Ateistit, kertokaa lapsillenne, että jotkut aikuiset uskovat Jumalaan
Ateistit ja agnostikot, vaikka ette itse uskokaan Jumalaan, tehkää lapsillenne suuri palvelus ja kertokaa heille, että on aikuisia, jotka uskovat Jumalaan. Selittäkää heille, että Jumalalla tarkoitetaan näkymätöntä henkiolentoa, joka on luonut kaiken, näkee kaiken ja rakastaa kaikkia. Jos tiedätte jonkun aikuisen, vaikka täti tai naapuri, joka uskoo Jumalaan, kertokaa, että "Leena-täti uskoo Jumalaan".
Itselleni kerrottiin lapsena Jumalasta, ja siitä tuli henkireikäni. Aikuisten voimat eivät aina riitä, ja lapsi saattaa hätääntyä, jos vaistoaa äidin ja / tai isän olevan ahdistunut ja kyvytön kantamaan huolia eikä ole ketään, joka pystyy auttamaan. Tällaisia tilanteita voivat olla esim. riidat, järkyttävät tapahtumat, pitkäaikaiset taloudelliset ahdingot, omaisen sairastuminen ja kuolema, pahimmillaan avioero.
Ateistisesta näkökulmastakin lienee vakaumuksellisesti ok, että kertoo lapselle Jumalan olemassaolon mahdollisuudesta nimenomaan siten, että kertoo joidenkin aikuisten uskovan Jumalaan. Sehän ei ole ateistiltakaan narraamista, vaan tosiasian ilmaisemista. Jos lapselle on kerrottu Jumalan olemassaolon mahdollisuudesta, hän saa tarvittaessa enemmän henkistä tilaa ja perspektiiviä kestää ongelmia, joissa aikuinen ei voi auttaa tai joissa lapsi ei osaa sanoittaa ahdistustaan. Jumala, joka näkee kaiken, näkee sanattomankin ahdistuksen.
Kommentit (91)
Minun mielestäni kannattaisi ateistienkin kertoa lapselle perusasioita maailman uskonnoista. Olen työssäni kohdannut kouluikäisiä lapsia, joille esim kristillinen kuvasto on täysin vierasta tai eivät ole koskaan kuulleet mitään Jeesuksesta, edes nimeä.
Vaikka ei näihin asioihin uskoisi, niin jossain vaiheessa uskontoihin kuitenkin törmää ja kyllä perustiedot kristinuskosta kuuluvat yleissivistykseen, mielestäni perustiedot isoimmista maailmanuskonnoista kuuluvat myös. Vaikka ei näihin uskoisi.
On aika haastavaa ryhtyä pienessä ajassa käsittelemään sitä uskonnon perusajatusta ja käydä esim kristinuskoa läpi, kun pitäisi keskittyä taidekasvatukseen. Perehdytän siis lapsia taidehistoriaan, arkkitehtuuriin ja historiaan vapaaehtoisilla kursseilla ja käynneillä. Länsimaista taidetta aika mahdoton käsitellä törmäämättä kristinuskon kuvastoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
WraithTodd kirjoitti:
No minä olen kertonut että on ihmisiä, jotka uskovat Jumalaan, Allahiin, Shivaan tai vaikkapa Jahveen. Olen rehellisesti kertonut, että jumalia, joihin ihmiset uskovat, on kymmeniä, jollei peräti satoja.
Lapset ovat kysyneet, uskonko minä mihinkään jumalaan ja olen vastannut että en. Lisäkysymyksiä ei ole ainakaan toistaiseksi tullut.
Miksi kysyisivätkään sellaiselta, joka itse ei usko? Johan tuo vastauksesi kertoo, ettet ole aihetta valaiseva lähde.
Se että itse on ateisti ei tarkoita ettei tietäisi uskonnoista mitään:) Päinvastoin - luulen että tiukka luterilainen tuijottaa laput silmillä vain omaa uskoaan eikä edes halua tietää muusta. Edes yleissivistyksen nimissä.
