Kaikki ystäväni ovat tyytyneet "melkein hyvään" mieheen

Vierailija kirjoitti:

Kuullostat varsin pinnalliselta ja elitistiseltä.

 

Minusta ap kuulostaa vielä kovin nuorelta ja sinisilmäiseltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, no jos haluat näin väärin viestini ymmärtää niin en koe tarpeelliseksi lähteä vastaamaan kysymykseesi. Suhteemme on tavallinen, mutta täynnä rakkautta. Toisin kuin näiden ystävieni suhteet, jollaiseksi ilmeisesti miellät omankin suhteesi (jos sinulla sellaista on)?

Ap

Ohhoh, olipas ylimielistä tekstiä, ei tätä nyt oikein voi ottaa vakavasti. Kuinka onnekasta, että juuri sinä olet löytänyt sen oikean rakkauden etkä mitään säälittävää semirakkautta kuten ystäväsi. Kävipä tuuri.

Niin kävikin, ja olen onnellinen että valintani elämässä oli kannattava. En tiedä oletko suhteessa vai millaisessa tilanteessa, mutta ilkeytesi jotenkin pisti silmään. Miksi olet ilkeä?

Ap

Olet varmaan maailman mittakaavassa ainutlaatuinen ihminen, jolle on käynyt onni löytää (vielä tällä hetkellä) oikea mies. Ja sinua säälittää muiden asiat ja näyt tietävän ne hyvinkin tarkasti?

Itse olen ollut kauan naimisissa ja siihen on mahtunut erilaisia tunnetiloja, vastavuoroista sopeutumista ja paljon muuta. Olemme yhä yhdessä, lapsia on ja viihdymme toisiemme seurassa, seksi sujuu.

Oikeasti, aukaise suusi asiasta uudestaan 10 vuoden kuluttua niin katsotaan mikä on mielipiteesi "oikeasta" silloin. Kuulostat varsinaiselta "korvan taukset märät" -teiniltä. Odottelemme silloin ylistystäsi :)

Pyydän anteeksi aloitustani sekä sitä että joudut lukemaan sen. En toki tiedä millainen suhteeni tulee olemaan edes vuoden päästä. Ja kuten aloituksessani totesin (luitko sitä?), niin en tiedä kaikkea ystävieni suhteista, tiedän vain sen mitä ovat minulle kertoneet ja se jo riittää itselleni kyseenalaistamaan heidän suhteittensa onnellisuuden. Josta johtuen pohdin, miksi joku haluaa valjuun suhteeseen, jossa jo lähtökohtaisesti on esim. noita mainitsemiani mustasukkaisuusongelmia, eikä etsi parempaa miestä itselleen. Tällä tarkoitan parempaa noin yhteensopivuus-mielessä, en parempaa ihmistä (mikä on ikinä ihmisessä parempaa, mikä huonompaa, sitä kun en tiedä).

Ap

Siis sä oot parempi ku muut, sitähän sä sanoit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, no jos haluat näin väärin viestini ymmärtää niin en koe tarpeelliseksi lähteä vastaamaan kysymykseesi. Suhteemme on tavallinen, mutta täynnä rakkautta. Toisin kuin näiden ystävieni suhteet, jollaiseksi ilmeisesti miellät omankin suhteesi (jos sinulla sellaista on)?

Ap

Ohhoh, olipas ylimielistä tekstiä, ei tätä nyt oikein voi ottaa vakavasti. Kuinka onnekasta, että juuri sinä olet löytänyt sen oikean rakkauden etkä mitään säälittävää semirakkautta kuten ystäväsi. Kävipä tuuri.

Niin kävikin, ja olen onnellinen että valintani elämässä oli kannattava. En tiedä oletko suhteessa vai millaisessa tilanteessa, mutta ilkeytesi jotenkin pisti silmään. Miksi olet ilkeä?

Ap

Olet varmaan maailman mittakaavassa ainutlaatuinen ihminen, jolle on käynyt onni löytää (vielä tällä hetkellä) oikea mies. Ja sinua säälittää muiden asiat ja näyt tietävän ne hyvinkin tarkasti?

Itse olen ollut kauan naimisissa ja siihen on mahtunut erilaisia tunnetiloja, vastavuoroista sopeutumista ja paljon muuta. Olemme yhä yhdessä, lapsia on ja viihdymme toisiemme seurassa, seksi sujuu.

