lapsi tulossa ja mies ei halua sitoutua
Kuinka monet sitoutuu (ainakin kihlat) vielä tällä vuosisadalla viimeistään siinä vaiheessa kun nainen tulee raskaaksi tai kun ensimmäinen lapsi syntyy? Jos seurustelua on takana useampi vuosi jo.
Mä oon odottanut miehen halua sitoutua mun kanssa jo yli 3 vuotta. Ollaan oltu yhdessä yli 8 vuotta ja meille on ensvuoden puolella syntymässä ensimmäinen lapsi. Mies ei vaan innostu sitoutumisesta. En itse oo missään sen erikoisemmassa uskossa tai lahkossa mut mulle se sitoutuminen viimestään siinä vaiheessa kun lapsi tulee on tosi tärkeetä ihan oman periaatteen vuoksi. Ja musta tuntuu että en pysty joustamaan siinä.
Oon odottanut niin monta vuotta ja antanut hänelle kyllä siimaa, tilaa ja aikaa miettiä muttakun ei.. tuntuu vain että oon odottanut jo liian kauan ja oon tuhlannut mun elämää siihen että voisin sitoutua sen miehen kanssa jota rakastan ja jonka vuoksi oon ollu odottaan näin kauan. Tiiän että tällä vuosisadalla sillä kihlautumisella ja naimisiin menolla ei ole enää niin suurta osaa ja mielipiteitä mut se on mulle tosi tärkee ja periaatteellinen asia.. en mä haluais silti pakottaa miestä sitoutumaan mun kans, mut pitäiskö mun sit pakottaa itseni jatkamaan tän miehen kans ilman sitoutumista vain sen takia että meille tulee lapsi.
Mulle se sitoutuminen on vaan niin tärkeä asia.. jos en ois odottanut vielä niin kauan sitoutumista ja jaksaisin vielä odottaa niin ois se mulle ihan ok ettei vielä sitouduttais mut nytkun ollaan kuitenkin oltu jo niin kauan yhdessä ja lapsikin tulee niin mä en vaan voi enää joustaa..
Kommentit (97)
typo... siis lapsi miehellä entisen AVOpuolisonsa kanssa.
t edellinen
Naimisiin meno on todella uskovaista hommaa. Vitun sormukset ja paskat maistraatit. Kuka niitä enää nykyaikana kaipaa?
Vierailija kirjoitti:
Miksi puolisosta pitää hyötyä rahallisesti, jos tämä kuolee? Miksei ihmiset rakenna omaa elämääänsä omien tulojen varaan niin, että itse pystyy elättämään itsensä kaikissa tilanteissa? Jos aikuinen ihminen on elättänyt itsensä ennen kuin tapasi puolisonsa, niin mihin kummaan se itsensä elättämiskyky katoaa, jos puoliso kuolee?
Avioliitto on vanhentunut instituutio. Ihmiset käyttävät sitä vain tekosyynä, että voisivat elää jonkun muun rahoilla tai voisivat ylläpitää sitä illuusiota, että avioliitto jollain tavalla lisää suhteen kestävyyttä.
Aivan. Äkkiäkös sitä makselee yksin pois asuntolainan, joka on laskettu molempien yhteisen maksukyvyn mukaan. Ja tuskin ketään haittaa, vaikka siellä avopuolison ihanalla kesämökillä, missä ollaan vietetty ehkä kymmeniä onnellisia kesiä, majaileekin sen jälkeen vaikkapa puolison veli eikä sinne ole enää asiaa. Ja jos ja kun lapsien tyttö - ja poikaystävät haistavat helpon rahan, niin siinä menee hetkessä sileäksi kaikki realisoitava omaisuus että saadaan nyt kerrankin ottaa ilo irti elämässä.
