Ne jotka viettävät joulun ydinperheen kesken, hoi tännepäin!

Emme vietä lainkaan joulua. Kyllähän se joitain sukulaisia voi närästää, mutta ihan sama. Tapaninpäivänä käydään isovanhemmat läpi sitten velvollisuudentunteesta, mutta aatto ja joulupäivä kotosalla rentoa tavallista vapaapäivää viettäen. Ei jouluruokia, ei hössötystä.

Omat vanhempani ovat liian kaukana, että lähdettäisiin sinne jouluksi. Ei kertakaikkiaan jaksa lähteä useampaa sataa (yli 600) kilometriä ajamaan. Appivanhempien kanssa taas ei olle erityisen läheisiä. Joten ollaan omalla porukalla. Mukavaa on aina ollut! Ja ihanan rentouttavaa, kun ei tarvitse hypätä pitkin ja poikin. Miehen sisko on aina perheineen anoppilassaan joulun, eivät koskaan omien vanhempiensa luona. Joten heitäkään emme näe jouluna.

Riittävän monta vuotta jätetty joulu väliin, niin nyt jos jotain joulua laittaa., saadaan olla rauhassa. 

Se kyllä helpottaa keskustelua, kun kaikki isovanhemmat on kuolleet. Miehen täti & eno joskus, erittäin vastentahtoisesti tosin, ovat tulleet Tapanina kahville, en tiedä tulevatko tänä vuonna, onhan tuota matkaa kuitenkin melkein 800m. Perinteet on lapsuudenkodeista mukanamme tuotu, ihan omaa ei ole varmaan kuin se, että sitä viiniä riittää se pari lasia per aikuinen eikä pari koria, kuten meillä molemmilla kotona oli tyyli. 

Kahden lapsen kolmekymppisenä äitinä en paljon lupia kysellyt :-)

Kyllästyin ekohen vuosien ravaamiseen ja kun on tilaa ja tykkään laittaa, niin muu suku käy pyhien aikana. Aattonakin saisi tulla, mutta ei ole kelvannut. Välimatkaa on, pian ei varmaan isovanhemmat jaksa reissata. Saattaa tulla kyseeseen tehdä Tapanin-ajelu sit sinne päin.

Parasta omalla perheellä on aikatauluttomuus. Tai että se on viitteellinen. Aamulla puuro, sit ulkoilemaan, saunaan, lailtellaan pöytä, syödään, lahjat, voi pelailla, lueskella... Ihan sen mukaan ku meitä huvittaa. Ja pöydästä löytyy just oikeet herkut!

Ollaan ajettu jouluisin monta tuntia ympäriinsä sukulaisten luona, kun asuvat eri puolilla Suomea. Alkoi kyllästyttää se jatkuva stressi ja reissaaminen, kukaan ei koskaan tullut viettämään joulua meille päin. Sanottiin suoraan, ettei enää jakseta ja halutaan viettää joulua rauhassa. Ei ainakaan päin naamaa ole kukaan mitään sanonut. Voihan olla, että sukulaiset nurisee selän takana, mutta ei se haittaa. Eivät hekään halua joulua autossa istua. Omia jouluperinteitä ollaan kehitelty hiljalleen.

Minä olen siitä onnellisessa asemassa, että olen täysivaltainen aikuinen enkä tarvitse kenenkään lupaa saada viettää joulua, niin kuin haluan. Jos muistan oikein, sanoin joskus jo sinkkuaikoinani äidilleni, etten oikein perusta noista sukujouluista ja että tänä vuonna olen mieluummin kotona. Ja sitten olin kotona (tai ulkomailla) kaikki joulut sen jälkeenkin.

En ole sukurakas ihminen, enkä pidä yhteyttä muihin sukulaisiini kuin vanhempiini ja siskooni.

Kummankin vanhemmat ovat kuolleet, joten ei ole isovanhempia. Olen ainoa lapsi, miehellä lapseton veli, joka viettää joulunsa aina ulkomailla. Kaikille sopii tämä järjestely. Jouluperinteitä on, kuten haudoilla käynti, kuusen koristelu, sauna, ruoka, lautapelit ja jokin jouluun sopiva leffa illalla.

Meillä mies on ainoa, joka haluaa viettää joulun "ydinperheen" kanssa. Ongelman tästä tekee sen, että minun ydinperheeseeni kuuluu muitakin kuin mieheni ja lapseni. Ala-asteikäiset sisarukseni esimerkiksi ovat minulle yhtä tärkeitä ja rakkaita kuin omat lapseni (iso perhe ja nuorimmaisten kanssa ollaan super läheisiä ja näemmekin joka päivä).

