Luojan kiitos tuon päivähoito-oikeuden rajoitus tuli!

Kunkahan monta "latteäitiä" tässä maassa oikeasti on? Ja joidenkin elämäntapatyöttömien lasten on parempi olla päiväkodissa oppimassa edes vähän käyttäytymissääntöjä ja normaalia elämää kuin olla kaikki päivät kotona oppimassa pehmolelujen hakkaamista.

Tämä on sitten tällaista kotouttamista. Tietää jokainen suomessa paikkansa jo pienestä pitäen!

Kaikilla tavoilla valtiovalta tukee lapsiperheitä, vai kuinka? Kaikista virallisen tahon tuuteista kailotetaan, että Suomi tarvitsee lisää veronmaksajia. Mutta  nämä kotoperäiset eivät näytä kelpaavan, eikä katsota aiheelliseksi kannustaa suomalaisia lapsentekoon. Päinvastoin, kaikkia tukia ollaan viemässä, mitä ei ole jo viety. Syy on tietysti se, että noita kaukomaiden parempilaatuisia partalapsosia tulee nyt ovista ja ikkunoista. Ja ihan ilmaiseksi, vai miten se nyt menikään. Nehän ei tarvii muuta kuin kotoutusta, kielikursseja, tulkkeja, omia uskonnonopettajia kouluihin, koraanikouluja, rahoja kotimaan lomiin, asuntoja ...ym.ym.

Täytyy sanoa, että meillä on täysin kusipäinen suuntaus nyt. 

- Muutama vuosi sitten ruotsalaisprofessori Bengt-Erik Andersson julkaisi päivähoidon vaikutuksia selvittäneen tutkimuksensa tulokset.

Andersson ja hänen tutkimusryhmänsä seurasivat yli 20 vuoden ajan sekä päivähoidossa olleita lapsia että kotona hoidettuja lapsia. Tutkimusryhmää kiinnostivat muun muassa lasten koulumenestys ja sosiaaliset kyvyt.

Tulokset hätkähdyttävät. Alle yksivuotiaana päivähoidossa aloittaneista 70 prosenttia menestyi myöhemmin hyvin tai erittäin hyvin. Kotona koulun alkuun saakka olleiden ikätoverien keskuudessa luku oli 38 prosenttia.

Mitä aikaisemmin päivähoito aloitettiin, sitä todennäköisempää oli pärjääminen. Ja kyseessä oli siis menestyminen elämässä yleensä, ei todennäköisyys päätyä ison Mersun rattiin. (teksti Jarkko Tontin kirjoituksesta)

- Tutkimuksessa tarkasteltiin 0-2 -vuotiaana saadun päiväkotihoidon vaikutuksia näiden lasten sosiaalisiin, kognitiivisiin ja ei-kognitiivisiin taitoihin sekä koulumenestykseen, kun lapset ovat 2-3 tai 5-10 -vuotiaita. Tutkijat havaitsivat, että kotihoidon korvaaminen päivähoidolla jopa parantaa lasten kehitystä lukuisilla mittareilla lyhyellä tähtäimellä, eikä pidemmälläkään aikavälillä ole havaittavissa haittoja. Tutkimuksessa seurattiin myös vanhempien ajankäyttöä. Tutkijat havaitsivat, että töihin mentyään vanhemmat leikkivät lastensa kanssa aktiivisemmin vapaa-ajalla kotona kuin ennen. Tärkeä havainto on myös, että päiväkotihoidon edut riippuivat huomattavasti perhetaustasta. Esimerkiksi matalan koulutustason perheiden lapset hyötyivät vauvaiän päiväkotihoidosta vielä pidemmälläkin aikavälillä. Tulokset selittyvät hyvin intuitiolla. Päiväkotihoidon ja kotihoidon hyödyt ja haitat riippuvat sekä koti- että päiväkotihoidon tasosta. Päiväkotihoito on sekä Saksassa että Suomessa laadukasta, opettajat ovat korkeasti koulutettuja, ja tarkan sääntelyn takia myös päiväkotien erot ovat suhteellisen pieniä. Sen sijaan kotihoidon taso vaihtelee huomattavasti. (Lähde VTT, Janne Tukiainen, erikoistutkija)

- MLL vastustaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen tarkastelee varhaiskasvatusta vain työn ja perheen yhteensovittamisen välineenä. Lapsen oikeus varhaiskasvatukseen ja lapsen yksilölliset tarpeet jäävät sivurooliin. Varhaiskasvatus on lapsen oikeus ja sillä on monia muitakin tärkeitä tehtäviä kuin työn ja perheen yhteensovittaminen. Laadukas varhaiskasvatus tukee lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia sekä ehkäisee syrjäytymistä. Varhaiskasvatuksella on suuri merkitys lapsen vertaissuhteiden muodostumiselle ja ylläpitämiselle sekä sosiaalisten taitojen kehittymiselle. Varhaiskasvatus tukee maahanmuuttajataustaisten lasten kotoutumista. (lähde:MLL)

- Tutkimustulokset eivät vahvista sitä väitettä, että lapsen kiintymyssuhde vanhempiin häiriytyisi, jos lapsi aloittaa päivähoidon alle kolmevuotiaan", Suhonen täsmentää.

Yleensä kotihoitoa ei pidetä ongelmallisena. Käännetään vaihteeksi asetelma ympäri: voiko liika kotihoito olla lapselle haitaksi?