Shokissa ja surullisena, tuoreena leskenä se avioliiton tuoma turva kirkastuu vähän eri tavalla kuin silloin kun elää vielä siinä kuplassa, että eihän meille koskaan mitään satu ja jos sattuu, niin mitä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi puolisosta pitää hyötyä rahallisesti, jos tämä kuolee? Miksei ihmiset rakenna omaa elämääänsä omien tulojen varaan niin, että itse pystyy elättämään itsensä kaikissa tilanteissa? Jos aikuinen ihminen on elättänyt itsensä ennen kuin tapasi puolisonsa, niin mihin kummaan se itsensä elättämiskyky katoaa, jos puoliso kuolee?
Avioliitto on vanhentunut instituutio. Ihmiset käyttävät sitä vain tekosyynä, että voisivat elää jonkun muun rahoilla tai voisivat ylläpitää sitä illuusiota, että avioliitto jollain tavalla lisää suhteen kestävyyttä.
Aivan. Äkkiäkös sitä makselee yksin pois asuntolainan, joka on laskettu molempien yhteisen maksukyvyn mukaan. Ja tuskin ketään haittaa, vaikka siellä avopuolison ihanalla kesämökillä, missä ollaan vietetty ehkä kymmeniä onnellisia kesiä, majaileekin sen jälkeen vaikkapa puolison veli eikä sinne ole enää asiaa. Ja jos ja kun lapsien tyttö - ja poikaystävät haistavat helpon rahan, niin siinä menee hetkessä sileäksi kaikki realisoitava omaisuus että saadaan nyt kerrankin ottaa ilo irti elämässä.
Shokissa ja surullisena, tuoreena leskenä se avioliiton tuoma turva kirkastuu vähän eri tavalla kuin silloin kun elää vielä siinä kuplassa, että eihän meille koskaan mitään satu ja jos sattuu, niin mitä sitten.
.
Tää on niin perinteinen ja virheelliseen tietoon perustuva kommentti. Ei kuulu mulle, mutta oikeasti mitrn tyhmiä ihmiset on? Jos aviopuoliso kuolee ja yhteinen laina jää vain toisen maksettavaksi niin tämä supertaloudellinen turva, jonka avioliitto maagiseksi saa aikaan, eli leskeneläke oikeasti aika harvassa tilanteessa sellainen, joka mitenkään kompensoisi työssäkäyvän ihmisen tuloja. Eli jos sen varaan on lainanmaksun laskenut niin pieleen menee. Se leskeneläke on oikeasti joitakin satasia parhaimmillaan. Joo, ihan kiva lisä mutta ei nyt oikeasti mikään taloudellinen turva. Puolison kuolemaan voi varatua monin tavoin ja yksikään niistä ei vaadi avioliittoa. Ja jos kuolleella on lapsia niin lapset perivät kaiken, riippumatta siitä onko vainaja ollut avio- tai avoliitossa. Ja tässä esimerkkitapauksessa se avopuolison mökki, jos on joku suvun mökki, on voitu suojella testamentilla eli leskelläkään ei olisi siihen mitään osuutta.
Kaikki liitot niin avo- kuin aviot päättyvät joskus. Jokainen järkevä ihminen miettii näitä asioita. Testamentin voi jokainen tehdä itse, ei maksa kuin vaivaa..
Tonttu_Tomera kirjoitti:
Mun mielestä yhteinen lapsi on kiintein sitoutuminen. Se jos mikä yhdistää loppu iäksi.
Miksei ihmiset tätä ymmärrä?
Minä taas en ymmärrä, miten kommenttisi on saanut roimasti yläpeukkuja. Jos esim. mies katoaa täysin kuvioista päivä ennen lapsen syntymää, niin riemuitseeko nainen siinä tilanteessä, että jippii, olen lapsen kautta kiinteästi sitoutunut siihen mieheen ja yhdistettynä häneen loppu iäkseni?
Vierailija kirjoitti:
Isompi sitoumus se lapsi on kuin naimisiinmeno
Lapsi sitouttaa (tai ainakin tulisi sitouttaa) vain siihen itse lapseen, ei sen äippään. Avioliiton ajatuksena on sitoutua nimenomaan puolisoon.