Oikeasti, aukaise suusi asiasta uudestaan 10 vuoden kuluttua niin katsotaan mikä on mielipiteesi "oikeasta" silloin. Kuulostat varsinaiselta "korvan taukset märät" -teiniltä. Odottelemme silloin ylistystäsi :)

Pyydän anteeksi aloitustani sekä sitä että joudut lukemaan sen. En toki tiedä millainen suhteeni tulee olemaan edes vuoden päästä. Ja kuten aloituksessani totesin (luitko sitä?), niin en tiedä kaikkea ystävieni suhteista, tiedän vain sen mitä ovat minulle kertoneet ja se jo riittää itselleni kyseenalaistamaan heidän suhteittensa onnellisuuden. Josta johtuen pohdin, miksi joku haluaa valjuun suhteeseen, jossa jo lähtökohtaisesti on esim. noita mainitsemiani mustasukkaisuusongelmia, eikä etsi parempaa miestä itselleen. Tällä tarkoitan parempaa noin yhteensopivuus-mielessä, en parempaa ihmistä (mikä on ikinä ihmisessä parempaa, mikä huonompaa, sitä kun en tiedä).

Ap

Olisiko aika hankkia harrastus kun näyttää tuota aikaa ja energiaa olevan hiukan liikaa?

Ap on 40-kymppisenä kulahtanut wt-yh kahden ADHD-lapsen kanssa ja se "oikea" on vienyt tuhkatkin pesästä uuden nuorikkonsa kanssa. Oikein Eliittikumppani-oikea! LOOOOL 

3 vuotta yhdessä ei kerro mitään. On alkuhuumaa. Onko sitten unelmien mies, kun olette olleet yhdessä 20 vuotta.

Moni vaan ei ikinä löydä sitä täydellistä jos jää häntä odottamaan.

Ja vaikka moni ajatteleekin aluksi että kyllä sitä yksinkin sitte pärjätään, niin jossain vaiheessa mieli muuttuu.

Ap tässä nyt korostaa, että tarkoitus ei ollut kertoa että oma suhteeni on täydellinen, koska näin ei ole. Se on kuitenkin minulle paras mahdollinen, ongelmista ja riidoistakin huolimatta. 

Miksi haluatte ymmärtää väärin?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap sekoittaa nyt ilkeyden ja sarkasmin. Kaikki me tiedetään ihmisiä, jotka kuvittelevat tekevänsä asioita paremmin ja aidommin kuin kukaan muu, eivätkä oikein pysty peittelemään sitä muita kohtaan tuntemaansa ylemmyydentunnetta. Kaikki mitä he tekevät on ihan pikkasen enemmän priimaa kuin muilla. ;)

Voi olla ap että muut tekee väärin ja sinä oikein. Tai voi olla, että sulla ei vaan vielä ymmärrys riitä siihen, että ymmärtäisit ja arvostaisit ja kunnioittaisit heidän tapaansa elää omaa elämäänsä. Veikkaan että oikea vastaus on tämä jälkimmäinen.

Tämä ystävieni suhdeasia ei toki ole mennyt pohdinnoissani yli, vaan satuin miettimään sitä kun eilen illalla kuuntelin tämän mustasukkaisuusdraamasta kärsivän ystäväni tilitystä. 

Arvostan ja kunnioitan toki hänenkin tapaansa elää, mutta ymmärränkö? En. Miksi hän aikoinaan valitsi tuollaisen miehen, jota kohtaan suuria tunteita ei silloin alussakaan ollut, ja josta mustasukkaisuus näkyi jo silloin draamana ja tappelunhakuisuutena.

Ap

Kyllä minä olen ihan tyytyväinen tähän tällä hetkellä laimeaan avioliittoon, koska eihän tämä tietenkään aina tällaista ole. Muistan edelleen, miten rakastuin mieheeni ensisilmäyksellä ja ajattelin että jos hänet saan niin en enää ketään muuta halua. Alkuhuumaiset vuodet ovat jo jääneet taakse ja arki on kotitöiden ja lasten täyttämää puurtamista, päällepäin parisuhde saattaa näyttää rakkaudettomalta ja huonolta. Voisin hyvin myös sanoa kadehtivani parisuhteen alkuvaiheet eläviä, koska onhan se ainutkertaista ihanaa aikaa. Silti en vaihtaisi mihinkään, koska tiedän ettei minulle parempaa löytyisi. Vaikka tietenkin tämä aina unohtuu kun taapero on valvottanut yön, mies unohtanut viedä päiväkotiin kuravaatteet, työkiireet painaa päälle, joku on jotenkin kummassa taas sotkenut koko talon, remonttiakin pitäisi tehdä ja joskus muistaa vaikka sitä seksiäkin harrastaa vaikka mieluiten vajosi koomaan pariksi kuukaudeksi. ;)

Vierailija kirjoitti:

Osalla tikittää vauvakello ja miesmaku romahtaa hetkessä. Ihmettelen edelleen useiden ystävieni parisuhteita.

Toisaalta ne ovat kestäneet jo pitkään, joten ehkä haalealla suhteella on puolensa.