"Ennen perheet olivat suuria ja lapset oppivat toinen toisiltaan asioita. Näin ei tapahdu nykyään pienissä ydinperheissä. Lapset eivät saa kokemuksia ryhmässä olemisesta", Suhonen sanoo.

Varsinkin leikki-iässä on lapsen kehitykselle hyväksi, että hän pääsee opettelemaan toisten lasten kanssa toimimista.

"Jos lapsi on osallistunut leikki-iässä ryhmämuotoiseen hoitoon, hän pärjää paremmin koulussa kuin kotona ollut lapsi. Ryhmähoidossa olleiden lapsien sosiaaliset taidot ovat usein paremmat. He osaavat toimia ryhmässä ja ottaa vastaan ohjeita", Suhonen kertoo.

Päiväkodin positiiviset vaikutukset eivät rajoitu ainoastaan leikki-ikäisiin.

"Tutkin väitöskirjassani erityistä tukea tarvitsevien lasten sopeutumista päiväkotihoitoon. Tutkimusten mukaan myös taaperoiden kehitystä tukisi se, että he saisivat olla hyvin järjestetyssä vertaisryhmässä" (Lähde: päiväkotihoidosta väitöskirjan kirjoittanut filosofian tohtori Eira Suhonen)

Juu..olin kiltisti kodinhoitotuella 6v ..jälkee päin ajateltuna olinpa tyhmä.työttömyyspäiväraha on selvästi parempi kuin kodinhoitotuki. Vaikka tiesin.

Kotona erityislapsi joka tarvitsee norm enempi tukea ja 3v jolla samanlaisia piirteitä. ...en ole päivääkään joutunut enkä halunnut makoilla sohvalla vaikka lasten ollessa vauvoja olisin kerenny ja harvoin silloin kun kumpikin pväunilla

Ehkä en vaa osaa istua kauan paikoillaan. .sentään silloin kun syödään.

Saimme osapäivä-hoitoon 3v kun nuorimm.syntyi.oli kyllä tarpeeseen. ..oli sen verran mustis ja sitten huomattiinkin että pojalla adhd-taipumusta.

Meillä ei oo tukiverkostoa.vanhemmmat ovat lähes toinen jalka haudassa että kuu nella sivusta kun äipät kertoo että ihanaa kun pääsee mummolle ja papalle vkoloppuna kun siellä valmiiseen pöytään ja tyyliin; tulevat taas hoitamaan ni lähdetään miehen kanssa ravintolaan jne.

Katkera en ole mutta on tilanteita ja perheitä jotka tarvitsevat kunnallista päivähoitoa myös silloin kun ovat kotona.

Nyt kotona työttömänä ja lapset hoidan itse.tarvitsevat kyllä leikki seuraa mutta meidän ystävä perheet asuvat kaukana .Moni ihmettelee miten jaksat kotona.jaksetaan niinkuin muutkin mutta väsyttää meitä usein niinkuin muitakin lapsiperheitä. Sama väsymys olisi jos ja kun töihin menen. .

Tosin työtä on jokainen päivä kotonakin. Sitä ei vaan arvosteta -meitä kunnollisia tavallisia vanhempia.onneksi olen ylpeä ja kiitollinen ihanista lapsistani-ehkäpä se kiitos tulee heiltä parhaiten kun vähän kasvavat.

Vierailija kirjoitti:

- Muutama vuosi sitten ruotsalaisprofessori Bengt-Erik Andersson julkaisi päivähoidon vaikutuksia selvittäneen tutkimuksensa tulokset.

Andersson ja hänen tutkimusryhmänsä seurasivat yli 20 vuoden ajan sekä päivähoidossa olleita lapsia että kotona hoidettuja lapsia. Tutkimusryhmää kiinnostivat muun muassa lasten koulumenestys ja sosiaaliset kyvyt.

Tulokset hätkähdyttävät. Alle yksivuotiaana päivähoidossa aloittaneista 70 prosenttia menestyi myöhemmin hyvin tai erittäin hyvin. Kotona koulun alkuun saakka olleiden ikätoverien keskuudessa luku oli 38 prosenttia.

Mitä aikaisemmin päivähoito aloitettiin, sitä todennäköisempää oli pärjääminen. Ja kyseessä oli siis menestyminen elämässä yleensä, ei todennäköisyys päätyä ison Mersun rattiin. (teksti Jarkko Tontin kirjoituksesta)

- Tutkimuksessa tarkasteltiin 0-2 -vuotiaana saadun päiväkotihoidon vaikutuksia näiden lasten sosiaalisiin, kognitiivisiin ja ei-kognitiivisiin taitoihin sekä koulumenestykseen, kun lapset ovat 2-3 tai 5-10 -vuotiaita. Tutkijat havaitsivat, että kotihoidon korvaaminen päivähoidolla jopa parantaa lasten kehitystä lukuisilla mittareilla lyhyellä tähtäimellä, eikä pidemmälläkään aikavälillä ole havaittavissa haittoja. Tutkimuksessa seurattiin myös vanhempien ajankäyttöä. Tutkijat havaitsivat, että töihin mentyään vanhemmat leikkivät lastensa kanssa aktiivisemmin vapaa-ajalla kotona kuin ennen. Tärkeä havainto on myös, että päiväkotihoidon edut riippuivat huomattavasti perhetaustasta. Esimerkiksi matalan koulutustason perheiden lapset hyötyivät vauvaiän päiväkotihoidosta vielä pidemmälläkin aikavälillä. Tulokset selittyvät hyvin intuitiolla. Päiväkotihoidon ja kotihoidon hyödyt ja haitat riippuvat sekä koti- että päiväkotihoidon tasosta. Päiväkotihoito on sekä Saksassa että Suomessa laadukasta, opettajat ovat korkeasti koulutettuja, ja tarkan sääntelyn takia myös päiväkotien erot ovat suhteellisen pieniä. Sen sijaan kotihoidon taso vaihtelee huomattavasti. (Lähde VTT, Janne Tukiainen, erikoistutkija)

