Ateistit, kertokaa lapsillenne, että jotkut aikuiset uskovat Jumalaan
Ateistit ja agnostikot, vaikka ette itse uskokaan Jumalaan, tehkää lapsillenne suuri palvelus ja kertokaa heille, että on aikuisia, jotka uskovat Jumalaan. Selittäkää heille, että Jumalalla tarkoitetaan näkymätöntä henkiolentoa, joka on luonut kaiken, näkee kaiken ja rakastaa kaikkia. Jos tiedätte jonkun aikuisen, vaikka täti tai naapuri, joka uskoo Jumalaan, kertokaa, että "Leena-täti uskoo Jumalaan".
Itselleni kerrottiin lapsena Jumalasta, ja siitä tuli henkireikäni. Aikuisten voimat eivät aina riitä, ja lapsi saattaa hätääntyä, jos vaistoaa äidin ja / tai isän olevan ahdistunut ja kyvytön kantamaan huolia eikä ole ketään, joka pystyy auttamaan. Tällaisia tilanteita voivat olla esim. riidat, järkyttävät tapahtumat, pitkäaikaiset taloudelliset ahdingot, omaisen sairastuminen ja kuolema, pahimmillaan avioero.
Ateistisesta näkökulmastakin lienee vakaumuksellisesti ok, että kertoo lapselle Jumalan olemassaolon mahdollisuudesta nimenomaan siten, että kertoo joidenkin aikuisten uskovan Jumalaan. Sehän ei ole ateistiltakaan narraamista, vaan tosiasian ilmaisemista. Jos lapselle on kerrottu Jumalan olemassaolon mahdollisuudesta, hän saa tarvittaessa enemmän henkistä tilaa ja perspektiiviä kestää ongelmia, joissa aikuinen ei voi auttaa tai joissa lapsi ei osaa sanoittaa ahdistustaan. Jumala, joka näkee kaiken, näkee sanattomankin ahdistuksen.
Kommentit (91)
Meillä on kerrottu, varsinkin kun tytär alkoi jo 4 vuoden kypsässä iässä kiinnostua erittäin intensiivisesti hengellisistä asioista. Vähän ahdistikin, kun itse olen vähän uskonnoista lapsuudessa traumatisoitunut agnostikko, ja mies tiukka ateisti jonka mielestä mihinkään uskontoihin uskominen on keskiaikaista taikauskoa ja mielisairautta.
Tyttärelle riitti kimmokkeeksi uskontoinnostukseen se, kun lastenlääkärin odotushuoneessa joulunaikaan selaili kuvakirjaa nimeltä "Matka Betlehemiin". Hän innostui Jeesuksesta ja sen ajan tapahtumista ihan valtavasti, vaikka en edes kertonut silloin kun selitin kirjaa mitään että Jeesus olisi Jumalan Poika ihmisten uskomusten mukaan, vaan sanoin vain että se lapsi joka kirjassa syntyy oli kauan sitten toisessa maassa elänyt hyvä mies, jonka teoista puhutaan vielä tänäänkin. Sitten selitin niistä kuvista perustapahtumat, mm. enkelit (niistä tytär innostui kovin) ja tietäjien käynnin.
On kyllä hämmästyttävää miten syvästi lapset osaa noissa asioissa ajatella. Minä kun luulin että uskontoinnostus kestäisi hetken ja menisi ohi viimeistään kun selitän, että maailmassa on monia uskontoja ja monia jumalia joihin uskotaan, ja jokainen saa uskoa mihin vaan, mutta ei ole mitään keinoa tietää mikä niistä on totta vai onko mitään. Kerroin myös että minä ja isänsä emme usko mihinkään uskontoon. Mutta 5-vuotiaan kypsyydellä tytär totesi, että sinä olet ihan tyhmä jos luulet että se että ihmiset uskoo moneen jumalaan tarkoittaa että olisi oikeasti monta jumalaa! Turhautuneena sitten selitti, että koska jumala ei ole näkyvissä niin ihmiset ei kovin hyvin ymmärrä sitä, ja siksi heillä on niin erilaisia käsityksiä, mutta on vain yksi jumala silti.
Vierailija kirjoitti:
Joulua on alunperin vietetty ajat sitten ennen kristisnuskon syntyä! Jo muinaiset roomalaiset viettivät joulua. Täällä pohjoismaissa joulu on ollut erityisen tärkeä juhla ja viikingeillä joulu kulki nimellä Yule. Siitä juontuu meidänkin käyttämämme joulu-sana.