Mulle avioliitto on tärkeä. Ehkä olen vanhanaikainen, mutta turvallisuutta se mulle luo. Ei siinä määrin, etten joskus jäisi yksin, mutta jos jotain tapahtuu... mies kuolee, minä kuolen, eroamme, sairaudet....yms.
Mulle on aivan turha kenenkään sanoa, että lapsi sitouttaa enemmän. En mennyt naimisiin tämän hetken takia vaan Kun jotain tapahtuu. Minkä takia maksaa testamenteista ja sitä kautta suuremmista perintöveroista, kun edut saa muutaman minuutin maistraattikäynnillä. MUTTA jos eroaisin ja tapaisin uuden miehen, en enää menisi naimisiin, samoista syistä. Omaa omaisuutta jo on ja haluan jättää sen lapsilleni ja uusia en enää tee.
Ap et voi pakottaa miestä naimisiin, asiallinen keskustelu kannattaa käydä. Mitä mieltä mies on asioista. Kihlautuminen nyt ei ole mikään sitoutuminen. Jotkut miehet "sitoutuvat" kihlaamalla naisen. Näin saavat lapsen omalle nimelleen, mettei ole aikomustakaan mennä naimisiin. Mun mielestä on noloa olla "kihloissa" vuosikaudet-kymmenet". Silloin ei kannata mennä kihloihin ollenkaan jos ei siitä edetä.
Minä laittaisin sinuna ap lapsen omalle nimelle, jos ei sun haluamaa sitoutumista tulisi, ilman mitään kiristämistä tai draamaa. Älä siis lähde kuristämislinjalle. Keskustele miehen kanssa asiallisesti ja tee omat johtopäätökset sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Sano miehelle, että lapsella tulee olemaan sitten sama sukunimi kuin sinulla. En tiedä miksi, mutta tämä on tupannut olemaan sellainen mikä on pistänyt useammallakin miehellä vauhtia töppösiin.
Eli lapsi on vallankäytön väline jo ennen syntymäänsä. Hienoa.
Jotenkin hämmästyttävää, miten osa ihmisistä (ehkä naiset varsinkin) jotenkin kuvittelevat lapsen sitovan miehen itseensä tai edes tähän lapseen kovin tiiviisti. Aika moni mies tässäkin maassa on tehnyt lapsia joko omasta tahdostaan tai pienellä painostuksella ja sen jälkeen todennut ettei lapsiperhe-elämä ole häntä varten ja ottanut hatkat. Lapsia näkee ehkä pari kertaa vuodessa ja lähettää joulu- ja syntymäpäivälahjat, lastensa äitiä ei edes sen vertaa. Mitä sitoutumista tuo on?
Itse näkisin että tuollainen lähteminen on paljon helpompaa sellaisille miehille, jotka eivät ole sitoutuneet edes siihen puolisoonsa kunnolla. Toisin sanoen ovat "vapaamatkustelleet" mukavassa ja helpossa suhteessa kunnes siitä on tullut liian raskasta lasten myötä ja silloin sitoutumisen astekin punnitaan kun pitäisi sen rakkauden voimalla jaksaa arkea. Miksi muuten mies EI haluaisi naimisiin lastensa äidin kanssa? Mitään syytä olla menemättä naimisiin ei ole tuossa vaiheessa, kun se takaraivossa kolkuttava ajatus, että ei ole varma siitä haluaako olla juuri tuon naisen kanssa lopun elämäänsä. Itse en koskaan tekisi lapsia miehen kanssa joka ei jostain syystä suostuisi menemään maistraatissa kanssani naimisiin ennen perheen perustamista, ilman lapsia sillä paperilla ei ole niin suurta merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi puolisosta pitää hyötyä rahallisesti, jos tämä kuolee? Miksei ihmiset rakenna omaa elämääänsä omien tulojen varaan niin, että itse pystyy elättämään itsensä kaikissa tilanteissa? Jos aikuinen ihminen on elättänyt itsensä ennen kuin tapasi puolisonsa, niin mihin kummaan se itsensä elättämiskyky katoaa, jos puoliso kuolee?
