Lue keskustelun säännöt.
Äideiltä vaaditaan nykyään jo liikaa
Provosoiva otsikko, mutta pyydän, lukekaa perustelutkin.
Juttelin tässä kahdeksankymppisen äitini kanssa. Hän on saanut meidät lapset 1950-60 -luvuilla, ja tehnyt palkkatöitä perheenhoidon ohella.
Moni arkiseen elämään liittyvä fyysinen asia on helpottunut. Enää ei tarvitse tiskata itse ja pyykkitorni vähentää paljon vaivaa.
Mutta kun koneistus lisääntyy, vaatimustasokin lisääntyy. 1950-luvulla ei pyykätty vaatteita yhden tai kahden käyttökerran päälle, alusvaatteitakin käytetiin puoli viikkoa samoja. Hienhaju oli normaali asia. Hiukset pestiin kerran viikossa tai kahdessa, ja kun ne alkoivat näyttää rasvaisilta, ne kietaistiin nutturalle tai liiskattiin brylkreemillä päätä myöten.
Ruoka oli tankkaamista, ei kulinaarista iloittelua. Vilkaiskaapa joskus 50-luvun reseptejä. Ok, aineksia oli vähän saatavilla, mutta ajattelukin oli toisenlaista: kukaan ei edes kuvitellut, että viikonloppuisin pitäisi tehdä monimutkaisia kolmen ruokalajin perheaterioita kotioloissa.
Lastenkasvatus perustui täysin toisenlaiselle ajettelulle kuin nykyään. Lapsentahtisuutta ei tunnettu, naisen tehtävä oli ennen kaikkea olla hyvä vaimo. Hyvää lastenkasvatusta oli hankkia lapsille kaksi lämmintä ateriaa päivässä, ehjät vaatteet ja piiskaa, jos lintsasivat koulusta tai kiroilivat aikuisille. Virikkeistä tai lasten älyllisestä kehityksestä ei puhuttu, ja lapset temmelsivät omissa oloissaan valtosan päivästä (mikä näkyi järkyttävänä tapaturmien määränä ja lapsikuolleisuutena).
Naisten ei oletettu tekevän uraa tai edes käyvän töissä naimisiin mentyään. Toki monet alemman sosiaaliluokan naiset niin tekivät, koska miestä ei joko ollut tai miehen tulot eivät yksin riittäneet. Mutta samanlaisia paineita uran hankkimiseen ei silti ollut.
Entä nyt?
Naisen pitää hankkia hyvä koulutus ja oma ura. Naisen pitää olla seksikäs ja innostunut sängyssä, pitää kunnostaan huolta - kaikki asioita, joille ei 1950-60-luvuilla yksikään vaimo uhrannut ajatustakaan (naisten seksuaalisuus oli melko tuntematon käsite, ja kuntoilusta kävi arkinen työnteko).
Sosiaalisia suhteita pitää huoltaa, kuten piti silloin ennenkin.
Lastenkasvatuksesta on tullut äitien päätehtävä, ja siinä suorittaminen on tärkeää. Virikkeitä, harrastuksia, lasten taitojen hiomista... Lapsille pitää tehdä itse ruokaa alusta pitäen, vaikka todellisuudessa vain viidesosa kotitalouksista tekee arkisin ruoan alusta alkaen itse! Kunnon äiti ei vie lapsiaan mummolaan yökylään, monella sitä optiota ei edes ole. Ei tule kyseeseenkään, että lapset jätettäisiin naapurin kymmenvuotiaan hoiviin, ja vanhemmat lähtisivät ravintolaan tai teatteriin, kuten 1950-luvulla vielä yleisesti tehtiin - ylipäätään lastenhoitoapua on erittäin vaikea saada mistään edes rahalla.
Päivähoito on ilman muuta nykyään paremmalla tolalla, tosin perheiden valinnanvaraa ja hoidon tasoa ollaan nyt kovaa vauhtia leikkaamassa. Kukaan ei tunnu enää muistavan aikaa ENNEN subjektiivista päivähoito-oikeutta, jolloin töissäkäyvienkin perheiden saattoi olla vaikeaa saada lapselleen päivähoitopaikkaa. Varoitan, että tuohon suuntaan ollaan palaamassa ja kovaa vauhtia, kun kunnat säästöpaineissaan leikkaavat päivähoidon määrärahoja!