- MLL vastustaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen tarkastelee varhaiskasvatusta vain työn ja perheen yhteensovittamisen välineenä. Lapsen oikeus varhaiskasvatukseen ja lapsen yksilölliset tarpeet jäävät sivurooliin. Varhaiskasvatus on lapsen oikeus ja sillä on monia muitakin tärkeitä tehtäviä kuin työn ja perheen yhteensovittaminen. Laadukas varhaiskasvatus tukee lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia sekä ehkäisee syrjäytymistä. Varhaiskasvatuksella on suuri merkitys lapsen vertaissuhteiden muodostumiselle ja ylläpitämiselle sekä sosiaalisten taitojen kehittymiselle. Varhaiskasvatus tukee maahanmuuttajataustaisten lasten kotoutumista. (lähde:MLL)

 

- Tutkimustulokset eivät vahvista sitä väitettä, että lapsen kiintymyssuhde vanhempiin häiriytyisi, jos lapsi aloittaa päivähoidon alle kolmevuotiaan", Suhonen täsmentää.

Yleensä kotihoitoa ei pidetä ongelmallisena. Käännetään vaihteeksi asetelma ympäri: voiko liika kotihoito olla lapselle haitaksi?

"Ennen perheet olivat suuria ja lapset oppivat toinen toisiltaan asioita. Näin ei tapahdu nykyään pienissä ydinperheissä. Lapset eivät saa kokemuksia ryhmässä olemisesta", Suhonen sanoo.

Varsinkin leikki-iässä on lapsen kehitykselle hyväksi, että hän pääsee opettelemaan toisten lasten kanssa toimimista.

"Jos lapsi on osallistunut leikki-iässä ryhmämuotoiseen hoitoon, hän pärjää paremmin koulussa kuin kotona ollut lapsi. Ryhmähoidossa olleiden lapsien sosiaaliset taidot ovat usein paremmat. He osaavat toimia ryhmässä ja ottaa vastaan ohjeita", Suhonen kertoo.

Päiväkodin positiiviset vaikutukset eivät rajoitu ainoastaan leikki-ikäisiin.

"Tutkin väitöskirjassani erityistä tukea tarvitsevien lasten sopeutumista päiväkotihoitoon. Tutkimusten mukaan myös taaperoiden kehitystä tukisi se, että he saisivat olla hyvin järjestetyssä vertaisryhmässä" (Lähde: päiväkotihoidosta väitöskirjan kirjoittanut filosofian tohtori Eira Suhonen)

Eli lapset synnäriltä päivähoitoon, jottei vanhemmat pilaa?

Vierailija kirjoitti:

Tutkimukset kyllä osoittavat, että päivähoito auttaa huono-osaisia lapsia ja varhaiskasvatus hyödyttää lasta. Päivähoito tasaa eroja lasten lähtökohtien välillä.

Psykologit ja muut ammattilaiset vastustivatkin rajausta, niin myös melkein kaikki eduskunnassa kuullut asiantuntijat. Silti näin päätettiin.

Perheen psykososiaalisia ongelmia ei hoideta päiväkodissa! Siellä ensisijaisesti "säilytetään" lapsia muutama tunti päivässä. Parempi siirtää varoja (monesti) turhasta päivähoidosta ongelmaperheiden tukemiseen oikealla tavalla.

Ulkomaaliset kotoutuvat itsekseen kotonaan ja köyhät suomalaiset lapset myös, asia selvä, ei jäänyt mikään tässä  epäselväksi.

Kerron esimerkin ihan oikeasta elämästä, siitä miten meidän perheessä päiväkoti oli ja on pelastus. Pitkä tarina, skippaa jos ei kiinnosta.

Saimme kauan kaivatun esikoisen viimeinkin. Ihanaa, eikö? Minusta ei. Synnytys oli hirveä ja jätti jälkeensä pitkän toipumisen niin henkisesti kuin fyysisestikin. Vauva-aika oli kamalaa, vauva ei nukkunut, pullo ei kelvannut, imettäminen oli tuskaa (monta vaikeutta joista oli pakko selvitä). Olin rättipoikki, nukuin arviolta 2-3h vuorokaudessa. Sain kyllä apua, lapsen isä osallistui minkä töiltään pystyi. Tässä vaiheessa aloin kuulla lähipiiriltä miten ihana mies ja lapsen isä minulla on. Kuinka paljon se auttaa. Wtf, auttaa? Tekee oman osansa ennemmin. Tein, suoritin, valvoin, hoidin kodin ja vauvan. Tässä vaiheessa aloin sairastua hiljalleen, jälkikäteen ymmärsin. Istuin keskellä yötä yksin ulkona ja ajattelin, että jos hyppään junan alle, pääsen eroon tästä paskasta. En hypännyt, onneksi.