Minä, lapset, sisarukset ja vanhempani haluamme ehdottomasti viettää joulun yhdessä. Mies taas ei. Joten ollaan jouduttu miehen mieliksi tekemään siten, että päivä ollaan vanhempieni luona ja illaksi kotiin (viimeistään klo 18) miehen luokse. Hän ei siis aijo tulla mukaamme.

Hän ei myöskään halua viettää joulua omien vanhempiensa tai sisaruksiensa kanssa, vaikka kaikki asumme samalla paikkakunnalla ja ajomatkaa kunkin luokse 5-10 minuuttia.

Aloimme viettää omaa joulua jo kolmikymppisinä ja lapsettomina. Ei siihen mitään lupia kyselty, ilmoitettiin vaan, että "tänä jouluna ollaan kotosalla". Kai tuo on vähän sukukohtaista, miten kivuttomasti se käy, meillä ei pidetä semmoista "koko katras lapsineen mummolaan" mitenkään itsestäänselvänä. Ei sinne mummolaan edes mahtuisi kolmea perhettä kukin kaksine lapsineen.

Voi tuo myös olla lapsesta itsestään kiinni. Itsenäinen ja omaa elämäänsä määräävä lapsi kykenee helposti määrittämään tuollaiset rajat ilman riitaa. Epäitsenäinen ja vanhempansa talutusnuorassa elävä ei.

Lykkyä pyttyyn itsenäistymiselle!

Asumme toisella puolella Suomea kuin suku. Olisihan se kiva viettää yhdessä, mutta kukaan ei halua tulla tänne ja meillä (autoton opiskelijapari) ei ole varaa eikä aikaa tai halua rahdata pesuetta ja lemmikkejä tänä vuonna sukulaisille. Vietämme siis rennon ja kivan joulun kotona.

Mä kans ekan vauvan kanssa ekana jouluna raahauduttuani toisten nurkista seuraaviin vaan päätin että tästä lähtien me ollaan joulut omassa kodissa. Mun vanhemmille on sopinut oikein hyvin kun eivät itsekään mitään hysteeristä joulunjuhlimista kaipaa; pari kertaa ovat käyneet meillä syömässä ja me heillä mutta pienimuotoisesti. Appivanhempia ei mikään saisi liikkumaan omasta kodistaan, ja miehen veljet perheineen viettävät joulunsa siellä. Meistä on kaikkein hienointa, että saadaan laittaa ruoaksi mitä halutaan, syödä se milloin halutaan, saunoa vaikka kesken aterian ja vaikka pelata ja lukea pyjamassa koko joulu, niin että joulu on kivaa lomaa eikä mitään to do -listoja ja velvollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies on ainoa, joka haluaa viettää joulun "ydinperheen" kanssa. Ongelman tästä tekee sen, että minun ydinperheeseeni kuuluu muitakin kuin mieheni ja lapseni.

Kannattaisi katsoa sanakirjasta, mitä nimitys ydinperhe tarkoittaa.

Äitini on pistänyt välit poikki oman sukunsa kanssa ja isoäitini asuu kaukana, eikä voi omaishoitajana lähteä halvaantuneen miehen ja koiran kanssa meille. Silloin kun asui 5km päässä, äitini kielsi isäni selän takana isoäitiä tulemasta, vaikka hänen miehensä oli sairaalassa jouluna (halvaantui juuri ennen aattoa). 

Tulisi varmasti suorastaan ratkiriemukas perhejoulu jos koko suku saataisiin saman katon alle.. Ydinperheen kesken vietetty joulu ei ainakaan omasta mielestäni ole mukava, sillä kaikesta saadaan riita aikaiseksi :) 

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa, miten olette päätyneet viettämään joulua omalla porukalla eli ydinperheen kesken ja kuuluuko joulunaikaan millään tavalla muu suku?

Miten kivuttomasti olette "saaneet luvan" olla omassa kodissanne keskenänne vai onko tullut sanomista esim. isovanhemmilta?

Onko teillä omia jouluperinteitä?

Heti, kun oli muutettu yhteen, me vaan pidettiin oma ja omanlainen joulu. Kukaan ei huomauttanut mitään. Tätä on jatkettu eikä ole tullut kutsuja mihinkään eikä mitään kommentteja.