Alkoholia kunnon äiti ei tietenkään juo nykyään lainkaan, tupakkaa ei polteta jne. Kännisiä naisia ei suvaittu 1950-60-luvuillakaan, mutta juhlissa pidettiin silti itsestäänselvänä, että myös perheenäidit nostivat lasillisen. Lapset olivat kotona sen lapsenlikan hoivissa - nyt moni joutuu ottamaan lapset mukaan, ja takaraivossa soivat syyllistävät "anna lapselle raitis se-ja-se" mainokset.
Tähän enää vain yksi ESIMERKKI, siis huom. yksi lukuisten samankaltaisten joukossa. Some. Nykyään moni joutuu jo ihan työnsä takia olemaan läsnä sosiaalisessa mediassa. Ennen riitti, kun piti yhteyttä sukulaisiin ja pariin ystäväperheeseen muutaman kerran vuodessa. Nyt pitää päivittää sometilejä ja vastata kavereiden, työtovereiden ja sidosryhmien viesteihin mielellän HETI, ettei saa laiskan tai epäsosiaalisen leimaa.
Mutta ei mene kauaa, kun aletaan syyllistää tuostakin. Kuulemma lapset eivät opi puhumaan ja sosiaalisia taitoja, kun ÄIDIT eivät ole henkisesti läsnä....
http://yle.fi/uutiset/puhumattomat_kolmevuotiaat_uusi_ilmio__some_varas…
(Oiskohan nyt niin, että verrattuna vaikkapa 1950-60-lukuihin nykyäiti on lapsensa kanssa ja keskustelee tämän kanssa keskimäärin huomattavasti enemmän kuin ennen. Ääripäät varmaan ovat olemassa, mutta keskivertoäidit näin).
Toisin sanoen tiivistetysti: henkiset paineet ovat kovat, ja kasvavat koko ajan lisää. Äitien odotetaan olevan hyviä ja erinomaisia todella monessa roolissa yhtä aikaa. Ennen riitti paljon vähempi erinomaisuus, eikä naisilla ollut koko ajan silmien edessä verrokkeja ja moraalista paheksuntaa (mä väitän, että tällaiset av-palstat paitsi toimivat tietolähteenä ja tukena, myös luovat paineita ja koventavat ilmapiiriä).
Kommentit (394)
Aloittaja ehkä tosiaan provosoi. Tuo mitä kertoo puhtaudesta ja hygieniasta voi olla tapahtunut joissain perheissä. varmaan tapahtuu nykyäänkin.
Olen elänyt lapsuuttani 50-luvun lopulla ja enemmän muistan 60-lukua. Kyllä meillä alusvaatteet vaihdettiin päivittäin. Peseydyttiin ahkerasti. Hiukset pestiin jos ei päivittäin niin aina kun tuntuivat likaisilta. Leipomisen ja siivouspäivän jälkeen käytiin aina pesulla, vaikkei niin puuhassa likaannuttukaan.
Meillä hien hajunei ollut lainkaan tavallista, ja jos joku hikoili niin pesulle meni.
Puhtauden käsitettä ei ollenkaan voi yleistää sen mukaan, että joku jossain on haissut hielle eikä pessyt hiuksiaan vaan kietoi ne nutturalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
100% ap:n ongelmista on selvästi itse kerättyjä paineita ja kilpailuhalua 'toisia äitejä vastaan'. Elät sitä teille sopivaa arkea, ja lopetat sen itsesi vertailun muihin, niin saatat selvitä hengissä eläkkeelle asti.
Eiköhän naiset itse halua "kaiken". Ja sit on burnoutissa.
Täysin asiaton ja väärää tietoa levittävä aloitus. Ollaan luettu paljon ja listattu asiat mitä pitäisi olla. Teidätkö ap, että muistutat erehdyttävän paljon vinkuvaa inceliä. Lusikka kauniiseen käteen.