Ystäväni halusi aiemmin yksin eläneen, komean ja treenatun miehen, mutta päätti jossain vaiheessa mennä seuraavana vuonna naimisiin. Hänen valintansa oli erittäin ylipainoinen mies, joka meni toista kertaa naimisiin. He molemmat halusivat lapsia. Parisuhde on kestänyt jo vuosia. Ystäväni painaa nykyisin 30 kiloa enemmän kuin ennen ja mies on edelleen lihava. Terveyssyistä olisi kannattanut etsiä se treenattu...

Mutta sehän kuulostaa ihan perus lasoperseiden vauva.fi foorumin suhteelta.Siellä ollaan onnellisina ja haudassa ennen kuuttakymppiä.Ei ihmisen tarvii nälkää nähdä, mutta onhan se kamalan näköistä katsoa kun Salosen läskipariskunta lyllertää Primassa kärryjen ja lasten kera.Käytävät täyttyvät ja rullaportaiden moottorit palavat.

Vierailija kirjoitti:

Siis sä oot parempi ku muut, sitähän sä sanoit?

Kyllä, tätä juuri tarkoitin. 

Tämä on oikea paikka, jos hakee vääristelyä sanoilleen ja vänkäämistä epäoleellisista asioista. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä olen ihan tyytyväinen tähän tällä hetkellä laimeaan avioliittoon, koska eihän tämä tietenkään aina tällaista ole. Muistan edelleen, miten rakastuin mieheeni ensisilmäyksellä ja ajattelin että jos hänet saan niin en enää ketään muuta halua. Alkuhuumaiset vuodet ovat jo jääneet taakse ja arki on kotitöiden ja lasten täyttämää puurtamista, päällepäin parisuhde saattaa näyttää rakkaudettomalta ja huonolta. Voisin hyvin myös sanoa kadehtivani parisuhteen alkuvaiheet eläviä, koska onhan se ainutkertaista ihanaa aikaa. Silti en vaihtaisi mihinkään, koska tiedän ettei minulle parempaa löytyisi. Vaikka tietenkin tämä aina unohtuu kun taapero on valvottanut yön, mies unohtanut viedä päiväkotiin kuravaatteet, työkiireet painaa päälle, joku on jotenkin kummassa taas sotkenut koko talon, remonttiakin pitäisi tehdä ja joskus muistaa vaikka sitä seksiäkin harrastaa vaikka mieluiten vajosi koomaan pariksi kuukaudeksi. ;)

Ihanaa :) Sinullahan sitten on kaikkea muuta kuin "melkein hyvä" mies, sinulla on juuri itsellesi paras mies. En tarkoittanut avauksessani tällaisia suhteita, tottakai jokainen suhde jossain määrin väljähtää ajan kanssa ja tulee arkiseksi. On meilläkin jo 3 vuoden aikana mennyt vähän siihen suuntaan.

Tarkoitin avauksessani sitä, että ystävieni suhteet eivät ole ikinä aiheuttaneet halua saada juuri tuo mies, rakkautta tai muuta kiihkeää tunnetta. He ovat ikään kuin ajautuneet suhteeseen ja jämähtäneet siihen. Haluaisivat kuitenkin parempaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

3 vuotta yhdessä ei kerro mitään. On alkuhuumaa. Onko sitten unelmien mies, kun olette olleet yhdessä 20 vuotta.

Sitä en toki tiedä, eikä tiedä kukaan muukaan.

Lähtökohtaisesti ajattelen, että on parempi olla rakastunut ja odottaa ihania vanhuudenpäiviä tuon rakkautensa kohteen kanssa, kuin olla valjussa ja onnettomassa suhteessa toivoen että jokin on muuttunut siihen mennessä.

Ap

Tiedän pari joilla on muiden silmissä oikea unelmaukko. Molemmat ovat iskeneet miehensä vaikka sillä on jo ollut tyttöystävä, ja ainakin toisella näistä naisista on ollut itselläänkin poikaystävä. Eli näiden unelmaan kuuluu mies joka on sekä valmis viemään naisen toiselta mieheltä että jättämään naisensa kun kauniimpi tulee tyrkylle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuullostat varsin pinnalliselta ja elitistiseltä.

 

Minusta ap kuulostaa vielä kovin nuorelta ja sinisilmäiseltä. 

Olen suht nuori ja olen varmaan myös sinisilmäinen :) siihen kai kuuluu se, että toivoisi että kaikki löytäisivät elämässään rakkauden? Tai että ihmiset, jotka eivät ole senhetkiseen tilanteeseensa tyytyväisiä, yrittäisivät muuttaa sitä jotenkin? 

