Lue keskustelun säännöt.
Äideiltä vaaditaan nykyään jo liikaa
Provosoiva otsikko, mutta pyydän, lukekaa perustelutkin.
Juttelin tässä kahdeksankymppisen äitini kanssa. Hän on saanut meidät lapset 1950-60 -luvuilla, ja tehnyt palkkatöitä perheenhoidon ohella.
Moni arkiseen elämään liittyvä fyysinen asia on helpottunut. Enää ei tarvitse tiskata itse ja pyykkitorni vähentää paljon vaivaa.
Mutta kun koneistus lisääntyy, vaatimustasokin lisääntyy. 1950-luvulla ei pyykätty vaatteita yhden tai kahden käyttökerran päälle, alusvaatteitakin käytetiin puoli viikkoa samoja. Hienhaju oli normaali asia. Hiukset pestiin kerran viikossa tai kahdessa, ja kun ne alkoivat näyttää rasvaisilta, ne kietaistiin nutturalle tai liiskattiin brylkreemillä päätä myöten.
Ruoka oli tankkaamista, ei kulinaarista iloittelua. Vilkaiskaapa joskus 50-luvun reseptejä. Ok, aineksia oli vähän saatavilla, mutta ajattelukin oli toisenlaista: kukaan ei edes kuvitellut, että viikonloppuisin pitäisi tehdä monimutkaisia kolmen ruokalajin perheaterioita kotioloissa.
Lastenkasvatus perustui täysin toisenlaiselle ajettelulle kuin nykyään. Lapsentahtisuutta ei tunnettu, naisen tehtävä oli ennen kaikkea olla hyvä vaimo. Hyvää lastenkasvatusta oli hankkia lapsille kaksi lämmintä ateriaa päivässä, ehjät vaatteet ja piiskaa, jos lintsasivat koulusta tai kiroilivat aikuisille. Virikkeistä tai lasten älyllisestä kehityksestä ei puhuttu, ja lapset temmelsivät omissa oloissaan valtosan päivästä (mikä näkyi järkyttävänä tapaturmien määränä ja lapsikuolleisuutena).
Naisten ei oletettu tekevän uraa tai edes käyvän töissä naimisiin mentyään. Toki monet alemman sosiaaliluokan naiset niin tekivät, koska miestä ei joko ollut tai miehen tulot eivät yksin riittäneet. Mutta samanlaisia paineita uran hankkimiseen ei silti ollut.
Entä nyt?
Naisen pitää hankkia hyvä koulutus ja oma ura. Naisen pitää olla seksikäs ja innostunut sängyssä, pitää kunnostaan huolta - kaikki asioita, joille ei 1950-60-luvuilla yksikään vaimo uhrannut ajatustakaan (naisten seksuaalisuus oli melko tuntematon käsite, ja kuntoilusta kävi arkinen työnteko).
Sosiaalisia suhteita pitää huoltaa, kuten piti silloin ennenkin.
Lastenkasvatuksesta on tullut äitien päätehtävä, ja siinä suorittaminen on tärkeää. Virikkeitä, harrastuksia, lasten taitojen hiomista... Lapsille pitää tehdä itse ruokaa alusta pitäen, vaikka todellisuudessa vain viidesosa kotitalouksista tekee arkisin ruoan alusta alkaen itse! Kunnon äiti ei vie lapsiaan mummolaan yökylään, monella sitä optiota ei edes ole. Ei tule kyseeseenkään, että lapset jätettäisiin naapurin kymmenvuotiaan hoiviin, ja vanhemmat lähtisivät ravintolaan tai teatteriin, kuten 1950-luvulla vielä yleisesti tehtiin - ylipäätään lastenhoitoapua on erittäin vaikea saada mistään edes rahalla.
Päivähoito on ilman muuta nykyään paremmalla tolalla, tosin perheiden valinnanvaraa ja hoidon tasoa ollaan nyt kovaa vauhtia leikkaamassa. Kukaan ei tunnu enää muistavan aikaa ENNEN subjektiivista päivähoito-oikeutta, jolloin töissäkäyvienkin perheiden saattoi olla vaikeaa saada lapselleen päivähoitopaikkaa. Varoitan, että tuohon suuntaan ollaan palaamassa ja kovaa vauhtia, kun kunnat säästöpaineissaan leikkaavat päivähoidon määrärahoja!
