"Lapsille ei yhtään lahjaa" - eikö sukulaiset anna?

No ei kai kaikilla sitten ole. Tai sitten tietävät, että se ainoa mummo lähettää hartauskirjan ja villasukat, ja lapsi tietysti toivoisi enemmän. 

Niin.

Meillä on miehen äiti joka muistaa lapsiamme jouluna, ei muita.

Ihmettele sitä sitten, pitäähän sitä ihmisen jotakin ihmetellä pienessä mielessään.

Meillä on vasta lapsen toinen joulu, enkä usko että kukaan muu kuin me lahjoja annamme. Viime vuonna miehen vanhemmat (joiden luona olimme aattona) antoivat yhden lelun, siskoni kirjan. Muut eivät mitään. Tänä vuonna vietämme joulua kotona kaukana sukulaisten luonta, enkä usko että kukaan lapselle mitään lähettää (me kyllä lähetimme lahjat heille). Me toki lapselle ostamme lahjat, mutta tarkoitan vain sanoa, ettei kaikkien sukulaiset lapsia muista jouluna, synttäreinä tms. Mekin olemme keskituloisesta perheestä, eivätkä vanhempani tähän asti ole mitään lapselle ostaneet.

Minä en ole koskaan ostanut lahjoja sukulaislapsille, eikä kyse ei ole siitä, etten olisi kenenkään kanssa väleissä. En vain pidä lahjojen vaihtamista mielekkäänä perinteenä, joten en noudata sitä.

Lahjojen puutetta en ihmettele, sillä kaikilla ei vain ole isoa sukua. Esimerkiksi mieheni kaikki isovanhemmat ovat kuolleet eikä hänellä ole setiä tai tätejä. Vanhemmat ivat ainoita sukulaisia.

Mutta sitä vähän ihmettelen, ettei jouluruokaan ole muka rahaa. Jouluruoat eivät ole mitään erityisen kalliita valmistaa tai ostaa valmiinakaan. Ellei ole tottunut siihen, että joulupöydässä on kilokaupalla kaviaaria, niin porkkanalaatikkoa, riisipuuroa ja kinkkua saa kyllä aika edullisesti. Siihen joku sillipurkki kylkeen ja jälkkäriksi joulutorttuja. Mitä nämä ihmiset sitten arkena syövät, jos joulueuoka on jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa ja kallista ostaa tai valmistaa.

No meillä lapset kyllä saavat lahjoja meiltä vanhemmilta mutta sukulaisilta ei. 

Isäni juo aina kaikki rahansa, äitini kanssa ei olla väleissä ja anopilla olisi lahjottavana kahdeksan lastenlasta, hänellä ei yksinkertaisesti ole rahaa lahjoihin. Minulla on pari siskoa, kummatkin opiskelevat joten ei ole rahaa lahjoihin ja miehen siskolla omatkin muksut lahjottavana. Kummeja ei ole.

Joten voin hyvin ymmärtää sen, ettei sukulaisilta tule lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen todella paljon näitä tapauksia, jotka valittavat, että lapset eivät saa yhtään lahjaa (puhumattakaan jouluruoasta yms.) eikö näillä perheillä ole yhtään sukulaista tai esim. lapsilla kummeja, jotka antaisivat lapsille lahjoja?

Vai onko välit poikki kaikkiin?

Tämä tuntuu omaankin korvaan oudolta. Meidän lasten isovanhemmat ovat eronneet, joten lahjan antavia talouksia on määrällisesti enemmän, mutta vaikkei olisikaan! Isovanhemmilta molemmat saavat 2-3 lahjaa, omilta kummeiltaan yhdet, meidän vanhempien iäkkäät kummitäditkin haluavat lahjoa lapsiamme. Molemmat saavat pelkästään sukulaisilta n. 10 lahjaa ja kaikissa ystäväperheissä tuntuu olevan sama meno.

Köyhyys ja elämänhallinnan ongelmat siirtyvät usein sukupolvelta toiselle.

Jos köyhyys kestää vuosi toisensa perään, eikä ko. perhe itse siten kykene antamaan lahjoja muille, voi muiltakin tulla perheelle aika vähän lahjoja. Se voi olla jopa perheen oma toive, koska yksipuolinen lahjan saaminen voi sekin olla nöyryyttävää.

Toinen on tuo sukujen pienuus. Voi myös olla ne vähät sukulaiset ovat itsekin vähävaraisia.

Kolmas on tosiaan sitten se, että lahjat ovat iäkkäiltä sukulaisilta tyyppiä villasukat. Ihan jees toki ne, mutta ei sitä, mitä leikki-ikäinen toivoisi.

Jotenkin tällaisten avausten tekijöiden elämänkokemuksen ja empatian vähyys paistaa selkeästi silmille. Ap:kin kuvittelee nyt, että ihmiset ovat ihan taulapäitä: "Ei meidän lapset saa lahjoja ollenkaan, ai joo paitti että mummi ostaa niille Ipadit ja paappa isot legopaketit, anoppi hienot barbit ja appi kauko-ohjattavat autot..."