Päätin paeta takaisin töihin, isä jäi kotiin vielä puoleksi vuodeksi lapsen ollessa 9kk. Imetys lopahti ja pullokin alkoi kelvata, hyvä niin. Sitten alkoi suorittaminen. Työt, perhe, työt, perhe. Minä vihasin joka hetkeä. Valvoin, kärsin unettomuudesta. Pari vuotta meni edelleen kuin sumussa, noudatimme "neuvoja" kuinka lapsen tulee saada pitkä loma ja vuorottelimme miehen kanssa lapsen hoidossa. Kolmen vanhana lapsikin sen sanoi, ei ole ikinä ollut koko perhe koolla, aina vaan iskä tai äiti. Tein siis vuorotöitäkin vielä, joten arkikaan ei tuonut meille vapaata. Harkitsin jopa avio-eroa jotta saisin edes joskus levättyä, eli silloin kun lapsi olisi isällään.. Kamalaa aikaa. Yksi kesä alkoi helpottaa, vietimme kolme viikkoa ensimmäistä kertaa lomaa perheenä ja lapsi oli 3,5v. Elämä alkoi tuntua hyvälle ja itse ajattelin rakastuneeni lapseeni vasta nyt. Nukuinkin taas.

Vuoden verran kaikki oli hyvin, lapsi jo isompi eikä enää niin perushoitoa vaativa, kiva seuralainen ja ihana persoona. Päätimme antaa toiselle luvan tulla, mutta elämä päätti hiukan toisin. Sain kaksi keskenmenoa lyhyen ajan sisään. Samaan aikaan alkoi töissä yt:t ja henkinen kuormitus oli valtava. Tulin taas raskaaksi ja menin paniikkiin "kuoleeko tämäkin lapsi", lisäksi työkuormitus aiheutti vakavan unettomuuden ja uupumisen, jouduin sairauslomalle muutamaksi kuukaudeksi. Tämän ajan esikoinen kävi päiväkodissa. Minä nukuin kasvavan mahan kanssa kotona ja kävin terapiassa. Päällepäin ei ikinä olisi arvannut, että istuin yöt kylpyhuoneessa itkemässä. Olin iloinen, pirteä ja huoliteltu. Lapsi ei edes tiennyt että olen kotona. En olisi ikinä kyennyt myöntämään jollekin päiväkodin tädille että nytpä meikää vähän ottaa kupolista ja väsyttää, luuserin leima olisi ollut liian suuri. Mutta minä toivuin, rauhassa ja varmasti. Kävin läpi sittemmin diagnosoidun synnytyksen jälkeisen (hoitamattoman) masennuksen, lapsuuden ajan traumat ja lasten menetykset. Ja sain ihanan toisen lapseni.

Päätimme mieheni kanssa pitää esikoisen pk-paikan jaksamiseni turvaamiseksi. Ja myös esikoisen parhaaksi. Lapsi täyttää alkuvuodesta 6v. Sama päiväkoti, tutut kaverit ja hoitajat. Lapsi oli kotona aina kun mieskin oli (kesäloma 8 viikkoa, syysloma, joululoma, hiihtoloma jne), viikossa oli 2-3 päiväkotipäivää. Minun sydämeni itkee verta aina kun hänet sinne vien, mutta riski uupumiseeni olisi liian suuri, enkä halua että lapsi näkee yhtään enempää romahtavaa äitiä kuin pienempänä näki. Tämä on meidän ratkaisu, meidän perheen pelastus. Uusi vauva nukkuikin vähän paremmin, synnytys oli helppo ja saan päivisinkin nukuttua. Ylisuorittajalle henkinen romahdus on vain liian suuri asia kerrottavaksi eteenpäin, en ikinä tule paljastamaan kenellekään ulkopuoliselle edes tuota sairauslomani syytä, se meni raskauden piikkiin onneksi. Meillä menee oikeasti tosi hyvin, jaksan olla esikoiselle parempi äiti kuin koskaan ja vauvalle tietysti myös.

Pointtinani on se, että aina ei ole niinkuin ulospäin näyttää. Se vaan että ne syyt päiväkodin käytölle ei kuulu kenellekään. Ihmiset ovat erilaisia ja jokaisen jaksamiselle on raja. Minä olen oppinut että ei tarvitse jaksaa yksin, apua voi saada. En vaan halua että kaikki tietävät terveydentilastani, en halunnut sairastua ja mielelläni olisin tehopakkaus joka kuljettelee lasta ties minne ja harrastaa, askartelee, laululeikittää, leikkii yms. Se minun lapseni on silti syytön tähän kaikkee , älkää sitä rankaisko. Nyt hyeenat tuijottaa pk:n portilla että miksi tuo lapsensa tänne tuo "mitä vikaa tuossa äidissä tai lapsessa on". Joku kaltaiseni ehkä jättää apua hakematta jottei leimautuisi enempää, häpeä voi estää perheitä saamasta apua. Meillä olisi yksi avioero lisää, minä edelleen uupunut/masentunut ja kaksi surullista lasta ilman ehjää perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Muutama vuosi sitten ruotsalaisprofessori Bengt-Erik Andersson julkaisi päivähoidon vaikutuksia selvittäneen tutkimuksensa tulokset.

Andersson ja hänen tutkimusryhmänsä seurasivat yli 20 vuoden ajan sekä päivähoidossa olleita lapsia että kotona hoidettuja lapsia. Tutkimusryhmää kiinnostivat muun muassa lasten koulumenestys ja sosiaaliset kyvyt.

Tulokset hätkähdyttävät. Alle yksivuotiaana päivähoidossa aloittaneista 70 prosenttia menestyi myöhemmin hyvin tai erittäin hyvin. Kotona koulun alkuun saakka olleiden ikätoverien keskuudessa luku oli 38 prosenttia.