Alkoholia kunnon äiti ei tietenkään juo nykyään lainkaan, tupakkaa ei polteta jne. Kännisiä naisia ei suvaittu 1950-60-luvuillakaan, mutta juhlissa pidettiin silti itsestäänselvänä, että myös perheenäidit nostivat lasillisen. Lapset olivat kotona sen lapsenlikan hoivissa - nyt moni joutuu ottamaan lapset mukaan, ja takaraivossa soivat syyllistävät "anna lapselle raitis se-ja-se" mainokset.
Tähän enää vain yksi ESIMERKKI, siis huom. yksi lukuisten samankaltaisten joukossa. Some. Nykyään moni joutuu jo ihan työnsä takia olemaan läsnä sosiaalisessa mediassa. Ennen riitti, kun piti yhteyttä sukulaisiin ja pariin ystäväperheeseen muutaman kerran vuodessa. Nyt pitää päivittää sometilejä ja vastata kavereiden, työtovereiden ja sidosryhmien viesteihin mielellän HETI, ettei saa laiskan tai epäsosiaalisen leimaa.
Mutta ei mene kauaa, kun aletaan syyllistää tuostakin. Kuulemma lapset eivät opi puhumaan ja sosiaalisia taitoja, kun ÄIDIT eivät ole henkisesti läsnä....
http://yle.fi/uutiset/puhumattomat_kolmevuotiaat_uusi_ilmio__some_varas…
(Oiskohan nyt niin, että verrattuna vaikkapa 1950-60-lukuihin nykyäiti on lapsensa kanssa ja keskustelee tämän kanssa keskimäärin huomattavasti enemmän kuin ennen. Ääripäät varmaan ovat olemassa, mutta keskivertoäidit näin).
Toisin sanoen tiivistetysti: henkiset paineet ovat kovat, ja kasvavat koko ajan lisää. Äitien odotetaan olevan hyviä ja erinomaisia todella monessa roolissa yhtä aikaa. Ennen riitti paljon vähempi erinomaisuus, eikä naisilla ollut koko ajan silmien edessä verrokkeja ja moraalista paheksuntaa (mä väitän, että tällaiset av-palstat paitsi toimivat tietolähteenä ja tukena, myös luovat paineita ja koventavat ilmapiiriä).
Kommentit (394)
Itse olen perfektionisti ja on kovat paineet suoriutua edes keskiverrosti.
Tässä nyt omia paineitani: ruoan pitää olla terveellistä,turhaa sokeria vältetään ja välipalaksi tarjotaan pähkinöitä. Kalaa pitää syödä, mutta se sisältää liikaa myrkkyjä. Kasviksia pitää syödä ja mieluiten luomua, ainakin suomalaista. En jaksaisi pyöräyttää edes tavis kotiruokaa 2x päivässä, mutta on pakko. Tiskiäkin siitä tukee helvetisti. Aina pitäisi salaatitkin valmistaa. Sitten aamupalat ja välipalat, mitä antaa, mikä on riittävän terveellistä.
Pyykkiä, aina joka päivä joutuu pesemään pyykkiä ja ripustamaan miljoona sukkaa. Lapsilla pitää olla aina puhtaat vaatteet.
Aina pitää olla tavoiteltavissa, töistä tulee viestejä ja soittoja vapaa ajalla, pitää muista merkata työjuttuja viikonloppunakin. Omistan sähköpostin, työsähköpostin, netpostin, facebookin, wilman, 2x työhön liittyviä pakollisia kirjautumis paikkoja, lisäksi 2x opiskeluun liittyviä posteja.. kaikkiin pitää kirjautua ja jos ei muista tulee sanomista. Näistä paikoista pitää muistaa merkata kalenteriin kaikki päivämäärät ja sovittaa päällekkäyksiä.
