Lue keskustelun säännöt.
Mitä sitä tekisi tuon tyttären kanssa
22.12.2015 |
Taustaa: tytär oli yläasteella todella sekaisin, liikkui huonoissa piireissä, lintsasi jne. Kun yritin hakea hänelle apua (mm. perheneuvola, koulupsykologi), pisti välit poikki minuun ja pikkusiskoihin ja muutti isälleen. Ei pitänyt kolmeen vuoteen yhteyttä ollenkaan, vaihtoi puhelinnumeron, blokkasi somessa ja isäkin vain harvakseltaan suostui kuulumisia kertomaan. Lujaa ilmeisesti meni, oli huumekokeilujakin ja yläasteen pääsi vitosen keskiarvolla läpi. Lastensuojeluun olin monet kerrat yhteydessä, mutta kun tyttö ja isä silmät suurina vakuuttivat kaiken olevan hyvin, eivät he mitään sitten tehneet, vaikka esim. koulu meni ihan penkin alle.
No nyt tytär on 17, täyttää pian 18, ja on muuttanut poikaystävän luokse. Ei opiskele mitään. Isä on työtön ja köyhä, eikä tue tyttöä mitenkään. Elatusmaksut maksan suoraan tyttären tilille, näin sovimme isän kanssa, mutta sekin tietysti loppuu nyt keväällä. Tytär siis päätti olla yhteydessä ja pyytää rahaa (mm. ajokorttiin ja uusiin huonekaluihin ja velkojen pois maksamiseen). Olen hieman puulla päähän lyöty, nytkö kolmen vuoden totaalisen yhteydenpitokatkon jälkeen minun pitäisi alkaa maksaa tyttärelle sellaisia asioita, mitkä hän tottakai olisi saanut, jos olisi yhteyttä pitänyt ja normaalisti perhettään tavannut. Kyselin sitten hieman, että josko hän tulisi vaikka syömään joku päivä ja juteltaisiin - ei kuulemma tule, haluaa vaan rahaa.
Antaisitteko itse? Toisaalta haluaisin kyllä rakentaa välit takaisin, mutta en toisaalta koe, että rahan syytäminen tässä kohtaa on se oikea tapa.
Kommentit (92)
Sanon samaa kuin muutkin: ei rahaa.
Tytön pitää ensin haluta muuttua, suunnitella elämää ja ottaa vastuu. Sitten voit ehkä auttaa, jos näyttää siltä, että menee oikeaan suuntaan ja itse haluat auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasta ei ole kasvatettu kunnolla?
Kuvitteletteko aivan oikeasti, että koulu, naapurit ja muut kasvattaa ne lapset teidän puolesta??!
En voisi kuvitellakaan että meidän tai meidän tuttujen lapset täällä Espoossa tekisivät mitään tuollaista, päinvastoin ovat hyvin määrätietoisia ja tulevaisuuteen katsovia nuoria.
Tämä, ikävä kyllä..
Olen itse kasvattamaton ja siksi tiedän, että ongelmiahan siitä seuraa.
Nykyisin tosin fiksu aikuinen, mutta kova koulu sitä ennen täytyi käydä. Turhan kova. Henkikin meinasi lähteä..
Vierailija kirjoitti:
En antaisi. Laittaisin puhelimen hiljaa kiinni ja nauraisin ääneen. Sitten vaihtaisin puhelinnumerot, ovien lukot ja blokkaisin tyttären somessa ja muualla.
Sitä saa mitä tilaa.
Älä ole loisen kupattava. Veri ei ole aina vahvinta.
Paraskin puhumaan! :D
Vääränlaiseen porukkaan joutuminen ei välttämättä ole kasvatuskysymys. Masennuskin voi tulla aivan normaalisti ja fiksusti kasvatetulle, ja sitä kautta erilainen ongelmakäytös. Koulukiusaaminen, raiskaus, tai vastaava trauma voi osua hyvin kasvatetun nuoren osaksi ja muuttaa käytöstä pysyvästi. Yksittäinen virhe, vaikkapa rahan lainaaminen väärältä henkilöltä, voi johtaa vuosien ongelmiin. Ja vaikka vanhemmat olisivat kiinnostuneita, kukaan nuori ei kerro kaikkea kotona, eikä pidäkään.