Olen maaseudun kasvatti. Isäni kulki savotoilla, tukin uitossa ja isoilla työmailla, esim. voimalaitokset. Kotona hän kävi syksyllä, jouluna, pääsiäisenä ja osan kesästä pyrki viettämään kotona, etteivät kaikki maatilan työt(lannan ajot, kylvöt, heinänteko, perunannosto, kasvimaa ja polttopuut) jääneet äidilleni ja keskenkasvuisille veljilleni, vanhimmat kulkivat isäni mukana. Meillä oli lehmiä, lampaita, hevosia(1-2) ja sika. Talo lämpisi puilla, samaten sauna keskiviikkoisin ja lauantaisin, vrsi nostettiin kaivosta, pyykkipäivä oli aina maanantaisin, viikossa leivottiin vähintäänkin kahdesti, vaatteista osa tehtiin itse, kaikki villasukat, lapaset ym. Jokainen lapsista teki osansa, mutta kyllä se äidin työ siihenkin aikaan vaati osansa. Pidän itseäni ihan kelpo kokkina, mutta kyllä äitini oli aivan toista luokkaa.
En tarkoita vähätellä nykypäivän äidin osaa, mutta kyllä 50- ja 60-luvuillakin oli raskasta. Aika voi kullata osan muistoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yh-isänä vähän ihmettelen miksi tehdään kaikkea ylimääräistä, eikä keskitytä olennaiseen ja kilpaillaan paremmuudella.
Osa elää aivan harhaisessa blogistien ja instattajien luomassa äitiyskuplassa, mikä,on näyttäytynyt aina minulle suorastaan sairaana. Ikään kuin äitiys on jokin urheilusuoritus, jossa paras palkitaan, niin missähän? Lapsesta tulee miljonääri tai jokin muu huippusuorittaja? Eiköhän suurin osa meistä kuitenkin elä ihan taviksen elämää ja kelpaa sellaisena kuin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset aiheuttaa itse itselleen ja toisilleen näitä kohtuuttomia paineita ja sitten valitetaan ja stresstaan, kun ei päästä näihin tavoitteisiin...Lopettakaa elämän ja vanhemmuuden suorittaminen.
Eläkää elämää yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korjaisin otsikkoa siihen muotoon että äiti vaatii itseltään liikaa. Mitä jos elelisi vaan ihan normaalisti ja unohtaisi kulissit ja massapsykoosit siksi aikaa kun lapsi on pieni? Neuvolassa tulisi painottaa suuresti että karsikaa, älkää lisätkö. Tietenkin osa käyttää sitten aikansa marittamiseen.
Kyllä ne ulkopuolelta tulee paljonkin ne vaatimukset. Esimerkiksi että kaupassa mulkoillaan, jos lapsi ei käyttäydy kuin vahanukke.
Yksi lastenpsykiatri (äiti itsekin) oli laskenut, ihan äskettäin luin artikkelin, että jos kaikki lapsiperheelle asetetut vaatimukset täytettäisiin, niin vuorokaudessa ei riitä tunnit. Siis tämän laski ammattilainen joka varmasti tietää mistä puhuu. Vaatimuksia on hirveästi. Niistä on pakko karsia. Mutta mistä päästä? Tätä se ammattilainen kyseenalaisti, että mistä tavallinen vanhempi tietää, mikä on tosi tärkeää ja mitä voi karsia?
Hän kirjoitti vielä, että auttamaan tarkoitettu systeemi voi pahimmillaan ajaa lapsiperheitä huonompaan suuntaan. Pitäisi noudattaa sanontaa "Primum non nocere": Tärkeintä; älä tee pahemmaksi.
Eli ihan puppua että äidit itse vaativat itsensä väsyksiin. Sekin väite on sellaista dissaamista, äidit muka ovat itse luoneet tämän ongelmansa.
Se ei ole totta.