Lisäksi kannattaisi nyt muistaa, että kaikilla se köyhyys ei ole mikään ohimenevä vaihe. Sairaseläkkeellä sinnittelevä yh-äiti masentuu siitä, että tulevaisuus ei lupaa missään vaiheessa helpotusta tilanteeseen. Karmeinta on, että viattomat lapsethan eivät kyllä ole tehneet mitään ansaitakseen sen, että aina ja kaikkialla jäävät paitsi. Paitsi kivoista vaatteista, paitsi kivoista leluista, paitsi kivoista harrastuksista, paitsi kivoista lomista, paitsi tietotekniikasta....

Kyllä, hengissä he selviävät, mutta elämänkohtalona se ei ole ihana, varsinkaan kun sen joutuu omille lapsilleen vastaanottamaan.

Ps. Minä olen hyvätuloinen ja mieskin on, mutta minulla on hiukan mielikuvitusta sentään, että voin ymmärtää, miksi köyhä joulu masentaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vasta lapsen toinen joulu, enkä usko että kukaan muu kuin me lahjoja annamme. Viime vuonna miehen vanhemmat (joiden luona olimme aattona) antoivat yhden lelun, siskoni kirjan. Muut eivät mitään. Tänä vuonna vietämme joulua kotona kaukana sukulaisten luonta, enkä usko että kukaan lapselle mitään lähettää (me kyllä lähetimme lahjat heille). Me toki lapselle ostamme lahjat, mutta tarkoitan vain sanoa, ettei kaikkien sukulaiset lapsia muista jouluna, synttäreinä tms. Mekin olemme keskituloisesta perheestä, eivätkä vanhempani tähän asti ole mitään lapselle ostaneet.

"Luonta"???

Kyllä mäkin ihmettelen miten ei ole jouluruokiin rahaa! Jos tekee itse saa laatikkoainekset jollain kympillä ja pienen kinkun toisella. Joulutortut maksaa sen 5e ja sillä saa jo 2 peltiä. Lahjoja voi ostaa kirpparilta. Ja jos ei noihin ole varaa niin kyllä varmasti sossusta saa! Jos ei saa sossusta niin kyse on ihan omasta elämänhallinnasta.

Ollaan itsekin oltu köyhiä joskus kun menetin työni ja silti jäi 200e rahaa ostaa joululahjat läheisille.

Mä autan mielelläni niitä joilla vaikka talo palanut, mutta en niitä jotka käy ikeassa kun pitäisi ostaa ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos köyhyys kestää vuosi toisensa perään, eikä ko. perhe itse siten kykene antamaan lahjoja muille, voi muiltakin tulla perheelle aika vähän lahjoja. Se voi olla jopa perheen oma toive, koska yksipuolinen lahjan saaminen voi sekin olla nöyryyttävää.

Toinen on tuo sukujen pienuus. Voi myös olla ne vähät sukulaiset ovat itsekin vähävaraisia.

Kolmas on tosiaan sitten se, että lahjat ovat iäkkäiltä sukulaisilta tyyppiä villasukat. Ihan jees toki ne, mutta ei sitä, mitä leikki-ikäinen toivoisi.

Jotenkin tällaisten avausten tekijöiden elämänkokemuksen ja empatian vähyys paistaa selkeästi silmille. Ap:kin kuvittelee nyt, että ihmiset ovat ihan taulapäitä: "Ei meidän lapset saa lahjoja ollenkaan, ai joo paitti että mummi ostaa niille Ipadit ja paappa isot legopaketit, anoppi hienot barbit ja appi kauko-ohjattavat autot..."

Lisäksi kannattaisi nyt muistaa, että kaikilla se köyhyys ei ole mikään ohimenevä vaihe. Sairaseläkkeellä sinnittelevä yh-äiti masentuu siitä, että tulevaisuus ei lupaa missään vaiheessa helpotusta tilanteeseen. Karmeinta on, että viattomat lapsethan eivät kyllä ole tehneet mitään ansaitakseen sen, että aina ja kaikkialla jäävät paitsi. Paitsi kivoista vaatteista, paitsi kivoista leluista, paitsi kivoista harrastuksista, paitsi kivoista lomista, paitsi tietotekniikasta....

Kyllä, hengissä he selviävät, mutta elämänkohtalona se ei ole ihana, varsinkaan kun sen joutuu omille lapsilleen vastaanottamaan.

Ps. Minä olen hyvätuloinen ja mieskin on, mutta minulla on hiukan mielikuvitusta sentään, että voin ymmärtää, miksi köyhä joulu masentaa.

Voin kyllä myöntää, että on hieman vaikea kuvitella tilannetta missä kukaan sukulainen tai ystävä ei olisi valmis perheen lapsille lahjoja antamaan. Etenkin isovanhemmat ja vanhempien sisarukset jos tietävät, että lapset jäämässä kokonaan ilman lahjoja, niin mikseivät voi jotakin edes pientä antaa?

Meillä on yksi mummu ja yksi pappa, molemmat antavat lapselle (teini) 20 €, kummeilta tai sisaruksilta ei tule mitään. Paikkaamme epäkohdan ostamalla kalliin lahjan tai useamman keskihintaisen. Jouluruokaa on tarjolla koko porukalle, ml. mummun ja papan, yltäkylläisesti.

Ohhoh, kaikilla ei olekaan samanlainen tilanne kuin teillä. Oppia ikä kaikki.