Kaupassa joutuu käymään kahdesti viikossa ja aina jotain unohtuu, niinä päivinä ei kerkeä laittamaan ruokaa.
Joka aamu keittiössä vallitsee kaaos ja aamu alkaa siivoamisella kun illalla ei vain kertakaikkiaan ehdi eikä jaksa.
Hampaiden pesu, ei jaksa, joka ilta ja aamu omat ja lasten.
Sitten on asioita jotka on päivittäisiä, mutta eivät rasita vaan ovat miellyttäviä.
Eniten kuitenkin rasittaa se että pitää muistaa miljoona asiaa ja jos ei muista on laiska työntekiä ja lapsistaan välittämätön äiti. Tämähän on oma valintani, mutta ulkopuolelta tulevat paineet ovat kovat ja aikaa ei vain ole tarpeeksi vuorokaudessa että kerkeisi kaiken tekemään ja lepäämään.
Anoppikin sanoi että nykylapset eivät syö perunoita, johtuen siitä että vanhemmat eivät vain viitsi kuoria niitä vaikka siinä menee vain hetki. Kun niitä hetkiä on päivä täynnä niin on vain nopeampaa laittaa riisit kattilaan, toisten nopeat pikkuasiat voivat olla juuri ne asiat joista itse tinkii ja toisin päin. Anoppi ei leivo itse pullia tai leipää vaikka on ihan nopsaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa ristiriitainen aloitusviesti...
Toteat, että naisten tulee hankkia korkeakoulutus ja luoda omaa uraa siinä perheen perustamisen ohessa. Toisaalta taas sanot, että lasten kasvatuksesta on tullut äitien päätehtävä, jossa suorittaminen on tärkeää. Eli mitä siis? Työnteko vai koulutusko nyt on se äitien päätehtävä? Entä 50-luvulla?
Sanot että, otetaan paineita siitä että lapsille pitäisi tarjota alusta loppuun tehty ruoka, vaikka todellisuudessa vain viidesosa näin tekee (eli toisinsanottuna 4/5 perheestä paskat välittää tällaisista "säännöistä").
Lisäksi tuota kuntoilua ja kunnossa pysymistäkin on vähän hankala verrata 50-luvulla ja nykyaikana. Silloin tehtiin paljon ruumiillista työtä ja liikuttiin jalan pitkiäkin matkoja joka päivä. Nykyään useat istuvat töissä koko päivän ja ajavat autolla/ bussilla vähänkin pidemmät matkat. Näin ollen on tarvetta sille "erikseen liikkumisellekin". Ja itse ainakin harrastan liikuntaa ihan oman kunnon ja jaksamisen vuoksi, en siksi että mies tykkäisi kun on kiinteä pylly.
Vierailija kirjoitti:
No voi ristus..hyppäätkö kalliolta jos toiset menee edeltä?
Mää oon kotona lasten kanssa..hoidan kodin ja pyykit ja ruoat..enkä tee mitään kulinaarielämyksiä vaan ruokaa!
kato kun mulla ei ole mitään tarvetta päteä kellekään!Koulutus ja työ on,sinne mennään kun lapset isompia.
Ja tässä somessa olen ihan puol tuntia päivässä huvikseni..muuten ei ole tarvinnut roikkua kun asiat hoituu nykyäänkin ihan perinteisesti..
Itse kukin päättää..ei olla mitään laumaeläimiä..täällä meitä jotka elää vieläkin ihan perinteisesti..
Ihan ystävyydellä sinulle ja kaikille muillekin ketjun persiiseen ammutuille naaraskarhuille: sanoinko minä ITSE kärsiväni? Kuvasin vaan tuossa median ja somen vaalimia ihannekuvia ja paineita. En puhunut minä-muodossa, kun kuvasin tilannetta.
Syntymävuosikymmenestäni voinette ihan itse päätellä, että minulla ei edes ole enää pieniä lapsia.
Se on sitten tietysti hyvin yksilöllistä nyt kuten silloin ennenkin, millaisia paineita kukin kokee henkilökohtaisesti. Minä puhuin keskimääräisistä rooliodotuksista.