Minulta on nyt kysytty moneen kertaan, miten voin tietää muiden elämästä ja rakkaudesta. Enhän toki voikaan, mutta jos säännöllisen epäsäännöllisesti saan ystävältäni kuulla hänen huonosta suhteestaan ja miehen ongelmaisuudesta, niin en kai todella enää ajattele että hän on suhteessaan onnellinen? 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pari joilla on muiden silmissä oikea unelmaukko. Molemmat ovat iskeneet miehensä vaikka sillä on jo ollut tyttöystävä, ja ainakin toisella näistä naisista on ollut itselläänkin poikaystävä. Eli näiden unelmaan kuuluu mies joka on sekä valmis viemään naisen toiselta mieheltä että jättämään naisensa kun kauniimpi tulee tyrkylle.

Kyllä, tässä keskustelussa puhuttiin nimenomaan vain puolisoiden kauneudesta. Sekä siitä, että yhteensopivat parit mitä todennäköisimmin ovat kusipäitä sekä täynnä itseään ja tämän lisäksi hirvittävän epävarmoja ja harhaisia omassa täydellisyydessään.

Av on käsittämätön, ei täällä kannata yrittää mistään keskustella.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pari joilla on muiden silmissä oikea unelmaukko. Molemmat ovat iskeneet miehensä vaikka sillä on jo ollut tyttöystävä, ja ainakin toisella näistä naisista on ollut itselläänkin poikaystävä. Eli näiden unelmaan kuuluu mies joka on sekä valmis viemään naisen toiselta mieheltä että jättämään naisensa kun kauniimpi tulee tyrkylle.

Kyllä, tässä keskustelussa puhuttiin nimenomaan vain puolisoiden kauneudesta. Sekä siitä, että yhteensopivat parit mitä todennäköisimmin ovat kusipäitä sekä täynnä itseään ja tämän lisäksi hirvittävän epävarmoja ja harhaisia omassa täydellisyydessään.

Av on käsittämätön, ei täällä kannata yrittää mistään keskustella.

Ap

Mistä sinä sitten halusit puhua? Yritin vain sanoa, että moni tyytyy ihankivaan, ja syistä on monia. Myös se että täydelliset eivät ole niin hirmu täydellisiä kun tarkemmin katsoo.

mulla oli nuorena (18-20) vähän vanhempi mies (kutsutaan häntä herra a), joka vei jalat alta, kuten sen ilmaiset. Olin ihan sekaisin, luulin olevani rakastuntut, mutta oikeasti se aika oli sekavaa, sellaista onnen ja surun jatkuvaa vaihtelua. 

sitten aloin jonkun ajan päästä seurustella tulevan aviomieheni ja lasteni isän kanssa (kutsutaan herra b). Missään vaiheessa en ollut pikkutyttömäisen hullaantunut ja sekaisin, mutta ensimmäistä kertaa jonkun kanssa minulla oli oikeasti tosi hyvä ja turvallinen olla. Hän sai minut nauramaan ja teki ja tekee minut onnelliseksi joka päivä, eikä vain silloin kun häntä sattuu huvittamaan. Kumpikaan ei pelannut mitään jännittävää peliä, vaan olimme alusta asti omana itsenämme suhteessa, ei esittämistä, ei kuuta taivaalta eikä koskaan pettymyksiä.

Mikä on "tyytymistä"? Mä olen sitä mieltä, että mulle tuo herra a olisi ollut tyytymistä huonompaan vaihtoehtoon. Ja kyllä, minä jätin hänet siinä vaiheessa kun sain kerättyä itseni kasaan ja ymmärsin, että olin hullaantunut kuvitelmiini enkä todelliseen tyyppiin, koska todellinen tyyppi oli k******.   

Vierailija kirjoitti:

Enpä tietenkään voi sanoa tietäväni heidän suhteistaan loppupeleissä muuta kuin mitä kulisseista ulospäin näkyy, mutta silti minusta on pitkään tuntunut että lähimmät ystäväni ovat kaikki tyytyneet sellaiseen ihan kivaan parisuhteeseen, joka ei ikinä ole heitä mitenkään järisyttänyt eikä saanut aikaan sen suurempia tunteita.

Mikä siinä oikein on, että omalle onnellisuudelle ei anneta tuon enempää painoarvoa? Kunhan nyt on mies jonka kanssa perustaa perhe ja tehdä kaikki ne elämän pakolliset jutut. Varmasti yhteen jollain lailla kasvaa ajan myötä, mutta silti... nämä ystäväni pariutuivat suht aikaisin, ovat olleet järkisuhteissaan nyt noin 7vuotta. Itse vietin villejä sinkkuvuosia (enemmän tai vähemmän sinkkuillen) ja tapasin unelmieni miehen noin 3 vuotta sitten, ja hän edelleen vie minulta jalat alta.

Ystäväni katselevat huokaillen, että voi kun meilläkin olisi tuollaista.

Tuo teinitytön asteelle jämähtäneen naisen puhetta. Kuka haluaisi elää oikukkaan draama kuningattaren kanssa.