Lue keskustelun säännöt.
Mitä sitä tekisi tuon tyttären kanssa
22.12.2015 |
Taustaa: tytär oli yläasteella todella sekaisin, liikkui huonoissa piireissä, lintsasi jne. Kun yritin hakea hänelle apua (mm. perheneuvola, koulupsykologi), pisti välit poikki minuun ja pikkusiskoihin ja muutti isälleen. Ei pitänyt kolmeen vuoteen yhteyttä ollenkaan, vaihtoi puhelinnumeron, blokkasi somessa ja isäkin vain harvakseltaan suostui kuulumisia kertomaan. Lujaa ilmeisesti meni, oli huumekokeilujakin ja yläasteen pääsi vitosen keskiarvolla läpi. Lastensuojeluun olin monet kerrat yhteydessä, mutta kun tyttö ja isä silmät suurina vakuuttivat kaiken olevan hyvin, eivät he mitään sitten tehneet, vaikka esim. koulu meni ihan penkin alle.
No nyt tytär on 17, täyttää pian 18, ja on muuttanut poikaystävän luokse. Ei opiskele mitään. Isä on työtön ja köyhä, eikä tue tyttöä mitenkään. Elatusmaksut maksan suoraan tyttären tilille, näin sovimme isän kanssa, mutta sekin tietysti loppuu nyt keväällä. Tytär siis päätti olla yhteydessä ja pyytää rahaa (mm. ajokorttiin ja uusiin huonekaluihin ja velkojen pois maksamiseen). Olen hieman puulla päähän lyöty, nytkö kolmen vuoden totaalisen yhteydenpitokatkon jälkeen minun pitäisi alkaa maksaa tyttärelle sellaisia asioita, mitkä hän tottakai olisi saanut, jos olisi yhteyttä pitänyt ja normaalisti perhettään tavannut. Kyselin sitten hieman, että josko hän tulisi vaikka syömään joku päivä ja juteltaisiin - ei kuulemma tule, haluaa vaan rahaa.
Antaisitteko itse? Toisaalta haluaisin kyllä rakentaa välit takaisin, mutta en toisaalta koe, että rahan syytäminen tässä kohtaa on se oikea tapa.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasta ei ole kasvatettu kunnolla?
Kuvitteletteko aivan oikeasti, että koulu, naapurit ja muut kasvattaa ne lapset teidän puolesta??!
En voisi kuvitellakaan että meidän tai meidän tuttujen lapset täällä Espoossa tekisivät mitään tuollaista, päinvastoin ovat hyvin määrätietoisia ja tulevaisuuteen katsovia nuoria.
Olen kysynyt tuon kysymyksen itseltäni varmaankin miljoona kertaa. Mutta en löydä itsestäni äitinä silti mitään suuria virheitä. Lapsen kanssa on aikaa vietetty, opetettu kunnioitusta jnejne. Ala-asteella oli vielä kympin tyttö, oli todella kivoja kavereita, harrasti kilpaurheilua jne. Seiskan puolessavälissä alkoi käytösongelmat ja apua yritin todella saada. No, en selkeästi onnistunut, siinä meni pieleen.
ap
Mitähän tuossa avunhaussa tapahtui, kuulostaa ihan kummalliselle. Onkohan nyt aivan varma, että vika oli lapsessa?
En sano, että ratkot tätä nyt rahalla, mutta tietääkö tyttö, että rakastat häntä? Rakastatko? Miksi muka kutsu sinun luoksesi syömään olisi oikeaa rakkautta, miksi et kysynyt, voitko tulla käymään tyttärelläsi, osoittaisit siten arvostavasi häntä (kuitenkin. Pystytkö? Sun kuuluu, lapsihan on ihan hukassa. Ei se kurilla opi, vaan rakkaudella. Ilmeisesti rajoja on ollut liikaa? Tai vaatimisia?) ja kun menisit tyttärellesi et arvostelisi MITÄÄN. Kuuntelisit vaan, vaikka mielesi tekisi sanoa sen sata ärräpäätä ja enemmänkin.
Tekisit vaikka vartin visiitin, jos et enempää kestäis.