Avioliitto on vanhentunut instituutio. Ihmiset käyttävät sitä vain tekosyynä, että voisivat elää jonkun muun rahoilla tai voisivat ylläpitää sitä illuusiota, että avioliitto jollain tavalla lisää suhteen kestävyyttä.
Aivan. Äkkiäkös sitä makselee yksin pois asuntolainan, joka on laskettu molempien yhteisen maksukyvyn mukaan. Ja tuskin ketään haittaa, vaikka siellä avopuolison ihanalla kesämökillä, missä ollaan vietetty ehkä kymmeniä onnellisia kesiä, majaileekin sen jälkeen vaikkapa puolison veli eikä sinne ole enää asiaa. Ja jos ja kun lapsien tyttö - ja poikaystävät haistavat helpon rahan, niin siinä menee hetkessä sileäksi kaikki realisoitava omaisuus että saadaan nyt kerrankin ottaa ilo irti elämässä.
Shokissa ja surullisena, tuoreena leskenä se avioliiton tuoma turva kirkastuu vähän eri tavalla kuin silloin kun elää vielä siinä kuplassa, että eihän meille koskaan mitään satu ja jos sattuu, niin mitä sitten.
.
Tää on niin perinteinen ja virheelliseen tietoon perustuva kommentti. Ei kuulu mulle, mutta oikeasti mitrn tyhmiä ihmiset on? Jos aviopuoliso kuolee ja yhteinen laina jää vain toisen maksettavaksi niin tämä supertaloudellinen turva, jonka avioliitto maagiseksi saa aikaan, eli leskeneläke oikeasti aika harvassa tilanteessa sellainen, joka mitenkään kompensoisi työssäkäyvän ihmisen tuloja. Eli jos sen varaan on lainanmaksun laskenut niin pieleen menee. Se leskeneläke on oikeasti joitakin satasia parhaimmillaan. Joo, ihan kiva lisä mutta ei nyt oikeasti mikään taloudellinen turva. Puolison kuolemaan voi varatua monin tavoin ja yksikään niistä ei vaadi avioliittoa. Ja jos kuolleella on lapsia niin lapset perivät kaiken, riippumatta siitä onko vainaja ollut avio- tai avoliitossa. Ja tässä esimerkkitapauksessa se avopuolison mökki, jos on joku suvun mökki, on voitu suojella testamentilla eli leskelläkään ei olisi siihen mitään osuutta.
Kaikki liitot niin avo- kuin aviot päättyvät joskus. Jokainen järkevä ihminen miettii näitä asioita. Testamentin voi jokainen tehdä itse, ei maksa kuin vaivaa..
Sitä en ymmärrä, että miksi avoliitossa olevat ovat sitten valmiita juoksemaan kaikissa mahdollisissa toimistoissa ja virastoissa lappusia täyttelemässä turvatakseen taloudelliset edut avoliiton päättyessä tai kirjoittamaan testamentin, mutta maistraatissa vihillä käynti on sitten aivan mahdoton ajatus. Silloin tarvitsee täyttää vain yksi paperi. Ja jotkut avoliittolaiset sitten vielä happamasti väittävät, että avioliitossa olevat ovat muka rahan ja etujen perässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tonttu_Tomera kirjoitti:
Mun mielestä yhteinen lapsi on kiintein sitoutuminen. Se jos mikä yhdistää loppu iäksi.
Miksei ihmiset tätä ymmärrä?
Niin, yhdistää vanhemmat lapseen, ei toisiinsa välttämättä. Avioliitto on juridinen sitoutuminen toiseen.
Ap ei ole kertonut onko lapsi ns. "vahinkolapsi", joka päätettiin pitää.