Meillä lapset on osallistuneet uskonnonopetukseen juuri tämän yleissivistävyyden takia, olemme matkustaneet ympäri maailmaa ja vierailemme aina temppeleissä ja kirkoissa. Mieheni nauraakin että olen hartain ateisti mitä hän tuntee:D Rakastan kirkkojen (muiden kuin luterilaisten) ilmapiiriä ja arkkitehtuuria ja olen kiinnostunut uskonnon vaikutuksesta maailmanhistoriaan. Harmi vaan että sen on aina yhtä negatiivista vaikutusta..... Mutta mitään henkiolentoa en kaipaa elämääni, realiteetit on ne missä eletään
Eipäs yleistetä. Isoäitini oli tiukan luterilainen. Toimi SLEYssä ja luki läpi koko Lutherin suomennetun tuotannon useaan kertaan alleviivaten. Minulla on nyt ne hänen kirjansa. Mutta hän oli kiinnostunut myös muista uskonnoista ja luki niihin liittyvää kirjallisuutta, kävi luentokursseilla jne.
Ja kyseessä ihan maalaistalon emäntä, ei ollut mitään erikoisia opintoja käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kannattaisi ateistienkin kertoa lapselle perusasioita maailman uskonnoista. Olen työssäni kohdannut kouluikäisiä lapsia, joille esim kristillinen kuvasto on täysin vierasta tai eivät ole koskaan kuulleet mitään Jeesuksesta, edes nimeä.
Vaikka ei näihin asioihin uskoisi, niin jossain vaiheessa uskontoihin kuitenkin törmää ja kyllä perustiedot kristinuskosta kuuluvat yleissivistykseen, mielestäni perustiedot isoimmista maailmanuskonnoista kuuluvat myös. Vaikka ei näihin uskoisi.
On aika haastavaa ryhtyä pienessä ajassa käsittelemään sitä uskonnon perusajatusta ja käydä esim kristinuskoa läpi, kun pitäisi keskittyä taidekasvatukseen. Perehdytän siis lapsia taidehistoriaan, arkkitehtuuriin ja historiaan vapaaehtoisilla kursseilla ja käynneillä. Länsimaista taidetta aika mahdoton käsitellä törmäämättä kristinuskon kuvastoon.
Miksi pitäisi? Kyllä meillä tuo jessen ja ehkä jumalan nimen tunnistaa. Mikäö riittää vallan mainiosti. Moni uskonnollinen taide on sitä paitsi kamalan rumaa. Etenkin ortodiksien ikonit ovat niitä rumimpia mitä tiedän. Enemmin katselen vaikka muumeja.
En kerro myöskään muistakaan uskonnoista. Kyllä ne sitten jokus yläkoulussa käydän läpi ET ja historissa puolella ihan riittävän yleissivistävällä tasolla läpi. Itse en muista oikeastaan yhdestäkään uskonnosta kuin jonkun knoppitiedon sieltä täältä.
WraithTodd kirjoitti:
No minä olen kertonut että on ihmisiä, jotka uskovat Jumalaan, Allahiin, Shivaan tai vaikkapa Jahveen. Olen rehellisesti kertonut, että jumalia, joihin ihmiset uskovat, on kymmeniä, jollei peräti satoja.
Lapset ovat kysyneet, uskonko minä mihinkään jumalaan ja olen vastannut että en. Lisäkysymyksiä ei ole ainakaan toistaiseksi tullut.
Kun lapsi kysyy jumalasta niin sinulla on hyvä mahdollisuus samalla purkaa ja käsitellä omia traumojasi. Lapsi toimii ikäänkuin terapeuttina sinulle.
Jos saan joskus lapsia, haluan kertoa heille kaikista maailmanuskonnoista hyväntahtoisesti ja lapsi saa sitten myöhemmin päättää mitä uskontoa harjoittaa vai harjoittaako mitään. Uskonnonvapaus on minulle itselleni tärkeä arvo. Haluan myös opettaa kriittisyyttä, kaikkea ei kannata uskoa ja radikalisoitumista on hyvä varoa. Yksi tärkeimmistä opeista on varmasti tämä jokaikisestä maailmanuskonnosta löydettävä asia: muiden hyvä kohtelu.