No anna mulkoilla. Miksi ihmeessä välittää siitä, mitä toiset ihmiset ajattelevat kaikesta tekemisestäsi ja olemisestasi? Itselle asetettuja vaatimuksia nuo todellakin ovat, jos kuvittelee että kaupassa pitää käyttäytyä hyvin vain siksi ettei anna muille mulkoilun aiheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korjaisin otsikkoa siihen muotoon että äiti vaatii itseltään liikaa. Mitä jos elelisi vaan ihan normaalisti ja unohtaisi kulissit ja massapsykoosit siksi aikaa kun lapsi on pieni? Neuvolassa tulisi painottaa suuresti että karsikaa, älkää lisätkö. Tietenkin osa käyttää sitten aikansa marittamiseen.
Kyllä ne ulkopuolelta tulee paljonkin ne vaatimukset. Esimerkiksi että kaupassa mulkoillaan, jos lapsi ei käyttäydy kuin vahanukke.
Yksi lastenpsykiatri (äiti itsekin) oli laskenut, ihan äskettäin luin artikkelin, että jos kaikki lapsiperheelle asetetut vaatimukset täytettäisiin, niin vuorokaudessa ei riitä tunnit. Siis tämän laski ammattilainen joka varmasti tietää mistä puhuu. Vaatimuksia on hirveästi. Niistä on pakko karsia. Mutta mistä päästä? Tätä se ammattilainen kyseenalaisti, että mistä tavallinen vanhempi tietää, mikä on tosi tärkeää ja mitä voi karsia?
Hän kirjoitti vielä, että auttamaan tarkoitettu systeemi voi pahimmillaan ajaa lapsiperheitä huonompaan suuntaan. Pitäisi noudattaa sanontaa "Primum non nocere": Tärkeintä; älä tee pahemmaksi.
Eli ihan puppua että äidit itse vaativat itsensä väsyksiin. Sekin väite on sellaista dissaamista, äidit muka ovat itse luoneet tämän ongelmansa.
Se ei ole totta.
Se on jokaisen oma valinta miten reagoi muiden ihmisten mulkoiluun. Elämän kaikilla aloilla on suosituksia vaikka kuinka paljon, aivan kuten lastenkin kanssa. Jos aivottomasti seuraa ja yrittää toimia kaikkien näkökulmasta oikein ei aika riitä. Todella, todella moni käyttää aikansa ja energiansa näiden suositusten ylianalysoimiseen ja uupuukaiken sen alla. Pitäisikö sen vanhemman tunnistaa ensin ne omat voimavarat, ne ei ole samoja kuin sillä äidillämillainen haluisi olla. Järki käteen ja realiteettien mukaan toteuttaa ne asiat joihin pystyy ilman että kaikki perheessä kärsii. Kun priorisoidaan esim ruoka ykköseksi ja kaikkipitää valmistaa itse sesonkien mukaan, niin se aika on jostain toisesta pois, kuinka vaikeaa on tajuta ettei ihminen kykene tekemään ja saamaan kaikkea?
Jostain syystä esim erkkaperheiden vanhemmat ihan aidosti ja täysin väsyvät. Heille vaatimukset (palaverit, tavoitteet, terapiat, tuki kouluun, lääkärikäynnit, moniammatilliset tiimit, kaiken tämän läpikäyminen ja tuen hakeminen ja arvioiminen ja jne jne jne) ... ne oikeasti väsyvät.
"järki käteen" toiveesi ei joissain perheissä auta, kun sen erkan kanssa ei järki löydy. Ei toimi tavalliset kasvatusmallit. Tai tavalliset kehitystavoitteet. Vanhemmat on tässä myllyssä koko ajan arvioitavana, vaikka tuntuu että ovat hukassa, ei tiedä mitä tehdä edes lapsen kanssa.
Jokainen tuntee jonkun tällaisen perheen. Ei niin, että "kaikilla on nykyään muotidiagnoosi", vaan niin että jokaisella luokalla on todennäköisesti ainakin yksi jollain tavalla erityinen lapsi. Keva, nepsy, pitkäaikaissairas, tai jokin muu erityisyys.
Lapsestahan voi tulla erityinen ihan silläkin tavalla, että hän kokee ison trauman (onnettomuus, väkivalta, pitkäaikainen laiminlyönti) tai sairastuu fyysisesti (syöpä, diabetes...) ja tarvitsee siihen apua. Erityisyys ei ole mitään "muotidiagnooseja"
Vierailija kirjoitti:
Unohdit sen isoimman eron naisten asemassa 50- ja 2010 -luvun välillä: Nykyään nainen saa jättää lapset tekemättä ja perheen perustamatta, jos haluaa.