Itsekin ajattelen, että lapset sitoo enemmän kuin avioliitto. Pari, joka on naimisissa ja eroavat voivat erota ja heidän ei tarvitse olla ikinä enää tekemisissä toisten kanssa. Kaiken häihin liittyvän voi myös poistaa elämästään, kaverini on tehnyt näin. Jos parilla on lapsia, niin heidän on väkisin oltava tekemisissä toistensa kanssa, ja sen lapsen toisen vanhemman elämä eronkin jälkeeon tulee jollain tavalla vaikuttamaan siihen omaan elämään. Lasten kanssa ei kannata erota riidellen. Tämän takia lapsen äidin/isän valinta on mielestäni eräs elämän suurimmista ja merkityksellisimmistä valinnoista.
Ja aloittajalle, ei toista voi pakottaa naimisiin. Tämä asia teidän olisi pitänyt selvittää ennen lapsen alullesaattamista. Miksi et koe olevasi sitoutunut jo nyt? Tosiasiassa jos ero tulee niin se on tullakseen, oli aviossa tai ei..lapsen asemaan tai oikeuksiin ei vanhempien sivilisääty vaikuta ja se on mielestäni tärkeintä.
Kun sido miesten mielestä. Omalla aviomiehelkani on jo täysikäinen lapsi yhden entisen aviopuolisonsa kanssa. Hankkivat lapsen tietoisesti siis, mutta eivät menneet naimisiin ja mies erosi. Kysyin uteliaisuudesta, että mikä sen naisen nimi on, jos löytyisi kuva somesta. Olisi kiinnostavaa nähdä, millainen puoluso hänellä on ollut. Mies sanoi, ettei tiedä naisen nimeä! On sius mennyt naimisiin, mutta yhteinen lapsi täytti vuosi sitten 18 v vasta. Lupasi kysyä ensi kerralla siltä lapseltaan, mikä äidin nimi on, jotta voin yrittää nähdä kuvan. Että sillä lailla se lapsi muka on miehille sitoutumisrn merkki, ettei naimisiin menoa enää tarvita. . not.
Ja sä et sitten haista tässä yhtään palaneen käryä?! Ei hemmetti... :-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tonttu_Tomera kirjoitti:
Mun mielestä yhteinen lapsi on kiintein sitoutuminen. Se jos mikä yhdistää loppu iäksi.
Miksei ihmiset tätä ymmärrä?
Niin, yhdistää vanhemmat lapseen, ei toisiinsa välttämättä. Avioliitto on juridinen sitoutuminen toiseen.
Ap ei ole kertonut onko lapsi ns. "vahinkolapsi", joka päätettiin pitää.
Itsekin ajattelen, että lapset sitoo enemmän kuin avioliitto. Pari, joka on naimisissa ja eroavat voivat erota ja heidän ei tarvitse olla ikinä enää tekemisissä toisten kanssa. Kaiken häihin liittyvän voi myös poistaa elämästään, kaverini on tehnyt näin. Jos parilla on lapsia, niin heidän on väkisin oltava tekemisissä toistensa kanssa, ja sen lapsen toisen vanhemman elämä eronkin jälkeeon tulee jollain tavalla vaikuttamaan siihen omaan elämään. Lasten kanssa ei kannata erota riidellen. Tämän takia lapsen äidin/isän valinta on mielestäni eräs elämän suurimmista ja merkityksellisimmistä valinnoista.
Ja aloittajalle, ei toista voi pakottaa naimisiin. Tämä asia teidän olisi pitänyt selvittää ennen lapsen alullesaattamista. Miksi et koe olevasi sitoutunut jo nyt? Tosiasiassa jos ero tulee niin se on tullakseen, oli aviossa tai ei..lapsen asemaan tai oikeuksiin ei vanhempien sivilisääty vaikuta ja se on mielestäni tärkeintä.
