lapsi tulossa ja mies ei halua sitoutua
Kuinka monet sitoutuu (ainakin kihlat) vielä tällä vuosisadalla viimeistään siinä vaiheessa kun nainen tulee raskaaksi tai kun ensimmäinen lapsi syntyy? Jos seurustelua on takana useampi vuosi jo.
Mä oon odottanut miehen halua sitoutua mun kanssa jo yli 3 vuotta. Ollaan oltu yhdessä yli 8 vuotta ja meille on ensvuoden puolella syntymässä ensimmäinen lapsi. Mies ei vaan innostu sitoutumisesta. En itse oo missään sen erikoisemmassa uskossa tai lahkossa mut mulle se sitoutuminen viimestään siinä vaiheessa kun lapsi tulee on tosi tärkeetä ihan oman periaatteen vuoksi. Ja musta tuntuu että en pysty joustamaan siinä.
Oon odottanut niin monta vuotta ja antanut hänelle kyllä siimaa, tilaa ja aikaa miettiä muttakun ei.. tuntuu vain että oon odottanut jo liian kauan ja oon tuhlannut mun elämää siihen että voisin sitoutua sen miehen kanssa jota rakastan ja jonka vuoksi oon ollu odottaan näin kauan. Tiiän että tällä vuosisadalla sillä kihlautumisella ja naimisiin menolla ei ole enää niin suurta osaa ja mielipiteitä mut se on mulle tosi tärkee ja periaatteellinen asia.. en mä haluais silti pakottaa miestä sitoutumaan mun kans, mut pitäiskö mun sit pakottaa itseni jatkamaan tän miehen kans ilman sitoutumista vain sen takia että meille tulee lapsi.
Mulle se sitoutuminen on vaan niin tärkeä asia.. jos en ois odottanut vielä niin kauan sitoutumista ja jaksaisin vielä odottaa niin ois se mulle ihan ok ettei vielä sitouduttais mut nytkun ollaan kuitenkin oltu jo niin kauan yhdessä ja lapsikin tulee niin mä en vaan voi enää joustaa..
Kommentit (97)
toissaedelliselle - älä vaan hae lapsilisään yh-korotusta, jos asut samassa osoitteessa miehen kanssa. Se ei ole riippuvainen virallisesta huoltajuusstatuksesta caan osoitteesta. Jos haet väärin perustein niin kela nostaa petossyytteen.
Jos mies pelkää häähössötystä? Kaikissa isoissa häissä, missä olen ollut, niin pariskunnat on eronneet muutaman vuoden sisällä. Itse mentiin naimisiin valitulla pienellä porukalla ja juotiin hääkahvit vanhempieni kotona. Hyvin sopi 25 ihmistä sinne juhlimaan. Avioehto on viisas paperi.
Kyllä naimisiinmenolla on laissa merkitystä, olen sen nähnyt viimeistään siinä tilanteessa, kun kumppanista tulee leski. Tulee leskeneläke, joka auttaa lapsien elättämisessä ja kodin pitämisessä, ja lesken tasinko- (jos ei ole avioehtoa, joka rajaa sen pois) ja tärkeimpänä asumisoikeus, ettei vainajan mahdolliset lapset voi heittää sua ulos tai pakottaa myymään yhteistä kotia. Lisäksi aviopuoliso ei saa myydä yhteistä kotia ilman toisen lupaa, ei tarvitse mennä neuvolaan tai lastenvalvojalle selvittämään isyyttä, ym. ym.
Erityisesti lapsettomille avioituminen olisi tärkeää, jos tilanne on se, että toinen joutuu toisen kuoleman takia pulaan. Appiukko asuu avoliitossa pääkaupunkiseudulla eukkonsa talossa, ja mitenkähän mahtaa käydä, kun nyt 80-vuotias rouva kuolee. Se on kaks viikkoa ja appiukko lentää perse edellä kadulle. Appiukon ainoa oma omaisuus on vanha lomatönö korvessa, ja siellä ei saa vakituisesti asua. Ja meillä ei ole kolmiossa tilaa...
Ei se naimisiin meno tarkoita mitään lompakolla loisimista. Jutelkaa.
Ei se avioliitto mitään takaa. Takana yli 10 vuoden suhde, 3 vuoden avioliitto ja mies lähti, kun lapsi syntyi. Jos se mies haluaa teidät jossain vaiheessa jättää, niin sillä ei ole mitään merkitystä, oletteko kihloissa tai naimisissa tai ette ole.