Ei se ole mikään vastaus tähän ongelmaan. Nuo lapset on, onneksi, tehty, mutta mutta. Nykyihmisiltä puuttuu muutenkin arkipäivän ns. maalaisjärki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korjaisin otsikkoa siihen muotoon että äiti vaatii itseltään liikaa. Mitä jos elelisi vaan ihan normaalisti ja unohtaisi kulissit ja massapsykoosit siksi aikaa kun lapsi on pieni? Neuvolassa tulisi painottaa suuresti että karsikaa, älkää lisätkö. Tietenkin osa käyttää sitten aikansa marittamiseen.
Kyllä ne ulkopuolelta tulee paljonkin ne vaatimukset. Esimerkiksi että kaupassa mulkoillaan, jos lapsi ei käyttäydy kuin vahanukke.
Yksi lastenpsykiatri (äiti itsekin) oli laskenut, ihan äskettäin luin artikkelin, että jos kaikki lapsiperheelle asetetut vaatimukset täytettäisiin, niin vuorokaudessa ei riitä tunnit. Siis tämän laski ammattilainen joka varmasti tietää mistä puhuu. Vaatimuksia on hirveästi. Niistä on pakko karsia. Mutta mistä päästä? Tätä se ammattilainen kyseenalaisti, että mistä tavallinen vanhempi tietää, mikä on tosi tärkeää ja mitä voi karsia?
Hän kirjoitti vielä, että auttamaan tarkoitettu systeemi voi pahimmillaan ajaa lapsiperheitä huonompaan suuntaan. Pitäisi noudattaa sanontaa "Primum non nocere": Tärkeintä; älä tee pahemmaksi.
Eli ihan puppua että äidit itse vaativat itsensä väsyksiin. Sekin väite on sellaista dissaamista, äidit muka ovat itse luoneet tämän ongelmansa.
Se ei ole totta.
No anna mulkoilla. Miksi ihmeessä välittää siitä, mitä toiset ihmiset ajattelevat kaikesta tekemisestäsi ja olemisestasi? Itselle asetettuja vaatimuksia nuo todellakin ovat, jos kuvittelee että kaupassa pitää käyttäytyä hyvin vain siksi ettei anna muille mulkoilun aiheita.
Se nyt oli vain yksi esimerkki ulkopuolelta, mutta takerru toki siihen kaikkein pienimpään epäkohtaan.
Jos luit loppuun asti, loppukommentti koski ulkopuolelta arviointia joka tulee ammattilaisten taholta - sote-puolelta, koulusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valideja pointteja.
Paitsi että naiset ovat kyllä AINA halunneet olla kauniita ja seksikkäitä. Ehkä ei aivan yhtä neuroottisesti kuin nykyään, mutta kuitenkin.
Plus mitä tulee naisen seksuaalisuuteen niin ei se mistään tyhjästä ole ilmestynyt. Aina on hässitty ja joku intressi siihen on naisillakin ollut.Itse asiassa, paine näyttää asianmukaiselta oli ennen tuhat kertaa isompi kuin nykyään. Katsokaapa 50- ja 60-lukujen naistenlehtiä ja valokuvia, ja verratkaa sitten nykyaikaan. Menneinä aikoina naisilla oli sukat kesälläkin, jos oltiin kaupungissa, siis nailonit, jotka oli kiinni ihanassa sukkanauhavyössä -ai että oli viileää- tai paksummilla jonkinlaisessa korsetissa. Kaikilla oli samanlainen kampaajan tekemä kampaus, hiukset käytiin jopa pesettämässä kampaajalla jos rahaa oli.
Joka ikinen vaate oli mittojen mukaan tehty elastaanittomasta kankaasta (koska ei ollut a) valmisvaateteollisuutta ja b) elastaania). Tämä asetti hienoisia paineita painonhallintaan, ja iso osa vaatteista muuten tehtiin ihan itse.