Yulen tarkoitus oli juhlistaa uutta alkavaa vuotta. Pahimmat talven pimeydet ja koettelemukset olivat jäämässä taakse ja kevät tekisi pian tuloaan. Päivä pitenisi, ilmat lämpenesivät ja ainaisen nälkäkituuttamisen sijaan saataisiin metsistä ja vesistöistä paremmin saalista ja jonkin ajan odotuksen jälkeen päästäisiin kylvötöihin. Yule eli joulu on siis alkuperäisesti valonjuhla.
Minua huvittaa kieltämättä aina, kun kuulen ihmisten selittävän, miten joulu on menettänyt merkityksensä jeesuksen syntymäjuhlana kaupalliselle joululle, kun joululla ei alunperin ole mitään tekemistä tuon työttömän puuseppä äpärän kanssa! Joulusta tuli jeesuksen syntymäjuhla, kun kristinuskoa alettiin levittäämään. Pohjoismaissa suurin kansanjuhla oli Yule, joten kirkon suurin juhla oli hellpo lätkäistä vaan Yulen päälle. "Joo, nyt ei mitään valonjuhlaa enää vietetä! Oikeasti Herramme jeesus syntyi tänään ja tämä on nyt jeesuksen juhla! Yulea viettävät ovat pakanoita, jotka saavat Herramme jeesuksen kristuksen vihat päällensä ja joutuvat helvettiin!" Moni muukin juhla on alunperin ollut ihan muuta kuin kristillistä alkuperää. Kristinusko on vain korvannut alkuperäisjuhlat omillaan, jotta uskonto uppoaisi kansaan paremmin ilman suuria konflikteja.
Historiantutkijoiden mukaan jeesus on - suuren taivaalla näkyneen valoilmiön perusteella - syntynyt huhtikuussa. Olikohan 23.4 tai jotain sitä luokkaa. Suuri taivaalla nähty valoilmiö oli muistaakseni jupiterin ja saturnuksen kohtaaminen (saatan tosin muistaa planeetat väärinkin) jolloin parisen tuhatta vuotta sitten taivaalla näkyi suuren suuri tähti. Ei kuitenkaan joulunaikaan vaan huhtikuuussa.
Missä pihvi ? "Äpärä" ?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmisestä tulee ateisti ? Hän on lapsena ehkä pelännyt jumalaa. On ehkä jäänyt päällimmäiseksi tunteeksi että jumala tuomitsee ja tätä tuomiota sitten paetaan ja halutaan kokea yhtenäisyyttä muiden ateistien kanssa ja saada siitä voimaa. Kun kuollaan niin tuhkataan että olisi sitten varmasti lopullisesti hävinnyt. Mieluusti uskotaan että milloin tahansa löytyy ulkoavaruudesta jokin toinenkin sivilisaatio että uskonnon sanoma maan ja ihmisen ainutlaatuisuudesta osoittautuisi pötypuheeksi.
Myös voi todeta itsensä ateistiksi sen takia koska ei usko satuolentoihin. Miksi sitten pitää pitää niin kovaa meteliä siitä jos joku toinen uskoo näihin satuolentoihin.
mua ei ole koskaan kietonut ajatus jumalista ja jostain jessestä ja sen seikkailuista. Paremman näköisiäkin satuolentoja on ja ennenkaikkea parempia tarinoita löytyy mistä vain. Ei tylsempiä heppuja voi ollakaan.
Vierailija kirjoitti:
Joulua on alunperin vietetty ajat sitten ennen kristisnuskon syntyä! Jo muinaiset roomalaiset viettivät joulua. Täällä pohjoismaissa joulu on ollut erityisen tärkeä juhla ja viikingeillä joulu kulki nimellä Yule. Siitä juontuu meidänkin käyttämämme joulu-sana.
Yulen tarkoitus oli juhlistaa uutta alkavaa vuotta. Pahimmat talven pimeydet ja koettelemukset olivat jäämässä taakse ja kevät tekisi pian tuloaan. Päivä pitenisi, ilmat lämpenesivät ja ainaisen nälkäkituuttamisen sijaan saataisiin metsistä ja vesistöistä paremmin saalista ja jonkin ajan odotuksen jälkeen päästäisiin kylvötöihin. Yule eli joulu on siis alkuperäisesti valonjuhla.