Mitä aikaisemmin päivähoito aloitettiin, sitä todennäköisempää oli pärjääminen. Ja kyseessä oli siis menestyminen elämässä yleensä, ei todennäköisyys päätyä ison Mersun rattiin. (teksti Jarkko Tontin kirjoituksesta)

- Tutkimuksessa tarkasteltiin 0-2 -vuotiaana saadun päiväkotihoidon vaikutuksia näiden lasten sosiaalisiin, kognitiivisiin ja ei-kognitiivisiin taitoihin sekä koulumenestykseen, kun lapset ovat 2-3 tai 5-10 -vuotiaita. Tutkijat havaitsivat, että kotihoidon korvaaminen päivähoidolla jopa parantaa lasten kehitystä lukuisilla mittareilla lyhyellä tähtäimellä, eikä pidemmälläkään aikavälillä ole havaittavissa haittoja. Tutkimuksessa seurattiin myös vanhempien ajankäyttöä. Tutkijat havaitsivat, että töihin mentyään vanhemmat leikkivät lastensa kanssa aktiivisemmin vapaa-ajalla kotona kuin ennen. Tärkeä havainto on myös, että päiväkotihoidon edut riippuivat huomattavasti perhetaustasta. Esimerkiksi matalan koulutustason perheiden lapset hyötyivät vauvaiän päiväkotihoidosta vielä pidemmälläkin aikavälillä. Tulokset selittyvät hyvin intuitiolla. Päiväkotihoidon ja kotihoidon hyödyt ja haitat riippuvat sekä koti- että päiväkotihoidon tasosta. Päiväkotihoito on sekä Saksassa että Suomessa laadukasta, opettajat ovat korkeasti koulutettuja, ja tarkan sääntelyn takia myös päiväkotien erot ovat suhteellisen pieniä. Sen sijaan kotihoidon taso vaihtelee huomattavasti. (Lähde VTT, Janne Tukiainen, erikoistutkija)

- MLL vastustaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen tarkastelee varhaiskasvatusta vain työn ja perheen yhteensovittamisen välineenä. Lapsen oikeus varhaiskasvatukseen ja lapsen yksilölliset tarpeet jäävät sivurooliin. Varhaiskasvatus on lapsen oikeus ja sillä on monia muitakin tärkeitä tehtäviä kuin työn ja perheen yhteensovittaminen. Laadukas varhaiskasvatus tukee lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia sekä ehkäisee syrjäytymistä. Varhaiskasvatuksella on suuri merkitys lapsen vertaissuhteiden muodostumiselle ja ylläpitämiselle sekä sosiaalisten taitojen kehittymiselle. Varhaiskasvatus tukee maahanmuuttajataustaisten lasten kotoutumista. (lähde:MLL)

 

- Tutkimustulokset eivät vahvista sitä väitettä, että lapsen kiintymyssuhde vanhempiin häiriytyisi, jos lapsi aloittaa päivähoidon alle kolmevuotiaan", Suhonen täsmentää.

Yleensä kotihoitoa ei pidetä ongelmallisena. Käännetään vaihteeksi asetelma ympäri: voiko liika kotihoito olla lapselle haitaksi?

"Ennen perheet olivat suuria ja lapset oppivat toinen toisiltaan asioita. Näin ei tapahdu nykyään pienissä ydinperheissä. Lapset eivät saa kokemuksia ryhmässä olemisesta", Suhonen sanoo.

Varsinkin leikki-iässä on lapsen kehitykselle hyväksi, että hän pääsee opettelemaan toisten lasten kanssa toimimista.

"Jos lapsi on osallistunut leikki-iässä ryhmämuotoiseen hoitoon, hän pärjää paremmin koulussa kuin kotona ollut lapsi. Ryhmähoidossa olleiden lapsien sosiaaliset taidot ovat usein paremmat. He osaavat toimia ryhmässä ja ottaa vastaan ohjeita", Suhonen kertoo.

Päiväkodin positiiviset vaikutukset eivät rajoitu ainoastaan leikki-ikäisiin.

"Tutkin väitöskirjassani erityistä tukea tarvitsevien lasten sopeutumista päiväkotihoitoon. Tutkimusten mukaan myös taaperoiden kehitystä tukisi se, että he saisivat olla hyvin järjestetyssä vertaisryhmässä" (Lähde: päiväkotihoidosta väitöskirjan kirjoittanut filosofian tohtori Eira Suhonen)

Eli lapset synnäriltä päivähoitoon, jottei vanhemmat pilaa?