Vrt. nykyajan pöhöttyneet mammat kouvolatukkineen ja mukavine tunikoineen.
Ennen vanhaan oli myös aikamoinen standardi siinä, että valkoiset paidat oli tosiaankin valkoisia ja silitettyjä. Miesten paidoista käännettiin kauluksia ja kalvosimia kun alkoivat hiutua, kuvitelkaa mikä homma on pitää paita valkoisena jos se on niin vanha!
Kolmen ruokalajin aterioita ei ehkä ollut, mutta sen sijaan ainakin maalla oli kaikenlaisia kymmenkahveita ja päiväkahveja, joille leivottiin nisu itse. Ei raskasta työtä jaksanut sen ajan puuropainotteisella ravinnolla, jos ei syönyt tämän tästä. Ja jälkiruokaa kyllä syötiin ainakin keittoruokien kanssa joka päivä, jos ei muuta niin puuroa ja mehukeittoa.
Väittäisin, että vaatimustaso ei ole siis noussut, pikemminkin päinvastoin todella monessa asiassa. Nykyään vaan telkkari ja some vie niin paljon aikaa, että se tuntuu koko ajan loppuvan kesken.
P.S. Kolmen ruokalajin ateria on oikeasti ihan simppeli ja nopea juttu. Ei ole kovinkaan vaikeaa tehdä esim. sosekeittoa alkuun, pihvi+salaatti pääruoaksi ja vaikka jäätelöä jälkiruoaksi. Jos tuo tuntuu liian kovalta vaatimustasolta, vika on resursseissa, ei vaatimuksissa.
Kolmen ruokalajin tekemiseen kuluu aikaa. Se aika on jostakin pois. Ennen se oli pois lasten perään katsomisesta ja syntyi paljon onnettomuuksia ja läheisyyttä vaille jääneitä lapsia, mutta emäntä saattoi kokea kokkaamisn ja leipomisen rentouttavana ja tärkeänä sisältönään. Se oli väylä sosiaalisiin tilanteisiin, tapahtumiin ja arvostukseen. Nykyään rentoutumis- ja sosiaalistamisväylinä toimii muunlaiset keinot, kuten vaikka somettaminen.
Sieltä se tuli. Aika on esimerkiksi somesta pois ja ARVOSTUKSESTA. Mistä lähtien maailma on mennyt siihen ettei edes omia lapsia kyetä hoitamaan ilman että siitä saadaan ulkopuolelta jotain ihme arvostusta? Miksi te äidit ette jaa sitä arvostusta toisillene ja mene puistoon, kahviille, kävelylle sosialisoimaan?
IHmisen perustarve on että tulee hyväksytyksi omassa joukossaan. "Mistä lähtien maailma on mennyt..." kuule aikojen alusta asti.
Silloin 50-luvulla perheenemäntä tai perheenäiti oli ihan työ muiden joukossa. Käytiin emäntäkoulu, ja sen ajan oppimateriaali kertoi äitiydestä työnä. Kotityöt olivat tosiaankin TÖITÄ. Silloin sitä kotiäitiyttä arvostettiin. Ei nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matshuka68 kirjoitti:
Naiset aiheuttaa itse itselleen ja toisilleen näitä kohtuuttomia paineita ja sitten valitetaan ja stresstaan, kun ei päästä näihin tavoitteisiin...Lopettakaa elämän ja vanhemmuuden suorittaminen.
Eläkää elämää yhdessä.
Ei ole totta. Paineet tulee nykypäivän yhteiskunnasta. Suosituksista yhteiseen aikaan, ravintoon, ulkoiluun, yhteiseen leikkiin, lukemiseen ja ties mihin vielä.
Tässä se artikkeli; Duodecim, kirjoittaja Jaana Wessman.
"Lapsiperheille kohdistetut suositukset - riittävätkö hereilläolotunnit?"
