyttä työnarkomaniaa ja menestyksennälkää ikävuosina 18- 25. Jos eläisin ajan uudestaan, ottaisin paljon löysemmin rantein. En lähtisi 21-vuotiaana opiskelualani töihin ja opiskelisi illat, aamut ja viikonloput. En juoksisi läpi kahta yliopistotutkintoa "just because I can". Antaisin enemmän aikaa päämäärättömyydelle, haaveille ja kaikelle kivalle, joka oli silloin kädenulottuvilla. Vähintään kolme todella lupaavaa parisuhdeviritelmää kaatui jatkuvaan työntekoon. Ihan ymmärrettävästi.
Noiden stressattujen ja suoritettujen vuosien seurauksena olen todella hyväpalkkaisessa, sopivan haastavassa ja vakituisessa työssä. Arki ja elämä pyörii työn ympärillä. Silti huomaan joskus miettiväni, mitäs jos kuitenkin olisi...
Vierailija kirjoitti:
Runkkasin kesällä 2008 isomunaisen neekerin kuville, jos nykyiset kaverini saisivat tuetää joutuisin ulos piireistä eikä tallile olis asiaa. mällit lensi hyvin, mutta hedin teon jälkeen ja sitä muistellessa kuumottaa että joku tutkii kirjaston koneiden logit ja sa tietää, käytin kuitenkin omaa kirjastokorttia koneelle päästäkseni. Pienehköllä paikkakunalla jutut leviää helposti.
Huomaan että tekoni herättää täälläkin puistatuksia. Mutta olen kuitenkin ajatellut että yrittäsin jatkaa elämääni ja unohtaisin tämän episodin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Runkkasin kesällä 2008 isomunaisen neekerin kuville, jos nykyiset kaverini saisivat tuetää joutuisin ulos piireistä eikä tallile olis asiaa. mällit lensi hyvin, mutta hedin teon jälkeen ja sitä muistellessa kuumottaa että joku tutkii kirjaston koneiden logit ja sa tietää, käytin kuitenkin omaa kirjastokorttia koneelle päästäkseni. Pienehköllä paikkakunalla jutut leviää helposti.
Huomaan että tekoni herättää täälläkin puistatuksia. Mutta olen kuitenkin ajatellut että yrittäsin jatkaa elämääni ja unohtaisin tämän episodin.
En mä usko, että täällä puistattaa sun runkkailu. Jos olet homomies niin sinulla on oikeus haaveilla iso munaisista tummista miehistä. Mut tota kirjastossa runkkaamista ei taida ihmiset ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Kun löysin av:n.
Suurin mahdollinen valhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Runkkasin kesällä 2008 isomunaisen neekerin kuville, jos nykyiset kaverini saisivat tuetää joutuisin ulos piireistä eikä tallile olis asiaa. mällit lensi hyvin, mutta hedin teon jälkeen ja sitä muistellessa kuumottaa että joku tutkii kirjaston koneiden logit ja sa tietää, käytin kuitenkin omaa kirjastokorttia koneelle päästäkseni. Pienehköllä paikkakunalla jutut leviää helposti.
Huomaan että tekoni herättää täälläkin puistatuksia. Mutta olen kuitenkin ajatellut että yrittäsin jatkaa elämääni ja unohtaisin tämän episodin.
En mä usko, että täällä puistattaa sun runkkailu. Jos olet homomies niin sinulla on oikeus haaveilla iso munaisista tummista miehistä. Mut tota kirjastossa runkkaamista ei taida ihmiset ymmärtää.
No en ole homo enkä neekreistäkään oikein välitä. Kyllä se täällä meilläpäin on ihan yleistä käydä runkkaamassa kirjaston koneella. Monella on omakin kone mutta ei oikein rauhaa kotona kun on lapsia ja vaimoja niinkirjastolla on hyvä käydä vähän purkamassa paineita.
Sitä, etten tajunnut jo ennen yhteen muuttamista puhua exäni kanssa asioita selväksi, vaikka oltiin jo vuosia oltu yhdessä ennen sitä. Kumpikaan ei vaan puhunut mistään oikeasti tärkeästä, ja teeskenteli, että asiat menee ihan hyvin tekemättä niiden eteen mitään. Leikimme sitten vielä melkein pari vuotta yhteen muuton jälkeen, ettei se ole mikään ongelma, että olemme pelkästään kämppäkavereita "with benefits"; ei mitään yhteistä tekemistä (saatoimme olla koko päivän samassa talossa puhumatta toisillemme), ei rakkautta, ei intohimoa, ei yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia. Eikä yhteistä käsitystä siitä halutaanko lapsia vai ei (kun ei puhuttu mistään). Suhdetta kokonaisuutena en kadu, mutta nuo muutaman viimeisen vuoden olisi voinut jättää väliin, kun oltiin yhdessä enää pelkästään vanhasta tottumuksesta. Onneksi ei jäänyt yhteisiä lapsia, asuntolainaa, avioero-säätämistä tai muuta raskasta taakkaa tähteeksi tästä. Ja seuraavassa suhteessa saa sitten ehkä jo suunsa auki ajoissa.
Mä en ihan hirveesti kadu mitään. Lähinnä harmittaa, että jotkut ystävyyssuhteet on katkenneet. Mutta toisaalta, en ehkä olisi löytänyt nykyisiä uusia ystäviä.
Tehdyt asiat ovat tehneet minusta minut. Pääosin mulla on asiat hyvin, joten turha katua.