Minua huvittaa kieltämättä aina, kun kuulen ihmisten selittävän, miten joulu on menettänyt merkityksensä jeesuksen syntymäjuhlana kaupalliselle joululle, kun joululla ei alunperin ole mitään tekemistä tuon työttömän puuseppä äpärän kanssa! Joulusta tuli jeesuksen syntymäjuhla, kun kristinuskoa alettiin levittäämään. Pohjoismaissa suurin kansanjuhla oli Yule, joten kirkon suurin juhla oli hellpo lätkäistä vaan Yulen päälle. "Joo, nyt ei mitään valonjuhlaa enää vietetä! Oikeasti Herramme jeesus syntyi tänään ja tämä on nyt jeesuksen juhla! Yulea viettävät ovat pakanoita, jotka saavat Herramme jeesuksen kristuksen vihat päällensä ja joutuvat helvettiin!" Moni muukin juhla on alunperin ollut ihan muuta kuin kristillistä alkuperää. Kristinusko on vain korvannut alkuperäisjuhlat omillaan, jotta uskonto uppoaisi kansaan paremmin ilman suuria konflikteja.
Historiantutkijoiden mukaan jeesus on - suuren taivaalla näkyneen valoilmiön perusteella - syntynyt huhtikuussa. Olikohan 23.4 tai jotain sitä luokkaa. Suuri taivaalla nähty valoilmiö oli muistaakseni jupiterin ja saturnuksen kohtaaminen (saatan tosin muistaa planeetat väärinkin) jolloin parisen tuhatta vuotta sitten taivaalla näkyi suuren suuri tähti. Ei kuitenkaan joulunaikaan vaan huhtikuuussa.
Minua huvittaa, kun joku aina tohkeissaan tähän aikaan selittää että joulu ei ole alkuperältään kristillinen juhla koska melkein samana päivämääränä on muissa kulttuureissa vietetty jotain muuta juhlaa. Kalenterissa on vain 365 päivää ja kulttuureita on vuosituhansien saatossa ollut tuhansia. Luulisi olevan jokaiselle itsestään selvää, että kalenterista ei löydy sellaista päivää, jolloin ei olisi useampien kulttuurien juhlallisuuksia päällekkäin. Etenkin, kun on kyse symbolisesti merkittävästä talvipäivänseisauksen ympäristöstä.
Ei joulu sen vähemmän kristilliseksi muutu siitä, että jossakin on vietetty yulea tai hanukkaa samaan aikaan :-)
Blaa blaa 38. Uskonasioissa on kyse uskonasioista, tuo pitkä liibalaabateksti ei sitä asiaa muuksi muunna.
Voisisi myös kääntää niin että uskovaiset voisivat kertoa muista uskonnoista omille muksuilleen. Meidän lasten kavereista osa uskovat kristilliseen Jumalaan, osa Allahiin itse olemme ateisteja, tästä syystä lapset ovat kysyneet paljon jumalista. Olemme parhaamme mukaan yrittäneet selittää että uskontojen evoluution aurinkopalvonnasta nykytilanteseen sekä se että maailmassa on noin 5000+ eri ihmisten keksimää jumalaa ja koskaan niiden olemassa olo ei ole pystytty todistamaan.
Kun koulut alkoi pari vuotta sitten niin olemme törmänneet siihen että monet uskovaisten muksuista ovat aika lailla tynnyreissä kasvaneita uskonnon suhteen on vain olemassa YKSI jumala ja ne ketkä ei siihen uskoo palaa helvetissä. Yksi vanhempi tuli lankoja pitkin ja itki että hänen sirkkajasperinsa ahdistui kun meidän lapsi "kiusasi" kertomalla ettei raamattu välttämättä ole totta ja maailmassa on muitakin uskontoja. Pahinta tässä on että koulun rakenteet tukevat tätä kun eivät opeta yhteistä elämänkatsomustietoa.
Totta kai kerron ja kirkossakin annan vierailla. Sadutkin jaan hänen kanssaan myöhemmin, mutta kaikelta tunnustukselliselta haluan häntä suojella, kunnes itse osaa tehdä kypsän ja järkevän päätöksen sisällöstä. Ihan vain siksi, että itse haksahdin rippikoulussa siihen hurmoksellisuuteen ja kärsin ja kiduin kaikki nuoruusvuoteni jumalan pelon ja epäkelvollisuuden alla. Haluan, että omalla lapsellani on mahdollisuus kasvattaa itsetuntonsa herkässä iässä terveemmässä ympäristössä.