Ap, joka tässä välillä siivoili ja ehti lukea kommenttejanne vasta nyt
Vierailija kirjoitti:
Valideja pointteja.
Paitsi että naiset ovat kyllä AINA halunneet olla kauniita ja seksikkäitä. Ehkä ei aivan yhtä neuroottisesti kuin nykyään, mutta kuitenkin.
Plus mitä tulee naisen seksuaalisuuteen niin ei se mistään tyhjästä ole ilmestynyt. Aina on hässitty ja joku intressi siihen on naisillakin ollut.
No toki, muoti on ollut tärkeää myös 1950-luvulla, mutta tietenkään siihen aikaan ei ollut ihmisillä samalla lailla varaa ostella vaatteita, eikä kauppoja tai valikoimaa ollut edes sinne-päin yhtä paljon kuin nykyään.
Minä puhun nyt naisten seksuaali-identiteetistä. Naisten orgamia ei "tunnettu", Kinseyn kuuluisa raportti naisten seksuaalisuudestakin julkaistiin vasta 1953. Mitä lie hysteriaa oli... Naisten odotettiin antavan miehelle ja synnytävän lapsia. Nautinnosta ei puhuttu, joskin toki sitä naisetkin saattoivat tuntea. Mutta aika kuvaavaa on, että esim. kahdeksankymppinen äitini ei ole koskaan saanut orgasmia.
No, sitten tuli ehkäisy ja seksuaalinen vapautuminen. Enää ei tarvinnut hysteerisesti pelätä raskaaksi tuloa.
Sittenkin vielä pitkään ajatus siitä, että hyvä rakastaja jaksaa huomioida naisenkin oli aika pienen piirin juttu.
Nytemmin nuoret tytöt potevat paineita siitä, että pojat odottavat heidän olevan samanlaisia kuin naiset netin pornopätkissä. Mihin vaan saa panna ja huom, siitä pitää nauttia. Nauttimisesta on ikään kuin tullut velvollisuus: jos et tykkää anaalipanoista, olet estyny frigidi pihtari.
Minä nyt edelleen kärjistän, kuvaan ääripään kommentointia. Mutta EN siis aloituksellani tarkoittanut sitä, etteivätkö naiset tosiasiallisesti olisi nauttineet seksistä jo aiemminkin, siitä ei vaan puhuttu, eikä se ollut samalla lailla kulttuurinen normi kuin nykyään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Valideja pointteja.
Paitsi että naiset ovat kyllä AINA halunneet olla kauniita ja seksikkäitä. Ehkä ei aivan yhtä neuroottisesti kuin nykyään, mutta kuitenkin.
Plus mitä tulee naisen seksuaalisuuteen niin ei se mistään tyhjästä ole ilmestynyt. Aina on hässitty ja joku intressi siihen on naisillakin ollut.
Mitä sää nyt oikein haluat sanoa?
Moni on ilmeisesti ymmärtänyt, mut joo mä en..
Naiset ei KAIKKI todellakaan halua näyttää seksikkäiltä, yäk mikä sana..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Unohdit sen isoimman eron naisten asemassa 50- ja 2010 -luvun välillä: Nykyään nainen saa jättää lapset tekemättä ja perheen perustamatta, jos haluaa.
Oi, kyllä vanhoja piikoja, semmoisia ikääntyneitä "uranaisia" oli 1950-luvullakin.
Mutta olet oikeassa, paineet mennä naimisiin ja saada lapsia olivat kovemmat. Ja jos lapsia ei tullut, lapsettomuushoitoja ei juurikaan ollut saatavilla.
Rajasin tuon vertailun koskemaan äitiyttä. Monessa muussa suhteessa naisena olossa on tapahtunut isoja parannuksia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä oikeasti melkoista, ristiriitaisuuksien sävyttämää aikaa.
Äidin pitää huolehtia itsestään, jos päästää itsensä lihomaan tai edes laihaläskiksi (!!!!111), ei rakasta lapsiaan ja tahtoo aiheuttaa lapsille kauhean taakan, kun äiti pitää haudata jo keski-iässä. Toisaalta kuntosalille ei saa mennä, jos isä hoitaa lasta sen 3 h/vko salitreenien ajan niin johan se on lastensuojeluilmoituksen paikka, äidin on elettävä lapsilleen.