Kyllä, kasvatuksella tehdään paljon ja hyvä perusta nuorelle, mutta nuori ei elä tyhjiössä, jossa vain vanhemmat häneen vaikuttavat.
Vierailija kirjoitti:
Vääränlaiseen porukkaan joutuminen ei välttämättä ole kasvatuskysymys. Masennuskin voi tulla aivan normaalisti ja fiksusti kasvatetulle, ja sitä kautta erilainen ongelmakäytös. Koulukiusaaminen, raiskaus, tai vastaava trauma voi osua hyvin kasvatetun nuoren osaksi ja muuttaa käytöstä pysyvästi. Yksittäinen virhe, vaikkapa rahan lainaaminen väärältä henkilöltä, voi johtaa vuosien ongelmiin. Ja vaikka vanhemmat olisivat kiinnostuneita, kukaan nuori ei kerro kaikkea kotona, eikä pidäkään.
Kyllä, kasvatuksella tehdään paljon ja hyvä perusta nuorelle, mutta nuori ei elä tyhjiössä, jossa vain vanhemmat häneen vaikuttavat.
Hyvin kasvatettu lapsi harvemmin joutuu hankaluuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vääränlaiseen porukkaan joutuminen ei välttämättä ole kasvatuskysymys. Masennuskin voi tulla aivan normaalisti ja fiksusti kasvatetulle, ja sitä kautta erilainen ongelmakäytös. Koulukiusaaminen, raiskaus, tai vastaava trauma voi osua hyvin kasvatetun nuoren osaksi ja muuttaa käytöstä pysyvästi. Yksittäinen virhe, vaikkapa rahan lainaaminen väärältä henkilöltä, voi johtaa vuosien ongelmiin. Ja vaikka vanhemmat olisivat kiinnostuneita, kukaan nuori ei kerro kaikkea kotona, eikä pidäkään.
Kyllä, kasvatuksella tehdään paljon ja hyvä perusta nuorelle, mutta nuori ei elä tyhjiössä, jossa vain vanhemmat häneen vaikuttavat.
Hyvin kasvatettu lapsi harvemmin joutuu hankaluuksiin.
Esim. koulukiusatuksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vääränlaiseen porukkaan joutuminen ei välttämättä ole kasvatuskysymys. Masennuskin voi tulla aivan normaalisti ja fiksusti kasvatetulle, ja sitä kautta erilainen ongelmakäytös. Koulukiusaaminen, raiskaus, tai vastaava trauma voi osua hyvin kasvatetun nuoren osaksi ja muuttaa käytöstä pysyvästi. Yksittäinen virhe, vaikkapa rahan lainaaminen väärältä henkilöltä, voi johtaa vuosien ongelmiin. Ja vaikka vanhemmat olisivat kiinnostuneita, kukaan nuori ei kerro kaikkea kotona, eikä pidäkään.
Kyllä, kasvatuksella tehdään paljon ja hyvä perusta nuorelle, mutta nuori ei elä tyhjiössä, jossa vain vanhemmat häneen vaikuttavat.
Hyvin kasvatettu lapsi harvemmin joutuu hankaluuksiin.
Tarkoitatko että lähes kaikki masentuneet tai kiusatut ovat huonosti kasvatettuja? Mielenkiintoinen väite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä annan sulle ohjeet tän kerran. Sä laitat tytölle ehdoksi sen jätkän lemppaamisen ja lupaamisen ettei ikinä enää tapaa sitä ja jos jätkä yrittää tavata niin annat suoraan tappo uhkauksen. Sun entisen äijän kanssa et oo missään tekemisissä ikinä ja teit virheen kun menit sen paskamahan laittamaan paperiin. Vitun idiootti!! Tyttö palaa takas kotiin äidin luo elämään ja ymmärtää että elämässä on vaan äiti joka aina auttaa ja johon voi luottaa. Sä puolustat tyttöäs viimeiseen asti oli syytökset ihan mitä tahansa niin niillä ei ole mitään merkitystä. ainoa millä on merkitystä on olla äiti ja sun omat tytöt jotka on sun omaa ja samaa lihaa ja verta. Se ei koskaan muutu ja vaan se on pysyvää elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasta ei ole kasvatettu kunnolla?
Kuvitteletteko aivan oikeasti, että koulu, naapurit ja muut kasvattaa ne lapset teidän puolesta??!