Ja mitäkö pahaa on uskonnoissa? No, se että ne eivät juurikaan kehity: asiat, jotka ehkä ennen ja jossain aavikolla ovat olleet perusteltuja, ovat edelleen vallitsevia totuuksia, kuten lasten silpominen, sianlihan saastaisuus, homouden "synti" ja pro-life meininki. Ja mikä näissä haittaa minua suomalaisena on se, että ne edelleen jarruttavat oman yhteiskuntani kehitystä ja ev. lut. kirkolla on kummallinen tapa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, vaikka kukaan ei heidän mielipidettään kaipaa. Aikuinen ihminen ei tarvitse mitään järjestöä kertomaan "oikeaa" mielipidettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pikkuäiti kirjoitti:
Mulla on sellainen ongelma, että mä en oikeasti tiedä mitä mun pitäis uskoa, mutta mies on jyrkkä ateisti. Haluan kertoa lapselleni, että mun lähisuvussa on uskovaisia ihmisiä ja sen mitä se tarkoittaa. Haluan myös kertoa miksi joulua ja pääsiäistä juhlitaan ja tykkäisin ehkä lausua iltarukouksenkin lapsen kanssa ja sanoa, että jumala voi olla olemassa, mutta äiti ei sitä varmaksi tiedä. Mies haluaa, että lapselle ei puhuta mitään jumalasta ja Jeesuksesta eikä mistään uskon asioista. En tiedä vielä miten tulemme menettelemään. Lapsi on
Ymmärtääkseni lain mukaan lapsen uskonto määräytyy äidin uskonnon mukaan. Esim jos äiti haluaa viedä lapsen kasteelle, liittää juutalaiseen seurakuntaan tai islamilaiseen yhteisöön, ei kai isä voi sitä estää.
Mielestäni teidän molempien pitäisi voida saada puhua lapselle omasta masilmankatsomuksestanne vapaasti. Kumpikaan ei saa mollata tai väheksyä toisen näkemystä vaan kertoa omastaan ja opettaa siihen kuuluvia asioita. Kyllä kai te puolisoina kunnioitatte toisianne ja toistenne ajatuksia?
Jatkossa lapsen uskonto ei mene enää äidin uskonnon perusteella vaan vanhempien on sovittava yhdessä mihin uskontoon lapsi kuuluu. Jos yhteisymmärrykseen ei päästä, lapsi jää uskonnottomaksi. :) Tämä on oikein hyvä uudistus mutta oikeasti ainoataan lasta ei pitäisi liittää mihinkään uskonnollisen yhteisöön ala-ikäisenä. Etenkn kun se tuottaa vielä jäsenmaksuvelvoitteen.
Siis nyt on tuollainen laki? Koska muuttunut?
Ei ola vielä tullut, mutta tulossa on ja toivottavasti toteutuu. Liittyy avioliittolaki uudistukseen ja sen vaikutuksiin muihin lakeihin. Itse seuraan ihan yleisivistyksestä valtion ja lähikuntien asioita.
http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2015/20150065
"2.2.4 Uskonnonvapauslaki
Uskonnonvapauslain (453/2003) 3 §:n 2 momentissa säädetään lapsen uskonnollisen aseman määräytymisestä. Lähtökohtana on, että lapsen uskonnollisesta asemasta päättävät hänen huoltajansa yhdessä. Jos huoltajat eivät lapsen syntymän jälkeen sovi lapsen uskonnollisesta asemasta, voi kuitenkin lapsen huoltajana toimiva äiti vuoden kuluessa lapsen syntymästä yksin päättää lapsen liittymisestä uskonnolliseen yhdyskuntaan. Poikkeussäännöksen soveltamisessa ongelmallinen on avioliittolain muutoksen jälkeen tilanne, jossa samaa sukupuolta oleva aviopari ei pääse yksimielisyyteen adoptoimansa lapsen uskonnosta. Säännös ei anna tulkinta-apua siihen, miten päätösvalta kahden huoltajan välillä jakautuu lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana.
Esityksessä ehdotetaan säännöksessä olevan poikkeusmahdollisuuden poistamista niin, että edellytyksenä olisi aina huoltajien yhteinen päätös. Jos yksimielisyyttä ei olisi, eikä tuomioistuin olisi päättänyt huoltajien tehtävienjaosta tässä asiassa erikseen, lapsen kuuluminen uskonnolliseen yhdyskuntaan jäisi avoimeksi."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulua on alunperin vietetty ajat sitten ennen kristisnuskon syntyä! Jo muinaiset roomalaiset viettivät joulua. Täällä pohjoismaissa joulu on ollut erityisen tärkeä juhla ja viikingeillä joulu kulki nimellä Yule. Siitä juontuu meidänkin käyttämämme joulu-sana.