Vierailija kirjoitti:
toissaedelliselle - älä vaan hae lapsilisään yh-korotusta, jos asut samassa osoitteessa miehen kanssa. Se ei ole riippuvainen virallisesta huoltajuusstatuksesta caan osoitteesta. Jos haet väärin perustein niin kela nostaa petossyytteen.
En ole todellakaan minkään extratukien vuoksi ottamassa yksinhuoltajuutta, ei hätää :) Asumme samassa osoitteessa, toisen asunto on vuokralla. Pärjäämme mukavasti.
No tuossa tilanteessa teidän kannattaa ottaa juristiin yhteys ja sopia asiat muuten paperilla. Jos tulee ero, miten mies korvaa sinulle ne ansionmenetykset, jotka seurasi lapsen kanssa kotona olemisesta. Vai jaatteko vapaat? Onko teillä yhteinen asunto? Mitä tapahtuu, jos mies kuolee ja hänen vanhempansa perivät miehen osuuden eivätkä maksa osuuttaan lainasta? Pystytkö lunastamaan asunnon itsellesi? Ja muut mahdolliset seikat.
No jos se naimisiinmeno on sitoutumisen merkki sinulle, niin tiedän pitää keskustella asiasta todella rakentavasti. On nimittäin ihmisiä, jotka haluavat sitoutua ihan ilman avioliittoa. Esimerkiksi asuntolaina yhdessä on nykyään paljon riskimpi juttu toisen kanssa kuin avioliitto. Mutta sinulle asia on ajatuksen tasolla ja tärkeä, ja todennäköisesti teillä ei vaan ajatukset avioliiton tärkeydestä kohtaa. Kihlat nyt ei vielä varsinaista sitoutumista mielestäni ole. Paljon on pariskuntia, jotka ovat kihloissa lähes koko seurusteluaikansa, ja sitten eroavat. Puhu suoraan miehellä avioliitosta, kun puhut. Minä en kyllä jaksa uskoa, että mies olisi sinun kanssa 8 vuotta ollut yhdessä ja lapsen tehnyt, jos hän ei olisi jo sinuun sitoutunut. Hän tuskin vain näkee avioliittoa sitoutumisen merkkinä, niin kuin nykyään on normaalia. Teillä on vakaa suhdepohja, kun olette olleet noin pitkään yhdessä ja lapsi on tulossa, iloitse siitä, mutta toki keskustele vakavissaan avioliitosta, kun se on sinunlle tärkeä asia. Paljon vakaamminhan teillä on asiat, kuin ns. salamahäitä tai -kihloja viettäneillä ja lyhyeen suhteeseen lapsensa tehneillä.
Vierailija kirjoitti:
No tuossa tilanteessa teidän kannattaa ottaa juristiin yhteys ja sopia asiat muuten paperilla. Jos tulee ero, miten mies korvaa sinulle ne ansionmenetykset, jotka seurasi lapsen kanssa kotona olemisesta. Vai jaatteko vapaat? Onko teillä yhteinen asunto? Mitä tapahtuu, jos mies kuolee ja hänen vanhempansa perivät miehen osuuden eivätkä maksa osuuttaan lainasta? Pystytkö lunastamaan asunnon itsellesi? Ja muut mahdolliset seikat.
Vai onko tällaisilla asioilla teille edes merkitystä?
Vierailija kirjoitti:
No jos se naimisiinmeno on sitoutumisen merkki sinulle, niin tiedän pitää keskustella asiasta todella rakentavasti. On nimittäin ihmisiä, jotka haluavat sitoutua ihan ilman avioliittoa. Esimerkiksi asuntolaina yhdessä on nykyään paljon riskimpi juttu toisen kanssa kuin avioliitto. Mutta sinulle asia on ajatuksen tasolla ja tärkeä, ja todennäköisesti teillä ei vaan ajatukset avioliiton tärkeydestä kohtaa. Kihlat nyt ei vielä varsinaista sitoutumista mielestäni ole. Paljon on pariskuntia, jotka ovat kihloissa lähes koko seurusteluaikansa, ja sitten eroavat. Puhu suoraan miehellä avioliitosta, kun puhut. Minä en kyllä jaksa uskoa, että mies olisi sinun kanssa 8 vuotta ollut yhdessä ja lapsen tehnyt, jos hän ei olisi jo sinuun sitoutunut. Hän tuskin vain näkee avioliittoa sitoutumisen merkkinä, niin kuin nykyään on normaalia. Teillä on vakaa suhdepohja, kun olette olleet noin pitkään yhdessä ja lapsi on tulossa, iloitse siitä, mutta toki keskustele vakavissaan avioliitosta, kun se on sinunlle tärkeä asia. Paljon vakaamminhan teillä on asiat, kuin ns. salamahäitä tai -kihloja viettäneillä ja lyhyeen suhteeseen lapsensa tehneillä.