En voisi kuvitellakaan että meidän tai meidän tuttujen lapset täällä Espoossa tekisivät mitään tuollaista, päinvastoin ovat hyvin määrätietoisia ja tulevaisuuteen katsovia nuoria.
Olen kysynyt tuon kysymyksen itseltäni varmaankin miljoona kertaa. Mutta en löydä itsestäni äitinä silti mitään suuria virheitä. Lapsen kanssa on aikaa vietetty, opetettu kunnioitusta jnejne. Ala-asteella oli vielä kympin tyttö, oli todella kivoja kavereita, harrasti kilpaurheilua jne. Seiskan puolessavälissä alkoi käytösongelmat ja apua yritin todella saada. No, en selkeästi onnistunut, siinä meni pieleen.
ap
Mitähän tuossa avunhaussa tapahtui, kuulostaa ihan kummalliselle. Onkohan nyt aivan varma, että vika oli lapsessa?
En sano, että ratkot tätä nyt rahalla, mutta tietääkö tyttö, että rakastat häntä? Rakastatko? Miksi muka kutsu sinun luoksesi syömään olisi oikeaa rakkautta, miksi et kysynyt, voitko tulla käymään tyttärelläsi, osoittaisit siten arvostavasi häntä (kuitenkin. Pystytkö? Sun kuuluu, lapsihan on ihan hukassa. Ei se kurilla opi, vaan rakkaudella. Ilmeisesti rajoja on ollut liikaa? Tai vaatimisia?) ja kun menisit tyttärellesi et arvostelisi MITÄÄN. Kuuntelisit vaan, vaikka mielesi tekisi sanoa sen sata ärräpäätä ja enemmänkin.
Tekisit vaikka vartin visiitin, jos et enempää kestäis.
Näin mä oisin toivoinut, joka oon joutunut vihaamaan äitiäni. Tosin oon eri ihminen kuin sinä ja lapsesi, enkä koskaan kapinoinut, vaan pilasin äitini elämän(?) masentumalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasta ei ole kasvatettu kunnolla?
Kuvitteletteko aivan oikeasti, että koulu, naapurit ja muut kasvattaa ne lapset teidän puolesta??!
En voisi kuvitellakaan että meidän tai meidän tuttujen lapset täällä Espoossa tekisivät mitään tuollaista, päinvastoin ovat hyvin määrätietoisia ja tulevaisuuteen katsovia nuoria.
Olen kysynyt tuon kysymyksen itseltäni varmaankin miljoona kertaa. Mutta en löydä itsestäni äitinä silti mitään suuria virheitä. Lapsen kanssa on aikaa vietetty, opetettu kunnioitusta jnejne. Ala-asteella oli vielä kympin tyttö, oli todella kivoja kavereita, harrasti kilpaurheilua jne. Seiskan puolessavälissä alkoi käytösongelmat ja apua yritin todella saada. No, en selkeästi onnistunut, siinä meni pieleen.
ap
Mitähän tuossa avunhaussa tapahtui, kuulostaa ihan kummalliselle. Onkohan nyt aivan varma, että vika oli lapsessa?
En sano, että ratkot tätä nyt rahalla, mutta tietääkö tyttö, että rakastat häntä? Rakastatko? Miksi muka kutsu sinun luoksesi syömään olisi oikeaa rakkautta, miksi et kysynyt, voitko tulla käymään tyttärelläsi, osoittaisit siten arvostavasi häntä (kuitenkin. Pystytkö? Sun kuuluu, lapsihan on ihan hukassa. Ei se kurilla opi, vaan rakkaudella. Ilmeisesti rajoja on ollut liikaa? Tai vaatimisia?) ja kun menisit tyttärellesi et arvostelisi MITÄÄN. Kuuntelisit vaan, vaikka mielesi tekisi sanoa sen sata ärräpäätä ja enemmänkin.
Tekisit vaikka vartin visiitin, jos et enempää kestäis.
Näin mä oisin toivoinut, joka oon joutunut vihaamaan äitiäni. Tosin oon eri ihminen kuin sinä ja lapsesi, enkä koskaan kapinoinut, vaan pilasin äitini elämän(?) masentumalla.
