Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kaikki ystäväni ovat tyytyneet "melkein hyvään" mieheen
15.12.2015 |
Enpä tietenkään voi sanoa tietäväni heidän suhteistaan loppupeleissä muuta kuin mitä kulisseista ulospäin näkyy, mutta silti minusta on pitkään tuntunut että lähimmät ystäväni ovat kaikki tyytyneet sellaiseen ihan kivaan parisuhteeseen, joka ei ikinä ole heitä mitenkään järisyttänyt eikä saanut aikaan sen suurempia tunteita.
Mikä siinä oikein on, että omalle onnellisuudelle ei anneta tuon enempää painoarvoa? Kunhan nyt on mies jonka kanssa perustaa perhe ja tehdä kaikki ne elämän pakolliset jutut. Varmasti yhteen jollain lailla kasvaa ajan myötä, mutta silti... nämä ystäväni pariutuivat suht aikaisin, ovat olleet järkisuhteissaan nyt noin 7vuotta. Itse vietin villejä sinkkuvuosia (enemmän tai vähemmän sinkkuillen) ja tapasin unelmieni miehen noin 3 vuotta sitten, ja hän edelleen vie minulta jalat alta.
Ystäväni katselevat huokaillen, että voi kun meilläkin olisi tuollaista.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Samaa kokemusta lähipiiristä! Muutama kaveri mennyt nuorena vähän päälle parikymppisenä yhteen (ei tosin naimisiin asti) "ok" miehen kanssa ja pukanneet lapset samantien. Toinen jopa ylpisteli perheellisyydellään ja tykkäsi piikitellä minua sinkkuudestani tuolloin. Muisti myös aina sanoa, että olen ihan liian nirppanokka miesten kanssa, en koskaan saa ketään sillä menolla ja jään perheettömäksi. (Noin lipasutti siis kerran huppelissa, mutta kyllä vähän loukkaannuin.) Nyt 10 v myöhemmin molemmat parit ovat eronneet, välit menneet ex-miehiin, toisella lapset pääasiassa, toisella vuoroviikoin, itse löysin 4v sitten "unelmamieheni" jonka kanssa suunnittelemme häitä ja perhettä. Pitkäänhän se kesti odottaa sitä oikeaa, ja epäilin jo itsekin josko minussa on jotain vikaa, mutta nyt juuri tuntuu siltä, että kyllä tosiaan kannatti odottaa! Koen tosiaankin löytäneeni sielunkumppanin! Tuleva mieheni on ihana ihminen, hänessä on kaikki ne ominaisuudet, joita tämä piikittelijäkaverini väitti sellaisiksi, ettei niitä miehistä vain löydy, vaan yksin jään jos rupean odottamaan löytäväni empaattisen, herkän ja suoraselkäisen miehen.
Vaikka kukapa ikinä tietää, kun eihän elämästä tiedä. Ainakin koen maksimoineeni mahdollisuuteni pysyvän avioliiton luomisesta, jos näin voi sanoa.
My thoughts exactly!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi turhimmista keskustelun aiheista ja AP:n vainoharhaisuutta. Ei voi nähdä ihmisen pään sisään eikä tietää 100%:sti mistä toisesta tuntuu.
Taidat olla vaan itse epävarma omasta suhteestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaa AP:n mies olla onneton, kun joutuu miettimään miten viedä jonkun kiittämättömän, täydellisyyteen pyrkivän naisen "jalkoja alta" vielä kolmenkin vuoden jälkeen... Mitä AP on tehnyt ansaitakseen miehensä? Miten viet mieheltäsi jalat alta näin 3 vuoden jälkeen?
Juu, no jos haluat näin väärin viestini ymmärtää niin en koe tarpeelliseksi lähteä vastaamaan kysymykseesi. Suhteemme on tavallinen, mutta täynnä rakkautta. Toisin kuin näiden ystävieni suhteet, jollaiseksi ilmeisesti miellät omankin suhteesi (jos sinulla sellaista on)?