Yulen tarkoitus oli juhlistaa uutta alkavaa vuotta. Pahimmat talven pimeydet ja koettelemukset olivat jäämässä taakse ja kevät tekisi pian tuloaan. Päivä pitenisi, ilmat lämpenesivät ja ainaisen nälkäkituuttamisen sijaan saataisiin metsistä ja vesistöistä paremmin saalista ja jonkin ajan odotuksen jälkeen päästäisiin kylvötöihin. Yule eli joulu on siis alkuperäisesti valonjuhla.
Minua huvittaa kieltämättä aina, kun kuulen ihmisten selittävän, miten joulu on menettänyt merkityksensä jeesuksen syntymäjuhlana kaupalliselle joululle, kun joululla ei alunperin ole mitään tekemistä tuon työttömän puuseppä äpärän kanssa! Joulusta tuli jeesuksen syntymäjuhla, kun kristinuskoa alettiin levittäämään. Pohjoismaissa suurin kansanjuhla oli Yule, joten kirkon suurin juhla oli hellpo lätkäistä vaan Yulen päälle. "Joo, nyt ei mitään valonjuhlaa enää vietetä! Oikeasti Herramme jeesus syntyi tänään ja tämä on nyt jeesuksen juhla! Yulea viettävät ovat pakanoita, jotka saavat Herramme jeesuksen kristuksen vihat päällensä ja joutuvat helvettiin!" Moni muukin juhla on alunperin ollut ihan muuta kuin kristillistä alkuperää. Kristinusko on vain korvannut alkuperäisjuhlat omillaan, jotta uskonto uppoaisi kansaan paremmin ilman suuria konflikteja.
Historiantutkijoiden mukaan jeesus on - suuren taivaalla näkyneen valoilmiön perusteella - syntynyt huhtikuussa. Olikohan 23.4 tai jotain sitä luokkaa. Suuri taivaalla nähty valoilmiö oli muistaakseni jupiterin ja saturnuksen kohtaaminen (saatan tosin muistaa planeetat väärinkin) jolloin parisen tuhatta vuotta sitten taivaalla näkyi suuren suuri tähti. Ei kuitenkaan joulunaikaan vaan huhtikuuussa.
Missä pihvi ? "Äpärä" ?
jeesushan nimenomaan oli äpäristä äpärin? Ei tiedetä missä "neitsyt" maria kävi huoraamassa.
jesseellä ei tannut olla yhtään naisystävääkään? Taisi olla hunsvotti ja kiertolainen, joka tykkäsi kännätä poikien kanssa. Liekö tykännyt enemmänkin pojista Oliko sillä edes oikea kotia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saan joskus lapsia, haluan kertoa heille kaikista maailmanuskonnoista hyväntahtoisesti ja lapsi saa sitten myöhemmin päättää mitä uskontoa harjoittaa vai harjoittaako mitään. Uskonnonvapaus on minulle itselleni tärkeä arvo. Haluan myös opettaa kriittisyyttä, kaikkea ei kannata uskoa ja radikalisoitumista on hyvä varoa. Yksi tärkeimmistä opeista on varmasti tämä jokaikisestä maailmanuskonnosta löydettävä asia: muiden hyvä kohtelu.
T. Muslimi
Mitenkäs islam neuvoo kohtelemaan polyteistejä?
Vähän riippuu keitä ja milloin tarkoitat. Koraanissa konteksti tulee ottaa huomioon. Jakeita ei kannata irroittaa asiayhteydestään, siitä sitä radikalisoitumista tulee.
Itse ainakin haluan elää rauhanomaisesti ja kunnioittaen kaikkia. Oli vakaumus mikä hyvänsä.
T. Se muslimi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saan joskus lapsia, haluan kertoa heille kaikista maailmanuskonnoista hyväntahtoisesti ja lapsi saa sitten myöhemmin päättää mitä uskontoa harjoittaa vai harjoittaako mitään. Uskonnonvapaus on minulle itselleni tärkeä arvo. Haluan myös opettaa kriittisyyttä, kaikkea ei kannata uskoa ja radikalisoitumista on hyvä varoa. Yksi tärkeimmistä opeista on varmasti tämä jokaikisestä maailmanuskonnosta löydettävä asia: muiden hyvä kohtelu.