En ole ap, mutta heitän vastakysymyksen: miksi vanhemman pitäisi arvostaa lasta, joka ei tee mitään saadakseen elämän kuntoon? Ja joka ei kunnioita sen vertaa, että oltuaan vuosia pitämättä yhteyttä, haluaisi tavata vaan vaatii rahaa?
Ymmärrän tavallaan mitä haet takaa, mutta kaikenlaisesta käytöksestä ei voi antaa signaalia, että se on okei. Ei edes omalle lapselle.
Tapaaminen vaikkapa puolueettomalla maaperällä, keskustelu ja sitten mietitään kuinka eteenpäin.
Seiskaluokkalainen on vielä lapsellinen ja vastuuton, ja tyttären tuolloinen käytös ymmärrettävissä. Hänellä on kuitenkin ollut aikaa kasvaa ja kypsyä, mutta syystä tai toisesta näin ei ole tapahtunut. 18-vuotias on aikuinen, ja aikuiselta voi vaatia vastuun ottamista omasta elämästään. Minusta et auta häntä yhtään antamalla rahaa tai muuten pelastamalla hänet pulasta. Näiden tapausten on käytävä pohjalla ja tultava järkiinsä omasta aloitteestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että ap syyttää tai ainakaan alunperin syytti tytärtään. Eiköhän se isä, joka mahdollisti lopullisen alamäen ole eniten tilannetta sotkenut. Teinit nyt monesti hakeutuvat tilanteisiin, joissa on mahdollisimman paljon vapautta.
Vierailija kirjoitti:
Seiskaluokkalainen on vielä lapsellinen ja vastuuton, ja tyttären tuolloinen käytös ymmärrettävissä. Hänellä on kuitenkin ollut aikaa kasvaa ja kypsyä, mutta syystä tai toisesta näin ei ole tapahtunut. 18-vuotias on aikuinen, ja aikuiselta voi vaatia vastuun ottamista omasta elämästään. Minusta et auta häntä yhtään antamalla rahaa tai muuten pelastamalla hänet pulasta. Näiden tapausten on käytävä pohjalla ja tultava järkiinsä omasta aloitteestaan.
Auttaa pitää aina mut auttamiseen täytyy laittaa ehtoja. Ne pitää mennä niin että kun mä autan niin sä teet niin ja niin ja kaikki tulee lopulta hyväks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasta ei ole kasvatettu kunnolla?
Kuvitteletteko aivan oikeasti, että koulu, naapurit ja muut kasvattaa ne lapset teidän puolesta??!
En voisi kuvitellakaan että meidän tai meidän tuttujen lapset täällä Espoossa tekisivät mitään tuollaista, päinvastoin ovat hyvin määrätietoisia ja tulevaisuuteen katsovia nuoria.
Olen kysynyt tuon kysymyksen itseltäni varmaankin miljoona kertaa. Mutta en löydä itsestäni äitinä silti mitään suuria virheitä. Lapsen kanssa on aikaa vietetty, opetettu kunnioitusta jnejne. Ala-asteella oli vielä kympin tyttö, oli todella kivoja kavereita, harrasti kilpaurheilua jne. Seiskan puolessavälissä alkoi käytösongelmat ja apua yritin todella saada. No, en selkeästi onnistunut, siinä meni pieleen.
ap
Mitähän tuossa avunhaussa tapahtui, kuulostaa ihan kummalliselle. Onkohan nyt aivan varma, että vika oli lapsessa?
En sano, että ratkot tätä nyt rahalla, mutta tietääkö tyttö, että rakastat häntä? Rakastatko? Miksi muka kutsu sinun luoksesi syömään olisi oikeaa rakkautta, miksi et kysynyt, voitko tulla käymään tyttärelläsi, osoittaisit siten arvostavasi häntä (kuitenkin. Pystytkö? Sun kuuluu, lapsihan on ihan hukassa. Ei se kurilla opi, vaan rakkaudella. Ilmeisesti rajoja on ollut liikaa? Tai vaatimisia?) ja kun menisit tyttärellesi et arvostelisi MITÄÄN. Kuuntelisit vaan, vaikka mielesi tekisi sanoa sen sata ärräpäätä ja enemmänkin.
Tekisit vaikka vartin visiitin, jos et enempää kestäis.
Näin mä oisin toivoinut, joka oon joutunut vihaamaan äitiäni. Tosin oon eri ihminen kuin sinä ja lapsesi, enkä koskaan kapinoinut, vaan pilasin äitini elämän(?) masentumalla.