Kun sido miesten mielestä. Omalla aviomiehelkani on jo täysikäinen lapsi yhden entisen aviopuolisonsa kanssa. Hankkivat lapsen tietoisesti siis, mutta eivät menneet naimisiin ja mies erosi. Kysyin uteliaisuudesta, että mikä sen naisen nimi on, jos löytyisi kuva somesta. Olisi kiinnostavaa nähdä, millainen puoluso hänellä on ollut. Mies sanoi, ettei tiedä naisen nimeä! On sius mennyt naimisiin, mutta yhteinen lapsi täytti vuosi sitten 18 v vasta. Lupasi kysyä ensi kerralla siltä lapseltaan, mikä äidin nimi on, jotta voin yrittää nähdä kuvan. Että sillä lailla se lapsi muka on miehille sitoutumisrn merkki, ettei naimisiin menoa enää tarvita. . not.
Ja sä et sitten haista tässä yhtään palaneen käryä?! Ei hemmetti... :-D
En ole tuon tekstin kirjoittaja, mutta mitä käryä tuossa pitäisi haistaa? Ihan uteliaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi puolisosta pitää hyötyä rahallisesti, jos tämä kuolee? Miksei ihmiset rakenna omaa elämääänsä omien tulojen varaan niin, että itse pystyy elättämään itsensä kaikissa tilanteissa? Jos aikuinen ihminen on elättänyt itsensä ennen kuin tapasi puolisonsa, niin mihin kummaan se itsensä elättämiskyky katoaa, jos puoliso kuolee?
Avioliitto on vanhentunut instituutio. Ihmiset käyttävät sitä vain tekosyynä, että voisivat elää jonkun muun rahoilla tai voisivat ylläpitää sitä illuusiota, että avioliitto jollain tavalla lisää suhteen kestävyyttä.
Aivan. Äkkiäkös sitä makselee yksin pois asuntolainan, joka on laskettu molempien yhteisen maksukyvyn mukaan. Ja tuskin ketään haittaa, vaikka siellä avopuolison ihanalla kesämökillä, missä ollaan vietetty ehkä kymmeniä onnellisia kesiä, majaileekin sen jälkeen vaikkapa puolison veli eikä sinne ole enää asiaa. Ja jos ja kun lapsien tyttö - ja poikaystävät haistavat helpon rahan, niin siinä menee hetkessä sileäksi kaikki realisoitava omaisuus että saadaan nyt kerrankin ottaa ilo irti elämässä.
Shokissa ja surullisena, tuoreena leskenä se avioliiton tuoma turva kirkastuu vähän eri tavalla kuin silloin kun elää vielä siinä kuplassa, että eihän meille koskaan mitään satu ja jos sattuu, niin mitä sitten.
.
Tää on niin perinteinen ja virheelliseen tietoon perustuva kommentti. Ei kuulu mulle, mutta oikeasti mitrn tyhmiä ihmiset on? Jos aviopuoliso kuolee ja yhteinen laina jää vain toisen maksettavaksi niin tämä supertaloudellinen turva, jonka avioliitto maagiseksi saa aikaan, eli leskeneläke oikeasti aika harvassa tilanteessa sellainen, joka mitenkään kompensoisi työssäkäyvän ihmisen tuloja. Eli jos sen varaan on lainanmaksun laskenut niin pieleen menee. Se leskeneläke on oikeasti joitakin satasia parhaimmillaan. Joo, ihan kiva lisä mutta ei nyt oikeasti mikään taloudellinen turva. Puolison kuolemaan voi varatua monin tavoin ja yksikään niistä ei vaadi avioliittoa. Ja jos kuolleella on lapsia niin lapset perivät kaiken, riippumatta siitä onko vainaja ollut avio- tai avoliitossa. Ja tässä esimerkkitapauksessa se avopuolison mökki, jos on joku suvun mökki, on voitu suojella testamentilla eli leskelläkään ei olisi siihen mitään osuutta.