T. Muslimi
Mitenkäs islam neuvoo kohtelemaan polyteistejä?
Vähän riippuu keitä ja milloin tarkoitat. Koraanissa konteksti tulee ottaa huomioon. Jakeita ei kannata irroittaa asiayhteydestään, siitä sitä radikalisoitumista tulee.
Itse ainakin haluan elää rauhanomaisesti ja kunnioittaen kaikkia. Oli vakaumus mikä hyvänsä.
T. Se muslimi
No anna vaikkapa tiedoksemme jokin suura Koraanista, jossa polyteisteistä sanotaan jotain hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Voisisi myös kääntää niin että uskovaiset voisivat kertoa muista uskonnoista omille muksuilleen. Meidän lasten kavereista osa uskovat kristilliseen Jumalaan, osa Allahiin itse olemme ateisteja, tästä syystä lapset ovat kysyneet paljon jumalista. Olemme parhaamme mukaan yrittäneet selittää että uskontojen evoluution aurinkopalvonnasta nykytilanteseen sekä se että maailmassa on noin 5000+ eri ihmisten keksimää jumalaa ja koskaan niiden olemassa olo ei ole pystytty todistamaan.
Kun koulut alkoi pari vuotta sitten niin olemme törmänneet siihen että monet uskovaisten muksuista ovat aika lailla tynnyreissä kasvaneita uskonnon suhteen on vain olemassa YKSI jumala ja ne ketkä ei siihen uskoo palaa helvetissä. Yksi vanhempi tuli lankoja pitkin ja itki että hänen sirkkajasperinsa ahdistui kun meidän lapsi "kiusasi" kertomalla ettei raamattu välttämättä ole totta ja maailmassa on muitakin uskontoja. Pahinta tässä on että koulun rakenteet tukevat tätä kun eivät opeta yhteistä elämänkatsomustietoa.
Enpä ole vielä tuollaisiin törmännyt vaikka lapsen luokassa vain kaksi on ET:ssä ja muut ovat uskonnossa.
Rehtori varmaan tykkää kun lapsi on ainoa luokallaan, jolla on ET+A2-kieli. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saan joskus lapsia, haluan kertoa heille kaikista maailmanuskonnoista hyväntahtoisesti ja lapsi saa sitten myöhemmin päättää mitä uskontoa harjoittaa vai harjoittaako mitään. Uskonnonvapaus on minulle itselleni tärkeä arvo. Haluan myös opettaa kriittisyyttä, kaikkea ei kannata uskoa ja radikalisoitumista on hyvä varoa. Yksi tärkeimmistä opeista on varmasti tämä jokaikisestä maailmanuskonnosta löydettävä asia: muiden hyvä kohtelu.
T. Muslimi
Mitenkäs islam neuvoo kohtelemaan polyteistejä?
Vähän riippuu keitä ja milloin tarkoitat. Koraanissa konteksti tulee ottaa huomioon. Jakeita ei kannata irroittaa asiayhteydestään, siitä sitä radikalisoitumista tulee.
Itse ainakin haluan elää rauhanomaisesti ja kunnioittaen kaikkia. Oli vakaumus mikä hyvänsä.
T. Se muslimi
No anna vaikkapa tiedoksemme jokin suura Koraanista, jossa polyteisteistä sanotaan jotain hyvää.
"It may be that Allah will bring about love between you and those of them with whom you are now at enmity... Allah forbids you not respecting those who have not fought against you on account of your religion, and who have not driven you out from your homes, that you be kind to them and deal equitably with them; surely, Allah loves those who are equitable." - Holy Qur'an, 60:8-9
Vierailija kirjoitti:
Voisisi myös kääntää niin että uskovaiset voisivat kertoa muista uskonnoista omille muksuilleen. Meidän lasten kavereista osa uskovat kristilliseen Jumalaan, osa Allahiin itse olemme ateisteja, tästä syystä lapset ovat kysyneet paljon jumalista. Olemme parhaamme mukaan yrittäneet selittää että uskontojen evoluution aurinkopalvonnasta nykytilanteseen sekä se että maailmassa on noin 5000+ eri ihmisten keksimää jumalaa ja koskaan niiden olemassa olo ei ole pystytty todistamaan.