T. Muslimi
pikkuäiti kirjoitti:
Mulla on sellainen ongelma, että mä en oikeasti tiedä mitä mun pitäis uskoa, mutta mies on jyrkkä ateisti. Haluan kertoa lapselleni, että mun lähisuvussa on uskovaisia ihmisiä ja sen mitä se tarkoittaa. Haluan myös kertoa miksi joulua ja pääsiäistä juhlitaan ja tykkäisin ehkä lausua iltarukouksenkin lapsen kanssa ja sanoa, että jumala voi olla olemassa, mutta äiti ei sitä varmaksi tiedä. Mies haluaa, että lapselle ei puhuta mitään jumalasta ja Jeesuksesta eikä mistään uskon asioista. En tiedä vielä miten tulemme menettelemään. Lapsi on vielä vauva.
Ymmärtääkseni lain mukaan lapsen uskonto määräytyy äidin uskonnon mukaan. Esim jos äiti haluaa viedä lapsen kasteelle, liittää juutalaiseen seurakuntaan tai islamilaiseen yhteisöön, ei kai isä voi sitä estää.
Mielestäni teidän molempien pitäisi voida saada puhua lapselle omasta masilmankatsomuksestanne vapaasti. Kumpikaan ei saa mollata tai väheksyä toisen näkemystä vaan kertoa omastaan ja opettaa siihen kuuluvia asioita. Kyllä kai te puolisoina kunnioitatte toisianne ja toistenne ajatuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kannattaisi ateistienkin kertoa lapselle perusasioita maailman uskonnoista. Olen työssäni kohdannut kouluikäisiä lapsia, joille esim kristillinen kuvasto on täysin vierasta tai eivät ole koskaan kuulleet mitään Jeesuksesta, edes nimeä.
Vaikka ei näihin asioihin uskoisi, niin jossain vaiheessa uskontoihin kuitenkin törmää ja kyllä perustiedot kristinuskosta kuuluvat yleissivistykseen, mielestäni perustiedot isoimmista maailmanuskonnoista kuuluvat myös. Vaikka ei näihin uskoisi.
On aika haastavaa ryhtyä pienessä ajassa käsittelemään sitä uskonnon perusajatusta ja käydä esim kristinuskoa läpi, kun pitäisi keskittyä taidekasvatukseen. Perehdytän siis lapsia taidehistoriaan, arkkitehtuuriin ja historiaan vapaaehtoisilla kursseilla ja käynneillä. Länsimaista taidetta aika mahdoton käsitellä törmäämättä kristinuskon kuvastoon.
Miksi pitäisi? Kyllä meillä tuo jessen ja ehkä jumalan nimen tunnistaa. Mikäö riittää vallan mainiosti. Moni uskonnollinen taide on sitä paitsi kamalan rumaa. Etenkin ortodiksien ikonit ovat niitä rumimpia mitä tiedän. Enemmin katselen vaikka muumeja.
En kerro myöskään muistakaan uskonnoista. Kyllä ne sitten jokus yläkoulussa käydän läpi ET ja historissa puolella ihan riittävän yleissivistävällä tasolla läpi. Itse en muista oikeastaan yhdestäkään uskonnosta kuin jonkun knoppitiedon sieltä täältä.
Kertoo varsin paljon ihmisestä, jos taiteen lähestymistapa on siinä, minkä itse kokee rumaksi tai kauniiksi. ..
Olisi oikeasti lapselle vaan mukavampi, että kotona jo käytäisiin läpi Jeesuksen elämä pääpiirteissään. Ettei sitten tulisi ihan shokkina krusifiksit kirkossa. Kun Suomen keskiajan arkkitehtuuria ei voi käsitellä ilman kirkkokäyntiä. Muiden kurssilaisten maksettu kurssiaika menee sitten vetäjältä siihen, kun yhdelle vetää pikaopetusta kristinuskosta, koska mielestäni lasten kysymyksiä ei voi jättää käsittelemättä.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kannattaisi ateistienkin kertoa lapselle perusasioita maailman uskonnoista. Olen työssäni kohdannut kouluikäisiä lapsia, joille esim kristillinen kuvasto on täysin vierasta tai eivät ole koskaan kuulleet mitään Jeesuksesta, edes nimeä.
Vaikka ei näihin asioihin uskoisi, niin jossain vaiheessa uskontoihin kuitenkin törmää ja kyllä perustiedot kristinuskosta kuuluvat yleissivistykseen, mielestäni perustiedot isoimmista maailmanuskonnoista kuuluvat myös. Vaikka ei näihin uskoisi.