Näin mä oisin toivoinut, joka oon joutunut vihaamaan äitiäni. Tosin oon eri ihminen kuin sinä ja lapsesi, enkä koskaan kapinoinut, vaan pilasin äitini elämän(?) masentumalla.
En ole ap, mutta heitän vastakysymyksen: miksi vanhemman pitäisi arvostaa lasta, joka ei tee mitään saadakseen elämän kuntoon? Ja joka ei kunnioita sen vertaa, että oltuaan vuosia pitämättä yhteyttä, haluaisi tavata vaan vaatii rahaa?
Ymmärrän tavallaan mitä haet takaa, mutta kaikenlaisesta käytöksestä ei voi antaa signaalia, että se on okei. Ei edes omalle lapselle.
Tapaaminen vaikkapa puolueettomalla maaperällä, keskustelu ja sitten mietitään kuinka eteenpäin.
No minusta siksi, että en voi uskoa, että kympin tyttö tekee tuollaista huvikseen. Lapsi on hukassa. Eihän se, että menee lapsen kotiin anna signaalia, että huono käytös on okei, vaan että lapsi on okei.
Sitä lapsi nyt tarvitsee. Käytöskritiikkiä nuori tuskin tarvitsee, tietää varmasti itsekin vallan hyvin että on toiminut huonosti.
Mutta onko lapsi okei, jos ei kunnioita ollenkaan vaan pyrkii hyväksikäyttämään? Ei minusta.
Lapsi on aina okei. Teot vain eivät ole. Jos olet eri mieltä, please, älä lisäänny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ap syyttää tai ainakaan alunperin syytti tytärtään. Eiköhän se isä, joka mahdollisti lopullisen alamäen ole eniten tilannetta sotkenut. Teinit nyt monesti hakeutuvat tilanteisiin, joissa on mahdollisimman paljon vapautta.
Olen eri mieltä. Jos äidin koti on hyvä ja turvallinen ei ole mitään syytä hakeutua hakemaan enemmän vapautta. Miksei lapsella saa olla omaa elämää, itsenäisyyttä ja vapautta? Eihän se mitenkään automaattisesti tarkoita huonoa käytöstä. Lapsella saakin olla vapautta, jos lapsi on hakenut sitä itse, oma koti EI OLE OLLUT riittävän hyvä kasvupaikka. On ymmärrettävää äitinä mokata, mutta ei ole ok syyttää omasta mokailustaan lastaan.
Niin, jos seiskaluokkalainen ryyppää, polttaa, lintsaa koulusta jne. niin sen pitäisi olla hyväksyttävää, jotta nuori saa itsenäisyyttä ja vapautta? Ja oma koti ei ole hyvä kasvupaikka, koska mm. perheneuvolan ja koulupsykologin avulla yritetään tähän käytökseen puuttua?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ap syyttää tai ainakaan alunperin syytti tytärtään. Eiköhän se isä, joka mahdollisti lopullisen alamäen ole eniten tilannetta sotkenut. Teinit nyt monesti hakeutuvat tilanteisiin, joissa on mahdollisimman paljon vapautta.
Aika ironista, että minä olen eroperheen tytär, jossa äidin oli helppo syyttää kaikista minun äidille kelpaamattomista, (muka pahoista) tekemisistä samalla lailla kuin sinä nyt teet, isääni, ja olen siis se, joka masennuin, ja olen vihannut äitiäni.
Isäni ei ollut syyllinen siihen, etten tullut toimeen äidin kanssa. Äiti itse vastasi siitä, mutta eihän sitä tahdo katsoa peiliin, kun on sokea omille virheilleen.
Mutta siis ei kannata märehtiä menneitä, vaan katsoa tulevaisuuteen nyt tässä keississä ja korjata välit tyttäreen.
Isäs oli olemassa ja sen takia kaikki tapahtui. Sä et pysty ymmärtämään kun ett ole äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ap syyttää tai ainakaan alunperin syytti tytärtään. Eiköhän se isä, joka mahdollisti lopullisen alamäen ole eniten tilannetta sotkenut. Teinit nyt monesti hakeutuvat tilanteisiin, joissa on mahdollisimman paljon vapautta.