Kun koulut alkoi pari vuotta sitten niin olemme törmänneet siihen että monet uskovaisten muksuista ovat aika lailla tynnyreissä kasvaneita uskonnon suhteen on vain olemassa YKSI jumala ja ne ketkä ei siihen uskoo palaa helvetissä. Yksi vanhempi tuli lankoja pitkin ja itki että hänen sirkkajasperinsa ahdistui kun meidän lapsi "kiusasi" kertomalla ettei raamattu välttämättä ole totta ja maailmassa on muitakin uskontoja. Pahinta tässä on että koulun rakenteet tukevat tätä kun eivät opeta yhteistä elämänkatsomustietoa.
Nuo muka hupsunhauskat nimiväännelmät "sirkkajasperit" ja "mirkkupetterit" ovat niiiin 90-lukua...
Jumala ei todellakaan rakasta kaikkia, päinvastoin.
Ap:n viesti huokuu ylimielistä asennetta, joka minua uskovaisissa eniten ahdistaa. Ateistien pitäisi kyllä kertoa uskosta ja Jumalasta (ap puhui koko ajan yhdestä uskosta ja Jumalasta, eli muusta kuin kristinuskosta ei ilmeisesti kuitenkaan tarvitse kertoa) lapsilleen, mutta olen varma siitä, ettei tämä toimi toisin päin. Monessako uskovaisessa perheessä esitellään muita uskontoja tai elämänkatsomuksia, ainakaan neutraaliin tyyliin? Lisäksi uskovaiset kokevat olevansa oikeutettuja saarnaamaan kaduilla, jakamaan lehtisiään, ja esimerkiksi koulujen aamuhartaudet keskusradion kautta ovat täysin hyväksyttävä juttu. Työskentelen opettajana ja kyseenalaistin tämän perinteen, koska uskonnottomana minusta ei ole oikein joutua kuuntelemaan tällaisia aamunavauksia, joissa mm. rukoillaan. Vastaus (seurakunnan ja uskovaisen rehtorin) oli, että älä nyt viitsi olla tiukkapipo ja tekee se rukoileminen hyvää sinullekin, ei sillä mitään pahaa tarkoiteta. Olisikohan mielipide sama, jos keskusradiosta pistettäisiin tulemaan vaikka muslimien messu? Minulle nämä ovat aivan samalla viivalla. Samoin keskustellessani erään syvästi uskovaisen tuttavani kanssa homojen avioitumisoikeudesta hän esitti aivan tosissaan, että kyseessä on pelkkä provokaatio ja hyökkäys kristittyjä kohtaan. Mistä tämä itsekeskeinen maailmankuva oikein kumpuaa? Ikään kuin avioliittoinstituutio olisi kristittyjen keksimä ja heidän yksinoikeutensa eikä homoille olisi muuta motiivia haluta avioliittoon kuin kristittyjen kiusaaminen. Näiden kokemusten vuoksi mielikuvani uskovaisista (osasta!) on valitettavasti varsin kielteinen.
Kerron uskonnosta samalla tavalla kuin kerron rasismista: jotkut ihmiset uskovat eri tavalla kuin järkevät ihmiset, ja se kannattaa pitää mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saan joskus lapsia, haluan kertoa heille kaikista maailmanuskonnoista hyväntahtoisesti ja lapsi saa sitten myöhemmin päättää mitä uskontoa harjoittaa vai harjoittaako mitään. Uskonnonvapaus on minulle itselleni tärkeä arvo. Haluan myös opettaa kriittisyyttä, kaikkea ei kannata uskoa ja radikalisoitumista on hyvä varoa. Yksi tärkeimmistä opeista on varmasti tämä jokaikisestä maailmanuskonnosta löydettävä asia: muiden hyvä kohtelu.
T. Muslimi
Mitenkäs islam neuvoo kohtelemaan polyteistejä?
Vähän riippuu keitä ja milloin tarkoitat. Koraanissa konteksti tulee ottaa huomioon. Jakeita ei kannata irroittaa asiayhteydestään, siitä sitä radikalisoitumista tulee.
Itse ainakin haluan elää rauhanomaisesti ja kunnioittaen kaikkia. Oli vakaumus mikä hyvänsä.
T. Se muslimi
No anna vaikkapa tiedoksemme jokin suura Koraanista, jossa polyteisteistä sanotaan jotain hyvää.