On aika haastavaa ryhtyä pienessä ajassa käsittelemään sitä uskonnon perusajatusta ja käydä esim kristinuskoa läpi, kun pitäisi keskittyä taidekasvatukseen. Perehdytän siis lapsia taidehistoriaan, arkkitehtuuriin ja historiaan vapaaehtoisilla kursseilla ja käynneillä. Länsimaista taidetta aika mahdoton käsitellä törmäämättä kristinuskon kuvastoon.
Aika vähän uskontoihin törmää yhtään missään sen verran tapaluterilaisia suomalaiset ovat. Tarhassa, koulussa ja lukiossa toki vieläkin lapset erotellaan uskonnon perusteella, mutta uskonnolliset aamun avaukset ja kirkossa käynnit on karsittu jo minimiin eikä niihin tavitse edes enää osallistua. Armeijassakin uskonnon merkitys on vähentynyt ja pakkohartauksista voi jopa kieltäytyä.
Työelämässä ei tarvitse tietää kenenkään uskonnollista vakaumista. Loppuu myös oikeuksissa jumalan nimeen vannominen. Telkkaristakaan ei enää tule uskonnollsita paskaa kuin muutamia hartauksia joskus sunnuntaisin eikä niitäkään tarvitse katsella.
Aivopesu, tuo varma tapa tehdä jälkeläisistään epävapaita.
Vierailija kirjoitti:
pikkuäiti kirjoitti:
Mulla on sellainen ongelma, että mä en oikeasti tiedä mitä mun pitäis uskoa, mutta mies on jyrkkä ateisti. Haluan kertoa lapselleni, että mun lähisuvussa on uskovaisia ihmisiä ja sen mitä se tarkoittaa. Haluan myös kertoa miksi joulua ja pääsiäistä juhlitaan ja tykkäisin ehkä lausua iltarukouksenkin lapsen kanssa ja sanoa, että jumala voi olla olemassa, mutta äiti ei sitä varmaksi tiedä. Mies haluaa, että lapselle ei puhuta mitään jumalasta ja Jeesuksesta eikä mistään uskon asioista. En tiedä vielä miten tulemme menettelemään. Lapsi on vielä vauva.
Ymmärtääkseni lain mukaan lapsen uskonto määräytyy äidin uskonnon mukaan. Esim jos äiti haluaa viedä lapsen kasteelle, liittää juutalaiseen seurakuntaan tai islamilaiseen yhteisöön, ei kai isä voi sitä estää.
Mielestäni teidän molempien pitäisi voida saada puhua lapselle omasta masilmankatsomuksestanne vapaasti. Kumpikaan ei saa mollata tai väheksyä toisen näkemystä vaan kertoa omastaan ja opettaa siihen kuuluvia asioita. Kyllä kai te puolisoina kunnioitatte toisianne ja toistenne ajatuksia?
Jatkossa lapsen uskonto ei mene enää äidin uskonnon perusteella vaan vanhempien on sovittava yhdessä mihin uskontoon lapsi kuuluu. Jos yhteisymmärrykseen ei päästä, lapsi jää uskonnottomaksi. :) Tämä on oikein hyvä uudistus mutta oikeasti ainoataan lasta ei pitäisi liittää mihinkään uskonnollisen yhteisöön ala-ikäisenä. Etenkn kun se tuottaa vielä jäsenmaksuvelvoitteen.
Tonttu_Tomera kirjoitti:
OT:
Renessanssi ja Martti Luther kappaleen jälkeen. Kutosen historian opettaja: "käsi ylös kuinka moni teistä on luterilaisia?" Yksikään käsi ei noussut. Yksi oppilas pyöri pikkasen hämillään, että MITÄ?! ja katsoi opettajaa, saanko vastata? Opettaja ei antanut lupaa, mutta kertoi, että te kaikki, jotka käytte uskonnon tunneilla olette luterilaisia.
ET oppilas tiesi asian.
Tapa luterilaisuus ei useinkaan ole niin silmiä avaava kokemus, kun mistään ei mitään puhuta, eikä olla kiinnostuneita. Vain ristiäiset, rippi, häät ja hautajaiset. Siinä se pyhä nelinäisyys nykyään on, jotkut juhlat, mitä on pakko juhlia mutta miksi...
Ihan vaan huomiona, että meillä uskontotunneille osallistuu juutalaisia ja ortodokseja myös. Ainakin. Ja ateisteja. Omasta tai vanhempien tahdosta.