Terveellisesti pitäisi syödä, jos aamupalaksi tarjoaa gefilus-jogurtin niin se on lastensuojeluilmoituksen paikka, onhan siinä sokeria. Toisaalta Hitleristä seuraavia ovat ne, jotka kehtaavat puuttua siihen, että päiväkodissa joka toisella välipalalla on kiisseliä ja joka toisella sokeroitua hedelmärahkaa.
Perheelle pitää pystyä tarjoamaan hyvä elintaso, säästössä pitää olla aina ja poikkeuksetta kolmen kuukauden bruttopalkka ja lapsia ei saa tehdä ollenkaan, jos ei pystyisi maksamaan todellisia päivähoidon kustannuksia. Toisaalta ylitöitä ei saa tehdä (pois lapselta), ei saa opiskella lasten ollessa pieniä (pois lapsilta) ja kotonakin pitäisi olla vähintään siihen saakka että nuorin täyttää kolme (kiintymyssuhdeteoria, kyllähän te sen tiedätte).
Pitää suosia suomalaista, kuluttaa rahaa jotta ei ruokittaisi lamaa, ostaa pienyrittäjiltä ja mieluiten paikallisilta sellaisilta. Kympillä kuussa enemmän suomalaista, kertakaikkisen säälittävää jos lapset jakavat krääsäjoulukalenterin ja sääliksi käy lestadiolaisperheiden lapsia, kun eivät saa kuin yhden tai kaksi pakettia jouluna. Toisaalta maailma hukkuu roskaan, pitää boikotoida palmuöljyä, Nestleä, veroparatiisifirmoja, halpavaatefirmoja ja niin edelleen. Ilmasto lämpenee ja miljardi ihmistä joutuu kodittomaksi.
Kannattaa heti poistaa puhelimesta sellaisen äidin numero, joka antaa lapsensa kulkea päiväkodissa puserossa, jonka rinnuksessa on pieni tahra. Lastenvaatteet kuuluu pestä vähintään yhdeksässäkympissä (muuten saattaa se yksi C-tyypin kolibakteeri jäädä henkiin, todennäköisyys että niitä kantaisi vaatteissa on yhden prosentin luokkaa ja haitallinen se on ainoastaan syöpää sairastaville CP-vammaisille keskosille), kuivattaa kuivausrummussa/narulla/kuivausrummussa/narulla, ei nyt kiistellä siitä, silittää ja laskostaa väreittäin kaappiin. Vain huono äiti ostaa sellaisen toppahaalarin, jossa on vähemmän kuin 15 000 vesipilaria, onpa kiva sitten kun lapsi ei voi olla lapsi. Toisaalta mikään ei ole säälittävämpää kuin nainen, joka käyttää lastenvaatteisiin aikaa ja rahaa, merkkivaatteilla koreilijat ovat tehneet lapsensa vain mallinukeikseen, jota on kiva vaatettaa.
Näinpä, ällistyttävän paljon meillä on tuota ristiriitaisuutta vaatimuksissa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse ei ole siitä, että vanhemmilta vaaditaan liikaa, vaan siitä, että huomattava osa vanhemmista on täysin hukassa oman vanhemmuutensa kanssa eikä selviydy edes perustehtävistään kuten rajojen opettamisesta, tunnetaitojen opettamisesta ja koulunkäynnin tukemisesta. Seuraukset kantaa ensin koulun, sitten yhteiskunta.
t. opettaja
Nro 15, kirjoitat tosi hyvin ja hauskasti! Teetkö kirjoitustöitä ammatiksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Unohdetaan valinnanvapaus, joka nykyisin on. Ennen naisilla ei oikein mahdollisuuksia ollut. Ei 50 -luvulla nainen voinut noin vain hakea asuntoa tai alkaa taloa rakentamaan. Jos halusi muuttaa kotoa muualle kuin miehen kanssa avioliittoon niin piti lähteä kaupunkiin piiaksi johonkin perheeseen ja asua jossain pikkuhuoneessa palvelijana. Kansakoulun jälkeen oli mahdollisuus oppikouluun, jos oli todella hyvä oppilas ja jos vanhemmat antoivat luvan ja kustansivat. Siitä jatko-opinnot oli harvoilla eikä niistä tiedetty mitään ellei oltu sellaisesta perheestä, jossa vanhemmalla oli koulutusta ja statusta.