Me vietämme joulun kotona, Tapanina käydään vanhemmillani. Mies on semmoinen mörökölli, että ei kyläilisi yhtään missään, puoliväkisin saa raahata nuo muutamat kerrat vuodessa (pääsiäinen, äitienpäivä, kerran kesässä, Tapaninpäivä). Vanhemmat kyllä aina muistavat kysyä, että tulisimmeko heille joulunviettoon.

Minulle paljastui vasta aikuisena, että perheillä on tapana jouluna ajella ympäriinsä sukulaiselta toiselle. Luulin, että kaikilla on vähän kuin meillä eli käytiin isovanhemmilla 2 km päässä viemässä joulukukka aamulla, otettiin mummi kyytiin ja käytiin viemässä kynttilät haudoille, palautettiin mummi ja palattiin kotiin ennen joulurauhan julistusta. Sitten oltiin oman perheen kesken aatto ja joulupäivä, tapanina käytiin kahvilla äidin vanhemmilla 30 km päässä.

Siksi kukaan ei ihmetellyt tai kummastellut, kun en aikuisena tullutkaan mihinkään sukujouluun, koska sellaista ei ollut. Tänäkin jouluna äitini on siskon kanssa (sisko on perheetön, asuu lähellä äitiä) sen verran, että käyvät aattona kirkossa ja syövät joulupuuron, minä ja perhe olemme keskenämme samoin kuin kaksi veljeäni. Kukaan meistä ei ole koskaan ollut sukujouluissa puolisoillaan eli meillä on pitkä ja tukeva perhejouluperinne.

Kun muutin kotoa 18v. niin ilmoitin että en tule aatoksi kotiin vaan haluan tehdä oman joulun.

Mutta kävin/kävimme kuitenkin joulupäivänä äitini luona syömässä kunnes äitini kuoli.

Tapaninpäivänä on miehen suvun vuoro joka meillä tai miehen siskon luona. Asumme kaikki samassa kaupungissa.

Mutta aatosta oman perheen kesken en luovu niin kauan kun lapset asuu kotona ja sitten alkaa taas uudet kuviot lapsista riippuen. Itse voisin jouluna myös matkustaa etelän lämpöön.

Vierailija kirjoitti:

Minulle paljastui vasta aikuisena, että perheillä on tapana jouluna ajella ympäriinsä sukulaiselta toiselle. Luulin, että kaikilla on vähän kuin meillä eli käytiin isovanhemmilla 2 km päässä viemässä joulukukka aamulla, otettiin mummi kyytiin ja käytiin viemässä kynttilät haudoille, palautettiin mummi ja palattiin kotiin ennen joulurauhan julistusta. Sitten oltiin oman perheen kesken aatto ja joulupäivä, tapanina käytiin kahvilla äidin vanhemmilla 30 km päässä.

Siksi kukaan ei ihmetellyt tai kummastellut, kun en aikuisena tullutkaan mihinkään sukujouluun, koska sellaista ei ollut. Tänäkin jouluna äitini on siskon kanssa (sisko on perheetön, asuu lähellä äitiä) sen verran, että käyvät aattona kirkossa ja syövät joulupuuron, minä ja perhe olemme keskenämme samoin kuin kaksi veljeäni. Kukaan meistä ei ole koskaan ollut sukujouluissa puolisoillaan eli meillä on pitkä ja tukeva perhejouluperinne.

Meillä oli just noin myös. Opin tämän sukujouluhommelin vasta av:lla. Ihan oikeesti! Kukaan läheisesti tuntemani ihminen ei vietä joulua muuta kuin omalla perheporukalla! Tapanina kyllä alkaa sitten varsinainen ryysääminen paikasta toiseen, mutta tosiaan vasta silloin.

Alkuun äitini laittoi joulun ja oletusarvo oli että sinne mennään. Marttyyrina oli kun 1 joulu oltiinkin miehen kotitalossa (kaksin!), matkaa miehen sukulaisiin 70km.

Sitten äitini yhtenä vuonna kun meillä oli jo lapsikin, ilmoitti vain että hän ei enää mitään jouluja järjestä. Eikä kyllä halunnut meillekään tulla sitä viettämään.

Kerran kokeiltiin joulua mun veljen perheen kanssa, mutta kertakokeiluksi jäi...ei meidän perinteet ja tavat sopineet veljen vaimokkeen kanssa yhteen.

Sen jälkeen ollaan oltu kolmin.

Vähän ihmettelen sitä reissua miehen suvun luo....eikö se älynnyt etukäteen kertoa että olemme tulossa vai kuvitteliko se että sisarukset perheineen tulee ilman muuta aatoksi "kotiin" ja joulu järjestyy vaikkei itse organisoi mitään.