Vierailija kirjoitti:
Jos saan joskus lapsia, haluan kertoa heille kaikista maailmanuskonnoista hyväntahtoisesti ja lapsi saa sitten myöhemmin päättää mitä uskontoa harjoittaa vai harjoittaako mitään. Uskonnonvapaus on minulle itselleni tärkeä arvo. Haluan myös opettaa kriittisyyttä, kaikkea ei kannata uskoa ja radikalisoitumista on hyvä varoa. Yksi tärkeimmistä opeista on varmasti tämä jokaikisestä maailmanuskonnosta löydettävä asia: muiden hyvä kohtelu.
T. Muslimi
Mitenkäs islam neuvoo kohtelemaan polyteistejä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pikkuäiti kirjoitti:
Mulla on sellainen ongelma, että mä en oikeasti tiedä mitä mun pitäis uskoa, mutta mies on jyrkkä ateisti. Haluan kertoa lapselleni, että mun lähisuvussa on uskovaisia ihmisiä ja sen mitä se tarkoittaa. Haluan myös kertoa miksi joulua ja pääsiäistä juhlitaan ja tykkäisin ehkä lausua iltarukouksenkin lapsen kanssa ja sanoa, että jumala voi olla olemassa, mutta äiti ei sitä varmaksi tiedä. Mies haluaa, että lapselle ei puhuta mitään jumalasta ja Jeesuksesta eikä mistään uskon asioista. En tiedä vielä miten tulemme menettelemään. Lapsi on
Ymmärtääkseni lain mukaan lapsen uskonto määräytyy äidin uskonnon mukaan. Esim jos äiti haluaa viedä lapsen kasteelle, liittää juutalaiseen seurakuntaan tai islamilaiseen yhteisöön, ei kai isä voi sitä estää.
Mielestäni teidän molempien pitäisi voida saada puhua lapselle omasta masilmankatsomuksestanne vapaasti. Kumpikaan ei saa mollata tai väheksyä toisen näkemystä vaan kertoa omastaan ja opettaa siihen kuuluvia asioita. Kyllä kai te puolisoina kunnioitatte toisianne ja toistenne ajatuksia?
Jatkossa lapsen uskonto ei mene enää äidin uskonnon perusteella vaan vanhempien on sovittava yhdessä mihin uskontoon lapsi kuuluu. Jos yhteisymmärrykseen ei päästä, lapsi jää uskonnottomaksi. :) Tämä on oikein hyvä uudistus mutta oikeasti ainoataan lasta ei pitäisi liittää mihinkään uskonnollisen yhteisöön ala-ikäisenä. Etenkn kun se tuottaa vielä jäsenmaksuvelvoitteen.
Siis nyt on tuollainen laki? Koska muuttunut?
En kerro, en halua että lapseni joutuu järkyttymään siitä että jotkut aikuisetkin ovat vielä epäluotettavia ja uskovat satuihin.
Miksi ihmisestä tulee ateisti ? Hän on lapsena ehkä pelännyt jumalaa. On ehkä jäänyt päällimmäiseksi tunteeksi että jumala tuomitsee ja tätä tuomiota sitten paetaan ja halutaan kokea yhtenäisyyttä muiden ateistien kanssa ja saada siitä voimaa. Kun kuollaan niin tuhkataan että olisi sitten varmasti lopullisesti hävinnyt. Mieluusti uskotaan että milloin tahansa löytyy ulkoavaruudesta jokin toinenkin sivilisaatio että uskonnon sanoma maan ja ihmisen ainutlaatuisuudesta osoittautuisi pötypuheeksi.
Myös voi todeta itsensä ateistiksi sen takia koska ei usko satuolentoihin. Miksi sitten pitää pitää niin kovaa meteliä siitä jos joku toinen uskoo näihin satuolentoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kannattaisi ateistienkin kertoa lapselle perusasioita maailman uskonnoista. Olen työssäni kohdannut kouluikäisiä lapsia, joille esim kristillinen kuvasto on täysin vierasta tai eivät ole koskaan kuulleet mitään Jeesuksesta, edes nimeä.
Vaikka ei näihin asioihin uskoisi, niin jossain vaiheessa uskontoihin kuitenkin törmää ja kyllä perustiedot kristinuskosta kuuluvat yleissivistykseen, mielestäni perustiedot isoimmista maailmanuskonnoista kuuluvat myös. Vaikka ei näihin uskoisi.