Kaikki liitot niin avo- kuin aviot päättyvät joskus. Jokainen järkevä ihminen miettii näitä asioita. Testamentin voi jokainen tehdä itse, ei maksa kuin vaivaa..
Kyllä se eläke voi olla ihan huomattava summa, sehän ihan riippuu siitä kuolleen työhistoriasta ja lesken tuloista. Leskeneläkehän muodostuu vainajan jo ennakkoon itselleen maksamasta työeläkkeestä, joka nyt vainajan kuoltua maksetaan tämän omaisille. Oma äitini sai aikanaan markoissa reilut 6000 leskeneläkettä. Mitäs tuo euroissa olis, reilu tonni. Ja siihen päälle lisäksi vähän omia tuloja ja kahden alaikäisen lapsen eläkkeet. Ihan mukavasti ne tuli toimeen noilla rahoilla, pelkästään äidin tuloilla elämä olis ollut tosi köyhää kituuttamista. Äiti oli vieläpä työkyvyttömyyseläkkeellä, joten niitä palkkatulojakaan ei ollut mahdollista ansaita.
Ja kannattaa muistaa, että se pienikin eläke voi joissakin tapauksissa olla iso raha, jos sattuu sairastumaan tai on muuta vastoinkäymistä. Elämä ei aina mene sillä helpoimmalla kaavalla. Mutta voihan sitä aina tietty ajatella, että mitä parista sadasta. Nyt on kaikki hyvin ja tuo on pieni raha, antaa olla.
Ja joo, voihan nuo asiat muutenkin hoitaa, mutta miksi hoitaa ne monilla eri papereilla kun periaatteessa saman voi hoitaa yhdellä ainoalla paperilla, menemällä naimisiin. Jotenkin hullu ajatus, että ollaan valmiita käymään asianajajan luona rustaamassa sopimuksia, mutta maistraatti on kertakaikkisen vaikea paikka.
Avoliittolaiset väittävät, että eivät tarvitse avioliiton tuomaa taloudellista turvaa, mutta silti luettelevat pitkät listat missä kaikissa virastoissa on täytelty lomakkeita taloudellisen turvan takaamiseksi. Ristiriitaista. Eikö olisi helpompaa ja romanttisempaa tehdä kaikki tuo täyttämällä yhden lomakkeen ja sanomalla tahdon, sitoutumalla virallisesti ja julkisesti. Vai siitäkö se kiikastaakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tonttu_Tomera kirjoitti:
Mun mielestä yhteinen lapsi on kiintein sitoutuminen. Se jos mikä yhdistää loppu iäksi.
Miksei ihmiset tätä ymmärrä?
Niin, yhdistää vanhemmat lapseen, ei toisiinsa välttämättä. Avioliitto on juridinen sitoutuminen toiseen.
Ap ei ole kertonut onko lapsi ns. "vahinkolapsi", joka päätettiin pitää.
Itsekin ajattelen, että lapset sitoo enemmän kuin avioliitto. Pari, joka on naimisissa ja eroavat voivat erota ja heidän ei tarvitse olla ikinä enää tekemisissä toisten kanssa. Kaiken häihin liittyvän voi myös poistaa elämästään, kaverini on tehnyt näin. Jos parilla on lapsia, niin heidän on väkisin oltava tekemisissä toistensa kanssa, ja sen lapsen toisen vanhemman elämä eronkin jälkeeon tulee jollain tavalla vaikuttamaan siihen omaan elämään. Lasten kanssa ei kannata erota riidellen. Tämän takia lapsen äidin/isän valinta on mielestäni eräs elämän suurimmista ja merkityksellisimmistä valinnoista.
Ja aloittajalle, ei toista voi pakottaa naimisiin. Tämä asia teidän olisi pitänyt selvittää ennen lapsen alullesaattamista. Miksi et koe olevasi sitoutunut jo nyt? Tosiasiassa jos ero tulee niin se on tullakseen, oli aviossa tai ei..lapsen asemaan tai oikeuksiin ei vanhempien sivilisääty vaikuta ja se on mielestäni tärkeintä.