Nykyisin nainen voi valita mihin kouluttautuu ja miten. Voi valita avioliiton tai avoliiton, voi valita haluaako lapsia ja montako, voi muuttaa minne haluaa, voi tehdä mitä haluaa. Ei mitenkään voi verrata mihinkään 50 -luvun aikaan. Nykyisin miehetkin tekee paljon kotitöitä. Joskus 50-luvulla miehet ei vaippoja vaihtaneet eivätkä osallistuneet keittiötöihin mitenkään.
Kyllä minusta elämä oli suorittamista siihen vanhaan aikaan. Kaikki asiat tehtiin muiden ehdoilla tai muuten katsottiin kieroon. Eihän siihen aikaan elämässä ollut muuta kuin työtä. Oli kodin ulkopuoliset työt ja kotityöt. Ei ollut matkustamista, ei huvituksia kuin jotkut kesätanssit, naiset ei oikeastaan mihinkään huvituksiin voineet enää avioiduttuaan osallistua, kun lapsista ja kodista piti pitää huoli.
Totta, miesten osallistuminen kotitöihin oli 1950-luvulla olematonta, mutta toisaalta siihen aikaan oli enemmän ns. miesten töitä. He myös tekivät usein pitkää työpäivää.
Naiset muuttivat esimerkiksi 1950-luvulla kyllä töihin kaupunkeihin, siihen aikaankin jo harrastettiin tyttöjen kimppa-asumista. Seuraavalla vuosikymmenellä vielä enemmän.
Tosi on, että ammatinvalinta oli rooliriippuvaisempaa. Mutta tiedätkös, siihen aikaan sillä kansakoulutodistuksellakin työllistyi! Ja oppikoulun käynyt oli jo Oppinut Henkilö.... Nyt yliopistotutkinnotkin ovat jo kärsineet inflaation.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Unohdetaan valinnanvapaus, joka nykyisin on. Ennen naisilla ei oikein mahdollisuuksia ollut. Ei 50 -luvulla nainen voinut noin vain hakea asuntoa tai alkaa taloa rakentamaan. Jos halusi muuttaa kotoa muualle kuin miehen kanssa avioliittoon niin piti lähteä kaupunkiin piiaksi johonkin perheeseen ja asua jossain pikkuhuoneessa palvelijana. Kansakoulun jälkeen oli mahdollisuus oppikouluun, jos oli todella hyvä oppilas ja jos vanhemmat antoivat luvan ja kustansivat. Siitä jatko-opinnot oli harvoilla eikä niistä tiedetty mitään ellei oltu sellaisesta perheestä, jossa vanhemmalla oli koulutusta ja statusta.
Nykyisin nainen voi valita mihin kouluttautuu ja miten. Voi valita avioliiton tai avoliiton, voi valita haluaako lapsia ja montako, voi muuttaa minne haluaa, voi tehdä mitä haluaa. Ei mitenkään voi verrata mihinkään 50 -luvun aikaan. Nykyisin miehetkin tekee paljon kotitöitä. Joskus 50-luvulla miehet ei vaippoja vaihtaneet eivätkä osallistuneet keittiötöihin mitenkään.
Kyllä minusta elämä oli suorittamista siihen vanhaan aikaan. Kaikki asiat tehtiin muiden ehdoilla tai muuten katsottiin kieroon. Eihän siihen aikaan elämässä ollut muuta kuin työtä. Oli kodin ulkopuoliset työt ja kotityöt. Ei ollut matkustamista, ei huvituksia kuin jotkut kesätanssit, naiset ei oikeastaan mihinkään huvituksiin voineet enää avioiduttuaan osallistua, kun lapsista ja kodista piti pitää huoli.