Mistä tuota voi tietää, onko sitoutunut vai ei? Eihän naimisissa olevastakaan tiedä sitä sitoutumisen astetta. Elämä on epävarmaa. Sen kanssa on vain elettävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos se naimisiinmeno on sitoutumisen merkki sinulle, niin tiedän pitää keskustella asiasta todella rakentavasti. On nimittäin ihmisiä, jotka haluavat sitoutua ihan ilman avioliittoa. Esimerkiksi asuntolaina yhdessä on nykyään paljon riskimpi juttu toisen kanssa kuin avioliitto. Mutta sinulle asia on ajatuksen tasolla ja tärkeä, ja todennäköisesti teillä ei vaan ajatukset avioliiton tärkeydestä kohtaa. Kihlat nyt ei vielä varsinaista sitoutumista mielestäni ole. Paljon on pariskuntia, jotka ovat kihloissa lähes koko seurusteluaikansa, ja sitten eroavat. Puhu suoraan miehellä avioliitosta, kun puhut. Minä en kyllä jaksa uskoa, että mies olisi sinun kanssa 8 vuotta ollut yhdessä ja lapsen tehnyt, jos hän ei olisi jo sinuun sitoutunut. Hän tuskin vain näkee avioliittoa sitoutumisen merkkinä, niin kuin nykyään on normaalia. Teillä on vakaa suhdepohja, kun olette olleet noin pitkään yhdessä ja lapsi on tulossa, iloitse siitä, mutta toki keskustele vakavissaan avioliitosta, kun se on sinunlle tärkeä asia. Paljon vakaamminhan teillä on asiat, kuin ns. salamahäitä tai -kihloja viettäneillä ja lyhyeen suhteeseen lapsensa tehneillä.
Mistä tuota voi tietää, onko sitoutunut vai ei? Eihän naimisissa olevastakaan tiedä sitä sitoutumisen astetta. Elämä on epävarmaa. Sen kanssa on vain elettävä.
Ei voikaan tietää ikinä varmasti mitään toisesta ihmisestä. Mutta kyllä se nyt ihan järjellä ajateltuna on todennäköisempää, että jos 8 vuoden jälkeen tehdään lapsi, niin ollaan sitoutuneita toisiinsa. Siinä ajassa on kyllä nähty, onko toinen sellainen että haluaako sen kanssa jakaa jonkin niin herkän asian kuin vanhemmuuden. Kuitenkin ne miehet, jotka pitkän suhteen päätteeksi jättävät vauvan ja naisen totaalisen yksin ovat harvemmassa kuin lyhyen suhteen jälkeen näin tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuossa tilanteessa teidän kannattaa ottaa juristiin yhteys ja sopia asiat muuten paperilla. Jos tulee ero, miten mies korvaa sinulle ne ansionmenetykset, jotka seurasi lapsen kanssa kotona olemisesta. Vai jaatteko vapaat? Onko teillä yhteinen asunto? Mitä tapahtuu, jos mies kuolee ja hänen vanhempansa perivät miehen osuuden eivätkä maksa osuuttaan lainasta? Pystytkö lunastamaan asunnon itsellesi? Ja muut mahdolliset seikat.
Vai onko tällaisilla asioilla teille edes merkitystä?
Minun tuloni ja asumisomistukseni ei ainakaan ole miehen varassa. Olin vuoden kotona, tuona aikana jolloin minä tienasin palkasta vähemmän, ja mies maksoi mies totta kai lapseen liittyviä kuluja enemmän. Lapsi, jonka hän on tunnustanut, on luonnollisesti perinnönjaossa ainoa perijä. Asunto on valittu niin, että molemmilla on se varaa maksaa kun saa toisesta henkivakuutuksen. En tiedä miten muilla on, mutta epäilen kyllä että harvalla on täysin miettimättä nämä asiat kun yhdessä lapsi tehdään, ellei lapsi ole vahinko/molemmat ole pienituloisia muutenkin. T. 10 vuotta hyvin pyyhkinyt ilman avioliittoa.