Ap
Hienosti väistetty kysymys :) Korjaisin sen verran, että suhteesi on "täynnä rakkautta" sinun mielestäsi. Jos kysyt asiaa mieheltäsi, niin vastaus riippunee ihan siitä kuinka pahasti olet hänet tossuttanut... ilmeisesti melko pahasti jos äijä jaksaa vielä kolmenkin vuoden jälkeen taiteilla jotain, mikä vie täydelliseltä naiselta jalat alta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, no jos haluat näin väärin viestini ymmärtää niin en koe tarpeelliseksi lähteä vastaamaan kysymykseesi. Suhteemme on tavallinen, mutta täynnä rakkautta. Toisin kuin näiden ystävieni suhteet, jollaiseksi ilmeisesti miellät omankin suhteesi (jos sinulla sellaista on)?
Ap
Ohhoh, olipas ylimielistä tekstiä, ei tätä nyt oikein voi ottaa vakavasti. Kuinka onnekasta, että juuri sinä olet löytänyt sen oikean rakkauden etkä mitään säälittävää semirakkautta kuten ystäväsi. Kävipä tuuri.
Vierailija kirjoitti:
Unelmien miehen voi tavata jo päiväkodissa eli se, että niin sanotusti pariutuu nuorena ei tarkoita etteikö suhde olisi tosirakkautta. Itse kun löysin unelmien miehen jo alaikäisenä ja edelleen vie jalat alta. Rakkaus roihuaa, mutta ei meillä ole mitään mustasukkaisuutta tai pettämistä ollut. Molemmat ollaan onnellisia edelleen, aidosti.
Oli pakko kommentoida, koska kuullosti siltä, että ap on sitä mieltä että täydellisen miehen voi löytää vasta villien sinkkuvuosien jälkeen vanhempana.
En tarkoittanut asiaa näin, vaan tarkoitin että on mielestäni surullista että jotkut ottavat mieluummin järkiperusteista tai ihan muista paineista johtuen miehen, joka ei oikeasti tunnu omalta. Riippumatta nyt siitä, missä vaiheessa elämää sen miehen löytää/ottaa/mitä ikinä.
Itse olin pari kolme vuotta sinkkuna ennenkuin löysin mieheni, koska oikeanlaista ei ennen häntä tullut vastaan. Jos olisin tavannut hänet aiemmin, totta hemmetissä olisin iskenyt kiinni! :)
Ps. en myöskään halunnut sanoa että aikaisin elämässä solmitut liitot olisivat jotenkin alttiimpia mustasukkaisuudelle tai väkivallalle. Halusin vain sanoa että näin mielestäni tuo ystävieni suhteitten onnettomuus näkyy konkreettisesti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, no jos haluat näin väärin viestini ymmärtää niin en koe tarpeelliseksi lähteä vastaamaan kysymykseesi. Suhteemme on tavallinen, mutta täynnä rakkautta. Toisin kuin näiden ystävieni suhteet, jollaiseksi ilmeisesti miellät omankin suhteesi (jos sinulla sellaista on)?
Ap
Ohhoh, olipas ylimielistä tekstiä, ei tätä nyt oikein voi ottaa vakavasti. Kuinka onnekasta, että juuri sinä olet löytänyt sen oikean rakkauden etkä mitään säälittävää semirakkautta kuten ystäväsi. Kävipä tuuri.
Niin kävikin, ja olen onnellinen että valintani elämässä oli kannattava. En tiedä oletko suhteessa vai millaisessa tilanteessa, mutta ilkeytesi jotenkin pisti silmään. Miksi olet ilkeä?
Ap
VierailijaMitä AP on tehnyt ansaitakseen miehensä? [/quote kirjoitti:
Siis puoliso pitää "ansaita" omilla teoilla, niinkuin jossain töissä olis? Mitä helvettiä oikeesti :D "joo tos olis kiva tyyppi, mut ei mul oo vielä tarpeeksi tunteja"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lähtee tavoittelemaan sitä "täydellistä rakkautta", niin suurella todennäköisyydellä tulee jäämään yksin. Siksi minusta ei ole niin väärin, jos ottaa melkein hyvän (whatever that means) miehen/naisen. Ihmisillä on muutenkin liikaa vaatimuksia nykyään. Ja ei, tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että täytyisi tyytyä ihan mihin vaan ekaan joka vastaan tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, no jos haluat näin väärin viestini ymmärtää niin en koe tarpeelliseksi lähteä vastaamaan kysymykseesi. Suhteemme on tavallinen, mutta täynnä rakkautta. Toisin kuin näiden ystävieni suhteet, jollaiseksi ilmeisesti miellät omankin suhteesi (jos sinulla sellaista on)?