En ole ap, mutta heitän vastakysymyksen: miksi vanhemman pitäisi arvostaa lasta, joka ei tee mitään saadakseen elämän kuntoon? Ja joka ei kunnioita sen vertaa, että oltuaan vuosia pitämättä yhteyttä, haluaisi tavata vaan vaatii rahaa?
Ymmärrän tavallaan mitä haet takaa, mutta kaikenlaisesta käytöksestä ei voi antaa signaalia, että se on okei. Ei edes omalle lapselle.
Tapaaminen vaikkapa puolueettomalla maaperällä, keskustelu ja sitten mietitään kuinka eteenpäin.
No minusta siksi, että en voi uskoa, että kympin tyttö tekee tuollaista huvikseen. Lapsi on hukassa. Eihän se, että menee lapsen kotiin anna signaalia, että huono käytös on okei, vaan että lapsi on okei.
Sitä lapsi nyt tarvitsee. Käytöskritiikkiä nuori tuskin tarvitsee, tietää varmasti itsekin vallan hyvin että on toiminut huonosti.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ap syyttää tai ainakaan alunperin syytti tytärtään. Eiköhän se isä, joka mahdollisti lopullisen alamäen ole eniten tilannetta sotkenut. Teinit nyt monesti hakeutuvat tilanteisiin, joissa on mahdollisimman paljon vapautta.
Olen eri mieltä. Jos äidin koti on hyvä ja turvallinen ei ole mitään syytä hakeutua hakemaan enemmän vapautta. Miksei lapsella saa olla omaa elämää, itsenäisyyttä ja vapautta? Eihän se mitenkään automaattisesti tarkoita huonoa käytöstä. Lapsella saakin olla vapautta, jos lapsi on hakenut sitä itse, oma koti EI OLE OLLUT riittävän hyvä kasvupaikka. On ymmärrettävää äitinä mokata, mutta ei ole ok syyttää omasta mokailustaan lastaan.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä antaisi rahaa. Jonkun laskun voisin maksaa ja auttaa velkojen kanssa, jos tehtäisiin selkeä suunnitelma vaikkapa velkaneuvonnan kautta. En kuitenkaan lähtisi rahottamaan holtitonta elämäntapaa.
Välit nähdäkseni voivat korjaantua vain sillä, että tytär haluaa sinuun yhteyttä pitää. Rahan kinuaminen on vain hyväksikäyttöä.
Tässä oli mun mielestäni paras vastaus heti ekassa viestissä ap:n jälkeen. On tärkeää, että tytär näkee tehneensä väärin, eli että hänen ei anneta hyväksikäyttää perheenjäseniään rahallisesti.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ap syyttää tai ainakaan alunperin syytti tytärtään. Eiköhän se isä, joka mahdollisti lopullisen alamäen ole eniten tilannetta sotkenut. Teinit nyt monesti hakeutuvat tilanteisiin, joissa on mahdollisimman paljon vapautta.
Aika ironista, että minä olen eroperheen tytär, jossa äidin oli helppo syyttää kaikista minun äidille kelpaamattomista, (muka pahoista) tekemisistä samalla lailla kuin sinä nyt teet, isääni, ja olen siis se, joka masennuin, ja olen vihannut äitiäni.
Isäni ei ollut syyllinen siihen, etten tullut toimeen äidin kanssa. Äiti itse vastasi siitä, mutta eihän sitä tahdo katsoa peiliin, kun on sokea omille virheilleen.
Mutta siis ei kannata märehtiä menneitä, vaan katsoa tulevaisuuteen nyt tässä keississä ja korjata välit tyttäreen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä antaisi rahaa. Jonkun laskun voisin maksaa ja auttaa velkojen kanssa, jos tehtäisiin selkeä suunnitelma vaikkapa velkaneuvonnan kautta. En kuitenkaan lähtisi rahottamaan holtitonta elämäntapaa.
Välit nähdäkseni voivat korjaantua vain sillä, että tytär haluaa sinuun yhteyttä pitää. Rahan kinuaminen on vain hyväksikäyttöä.