Juu, näinhän näitä tuloksia pitää tulkita. Jokainen tutkija nimenomaan sanoo, että suoraan synnäriltä. Täällä on muutenkin vallalla outo käsitys, että vaihtoehtoja on kaksi: joko kotihoidossa tai sitten 10 h/pvä ja myös loma-ajat päiväkodissa. Kun lapseni oli päiväkodissa, kuitenkin suurimman osan totuus on jostain välimaastosta. Joskus päivä on pitkä, joskus lyhyt. Joskus on vapaapäiviä keskellä viikkoa, joskus ei. Itse vein joskun vapaapäivänäni lapsen tarhaan jos oli asioita hoidettavana, usemmiten en. Kerran jopa kesälomani ensimmäisenä päivänä, kun oli pakko hoitaa virastoasioita useampi tunti. Kaikki muut lomat lapsi oli pois hoidosta. Välillä lapsella oli mummolapäiviä keskellä viikkoa, välillä ei. Päiväkoti oli tosi kiva, henkilökunta ihan mahtavaa. Vielä 1. luokan jälkeen tyttö halusi ja pääsi kesähoitoon kesäkuuksi tuttuun päiväkotiin, jossa oli vielä eskarissa olevia rakkaita kavereita. Sekä meillä että lapsella on pelkkiä hyviä muistoja päiväkodista. Jokainen perhe tehkööt ratkaisunsa itse, miksi muiden pitää tuomita näitä päätöksiä? NS. hyvät äidit pitäkööt lapset kotonaan (ja tuntekoot ylemmyyden tunnetta niin halutessaan) ja antaa muiden tehdä omat ratkaisunsa. Meillä päivähoidosta hyötyi koko perhe.

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän tuo ihan käytännössä menee, jos ja kun toinen vanhemmista jää työttömäksi. Hetikö tulee rajaus voimaan, eli ensi viikolla "Maija" alkaakin olemaan vain 4 h päivä päiväkodissa kun kaverit ovat täyttä päivää? Mitä jos vanhempi saisi määräaikaisen työn? Saako samaan päiväkotiin takaisin, tuttuun ryhmään, vai mihin vain kaupungissa (esim. Helsingissä työmatkat voivat olla pitkiä, tiedän yh- äidin jonka lapselle olisi ollut pk- paikka 12 km päässä kodista julkisilla tunti suuntaansa ja siitä töihin toinen tunti suuntaansa ,päivässä siis 4 tuntia, ei voinut ottaa paikkaa vastaan). Entäs kun määräaikainen soppari loppuu, esim vuokratyöfirmoissa yleistä sellainen, taasko lapsi kotiin ja kun taas tulee pätkä niin taas johonkin toiseen päiväkotiin? Aika raskasta lapselle.

Käytänössä tämä tarkoittaa että perheelliset eivät voi enää tehdä keikkatöitä tai sijaisuuksia tai muutaman kk määräaikaisuuksia. Aika outo ratkaisu nykyisessä työllisyystilanteessa kun nyt jos koskaan tarvittaisiin joustavuutta.Puhumattakaan lapsen edusta... 

Ja te ilkkujat, voi olla että huomenna olette työttömiä ja teidän lapsenne joutuu päikystä pois. Vai pitäisikö vanhemmaksi alkaa vain sellaisen, jolla on 100% varma työpaikka seuraavat 7 vuotta lapsen syntymästä? Ai niin kun ei enää olekaan mikään varmaa...

Tuskin ovat ajatelleet sen kummemmin, kunhan saavat nyt aukoa päätään. Työtön on Suomessa aina laiska, tyhmä ja saamaton. Näinä aikoina tosin lähes kenestä tahansa voi tulla työtön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä asia todellakin. Jospa moni työtön ja kouluttautumatonkin miettii nyt, ettei ihan tuosta noin vain kannata antaa näiden "vahinkovauvojen" syntyä, kun yhteiskunta pistää pussin suuta kiinni.

Samalla turhat muutkin tukimuodot puoliksi, niin alkaa se työnhaku taas maistua ja jopa koulun penkki kutsua. Loppuu makoilu ja herrastelu.

Tuota noin. Varsin suuri osuus näistä virikepaikkojen käyttäjistä on kylläkin erittäin hyvätuloisia perheitä, joiden äidit istuvat vauva vaunuissa juurikin siellä lattemukin ääressä kahvilassa, kun vanhemmat lapset ovat kokopäivähoidossa. Kenellekään ei ole varmaan yllätys, että hyvätuloisten veronmaksajien Espoossa virikepaikkalaisten määrä on Suomen suurin, ja kun edellisen kerran päivähoito-oikeuden rajoittamisesta puhuttiin, espoolaiset KTM-kotirouvat kirjoittivat Hesarin yleisön osastoon monen monta sydäntäsärkevää kirjettä siitä, miten mies tekee ylisuuren asuntolainan vuoksi ympäripyöreää päivää töissä ja äiti on yksin kasvatusvastuussa, joten yhteiskunnan kuuluu hoitaa vanhemmat lapset.

 

Tämä urbaanigenda se vaan jaksaa elää ja elää:) 2000-luvun puolivälin tienoilla, kun odotin esikoistani ja tämä legenda nousi pintaan myös, Espoonlahden sosiaalitoimen (päiväkodit olivat sen alla silloin) johtaja tutki hommaa ja löysi yhden (1) lapsen koko alueelta, jolla toinen vanhempi oli kotona ja lapsi oli täyden viikon pkodissa ilman sosiaalista syytä. Siis YHDEN. Espoonlahden alue on Espoon suurin, maantieteellisesti sekä lapsimäärältään JA tuottaa korkeimmat veroäyrit ja on korkeimmin koulutettujen alue. Että se siitä.. nimim. joo olen Espoossa, en ole kotiäiti enkä KTM 

 

Juuri oli Länsiväylässä juttua, että näitä kokopv virikelapsia on Espoossa parituhatta. Siis parituhatta lasta!! Eli noin 20 prosenttia resursseista  Tämä tekee vuodessa Espoolle yli 20 miljoonan kulut vuodessa!!!! Että ei ihan pieni ongelma. Ja lisäksi tietty osapäiväiset...