Olen eri mieltä. Jos äidin koti on hyvä ja turvallinen ei ole mitään syytä hakeutua hakemaan enemmän vapautta. Miksei lapsella saa olla omaa elämää, itsenäisyyttä ja vapautta? Eihän se mitenkään automaattisesti tarkoita huonoa käytöstä. Lapsella saakin olla vapautta, jos lapsi on hakenut sitä itse, oma koti EI OLE OLLUT riittävän hyvä kasvupaikka. On ymmärrettävää äitinä mokata, mutta ei ole ok syyttää omasta mokailustaan lastaan.
Niin, jos seiskaluokkalainen ryyppää, polttaa, lintsaa koulusta jne. niin sen pitäisi olla hyväksyttävää, jotta nuori saa itsenäisyyttä ja vapautta? Ja oma koti ei ole hyvä kasvupaikka, koska mm. perheneuvolan ja koulupsykologin avulla yritetään tähän käytökseen puuttua?
ap
Nyt en ymmärtänyt, tarkennatko?
Vierailija kirjoitti:
Vääränlaiseen porukkaan joutuminen ei välttämättä ole kasvatuskysymys. Masennuskin voi tulla aivan normaalisti ja fiksusti kasvatetulle, ja sitä kautta erilainen ongelmakäytös. Koulukiusaaminen, raiskaus, tai vastaava trauma voi osua hyvin kasvatetun nuoren osaksi ja muuttaa käytöstä pysyvästi. Yksittäinen virhe, vaikkapa rahan lainaaminen väärältä henkilöltä, voi johtaa vuosien ongelmiin. Ja vaikka vanhemmat olisivat kiinnostuneita, kukaan nuori ei kerro kaikkea kotona, eikä pidäkään.
Kyllä, kasvatuksella tehdään paljon ja hyvä perusta nuorelle, mutta nuori ei elä tyhjiössä, jossa vain vanhemmat häneen vaikuttavat.
Itselle tuli tuosta tytön harrastamasta kilpaurheilusta mieleen, että olisiko siellä tapahtunut jotain valmentajan kanssa ja siitä lähteneet käytösongelmat. Urheilevien teinityttöjen hyväksikäyttäjä on usein juurikin valmenataja tai muu siihen urheiluun liittyvä henkilö. Hyvässä kunnossa olevia teinityttöjä kun parveilee ympärillä ja lirkuttelee valmentajan kanssa, niin se voi johtaa ties mihin. Ja onhan niillä juuri teinityttöjen valmentajaksi hakeutuneilla miehillä siihen varmasti jokin syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ap syyttää tai ainakaan alunperin syytti tytärtään. Eiköhän se isä, joka mahdollisti lopullisen alamäen ole eniten tilannetta sotkenut. Teinit nyt monesti hakeutuvat tilanteisiin, joissa on mahdollisimman paljon vapautta.
Aika ironista, että minä olen eroperheen tytär, jossa äidin oli helppo syyttää kaikista minun äidille kelpaamattomista, (muka pahoista) tekemisistä samalla lailla kuin sinä nyt teet, isääni, ja olen siis se, joka masennuin, ja olen vihannut äitiäni.
Isäni ei ollut syyllinen siihen, etten tullut toimeen äidin kanssa. Äiti itse vastasi siitä, mutta eihän sitä tahdo katsoa peiliin, kun on sokea omille virheilleen.
Mutta siis ei kannata märehtiä menneitä, vaan katsoa tulevaisuuteen nyt tässä keississä ja korjata välit tyttäreen.
Hei, minä en syytä isää mistään muusta kuin siitä, että hän otti tytön luokseen karkuun, ja antoi tämän jatkaa juomista, lintsaamista ja huonoissa piireissä pyörimistä, eikä tehnyt mitään. Mahdollisti huumeiden kokeilun jne. Antoi 16-vuotiaana muuttaa 25-vuotiaan pojan luokse. Jos isä olisi tehnyt kanssani yhteistyötä näiden asioiden ratkaisemiseksi, tytär olisi aivan hyvin saanut asua isällään, jos siellä paremmin viihtyi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ap syyttää tai ainakaan alunperin syytti tytärtään. Eiköhän se isä, joka mahdollisti lopullisen alamäen ole eniten tilannetta sotkenut. Teinit nyt monesti hakeutuvat tilanteisiin, joissa on mahdollisimman paljon vapautta.