Kun sido miesten mielestä. Omalla aviomiehelkani on jo täysikäinen lapsi yhden entisen aviopuolisonsa kanssa. Hankkivat lapsen tietoisesti siis, mutta eivät menneet naimisiin ja mies erosi. Kysyin uteliaisuudesta, että mikä sen naisen nimi on, jos löytyisi kuva somesta. Olisi kiinnostavaa nähdä, millainen puoluso hänellä on ollut. Mies sanoi, ettei tiedä naisen nimeä! On sius mennyt naimisiin, mutta yhteinen lapsi täytti vuosi sitten 18 v vasta. Lupasi kysyä ensi kerralla siltä lapseltaan, mikä äidin nimi on, jotta voin yrittää nähdä kuvan. Että sillä lailla se lapsi muka on miehille sitoutumisrn merkki, ettei naimisiin menoa enää tarvita. . not.
Ja sä et sitten haista tässä yhtään palaneen käryä?! Ei hemmetti... :-D
Veikkaat, että heillä olisi suhde Ei ole. Miehellä on ollut sen jälkeen parikin pitkää suhdetta. Hän vain pystyy jättämään naisia menneisyyteen helposti niin, ettei taakseen vilkuile enää koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Avoliittolaiset väittävät, että eivät tarvitse avioliiton tuomaa taloudellista turvaa, mutta silti luettelevat pitkät listat missä kaikissa virastoissa on täytelty lomakkeita taloudellisen turvan takaamiseksi. Ristiriitaista. Eikö olisi helpompaa ja romanttisempaa tehdä kaikki tuo täyttämällä yhden lomakkeen ja sanomalla tahdon, sitoutumalla virallisesti ja julkisesti. Vai siitäkö se kiikastaakin?
Avioliitto ei välttämättä tuo mitään erityistä turvaa, koko pointti on siinä. Parhaimman turvan eli leskeneläkkeen saa siten, että itsellä on mahdollisimman pienet tulot ja vainajalla ollut hyvät työtulot ja näin eläke, kuten joku aiempi jo kirjoitti. Mutta viisas ihminen ei oikeasti laske tämän varaan, leskeneläke on perua kotirouvayhteiskunnan ajoilta ja olen varma että se poistetaan jossain vaiheessa. Olen avoliitossa enkä ole juoksut missään virastoissa täyttelemässä lappuja. Eikä kukaan ole sellaista listaa tässä ketjussa mielestäni kirjoittanut. Kyllä naimisiin menossakin pitää lappuja täytellä. Ja sitten pitää tehdä avioehto ja sen rekisteröiminen maksaa, testamentti on sentään ihan ilmainen :) minusta ihmiset voivat elää ihan miten huvittaa, minua vain ärsyttää tämä asenne, että solmimalla avioliiton on tosiasissa jotenkin sitoutuneempi, tai se automaattisesti turvaa kaikki taloudelliset ja juridiset asiat, eikä niitä tarvi sen kummemmin miettiä.
Kun sido miesten mielestä. Omalla aviomiehelkani on jo täysikäinen lapsi yhden entisen aviopuolisonsa kanssa. Hankkivat lapsen tietoisesti siis, mutta eivät menneet naimisiin ja mies erosi. Kysyin uteliaisuudesta, että mikä sen naisen nimi on, jos löytyisi kuva somesta. Olisi kiinnostavaa nähdä, millainen puoluso hänellä on ollut. Mies sanoi, ettei tiedä naisen nimeä! On sius mennyt naimisiin, mutta yhteinen lapsi täytti vuosi sitten 18 v vasta. Lupasi kysyä ensi kerralla siltä lapseltaan, mikä äidin nimi on, jotta voin yrittää nähdä kuvan. Että sillä lailla se lapsi muka on miehille sitoutumisrn merkki, ettei naimisiin menoa enää tarvita. . not.