On aika haastavaa ryhtyä pienessä ajassa käsittelemään sitä uskonnon perusajatusta ja käydä esim kristinuskoa läpi, kun pitäisi keskittyä taidekasvatukseen. Perehdytän siis lapsia taidehistoriaan, arkkitehtuuriin ja historiaan vapaaehtoisilla kursseilla ja käynneillä. Länsimaista taidetta aika mahdoton käsitellä törmäämättä kristinuskon kuvastoon.
Miksi pitäisi? Kyllä meillä tuo jessen ja ehkä jumalan nimen tunnistaa. Mikäö riittää vallan mainiosti. Moni uskonnollinen taide on sitä paitsi kamalan rumaa. Etenkin ortodiksien ikonit ovat niitä rumimpia mitä tiedän. Enemmin katselen vaikka muumeja.
En kerro myöskään muistakaan uskonnoista. Kyllä ne sitten jokus yläkoulussa käydän läpi ET ja historissa puolella ihan riittävän yleissivistävällä tasolla läpi. Itse en muista oikeastaan yhdestäkään uskonnosta kuin jonkun knoppitiedon sieltä täältä.Kertoo varsin paljon ihmisestä, jos taiteen lähestymistapa on siinä, minkä itse kokee rumaksi tai kauniiksi. ..
Olisi oikeasti lapselle vaan mukavampi, että kotona jo käytäisiin läpi Jeesuksen elämä pääpiirteissään. Ettei sitten tulisi ihan shokkina krusifiksit kirkossa. Kun Suomen keskiajan arkkitehtuuria ei voi käsitellä ilman kirkkokäyntiä. Muiden kurssilaisten maksettu kurssiaika menee sitten vetäjältä siihen, kun yhdelle vetää pikaopetusta kristinuskosta, koska mielestäni lasten kysymyksiä ei voi jättää käsittelemättä.
jesse satuolento syntyi jonkun ajatuksissa, sille sepitettiiin sen ajan seikkailutarinoita ja tarinoiden lopussa se tapettiin. Sen pituinen se. Mielenkiintoisempia satuolentoja ovat Muumi ja Aku Ankka ja disney hahmot. Seikkailutkin monipuolisempia.
Itse pidän piruntorjuntabunkkereita esimerkkinä julmasta riistosta ja orjuutuksesta. Kun katselee niiden "kullattuja" sisustuksista, ei voi olla miettimättä kenen selkänahasta nekin rakentamisrahat otettiin ja kuinka niissä ihmisiä peloiteltiin ja nöyryytettiin.
"Vaikka tuhat ihmistä uskoisi hölynpölyyn, se on silti hölynpölyä".
kiinalainen sananlasku
"Et voi todistaa, ettei jumalaa ole olemassa".
En. En voi todistaa sitäkään, ettei sinun päässäsi ole näkymättömiä keijukaisia. Se, ettemme voi todistaa, ettei jumalaa ole olemassa, ei merkitse sitä, että jumala olisi olemassa.
Voidaan keksiä miten suuri määrä tahansa väitteitä, joita ei voida osoittaa vääräksi ja joita jokainen, jolla on ylenpalttinen usko, saattaa pitää oikeina. Kukaan ei kuitenkaan väitä, että niihin kaikkiin kannattaa luottaa niin kauan kuin niiden perättömyyttä ei ole osoitettu. Ja jos ainoastaan joihinkin väitteisiin kannattaa luottaa niin törmäämme jälleen totuuden kriteereihin. Vain tieteellä - julkisella järjen käytöllä - on olemassa menetelmiä erottaa totuutta ja erhettä toisistaan.
Vapaa-ajattelijat lähtevät liikkeelle todistamistaakan periaatteesta. Se, joka esittää väittämän totuuden vaatimuksin (eli esim. "jumala on olemassa"), on velvollinen todistamaan väitteensä tai edes perustelemaan sen tieteellisesti koeteltavalla ja loogisella tavalla. Filosofisia perusteluja voidaan arvioida filosofian keinoin.
"Tarkoitin, että on mahdollista, että jumala on olemassa".