Aika ironista, että minä olen eroperheen tytär, jossa äidin oli helppo syyttää kaikista minun äidille kelpaamattomista, (muka pahoista) tekemisistä samalla lailla kuin sinä nyt teet, isääni, ja olen siis se, joka masennuin, ja olen vihannut äitiäni.
Isäni ei ollut syyllinen siihen, etten tullut toimeen äidin kanssa. Äiti itse vastasi siitä, mutta eihän sitä tahdo katsoa peiliin, kun on sokea omille virheilleen.
Mutta siis ei kannata märehtiä menneitä, vaan katsoa tulevaisuuteen nyt tässä keississä ja korjata välit tyttäreen.
Isäs oli olemassa ja sen takia kaikki tapahtui. Sä et pysty ymmärtämään kun ett ole äiti.
Ei se niin mene. Ne ongelmat olivat minulla, oli isää tai ei. Ei se, että isä antoi sitä mitä antoi ollut kuin pintaa, jäävuoren huippu.
Lapsi ei voinut hyvin, se, kuka mahdollisti ja mitä EI ole se ydin tässä.
Ja olen äiti, mutta en toki oman äitini saappaissa. Kyllä minäkin ymmärrän, että äiti kun ei nähnyt omia vikojaan ja mitä ne aiheuttivat minulle niin oli helpompaa syyttää isääni seurauksista.
Jos isä olisi vetänyt äidin kanssa samaa linjaa jees jees miehenä, se ei olisi ratkaissut ongelmaa. Vasta se olisi auttanut, jos isällä olisi ollut RATKAISU, jota äidilläkään ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasta ei ole kasvatettu kunnolla?
Kuvitteletteko aivan oikeasti, että koulu, naapurit ja muut kasvattaa ne lapset teidän puolesta??!
En voisi kuvitellakaan että meidän tai meidän tuttujen lapset täällä Espoossa tekisivät mitään tuollaista, päinvastoin ovat hyvin määrätietoisia ja tulevaisuuteen katsovia nuoria.
Olen kysynyt tuon kysymyksen itseltäni varmaankin miljoona kertaa. Mutta en löydä itsestäni äitinä silti mitään suuria virheitä. Lapsen kanssa on aikaa vietetty, opetettu kunnioitusta jnejne. Ala-asteella oli vielä kympin tyttö, oli todella kivoja kavereita, harrasti kilpaurheilua jne. Seiskan puolessavälissä alkoi käytösongelmat ja apua yritin todella saada. No, en selkeästi onnistunut, siinä meni pieleen.
ap
Mitähän tuossa avunhaussa tapahtui, kuulostaa ihan kummalliselle. Onkohan nyt aivan varma, että vika oli lapsessa?
En sano, että ratkot tätä nyt rahalla, mutta tietääkö tyttö, että rakastat häntä? Rakastatko? Miksi muka kutsu sinun luoksesi syömään olisi oikeaa rakkautta, miksi et kysynyt, voitko tulla käymään tyttärelläsi, osoittaisit siten arvostavasi häntä (kuitenkin. Pystytkö? Sun kuuluu, lapsihan on ihan hukassa. Ei se kurilla opi, vaan rakkaudella. Ilmeisesti rajoja on ollut liikaa? Tai vaatimisia?) ja kun menisit tyttärellesi et arvostelisi MITÄÄN. Kuuntelisit vaan, vaikka mielesi tekisi sanoa sen sata ärräpäätä ja enemmänkin.
Tekisit vaikka vartin visiitin, jos et enempää kestäis.
Näin mä oisin toivoinut, joka oon joutunut vihaamaan äitiäni. Tosin oon eri ihminen kuin sinä ja lapsesi, enkä koskaan kapinoinut, vaan pilasin äitini elämän(?) masentumalla.
En ole ap, mutta heitän vastakysymyksen: miksi vanhemman pitäisi arvostaa lasta, joka ei tee mitään saadakseen elämän kuntoon? Ja joka ei kunnioita sen vertaa, että oltuaan vuosia pitämättä yhteyttä, haluaisi tavata vaan vaatii rahaa?