Sä varmaan sitten löydät Raamatusta samanlaisen jakeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisisi myös kääntää niin että uskovaiset voisivat kertoa muista uskonnoista omille muksuilleen. Meidän lasten kavereista osa uskovat kristilliseen Jumalaan, osa Allahiin itse olemme ateisteja, tästä syystä lapset ovat kysyneet paljon jumalista. Olemme parhaamme mukaan yrittäneet selittää että uskontojen evoluution aurinkopalvonnasta nykytilanteseen sekä se että maailmassa on noin 5000+ eri ihmisten keksimää jumalaa ja koskaan niiden olemassa olo ei ole pystytty todistamaan.
Kun koulut alkoi pari vuotta sitten niin olemme törmänneet siihen että monet uskovaisten muksuista ovat aika lailla tynnyreissä kasvaneita uskonnon suhteen on vain olemassa YKSI jumala ja ne ketkä ei siihen uskoo palaa helvetissä. Yksi vanhempi tuli lankoja pitkin ja itki että hänen sirkkajasperinsa ahdistui kun meidän lapsi "kiusasi" kertomalla ettei raamattu välttämättä ole totta ja maailmassa on muitakin uskontoja. Pahinta tässä on että koulun rakenteet tukevat tätä kun eivät opeta yhteistä elämänkatsomustietoa.
Nuo muka hupsunhauskat nimiväännelmät "sirkkajasperit" ja "mirkkupetterit" ovat niiiin 90-lukua...
Onnittelut, löysit kommentista juuri sen olennaisen sisällön.
Meidän perhe on luterilaiseen kirkkoon kuuluva 3/4.
Minulla on henkilökohtainen vakaumus, uskon Jeesukseen. Mutta korostan sanaa henkilökohtainen, eli ei ole tarvetta julistaa eikä uskoni hirveästi arkielämässä näy, muuten kuin siinä miten kohtelen muita ihmisiä ns. Kultaisen käskyn mukaan. Eli rakasta Jumalaa ja rakasta lähimmäistä kuin itseäsi. Eli minä ajattelen niin, että minun pitää ensin rakastaa itseäni ja kohdella itseäni hyvin ja armollisesti -vasta sen jälkeen voin kohdella muita kuin itseäni. Ja sen jälkeen on käskyn rakasta Jumalaa -osio jo täytetty. Uskoni mukaan Jumala loi ihmisen kuvakseen joten olemalla ihan vaan ihminen toiselle täytän tämän. Ja minun elämässä tämä koskee jokaista, oli ihminen sitten mitä uskontoa tai kulttuuria tahansa. Arvostus lähtee ihmisarvosta joka on kaikille sama.
Lapset kuuluu kirkkoon. Koska minä aikuisena olen kokenut kotiseurakunnan hyväksi paikaksi olla ja tein päätöksen heidän kirkkoon liittymisestä. Lapsillani on kuitenkin uskonnonvapaus siinä missä kenellä tahansa. Kun on ikää ja ymmärrystä, saa halutessaan erota kirkosta, saa kääntyä toiseen uskoon, saa olla ateisti. Minun rakkauteni omiin lapsiini ei ole tästä kiinni.
Meillä jutellaan avoimesti uskosta ja uskonnoista. Vastaan kysymykseen, että miksi Fatima käyttää koulussa huivia ja miksi hän ja Ali syö eri ruokaa. Vastaan kysymykseen, että miksi mieheni (joka on siis perheemme 1/4, joka ei ole lasteni isä ja joka on ateisti tai ainakin agnostikko) ei kuulu kirkkoon. Koska hän ei usko Jumalaan. No pääseekö hän taivaaseen? No se ei ole ihmisestä kiinni, en tiedä mutta uskon että Jumala viisaudesssaan ratkaisee asian kyllä, ei huolta. Mies on hyvä ihminen, ystävällinen kaikille, pitää meistä huolta ja tykkää meistä. Ja voin sanoa lapselle, että minä uskon näin. Entä miten iskä, kun hän juo viinaa ja kiroilee hirveästi silloin? (Iskä on kirkkoon kuuluva ja hän on myös uskovainen.) No minä uskon että Jumala on armahtava Jumala ja on heikkojen puolella. Iskä on hyvissä käsissä, hänellä on sairaus nimeltä alkoholismi ja viina saattaa saada ihmisten pään ihan sekaisin.
Vielä en koe tarpeen käydä koko maailman uskontja läpi. Mutta siinä vaiheessa kun niistä kysymyksiä muodostuu niin sitä mukaa vastaan.