Ja ainiin, piti lisäämäni, että vaikka vapaa-aikaa oli töissä käyvillä vähemmän, kotona olevilla kotiäideillä oli tilanne toinen.
Siihen aikaan ei istuttu baareissa, mutta sosiaalinen elämä oli vilkasta. Kyläilyä harrastettiin viikonloppuisin. Tansseissa kävivät myös avioparit, ja kaikenlaiset seurat toimivat aktiivisesti. Eli sinulla on nyt turhan ankea käsitys huvituksista: niitä oli, mutta ne olivat toisenlaisia kuin nykyään.
Ja 1950-60 -luvuilla matkusteltiin joka kesä sukulaisissa ja muutenkin kotimaassa. Ulkomaanlomailu tosiaan yleistyi vasta 1970-luvulla keihäsmatkojen myötä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt oikeasti otetaan 50 luvulla "ollut" perhe.
Mies kuoli sodassa,neljä lasta,yksi kuoli pesusoikkooon..kolme lasta saunassa syntyneitä..
ei nyt oikein voi verrata..
minä olen töissä ikäni käynyt kun 25-vuotiaana ekan lapseni sain..välissä töissä käynyt..nyt 4 lasta.
Hoitanut aina kodin perinteisten mallien mukaan..aikaa pitää lapsista huolta ja ulkoilla ja ressata harrastuksista ja lasten virikkeistä..
En ota mitään urapaineita kun ei nykyään uraa ole kuin ylemmillä toimihenkilöillä..kaupankassalla ei ole uraa..se on työtä.
Ei tartte pitää huolta kuin kissasta ja koirasta,ei oo lehmiä mistä sais maidon ja peltoa mistä sais leivän..
Kela maksaa (palkan mukaan) vanhempainvapaa korvausta..sillä saa ruokaa..
perinteisillä malleilla mennään mutta helpommalla..
toisaalta ei ole kylän tukea takana..
Vierailija kirjoitti:
Nro 15, kirjoitat tosi hyvin ja hauskasti! Teetkö kirjoitustöitä ammatiksesi?
En valitettavasti, mutta mielelläni tekisin :D Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipa ristiriitainen aloitusviesti...
Toteat, että naisten tulee hankkia korkeakoulutus ja luoda omaa uraa siinä perheen perustamisen ohessa. Toisaalta taas sanot, että lasten kasvatuksesta on tullut äitien päätehtävä, jossa suorittaminen on tärkeää. Eli mitä siis? Työnteko vai koulutusko nyt on se äitien päätehtävä? Entä 50-luvulla?
Sanot että, otetaan paineita siitä että lapsille pitäisi tarjota alusta loppuun tehty ruoka, vaikka todellisuudessa vain viidesosa näin tekee (eli toisinsanottuna 4/5 perheestä paskat välittää tällaisista "säännöistä").
Lisäksi tuota kuntoilua ja kunnossa pysymistäkin on vähän hankala verrata 50-luvulla ja nykyaikana. Silloin tehtiin paljon ruumiillista työtä ja liikuttiin jalan pitkiäkin matkoja joka päivä. Nykyään useat istuvat töissä koko päivän ja ajavat autolla/ bussilla vähänkin pidemmät matkat. Näin ollen on tarvetta sille "erikseen liikkumisellekin". Ja itse ainakin harrastan liikuntaa ihan oman kunnon ja jaksamisen vuoksi, en siksi että mies tykkäisi kun on kiinteä pylly.
Naiset ei ole synonyymi sanalle äidit. Naisten odotetaan hankkivan uran ja koulutuksen, mutta äidiltä odotetaan merkittävää omistautumista lapsilleen SAMALLA kun pitäisi ylläpitää uraa ja pysyä alansa kehityksestä jyvällä, tässä hyvä esimerkki nykyajan ristiriitaisista odotuksista ja paineista.
Juuri tästähän koko ketjussa ON PUHE!