Ymmärrän tavallaan mitä haet takaa, mutta kaikenlaisesta käytöksestä ei voi antaa signaalia, että se on okei. Ei edes omalle lapselle.
Tapaaminen vaikkapa puolueettomalla maaperällä, keskustelu ja sitten mietitään kuinka eteenpäin.
No minusta siksi, että en voi uskoa, että kympin tyttö tekee tuollaista huvikseen. Lapsi on hukassa. Eihän se, että menee lapsen kotiin anna signaalia, että huono käytös on okei, vaan että lapsi on okei.
Sitä lapsi nyt tarvitsee. Käytöskritiikkiä nuori tuskin tarvitsee, tietää varmasti itsekin vallan hyvin että on toiminut huonosti.
En ole kritisoinutkaan. Haluaisin korjata välit, ja tavata tytärtäni, mutten silti usko rahan olevan ratkaisu. Auttaisin kyllä, jos voisin uskoa rahan menevän vaikkapa koulukirjoihin, mutta pelkään myös, että huumeet ovat edelleen mukana kuviossa.
Sinänsä voisin kyllä ehdottaa tapaamista kahvilassa, tai miksei tytönkin luona.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ap syyttää tai ainakaan alunperin syytti tytärtään. Eiköhän se isä, joka mahdollisti lopullisen alamäen ole eniten tilannetta sotkenut. Teinit nyt monesti hakeutuvat tilanteisiin, joissa on mahdollisimman paljon vapautta.
Aika ironista, että minä olen eroperheen tytär, jossa äidin oli helppo syyttää kaikista minun äidille kelpaamattomista, (muka pahoista) tekemisistä samalla lailla kuin sinä nyt teet, isääni, ja olen siis se, joka masennuin, ja olen vihannut äitiäni.
Isäni ei ollut syyllinen siihen, etten tullut toimeen äidin kanssa. Äiti itse vastasi siitä, mutta eihän sitä tahdo katsoa peiliin, kun on sokea omille virheilleen.
Mutta siis ei kannata märehtiä menneitä, vaan katsoa tulevaisuuteen nyt tässä keississä ja korjata välit tyttäreen.
Kuten tummennetuista teksteistä huomataan, niin tässäkin tapauksessa teini meni sen luokse, jossa oli sitä vapautta. Rajoittava, asioihin puuttuva ja niistä kiinnostunut ollut äiti nähtiin vihollisena ja syyttää ilmeisesti vielä tänäkin päivänä omista rällättelyvirheistään omaa äitiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ap syyttää tai ainakaan alunperin syytti tytärtään. Eiköhän se isä, joka mahdollisti lopullisen alamäen ole eniten tilannetta sotkenut. Teinit nyt monesti hakeutuvat tilanteisiin, joissa on mahdollisimman paljon vapautta.
Olen eri mieltä. Jos äidin koti on hyvä ja turvallinen ei ole mitään syytä hakeutua hakemaan enemmän vapautta. Miksei lapsella saa olla omaa elämää, itsenäisyyttä ja vapautta? Eihän se mitenkään automaattisesti tarkoita huonoa käytöstä. Lapsella saakin olla vapautta, jos lapsi on hakenut sitä itse, oma koti EI OLE OLLUT riittävän hyvä kasvupaikka. On ymmärrettävää äitinä mokata, mutta ei ole ok syyttää omasta mokailustaan lastaan.
Niin, jos seiskaluokkalainen ryyppää, polttaa, lintsaa koulusta jne. niin sen pitäisi olla hyväksyttävää, jotta nuori saa itsenäisyyttä ja vapautta? Ja oma koti ei ole hyvä kasvupaikka, koska mm. perheneuvolan ja koulupsykologin avulla yritetään tähän käytökseen puuttua?
ap
Nyt en ymmärtänyt, tarkennatko?
Aloituksessa kerroin, että tytär suuttui minulle, kun yritin rajoittaa hänen holtitonta käytöstään ja lähti isälleen, missä sai elää kuten tykkäsi. Olisiko teinin pitänyt antaa juoda, lintsata jne, jotta koti olisi ollut hyvä kasvuympäristö?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ap syyttää tai ainakaan alunperin syytti tytärtään. Eiköhän se isä, joka mahdollisti lopullisen alamäen ole eniten tilannetta sotkenut. Teinit nyt monesti hakeutuvat tilanteisiin, joissa on mahdollisimman paljon vapautta.