Ap taisi säikähtää muiden keskustelijoiden mielipiteitä...
OP varmaan jo karannut täältä näitä kärjistäviä kommentteja, mutta jos ei ole, nii esitän itsestäänselvän vinkin - kysy siltä haluaako se liittoon. Ja vaadi suora vastaus. Jos empii ja ähisee, eikä osaa sanoa muuta kuin "noku eihän se oo ku paperilappu," aika harkita miehenvaihtoa.
Minulla oli tuollainen mies, häntä ei meinannut saada kihloihin, ei naimisiin, ei hankkimaan lapsia. Olin tyhmä kun en tajunnut, että ei hän jarrutellut mistään periaatteellisista syistä, vain siksi ettei rakastanut tarpeeksi. Erohan siitä lopulta tuli koska hänen puoleltaan loppui se vähäkin rakastaminen. Seuraavan naisen kanssa meni naimisiin tunnettuaan tämän kolme kuukautta.
Miksi jahtaat sitä miestä, hänen pitäisi jahdata sinua. Nyt on myöhäistä olla tekemättä lapsia tuollaisen kanssa, mutta ei ole myöhäistä olla menemättä naimisiin. Voit antaa lapselle oman nimesi ja olla ainoa huoltaja, niin ei tarvitse yhteishuoltajuuden riesaa.
No avioliitto ei ole välttämättä kovinkaan sitova nykyään eikä tuo välttämättä ikuista onnea.
Sisko ja sen mies oli ollu yhdessä yli 10 vuotta, kolmen lapsen jälkeen päättivät mennä naimisiin. Avioliitto kesti vuoden ja ero tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä samankaltainen tilanne, tosin lapsia jo kaksi. Mieheltä olen varovasti aina välillä tiedustellut asiaa, ystävätkin on jo kyselleet miehenkin kuullen. Vastaukseksi olen saanut "eikö meillä ole ihan hyvä näin".
Varoitin tässä n. Puoli vuotta sitten että en ala olemaan eri sukunimellä poikieni kanssa kovin kauaa, että lapset vaihdetaan sitten minun sukunimeni alle jos asialle ei tapahdu mitään. Tästäkös mies pelästyi :D Odottelen vielä vuoden, jolloin esikoinen reilu 3 ja sen jälkeen alkaa tapahtua. En minä erota aio, rakastan tota ukkoa vaikka vähän pökkelö onki, mutta minä en ala olemaan eriniminen lasteni kanssa. Ompahan varoitettu, tietää sitten että tällanen vaihtoehto olemassa. Silloin saa pitää takaporttinsa vaikka loppuikänsä, mulla ei ole mikään kiire sitten enää naimisiin kun lapset on samannimisiä minun kans :)Miten ajattelit niiden lasten sukunimen muuttaa ilman miehen suostumusta?
Yhteishuollossa tosiaan tarvitaan molempien allekirjoitus jos lasten sukunimi halutaan muuttaa. Jos mies ei nimeä kirjoita niin sukunimi ei muutu. Siinä ei alapeukuttaminen paljon auta.
Jos pari ei ole naimisissa ja syntyy lapsi, se saa lain mukaan automaattisesti äidin sukunimen, vaikka isyys olisi vahvistettu.
Niin saa, mutta mitä se tähän kuuluu? Tuo kirjoittajahan selvästi sanoi että aikoo vaihtaa poikiensa nimeksi oman sukunimensä. Lapset on siis vaihdettu isän sukunimelle isyyden selvityksen jälkeen. Äiti vaan ei voi sitä nimeä noin vaan vaihtaa. Jos lapsi on yhteishuollossa (kuten se nykyisin lähes automaattisesti on) niin äiti ei voi lasten sukunimeä muuttaa ilman isä lupaa. Ihan kuten isäkään ei voi lapsia muuttaa sukunimelleen ilman äidin lupaa. Äidin olis pitänyt aikaan olla antamatta lupaa nimenvaihtoon. Nyt on ihan turha uhkailla ja kiristää miestä asialla jota ei voi tehdä. Toki voihan se olla, että mies uskoo homman jos on tarpeeksi tyhmä eikä älyä sitä tarkistaa. Menee joko naimisiin tai allekirjoittaa sukunimenmuutospaperin.