Tässä oli mun mielestäni paras vastaus heti ekassa viestissä ap:n jälkeen. On tärkeää, että tytär näkee tehneensä väärin, eli että hänen ei anneta hyväksikäyttää perheenjäseniään rahallisesti.
Tytär kyllä tietää tehneensä väärin. Anteeksi että tunnutte hiukan yksinkertaisilta ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasta ei ole kasvatettu kunnolla?
Kuvitteletteko aivan oikeasti, että koulu, naapurit ja muut kasvattaa ne lapset teidän puolesta??!
En voisi kuvitellakaan että meidän tai meidän tuttujen lapset täällä Espoossa tekisivät mitään tuollaista, päinvastoin ovat hyvin määrätietoisia ja tulevaisuuteen katsovia nuoria.
Olen kysynyt tuon kysymyksen itseltäni varmaankin miljoona kertaa. Mutta en löydä itsestäni äitinä silti mitään suuria virheitä. Lapsen kanssa on aikaa vietetty, opetettu kunnioitusta jnejne. Ala-asteella oli vielä kympin tyttö, oli todella kivoja kavereita, harrasti kilpaurheilua jne. Seiskan puolessavälissä alkoi käytösongelmat ja apua yritin todella saada. No, en selkeästi onnistunut, siinä meni pieleen.
ap
Mitähän tuossa avunhaussa tapahtui, kuulostaa ihan kummalliselle. Onkohan nyt aivan varma, että vika oli lapsessa?
En sano, että ratkot tätä nyt rahalla, mutta tietääkö tyttö, että rakastat häntä? Rakastatko? Miksi muka kutsu sinun luoksesi syömään olisi oikeaa rakkautta, miksi et kysynyt, voitko tulla käymään tyttärelläsi, osoittaisit siten arvostavasi häntä (kuitenkin. Pystytkö? Sun kuuluu, lapsihan on ihan hukassa. Ei se kurilla opi, vaan rakkaudella. Ilmeisesti rajoja on ollut liikaa? Tai vaatimisia?) ja kun menisit tyttärellesi et arvostelisi MITÄÄN. Kuuntelisit vaan, vaikka mielesi tekisi sanoa sen sata ärräpäätä ja enemmänkin.
Tekisit vaikka vartin visiitin, jos et enempää kestäis.
Näin mä oisin toivoinut, joka oon joutunut vihaamaan äitiäni. Tosin oon eri ihminen kuin sinä ja lapsesi, enkä koskaan kapinoinut, vaan pilasin äitini elämän(?) masentumalla.
En ole ap, mutta heitän vastakysymyksen: miksi vanhemman pitäisi arvostaa lasta, joka ei tee mitään saadakseen elämän kuntoon? Ja joka ei kunnioita sen vertaa, että oltuaan vuosia pitämättä yhteyttä, haluaisi tavata vaan vaatii rahaa?
Ymmärrän tavallaan mitä haet takaa, mutta kaikenlaisesta käytöksestä ei voi antaa signaalia, että se on okei. Ei edes omalle lapselle.
Tapaaminen vaikkapa puolueettomalla maaperällä, keskustelu ja sitten mietitään kuinka eteenpäin.
No minusta siksi, että en voi uskoa, että kympin tyttö tekee tuollaista huvikseen. Lapsi on hukassa. Eihän se, että menee lapsen kotiin anna signaalia, että huono käytös on okei, vaan että lapsi on okei.
Sitä lapsi nyt tarvitsee. Käytöskritiikkiä nuori tuskin tarvitsee, tietää varmasti itsekin vallan hyvin että on toiminut huonosti.
Mutta onko lapsi okei, jos ei kunnioita ollenkaan vaan pyrkii hyväksikäyttämään? Ei minusta.
Lapsi parka. Kurjaan jamaan on mennyt. Sinänsä siis tunnen empatiaa, MUTTA...
Minä lähtisin silti siitä, että en ole mikään raha-automaatti. Kyllä minun kanssani pitää vähän keskustella ja laatia suunnitelmia siitä, miten elämä ja talous saadaan kuntoon - siinä tapauksessa auttaisin. Mutta en, jos selvästi halua muuttaa mitään ei ole. Niin kuin ap:n tyttären tapauksessa selvästikään ei ole.
Jos nyt annat rahaa, pyytäminen ei todennäköisesti lopu ikinä, ja tytär ei yritäkään panna elämäänsä järjestykseen.