Tuohan perustuu omana ilmoitukseen eikä sanktioita kertomattta jättämisestä tule. Eli älkää kertoko tarhatädille kun esim. puolisonne tai itse jäätte työttömäksi. Vauvan saantia ei kyllä pysty samalla lailla piilottelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimukset kyllä osoittavat, että päivähoito auttaa huono-osaisia lapsia ja varhaiskasvatus hyödyttää lasta. Päivähoito tasaa eroja lasten lähtökohtien välillä.

Psykologit ja muut ammattilaiset vastustivatkin rajausta, niin myös melkein kaikki eduskunnassa kuullut asiantuntijat. Silti näin päätettiin.

Eihän oikeutta varhaiskasvatukseen olla poistamassa, vaan oikeutta kokopäivähoitoon. Jos lapsella on kotona niin huonot oltavat, että 4/24 h päivässä varhaiskasvatusta ei riitä, ei se paljon kummene sillä nykyisellä 8/24 h päivällä, kun lapsi on joka tapauksessa 2/3 vuorokaudesta kotona niissä huonoissa olosuhteissa.

...Plus viikonloput 100 pv/vuosi ja lomat

päivähoidon tarkoitus on siis osalle lapsia.olla suojapaikka paskoilta vanhemmilta? Toisaalta puhutaan varhaiskasvatuksesta, mutta miten hyvin se toteutuu ylisuurissa ryhmissä?

Kotouttamiskurssit ja suvaitsevaisuus kasvatus pois

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tyypillinen toisaalta-toisaalta-tilanne. Tuntuu väärältä, että joku elämäntapatyötön saa viedä lapsensa ilmaiseksi hoitoon ja itse löhötä kotona, mutta toisaalta taas tällaisessa perheessä kasvavasta lapsesta koituu todennäköisesti muita kuluja yhteiskunnalle myöhemmin, jos hän on kotihoidossa kyvyttömän vanhemman kanssa.

Eikö ne elämäntapatyöttömien lapset ole juuri niitä, jotka sosiaalisilla perusteilla viedään jatkossakin kokopäivähoitoon? Pitäisi ainakin olla, muut tuet pois niiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Muutama vuosi sitten ruotsalaisprofessori Bengt-Erik Andersson julkaisi päivähoidon vaikutuksia selvittäneen tutkimuksensa tulokset.

Andersson ja hänen tutkimusryhmänsä seurasivat yli 20 vuoden ajan sekä päivähoidossa olleita lapsia että kotona hoidettuja lapsia. Tutkimusryhmää kiinnostivat muun muassa lasten koulumenestys ja sosiaaliset kyvyt.

Tulokset hätkähdyttävät. Alle yksivuotiaana päivähoidossa aloittaneista 70 prosenttia menestyi myöhemmin hyvin tai erittäin hyvin. Kotona koulun alkuun saakka olleiden ikätoverien keskuudessa luku oli 38 prosenttia.

Mitä aikaisemmin päivähoito aloitettiin, sitä todennäköisempää oli pärjääminen. Ja kyseessä oli siis menestyminen elämässä yleensä, ei todennäköisyys päätyä ison Mersun rattiin. (teksti Jarkko Tontin kirjoituksesta)

- Tutkimuksessa tarkasteltiin 0-2 -vuotiaana saadun päiväkotihoidon vaikutuksia näiden lasten sosiaalisiin, kognitiivisiin ja ei-kognitiivisiin taitoihin sekä koulumenestykseen, kun lapset ovat 2-3 tai 5-10 -vuotiaita. Tutkijat havaitsivat, että kotihoidon korvaaminen päivähoidolla jopa parantaa lasten kehitystä lukuisilla mittareilla lyhyellä tähtäimellä, eikä pidemmälläkään aikavälillä ole havaittavissa haittoja. Tutkimuksessa seurattiin myös vanhempien ajankäyttöä. Tutkijat havaitsivat, että töihin mentyään vanhemmat leikkivät lastensa kanssa aktiivisemmin vapaa-ajalla kotona kuin ennen. Tärkeä havainto on myös, että päiväkotihoidon edut riippuivat huomattavasti perhetaustasta. Esimerkiksi matalan koulutustason perheiden lapset hyötyivät vauvaiän päiväkotihoidosta vielä pidemmälläkin aikavälillä. Tulokset selittyvät hyvin intuitiolla. Päiväkotihoidon ja kotihoidon hyödyt ja haitat riippuvat sekä koti- että päiväkotihoidon tasosta. Päiväkotihoito on sekä Saksassa että Suomessa laadukasta, opettajat ovat korkeasti koulutettuja, ja tarkan sääntelyn takia myös päiväkotien erot ovat suhteellisen pieniä. Sen sijaan kotihoidon taso vaihtelee huomattavasti. (Lähde VTT, Janne Tukiainen, erikoistutkija)

- MLL vastustaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen tarkastelee varhaiskasvatusta vain työn ja perheen yhteensovittamisen välineenä. Lapsen oikeus varhaiskasvatukseen ja lapsen yksilölliset tarpeet jäävät sivurooliin. Varhaiskasvatus on lapsen oikeus ja sillä on monia muitakin tärkeitä tehtäviä kuin työn ja perheen yhteensovittaminen. Laadukas varhaiskasvatus tukee lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia sekä ehkäisee syrjäytymistä. Varhaiskasvatuksella on suuri merkitys lapsen vertaissuhteiden muodostumiselle ja ylläpitämiselle sekä sosiaalisten taitojen kehittymiselle. Varhaiskasvatus tukee maahanmuuttajataustaisten lasten kotoutumista. (lähde:MLL)

 

- Tutkimustulokset eivät vahvista sitä väitettä, että lapsen kiintymyssuhde vanhempiin häiriytyisi, jos lapsi aloittaa päivähoidon alle kolmevuotiaan", Suhonen täsmentää.