Aika ironista, että minä olen eroperheen tytär, jossa äidin oli helppo syyttää kaikista minun äidille kelpaamattomista, (muka pahoista) tekemisistä samalla lailla kuin sinä nyt teet, isääni, ja olen siis se, joka masennuin, ja olen vihannut äitiäni.
Isäni ei ollut syyllinen siihen, etten tullut toimeen äidin kanssa. Äiti itse vastasi siitä, mutta eihän sitä tahdo katsoa peiliin, kun on sokea omille virheilleen.
Mutta siis ei kannata märehtiä menneitä, vaan katsoa tulevaisuuteen nyt tässä keississä ja korjata välit tyttäreen.Kuten tummennetuista teksteistä huomataan, niin tässäkin tapauksessa teini meni sen luokse, jossa oli sitä vapautta. Rajoittava, asioihin puuttuva ja niistä kiinnostunut ollut äiti nähtiin vihollisena ja syyttää ilmeisesti vielä tänäkin päivänä omista rällättelyvirheistään omaa äitiään.
Miksi hyvä ja lasta oikein ohjaava äiti saisi syyttelyä? Älä nyt käännä mustaa valkoiseksi, kaikki rajoittaminen ja asioihin puuttuminen ei ole oikeaa ja rakentavaa, vaan on olemassa myös noihin piiloutunutta tuhoavaa kasvatusta.
Aidosti lämmin ja hyvä äiti ei ole sellainen, jota paetaan! Ap vaikuttaa ihan fiksulta, ei ala pöyristyä saamistaan ajatuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vääränlaiseen porukkaan joutuminen ei välttämättä ole kasvatuskysymys. Masennuskin voi tulla aivan normaalisti ja fiksusti kasvatetulle, ja sitä kautta erilainen ongelmakäytös. Koulukiusaaminen, raiskaus, tai vastaava trauma voi osua hyvin kasvatetun nuoren osaksi ja muuttaa käytöstä pysyvästi. Yksittäinen virhe, vaikkapa rahan lainaaminen väärältä henkilöltä, voi johtaa vuosien ongelmiin. Ja vaikka vanhemmat olisivat kiinnostuneita, kukaan nuori ei kerro kaikkea kotona, eikä pidäkään.
Kyllä, kasvatuksella tehdään paljon ja hyvä perusta nuorelle, mutta nuori ei elä tyhjiössä, jossa vain vanhemmat häneen vaikuttavat.
Itselle tuli tuosta tytön harrastamasta kilpaurheilusta mieleen, että olisiko siellä tapahtunut jotain valmentajan kanssa ja siitä lähteneet käytösongelmat. Urheilevien teinityttöjen hyväksikäyttäjä on usein juurikin valmenataja tai muu siihen urheiluun liittyvä henkilö. Hyvässä kunnossa olevia teinityttöjä kun parveilee ympärillä ja lirkuttelee valmentajan kanssa, niin se voi johtaa ties mihin. Ja onhan niillä juuri teinityttöjen valmentajaksi hakeutuneilla miehillä siihen varmasti jokin syy.
Vaikea sanoa. Tytär kyllä lopetti harrastuksensa, sanoi että turhautui, koska häntä ei valittu parempaan joukkueeseen. Keskustelimme tästä kovasti, muttei mitään muuta myöntänyt syyksi, piti joukkuekavereistaan kovasti. Kai se mahdollista on.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ap syyttää tai ainakaan alunperin syytti tytärtään. Eiköhän se isä, joka mahdollisti lopullisen alamäen ole eniten tilannetta sotkenut. Teinit nyt monesti hakeutuvat tilanteisiin, joissa on mahdollisimman paljon vapautta.