Osin totta. Olen syntynyt -80 ja äitini -50. Äitini on selvästi sitä mieltä, että mulla ja sisaruksellani oli ihana lapsuus ja hän on kovin tyytyväinen äitiyteensä. Lähinnä perusteena se, että lasten koulumenestys oli hyvää ja harrastettiin ja esiinnyttiinkin. Lisäksi kävimme muutaman kerran ulkomailla. Ja kaikki edellä mainittu on täysin totta. Totta on myös se, että nykyään olisimme lastensuojelun asiakkaita. Koska edellä mainituista asioista huolimatta isämme oli alkoholisti, sisarukseni oireili psyykkisesti monella tavalla, naapurissa asuva sukulainen joka sairasti skitsofreniaa sekoitti arkeamme ja käyttäytyi pelottavasti kun oli meillä (eli lähes joka päivä). Yhteisiä ruokailuita ei ollut kuin jouluna tai jos kävi vieraita. Ruokaa laitettiin harvoin. Lämmintä vettä oli peseytymiseen kerran viikossa, muulloin tuli vain kylmää vettä. Loppuviikosta haisimme ainakin teineinä. Äiti myös avautui meille lapsille isän juomisesta tapaan, joka olisi ollut sopivaa keskustelua ystävän kanssa, ei lapsen.
Mutta edellä mainituilla meriiteillä äitini kokee olleensa hyvä äiti. Voitte uskoa, että minä äitinä panostan aika paljon enemmän, mutta tunne riittävästä äitiydestä on vain häivähdys silloin ja toinen tällöin. Lisäksi saan lastenkasvatusohjeita äidiltäni. Pitäisi kuulemma olla kalaa 3 kertaa viikossa, että lapset saavat omegaa. KErran kysyin, että kuinkahan minä jäin henkiin ilman omegoita. Ihan hukkaan meni kyllä sekin sarkasmi.
Tuo nyt taas on samaa löpinää kuin miten koulunkäynti on niin vaativaa. Yksikään nykyäiti tuskin olisi selvinnyt nykyasenteella kodinhoidosta silloin, nykyään ei edes pestä pyykkiä yhtä usein kuin ennen ja suihku unohtuu suurelta osalta, ruoat valmiina ostettuja tai makarooni, vaatteita ei kukaan osaa edes silittää ja miten ehtisikään kun some vie kaiken ajan.
Asiat eivät ole yksioikoisia, ja on ihan totta että esim. 50-luvulla kotityöt on tehty pääosin itse, ilman kaikenmaailman koneita, jolloin on sanomattakin selvää että niiden tekemiseen on pitänyt käyttää enemmän omaa aikaa ja omia voimia. Nykyajan koneet helpottavat paljon arkea näiltä osin.
Mutta totta on sekin, että ennen vanhemmuuteen "riitti" juurikin se, että perustarpeet täytettiin. Vaikka perustarpeet ja lasten saama rakkaus ovat keskiössä nykyäänkin, jo esimerkiksi kouluasioissa vanhemman rooli on erilainen kuin aiemmin.
Myös oma kulttuurimme, yhteiskunta ja eri yhteisöt joihin kuulumme, odottavat meiltä tietynlaista toimintaa. On asioita, joita ei nykyään pidettäisi hyvänä vanhemmuutena (me itsekään) vaikka ne ennen sitä olivatkin.
Se, tarviiko asioista syyllistyä, jos parhaansa tekee, on toki oma lukunsa.
Moni nykyäiti pärjäisi paremmin, kun ottaisi vähän rennommin eikä yrittäisi miellyttää kaikkia. Myös aikuinen kypsä mies rinnalla auttaa laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin.
No öh, kuka tähän hyvään koulutukseen ja uraan pakottaa??
Naisen pitää olla seksikäs ja innostunut? Kuntoilla? No ei tarvitse olla mitään mitä ei halua. Kunnosta on ihan terveellistä pitää huolta oman itsensä vuoksi. Ei tarvitse olla innostunut ja seksikäs, mutta silloin on vähän vaikeaa vaatia sitä toisiltakaan.
Sosiaalisia suhteita pitää huoltaa, kuten piti silloin ennenkin. Eikä pidä jos ei halua.
Lastenkasvatuksesta on tullut äitien päätehtävä, ja siinä suorittaminen on tärkeää. No eikö sen pitäisi olla jokaiselle selvää kun tekee lapsia? Suorittaminen on ihan oma valinta. Älä siis suorita.