Meillä ei ole todistusaineistoa edes siitä, että jumaluuksien olemassaolo on mahdollista. Jotkut asiat ovat kylläkin mahdottomia (emme voi esim. tehdä vesipalloja). Ihmisen on mahdollista mieltää ajattelunsa tuotteet maailmasta erillisiksi olioiksi. Ihminen voi kuvitella kaikenlaista ja antaa ajattelunsa tuotteille olemassaolon muuallakin kuin omassa subjektiivisessa todellisuudessaan; sisäisessä mentaalisten tilojen maailmassa.
"En voi järjellä todistaa, että jumala on olemassa mutta jumalan olemassaolo ei ole järjen, vaan uskon asia".
Mutta entäpä, jos uskosi on pelkkä ennakkoluulo, kuten käsitys että valkoiset ovat mustia parempia tai miehet naisia parempia tai että ne, joilla on silmälasit, ovat muita viisaampia? Uskonnollinen usko tarkoittaa lujaa luottamusta jonkin sellaisen olemassaoloon tai vaikutukseen, mistä ei ole saatavissa mitään todisteita. Se on uskoa ilman todisteita tai jopa vastoin todisteita.
Usko on periaatteessa mieletön asenne. Jollei asioista tiedetä mitään, uskolta puuttuvat järjelliset perusteet. Jos taas asiat tiedetään ja tunnetaan, ei ole mitään syytä vaatia pelkkää uskomista.
Kun tiedemies sanoo uskovansa, että uusi teoria on tosi, hän tarkoittaa silloin, että teoria on vahvasti perusteltu ja havainnot tai testit tukevat sitä. Kyse on rationaalisesta totena pitämisestä. Myös monet arkipäivän elämänkokemukseen perustuvat uskomuksemme edustavat sitä. Sen sijaan uskonnollinen usko - perusteeton, sokea usko - edustaa irrationaalista (=järjenvastaista) totena pitämistä.
"Mutta jumala on vajavaiselle ihmisjärjelle käsittämätön".
Tämä väite on jo sinänsä mieletön. Olemassaololause on mielekäs (tosi tai epätosi) vasta kun olemassa olevaksi väitetty olio/ilmiö on määritelty, kun sen ominaisuudet on annettu. "Käsittämättömyys" ei ole mikään ominaisuus. Se tarkoittaa samaa kuin lause: "ei kyetä määrittelemään". Väitetyn olion ominaisuuksista ei siis tiedetä mitään, eikä siis tiedetä edes mistä puhutaan. Todellakin; jos ainoa todisteemme on usko silloin emme voi edes tietää mihin uskomme!
"Minä olin epätoivoinen ja itsemurhan partaalla. Uskonto pelasti minut ja saattoi elämäni oikeille raiteille".
Kyllä, uskonto teki sen. Mutta esim. partiopojat ja Freud olisivat tehneet sen myös, jos olisit uskonut heihin. Itse asiassa mikä hyvänsä tosi tai epätosi uskomus voi panna ihmisen elämän järjestykseen.
Jos puhutaan uskon hedelmistä niin todettakoon, että mikä tahansa aito vakaumus voi olla runkona myönteisten hedelmien syntymiselle. Ne ovat pääasiassa eettisen ajattelun luomuksia.
Lisäksi on muistettava, että uskon hedelmät eivät ole lähestulkoonkaan aina myönteisiä. Ihmiskunnan historia ja tämän päivän todellisuus kertovat siitä yllin kyllin. Ajatellaanpa vaikka kerettiläis- ja noitavainoja, ristiretkiä ja uskonsotia. Eri puolilla maailmaa käydään tälläkin hetkellä sotia, jotka ovat osaltaan uskonsotia. Hyvä esimerkki tästä on tämän päivän (1993) tilanne entisessä Jugoslaviassa. Vielä jos muistetaan esim. Salman Rushdien tappotuomiota ja naisten pääsyä aborttiklinikoille estäviä fundamentalistikristittyjä USA:ssa, niin eiköhän kielteiset hedelmät ala hahmottua.
Yksilötasollakin usko tekee ihmisen usein älyllisesti sokeaksi, ennakkoluuloiseksi, vanhoilliseksi, suvaitsemattomaksi ja tietenkin epätieteelliseksi (kts. Albert Ellis: Uskonto henkisenä sairautena, 1986). Liberaali uskonnollisuus on lähinnä emotionaalista lapsellisuutta.