Olen eri mieltä. Jos äidin koti on hyvä ja turvallinen ei ole mitään syytä hakeutua hakemaan enemmän vapautta. Miksei lapsella saa olla omaa elämää, itsenäisyyttä ja vapautta? Eihän se mitenkään automaattisesti tarkoita huonoa käytöstä. Lapsella saakin olla vapautta, jos lapsi on hakenut sitä itse, oma koti EI OLE OLLUT riittävän hyvä kasvupaikka. On ymmärrettävää äitinä mokata, mutta ei ole ok syyttää omasta mokailustaan lastaan.
Niin, jos seiskaluokkalainen ryyppää, polttaa, lintsaa koulusta jne. niin sen pitäisi olla hyväksyttävää, jotta nuori saa itsenäisyyttä ja vapautta? Ja oma koti ei ole hyvä kasvupaikka, koska mm. perheneuvolan ja koulupsykologin avulla yritetään tähän käytökseen puuttua?
ap
Nyt en ymmärtänyt, tarkennatko?
Aloituksessa kerroin, että tytär suuttui minulle, kun yritin rajoittaa hänen holtitonta käytöstään ja lähti isälleen, missä sai elää kuten tykkäsi. Olisiko teinin pitänyt antaa juoda, lintsata jne, jotta koti olisi ollut hyvä kasvuympäristö?
ap
No ei, mutta etkö miettinyt, mistä käytös johtui? Miksi tytön piti alkaa toimia noin? En itse voi ymmärtää, miksi kukaan lähtee alamäkeen, jos voi voida ihan hyvinkin. Sille on pakko olla jokin syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ajatellut suostuisiko tyttö terapiaan? Voiko hän puhua kellekään aikuiselle, vai onko sellainen, joka on sulkenut asioita sisäänsä ja tarttisi puhumista olostaan jollekin aikuiselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ap syyttää tai ainakaan alunperin syytti tytärtään. Eiköhän se isä, joka mahdollisti lopullisen alamäen ole eniten tilannetta sotkenut. Teinit nyt monesti hakeutuvat tilanteisiin, joissa on mahdollisimman paljon vapautta.
Olen eri mieltä. Jos äidin koti on hyvä ja turvallinen ei ole mitään syytä hakeutua hakemaan enemmän vapautta. Miksei lapsella saa olla omaa elämää, itsenäisyyttä ja vapautta? Eihän se mitenkään automaattisesti tarkoita huonoa käytöstä. Lapsella saakin olla vapautta, jos lapsi on hakenut sitä itse, oma koti EI OLE OLLUT riittävän hyvä kasvupaikka. On ymmärrettävää äitinä mokata, mutta ei ole ok syyttää omasta mokailustaan lastaan.
Niin, jos seiskaluokkalainen ryyppää, polttaa, lintsaa koulusta jne. niin sen pitäisi olla hyväksyttävää, jotta nuori saa itsenäisyyttä ja vapautta? Ja oma koti ei ole hyvä kasvupaikka, koska mm. perheneuvolan ja koulupsykologin avulla yritetään tähän käytökseen puuttua?
ap
Nyt en ymmärtänyt, tarkennatko?
Aloituksessa kerroin, että tytär suuttui minulle, kun yritin rajoittaa hänen holtitonta käytöstään ja lähti isälleen, missä sai elää kuten tykkäsi. Olisiko teinin pitänyt antaa juoda, lintsata jne, jotta koti olisi ollut hyvä kasvuympäristö?
ap
No ei, mutta etkö miettinyt, mistä käytös johtui? Miksi tytön piti alkaa toimia noin? En itse voi ymmärtää, miksi kukaan lähtee alamäkeen, jos voi voida ihan hyvinkin. Sille on pakko olla jokin syy.
Tottakai mietin, ja kovasti yritin teinin kanssa keskustella. Meillä oli yläasteen alkuun saakka oikein avoimet välit ja puhuimme todella paljon. Kun tyttö sitten seiskan syksyllä alkoi sulkeutua, ajattelin sen aluksi ihan normaaliksi teini-iän irrottautumiseksi, mutta nopeaan tahtiin alkoi tulla kaikkea sitten mm. lintsaaminen.
Mielessä kävi kiusaaminen, ikävät selkkaukset kavereiden kanssa, koulun raskaus, liiallinen suorittaminen, toivoton ihastuminen, terveydelliset asiat, voi onhan näitä pyöritelty.
ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut suostuisiko tyttö terapiaan? Voiko hän puhua kellekään aikuiselle, vai onko sellainen, joka on sulkenut asioita sisäänsä ja tarttisi puhumista olostaan jollekin aikuiselle?
Tässä vaiheessa, kun ensimmäistä kertaa reiluun kolmeen vuoteen hänestä suoraan mitään kuulin, en koe olevani se, joka voisi tällaisia ehdottaa. Tottakai, jos jossain kohtaa päästään taas puheväleihin ja hieman avoimempaan jutteluun, tästäkin voisi puhua. Mutta en minä tunne häntä tällä hetkellä ollenkaan, tai mitään muuta kuin muilta kuullut asiat.
ap
Minä maksaisin velat pois. Elämä menee vuosiksi pilalle maksuhäiriömerkinnästä. Näin siis kohtelisin omaa tytärtäni. Muutenkin minulle vanhemmuus on pyyteetöntä. Jos tämän jälkeen hän menisi opiskelemaan tai korottamaan arvosanoja ennen varsinaisia opiskeluja, kannustaisin ajokortin maksamalla. (Ajotaito nyt on muutenkin perustava kansalaistaito.)
Vierailija kirjoitti:
Minä maksaisin velat pois. Elämä menee vuosiksi pilalle maksuhäiriömerkinnästä. Näin siis kohtelisin omaa tytärtäni. Muutenkin minulle vanhemmuus on pyyteetöntä. Jos tämän jälkeen hän menisi opiskelemaan tai korottamaan arvosanoja ennen varsinaisia opiskeluja, kannustaisin ajokortin maksamalla. (Ajotaito nyt on muutenkin perustava kansalaistaito.)
Jotta tyttärellä olisi enemmän rahaa käyttää alkoon tai huumeisiin?
Itse en maksaisi mitään ennenkuin tietäisin tarkemmin tyttären elämän tämänhetkisestä tilasta ja mahdollisesti tulevaisuuden haaveista ja suunnitelmista.
Yksi asia jonka olen työssä hyvin vaikeiden nuorten kanssa ymmärtänyt: kaikki eivät halua tulla autetuiksi. Aivan normaaleista oloista tulevien lapsien elämä on lähtenyt aivan käsistä. Osalle perheistä muutto on ollut ainoa vaihtoehto repiä nuori irti kavereista. Nuorissa on hyvin vahvoja persoonia, jotka ihailevat tuhoavaa elämäntapaa. Heistä on ihanaa satuttaa itseään ja muita. Elämä on suurta draamaa. Useat näistä nuorista saavat sekä perheeltään että työntekijöiltä suunnattomasti apua. Osa ei viitsi edes vaivautua terapioihin jne. Sydäntä särkee, mutta on ihmisiä joita ei voi auttaa, he pelastuvat vain kun putoavat täysin pohjalle ha päättävät muuttua. Voimia ap:lle, et olisi voinut tehdä mitään paremmin. Joskus on vain pakko päästää irti, itsensä vuoksi.
Vaikka kyseessä on pian 18-vuotias tyttö, se ei automaattisesti tarkoita, että lapsi on valmis kaikkeen mitä täysi-ikäisyys voi vaatia. Varsinkaan ap:n kuvailemalla taustalla, 17-vuotias voi olla hyvin vastuuton ja itsekeskeinen. Tollanen törkeä rahan vaatiminen ilman, että tajuaa yhtään nöyrtyä, kertoo jo siitä, että jotakin ongelmaa tunnepuolella onm, enempi tai vähempi. Lapsellinen ajatusmaailma.
Oon samaa mieltä, että ei kannata lähteä tanssimaan tytön pillin mukaan, mutta välien selvittelyn tulee lähteä sinusta. Yritä uudestaan et mennäänkö kahville tai soita vaan kysy miten menee? Tunnet likkasi parhaiten mikä toimii. Ja jos ei niin ei, anna hänen itse tutustua kylmään ja todelliseen maailmaan niin ehkä palaa vielä kotiin arvostaen sua ihan eri tavalla. Muista kuitenkin jouluna ja syntymäpäivänä ettei luule, että sinä oot unohtanut hänet.