Virikkeitä, harrastuksia, lasten taitojen hiomista... Lapset keksivät virikkeitä ihan itse ja niin heidän kuuluukin. Taitojen opettelua ja lapset oppivatkin paljon leikkimällä. Mikä ihme on lasten taitojen hiominen? Pakollista?
Lapsille pitää tehdä itse ruokaa alusta pitäen, vaikka todellisuudessa vain viidesosa kotitalouksista tekee arkisin ruoan alusta alkaen itse! Siksi ei tee, kun ei siinä ole järkeä!! Järjen käyttö on sallittua tässäkin.
Kunnon äiti ei vie lapsiaan mummolaan yökylään, monella sitä optiota ei edes ole. Kunnon äiti juuri vie lapsia yökylään että lapset tottuvat olemaan muidenkin kanssa, sekä äidille jää aikaa huoltaa itseään.
Ei tule kyseeseenkään, että lapset jätettäisiin naapurin kymmenvuotiaan hoiviin, ja vanhemmat lähtisivät ravintolaan tai teatteriin, kuten 1950-luvulla vielä yleisesti tehtiin - ylipäätään lastenhoitoapua on erittäin vaikea saada mistään edes rahalla. Tästäkö nyt sitten kiikastaa? Sovi ystäviesi kanssa lasten yökyläilystä, niin pääset ravintolaan.
Päivähoito on ilman muuta nykyään paremmalla tolalla, tosin perheiden valinnanvaraa ja hoidon tasoa ollaan nyt kovaa vauhtia leikkaamassa. Kukaan ei tunnu enää muistavan aikaa ENNEN subjektiivista päivähoito-oikeutta, jolloin töissäkäyvienkin perheiden saattoi olla vaikeaa saada lapselleen päivähoitopaikkaa. Varoitan, että tuohon suuntaan ollaan palaamassa ja kovaa vauhtia, kun kunnat säästöpaineissaan leikkaavat päivähoidon määrärahoja!
Eli taakka on pienentynyt.
Alkoholia kunnon äiti ei tietenkään juo nykyään lainkaan, tupakkaa ei polteta jne. Kännisiä naisia ei suvaittu 1950-60-luvuillakaan, mutta juhlissa pidettiin silti itsestäänselvänä, että myös perheenäidit nostivat lasillisen. Miksi ei? Alkoholia voi juoda jokainen tavallinen pulliainen, kun sen tekee poissa lasten silmistä ja lapsilla on hoitaja. Jos se alkoholi on läsnä lasten aikana, niin sitten kohtuudella. Esim siideri saunassa ei tee ketään huonoksi äidiksi. Vai puhutko nyt ettei saa pämpätä kun on raskaana?
Lapset olivat kotona sen lapsenlikan hoivissa - nyt moni joutuu ottamaan lapset mukaan, ja takaraivossa soivat syyllistävät "anna lapselle raitis se-ja-se" mainokset. Jos tekee mieli pämpätä jouluna, niin olisiko pitänyt sitten miettiä sitä lasten tekoa? Mihin olet oikein menossa että vaatimukset ovat liikaa?
Nykyään liikutaan julkisilla tai autolla kauppaan, missä valikoima on aika hurja. Voi valita lukemattomista eri harrastuksista ja niistäkin selviää rahalla, ilman velvollisuuksia. On astianpesukoneet ja kotiinkuljetukset. Mikro! Sosiaalisia kontakteja voi pitää helposti yllä somessa, eikä tarvitse lähteä pellon toiselle puolelle sumpille. Ei ole polttopuusavottaa, eikä ainaista lämmitystä jos ei halua. On piirretyt ja pelit. Palapeli oli muuten ennen puuta ja suhteessa tosi kallis! Moni teki lapsilleen leluja itse. Laskut käytiin maksamaan pankissa, mihin tietenkin jonotettiin jne. Ottakaahan vastuuta siitä omasta elämästä, sitä muuten vaaditaan myös vähemmän.
Voit ymmärtää lukemasi väärin, jos niin haluat.