Isompi sitoumus se lapsi on kuin naimisiinmeno
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuollainen mies, häntä ei meinannut saada kihloihin, ei naimisiin, ei hankkimaan lapsia. Olin tyhmä kun en tajunnut, että ei hän jarrutellut mistään periaatteellisista syistä, vain siksi ettei rakastanut tarpeeksi. Erohan siitä lopulta tuli koska hänen puoleltaan loppui se vähäkin rakastaminen. Seuraavan naisen kanssa meni naimisiin tunnettuaan tämän kolme kuukautta.
Miksi jahtaat sitä miestä, hänen pitäisi jahdata sinua. Nyt on myöhäistä olla tekemättä lapsia tuollaisen kanssa, mutta ei ole myöhäistä olla menemättä naimisiin. Voit antaa lapselle oman nimesi ja olla ainoa huoltaja, niin ei tarvitse yhteishuoltajuuden riesaa.
Mies voi isyydentunnustamistilaisuudessa vaatia yhteishuoltoa. Äiti voi sen kieltää, mutta mies saa sen kyllä oikeuden kautta jos haluaa. Lastenvalvoja mielellään auttaa tässä asiassa. Yhteishuolto kun nykyisin katsotaan lapsen eduksi. Isyydentunnustamistilaisuudessakin oletus on, että yhdessa asuvalle parille tulee yhteishuolto lapseen. Molemmille samat oikeudet ja velvollisuudet. Lastenvalvoja voi pyytää äidiltä selitystä siihen miksi tämä vaatii yksinhuoltajuutta.
Miten nainen voi vaatia mieheltä sitoutumista lapseen jos evää tältä huoltajuuden? Kyllä tuolla kostomentaliteetilla aiheuttaa aika isoja ongelmia parisuhteeseensa ja varsinkin isän ja lapsen väleihin. Keskinäiset välit ja naimisiinmenon voinee hoitaa ilman että sekoittaa lasta niihin ja varsinkin niin ettei käytä lasta pelinappulana saadakseen mitä haluaa.
Miksi puolisosta pitää hyötyä rahallisesti, jos tämä kuolee? Miksei ihmiset rakenna omaa elämääänsä omien tulojen varaan niin, että itse pystyy elättämään itsensä kaikissa tilanteissa? Jos aikuinen ihminen on elättänyt itsensä ennen kuin tapasi puolisonsa, niin mihin kummaan se itsensä elättämiskyky katoaa, jos puoliso kuolee?
Avioliitto on vanhentunut instituutio. Ihmiset käyttävät sitä vain tekosyynä, että voisivat elää jonkun muun rahoilla tai voisivat ylläpitää sitä illuusiota, että avioliitto jollain tavalla lisää suhteen kestävyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Tonttu_Tomera kirjoitti:
Mun mielestä yhteinen lapsi on kiintein sitoutuminen. Se jos mikä yhdistää loppu iäksi.
Miksei ihmiset tätä ymmärrä?
Niin, yhdistää vanhemmat lapseen, ei toisiinsa välttämättä. Avioliitto on juridinen sitoutuminen toiseen.
Ap ei ole kertonut onko lapsi ns. "vahinkolapsi", joka päätettiin pitää.
Itsekin ajattelen, että lapset sitoo enemmän kuin avioliitto. Pari, joka on naimisissa ja eroavat voivat erota ja heidän ei tarvitse olla ikinä enää tekemisissä toisten kanssa. Kaiken häihin liittyvän voi myös poistaa elämästään, kaverini on tehnyt näin. Jos parilla on lapsia, niin heidän on väkisin oltava tekemisissä toistensa kanssa, ja sen lapsen toisen vanhemman elämä eronkin jälkeen tulee jollain tavalla vaikuttamaan siihen omaan elämään. Lasten kanssa ei kannata erota riidellen. Tämän takia lapsen äidin/isän valinta on mielestäni eräs elämän suurimmista ja merkityksellisimmistä valinnoista.
Ja aloittajalle, ei toista voi pakottaa naimisiin. Tämä asia teidän olisi pitänyt selvittää ennen lapsen alullesaattamista. Miksi et koe olevasi sitoutunut jo nyt? Tosiasiassa jos ero tulee niin se on tullakseen, oli aviossa tai ei..lapsen asemaan tai oikeuksiin ei vanhempien sivilisääty vaikuta ja se on mielestäni tärkeintä.
Niin, yhdistää vanhemmat lapseen, ei toisiinsa välttämättä. Avioliitto on juridinen sitoutuminen toiseen.
Ap ei ole kertonut onko lapsi ns. "vahinkolapsi", joka päätettiin pitää.