Yleensä kotihoitoa ei pidetä ongelmallisena. Käännetään vaihteeksi asetelma ympäri: voiko liika kotihoito olla lapselle haitaksi?

"Ennen perheet olivat suuria ja lapset oppivat toinen toisiltaan asioita. Näin ei tapahdu nykyään pienissä ydinperheissä. Lapset eivät saa kokemuksia ryhmässä olemisesta", Suhonen sanoo.

Varsinkin leikki-iässä on lapsen kehitykselle hyväksi, että hän pääsee opettelemaan toisten lasten kanssa toimimista.

"Jos lapsi on osallistunut leikki-iässä ryhmämuotoiseen hoitoon, hän pärjää paremmin koulussa kuin kotona ollut lapsi. Ryhmähoidossa olleiden lapsien sosiaaliset taidot ovat usein paremmat. He osaavat toimia ryhmässä ja ottaa vastaan ohjeita", Suhonen kertoo.

Päiväkodin positiiviset vaikutukset eivät rajoitu ainoastaan leikki-ikäisiin.

"Tutkin väitöskirjassani erityistä tukea tarvitsevien lasten sopeutumista päiväkotihoitoon. Tutkimusten mukaan myös taaperoiden kehitystä tukisi se, että he saisivat olla hyvin järjestetyssä vertaisryhmässä" (Lähde: päiväkotihoidosta väitöskirjan kirjoittanut filosofian tohtori Eira Suhonen)

Eli lapset synnäriltä päivähoitoon, jottei vanhemmat pilaa?

Juu, näinhän näitä tuloksia pitää tulkita. Jokainen tutkija nimenomaan sanoo, että suoraan synnäriltä. Täällä on muutenkin vallalla outo käsitys, että vaihtoehtoja on kaksi: joko kotihoidossa tai sitten 10 h/pvä ja myös loma-ajat päiväkodissa. Kun lapseni oli päiväkodissa, kuitenkin suurimman osan totuus on jostain välimaastosta. Joskus päivä on pitkä, joskus lyhyt. Joskus on vapaapäiviä keskellä viikkoa, joskus ei. Itse vein joskun vapaapäivänäni lapsen tarhaan jos oli asioita hoidettavana, usemmiten en. Kerran jopa kesälomani ensimmäisenä päivänä, kun oli pakko hoitaa virastoasioita useampi tunti. Kaikki muut lomat lapsi oli pois hoidosta. Välillä lapsella oli mummolapäiviä keskellä viikkoa, välillä ei. Päiväkoti oli tosi kiva, henkilökunta ihan mahtavaa. Vielä 1. luokan jälkeen tyttö halusi ja pääsi kesähoitoon kesäkuuksi tuttuun päiväkotiin, jossa oli vielä eskarissa olevia rakkaita kavereita. Sekä meillä että lapsella on pelkkiä hyviä muistoja päiväkodista. Jokainen perhe tehkööt ratkaisunsa itse, miksi muiden pitää tuomita näitä päätöksiä? NS. hyvät äidit pitäkööt lapset kotonaan (ja tuntekoot ylemmyyden tunnetta niin halutessaan) ja antaa muiden tehdä omat ratkaisunsa. Meillä päivähoidosta hyötyi koko perhe.

Onko sulla mitään tajua siitä, miten suhteettoman kalliiksi tuollainen systeemi tulee, kun hoidossa ollaan sen mukaan miten päähän pälkähtää? Lapsesi vie yhden kokopäiväisen paikan, vaikka käy virikkeistymässä silloin tällöin, paremman tekemisen puutteesta. Ja kunta - me kuntalaiset - maksamme siitä lähes 15 000 euroa vuodessa sekä sinä 0 - 1000 euroa/vuosi.

Järkevämpää olisi ohjata tällaiset tapaukset kerhotoiminnan piiriin ja jättää hoitopaikat niitä oikeasti tarvitseville. 

Vierailija kirjoitti:

20h/vko , on kuitenkin 4h /pvä. Kyllä siinä ajassa ehtiin työtön töitä hakea ja lapsi saada virikettä.

Pöyristyttävää, että tässä taloustilanteessa pitäisi yhteiskunnan hoitaa ilmaiseksi lapsia joiden vanhemmat on kotona.

Onhan se tietty kurjaa kun itsekin pitäis jotain tehdä omien lapsiensa kanssa.

Se on 8h lapsellekin meluissa ympäristössä melkoinen"rääkki".

Jostain luin kun joku loinen voivotteli rahanmenoa, kun joutuukin itse ruokkimaan lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa mua ainakin aina ihmetyttää se että puolustetaan kokopäivähoito-oikeutta sillä, että on paskat vanhemmat jotka jättää heitteille muuten. Niin että kun se lapsi on 8h hoidossa niin sillä lopulla 16 tunnilla kun se on kotona ei ole mitään merkitystä?

Nimenomaan. Ja kuinka monen muun lapsen elämän pilaa hoitopaikassa/koulussa se häirikkö-jannicapetteri, josta ei kotona välitetä, mutta jota yritetään (turhaan) tukea yhteiskunnan miljoonilla. Kondoomi!!!