Eineksistä sen verran, että tuo viidesosa on siis koko väestöstä. Ei pelkästään lapsiperheistä. Ja se, että joutuu tinkimään normista ei merkitse, etteikö sitä painetta kokisi ja asiasta tuntisi huonoa omaatuntoa. Jos käyt täällä av:lla suht usein, et voi välttyä näkemästä eines-kiistoja. Iso osa naisista pitää niitä helvetillisinä keksintöinä, joilla pilataan lapset ja omakin terveys.... Huom., en ole itse samaa mieltä, kuvaan edelleen vaan julkista keskustelun sävyä.
Minä en missään paheksu kuntoilua, jota itsekin harrastan istumatyöläisenä. Sanon vaan, että timminä pysyminen on eri lailla naisiin kohdistuva vaatimus/odotus nyt kuin 1950-60-luvuilla, jolloin pyöreyttä pidettiin nättinä, eikä painoindeksiä tunnettu...
Ap
Äideillä on helpompaa kuin koskaan. Jos lukee lehdestä keksittyjä vaatimuslistoja ja vielä uskoi ne, saa kyllä syyttää itseään.
Vierailija kirjoitti:
Äideillä on helpompaa kuin koskaan. Jos lukee lehdestä keksittyjä vaatimuslistoja ja vielä uskoi ne, saa kyllä syyttää itseään.
No, minä ja kahdeksankymppinen äitini olemme siis kanssasi eri mieltä.
Nyt ei riitä yhden roolin hallinta, pitää olla hyvä monella osa-alueella.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja samanlailla se yliopisto-opiskelija osaa antaa pillua ja tulla raskaaksi..ei se mikään alempien ihmisten homma ole..
Avaatko kommenttiasi, en ymmärrä mitä haluat sanoa ja mihin tuo liittyy?
Ap
Ap on mielestäni sinänsä oikeassa, mutta lasten hoivaamisen suhteen on vain hyvä, että vaatimukset ovat nousseet. On todella hyvä, että nykyään tiedostetaan paremmin lasten emotionaaliset tarpeet. Nythän onneksi on myös mahdollista valita jättää lapset tekemättä, jos ei niitä halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi ristus..hyppäätkö kalliolta jos toiset menee edeltä?
Mää oon kotona lasten kanssa..hoidan kodin ja pyykit ja ruoat..enkä tee mitään kulinaarielämyksiä vaan ruokaa!
kato kun mulla ei ole mitään tarvetta päteä kellekään!Koulutus ja työ on,sinne mennään kun lapset isompia.
Ja tässä somessa olen ihan puol tuntia päivässä huvikseni..muuten ei ole tarvinnut roikkua kun asiat hoituu nykyäänkin ihan perinteisesti..
Itse kukin päättää..ei olla mitään laumaeläimiä..täällä meitä jotka elää vieläkin ihan perinteisesti..
Ihan ystävyydellä sinulle ja kaikille muillekin ketjun persiiseen ammutuille naaraskarhuille: sanoinko minä ITSE kärsiväni? Kuvasin vaan tuossa median ja somen vaalimia ihannekuvia ja paineita. En puhunut minä-muodossa, kun kuvasin tilannetta.
Syntymävuosikymmenestäni voinette ihan itse päätellä, että minulla ei edes ole enää pieniä lapsia.Se on sitten tietysti hyvin yksilöllistä nyt kuten silloin ennenkin, millaisia paineita kukin kokee henkilökohtaisesti. Minä puhuin keskimääräisistä rooliodotuksista.
Ap, joka tässä välillä siivoili ja ehti lukea kommenttejanne vasta nyt
Eli koetko siis viittä vaille eläkeläisenä ja joskus 70-luvulla omat lapsesi kasvattaneena olevasi se paras henkilö kertomaan, että millaista se lasten kasvattaminen on 2010-luvulla?
Sodan jälkeen kun leskeksi jääneet naiset tarvittiin yhtäkkiä töihin, toimittiin niin, että lapset jäivät kotiin isomman sisaren kanssa (joka saattoi olla se 10v), laitettiin ovi lukkoon töihin lähtiessä ja sielä oli lasten pärjättävä. Hengissä nekin selvisivät.