Täältä lisää:
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kasikirja/vastauks.html
Jo kaksi miljoonaa suomalaista on eronnut kirkoista:
Säästä rahasi johonkin parempaan.
http://www.eroakirkosta.fi/
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmisestä tulee ateisti ? Hän on lapsena ehkä pelännyt jumalaa. On ehkä jäänyt päällimmäiseksi tunteeksi että jumala tuomitsee ja tätä tuomiota sitten paetaan ja halutaan kokea yhtenäisyyttä muiden ateistien kanssa ja saada siitä voimaa. Kun kuollaan niin tuhkataan että olisi sitten varmasti lopullisesti hävinnyt. Mieluusti uskotaan että milloin tahansa löytyy ulkoavaruudesta jokin toinenkin sivilisaatio että uskonnon sanoma maan ja ihmisen ainutlaatuisuudesta osoittautuisi pötypuheeksi.
Myös voi todeta itsensä ateistiksi sen takia koska ei usko satuolentoihin. Miksi sitten pitää pitää niin kovaa meteliä siitä jos joku toinen uskoo näihin satuolentoihin.
Ateistin perusdraivi löytyy siitä, että hän ei halua että on olemassa jokin olento jolla on absoluuttinen oikeus tuomita hänet. Jumalankieltämisen taustalla on tuomion kieltäminen. Ateisti haluaa itse määrittää sen mikä on oikein tai väärin. Periaatteessa on siis kyse ihan niistä käärmeen sanoista Paratiisissa: "Onko Jumala todellakin sanonut...".
Joulua on alunperin vietetty ajat sitten ennen kristisnuskon syntyä! Jo muinaiset roomalaiset viettivät joulua. Täällä pohjoismaissa joulu on ollut erityisen tärkeä juhla ja viikingeillä joulu kulki nimellä Yule. Siitä juontuu meidänkin käyttämämme joulu-sana.
Yulen tarkoitus oli juhlistaa uutta alkavaa vuotta. Pahimmat talven pimeydet ja koettelemukset olivat jäämässä taakse ja kevät tekisi pian tuloaan. Päivä pitenisi, ilmat lämpenesivät ja ainaisen nälkäkituuttamisen sijaan saataisiin metsistä ja vesistöistä paremmin saalista ja jonkin ajan odotuksen jälkeen päästäisiin kylvötöihin. Yule eli joulu on siis alkuperäisesti valonjuhla.
Minua huvittaa kieltämättä aina, kun kuulen ihmisten selittävän, miten joulu on menettänyt merkityksensä jeesuksen syntymäjuhlana kaupalliselle joululle, kun joululla ei alunperin ole mitään tekemistä tuon työttömän puuseppä äpärän kanssa! Joulusta tuli jeesuksen syntymäjuhla, kun kristinuskoa alettiin levittäämään. Pohjoismaissa suurin kansanjuhla oli Yule, joten kirkon suurin juhla oli hellpo lätkäistä vaan Yulen päälle. "Joo, nyt ei mitään valonjuhlaa enää vietetä! Oikeasti Herramme jeesus syntyi tänään ja tämä on nyt jeesuksen juhla! Yulea viettävät ovat pakanoita, jotka saavat Herramme jeesuksen kristuksen vihat päällensä ja joutuvat helvettiin!" Moni muukin juhla on alunperin ollut ihan muuta kuin kristillistä alkuperää. Kristinusko on vain korvannut alkuperäisjuhlat omillaan, jotta uskonto uppoaisi kansaan paremmin ilman suuria konflikteja.
Historiantutkijoiden mukaan jeesus on - suuren taivaalla näkyneen valoilmiön perusteella - syntynyt huhtikuussa. Olikohan 23.4 tai jotain sitä luokkaa. Suuri taivaalla nähty valoilmiö oli muistaakseni jupiterin ja saturnuksen kohtaaminen (saatan tosin muistaa planeetat väärinkin) jolloin parisen tuhatta vuotta sitten taivaalla näkyi suuren suuri tähti. Ei kuitenkaan joulunaikaan vaan huhtikuuussa.
Seliseli. Jos haluan tietää miltä tuntuu ajaa urheiluautoa, en mene kysymään henkilöltä joka on ikänsä vain pyöräillyt.