Ap
Ohhoh, olipas ylimielistä tekstiä, ei tätä nyt oikein voi ottaa vakavasti. Kuinka onnekasta, että juuri sinä olet löytänyt sen oikean rakkauden etkä mitään säälittävää semirakkautta kuten ystäväsi. Kävipä tuuri.
Niin kävikin, ja olen onnellinen että valintani elämässä oli kannattava. En tiedä oletko suhteessa vai millaisessa tilanteessa, mutta ilkeytesi jotenkin pisti silmään. Miksi olet ilkeä?
Ap
Kateus on pääasiallinen syy ilkeilyyn tällä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaa AP:n mies olla onneton, kun joutuu miettimään miten viedä jonkun kiittämättömän, täydellisyyteen pyrkivän naisen "jalkoja alta" vielä kolmenkin vuoden jälkeen... Mitä AP on tehnyt ansaitakseen miehensä? Miten viet mieheltäsi jalat alta näin 3 vuoden jälkeen?
Juu, no jos haluat näin väärin viestini ymmärtää niin en koe tarpeelliseksi lähteä vastaamaan kysymykseesi. Suhteemme on tavallinen, mutta täynnä rakkautta. Toisin kuin näiden ystävieni suhteet, jollaiseksi ilmeisesti miellät omankin suhteesi (jos sinulla sellaista on)?
Ap
Hienosti väistetty kysymys :) Korjaisin sen verran, että suhteesi on "täynnä rakkautta" sinun mielestäsi. Jos kysyt asiaa mieheltäsi, niin vastaus riippunee ihan siitä kuinka pahasti olet hänet tossuttanut... ilmeisesti melko pahasti jos äijä jaksaa vielä kolmenkin vuoden jälkeen taiteilla jotain, mikä vie täydelliseltä naiselta jalat alta.
Mm m, no valitettavasti voin sanoa omasta suhteestani että tossutusta ei ole tapahtunut kumpaankaan suuntaan. Eikä mieheni taiteile mitään, mikä veisi täydelliseltä naiselta jalkoja alta, eihän hänellä edes ole täydellistä naista. Vaan minut, hyvin epätäydellinen tapaus.
En keksi oikein muuta syytä hyökätä kimppuuni av:lla, kuin onneton tilanne omassa elämässäsi?
Painotan, etten tarkoittanut nyt pahoittaa kenenkään mieltä vaan ihmettelin, miksi joidenkin mielestä laimea ja jokseenkin rakkaudeton liitto on parempi kuin odottaminen siihen saakka, kunnes se oikea löytyy (jollei jo päiväkodista siis löytynyt, niitäkin kun on).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Yksi turhimmista keskustelun aiheista ja AP:n vainoharhaisuutta. Ei voi nähdä ihmisen pään sisään eikä tietää 100%:sti mistä toisesta tuntuu.
Taidat olla vaan itse epävarma omasta suhteestasi.
Tämä keittiöpsykologia voi toimia aina silloni tällöin, mutta nyt tuntui mielestäni vain vähän huonolta heitolta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
VierailijaMitä AP on tehnyt ansaitakseen miehensä? [/quote kirjoitti:
Siis puoliso pitää "ansaita" omilla teoilla, niinkuin jossain töissä olis? Mitä helvettiä oikeesti :D "joo tos olis kiva tyyppi, mut ei mul oo vielä tarpeeksi tunteja"
Näinhän monet naiset ajattelevat miehistä. Esimerkiksi AP:ta ei ole selvästikkään ansainnut "ihan hyvä" mies, vaan AP haluaa parasta mahdollista. Siksi siis kysyn, että mikä AP:sta tekee niin hyvän, että hän voi vaatia vain parasta mahdollista.
Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi haaleissa rupusuhteissa, eli vaihtaminen kannattaa : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, no jos haluat näin väärin viestini ymmärtää niin en koe tarpeelliseksi lähteä vastaamaan kysymykseesi. Suhteemme on tavallinen, mutta täynnä rakkautta. Toisin kuin näiden ystävieni suhteet, jollaiseksi ilmeisesti miellät omankin suhteesi (jos sinulla sellaista on)?
Ap
Ohhoh, olipas ylimielistä tekstiä, ei tätä nyt oikein voi ottaa vakavasti. Kuinka onnekasta, että juuri sinä olet löytänyt sen oikean rakkauden etkä mitään säälittävää semirakkautta kuten ystäväsi. Kävipä tuuri.
Niin kävikin, ja olen onnellinen että valintani elämässä oli kannattava. En tiedä oletko suhteessa vai millaisessa tilanteessa, mutta ilkeytesi jotenkin pisti silmään. Miksi olet ilkeä?
Ap
Olet varmaan maailman mittakaavassa ainutlaatuinen ihminen, jolle on käynyt onni löytää (vielä tällä hetkellä) oikea mies. Ja sinua säälittää muiden asiat ja näyt tietävän ne hyvinkin tarkasti?
Itse olen ollut kauan naimisissa ja siihen on mahtunut erilaisia tunnetiloja, vastavuoroista sopeutumista ja paljon muuta. Olemme yhä yhdessä, lapsia on ja viihdymme toisiemme seurassa, seksi sujuu.
Oikeasti, aukaise suusi asiasta uudestaan 10 vuoden kuluttua niin katsotaan mikä on mielipiteesi "oikeasta" silloin. Kuulostat varsinaiselta "korvan taukset märät" -teiniltä. Odottelemme silloin ylistystäsi :)
Voihan sitä unelmien tajunnan räjäyttävää miestä odotella vaikka hautaan asti, mutta mitään takeita ei ole, että sellainen tulee löytymään. Eikä se vuosikymmenten etsiminen mitään herkkua ole. Jossain vaiheessa alkaa nuoremmat ajaa ohi. Siis ihan kiva sulle, että mielestäsi löysit sen täydellisen miehen, mutta kaikki ei löydä. En siis näe mitään pahaa siinä, että ottaa sellaisen "ihan kivan", jota uskoo pystyvänsä rakastamaan, vaikkei pää ole mennytkään pyörälle. Kyllä ne alun tunnemyrskyt laimenee väkisinkin jossain vaiheessa, joten turha niiden vuoksi on antaa elämän mennä ohi. Ehkä ne sun kaverit on tuntenutkin niitä suuria tunteita suhteidensa alkuvaiheessa, mutta ovat vain sitä tyyppiä, joka pitää tunteensa itsellään. Ehkä eivät kehdanneet hehkuttaa sulle, kun olit sinkku. Nyt heidän suhteensa ovat jo tasaantuneet, joten kadehtivat vähän sinua, kun sinä elät vielä niitä alkuhuuman vuosia. Mutta onnea vaan sulle, jos kuvittelet, ettei niitä alamäkiä tule kaikissa suhteissa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaa AP:n mies olla onneton, kun joutuu miettimään miten viedä jonkun kiittämättömän, täydellisyyteen pyrkivän naisen "jalkoja alta" vielä kolmenkin vuoden jälkeen... Mitä AP on tehnyt ansaitakseen miehensä? Miten viet mieheltäsi jalat alta näin 3 vuoden jälkeen?
Juu, no jos haluat näin väärin viestini ymmärtää niin en koe tarpeelliseksi lähteä vastaamaan kysymykseesi. Suhteemme on tavallinen, mutta täynnä rakkautta. Toisin kuin näiden ystävieni suhteet, jollaiseksi ilmeisesti miellät omankin suhteesi (jos sinulla sellaista on)?
Ap
Hienosti väistetty kysymys :) Korjaisin sen verran, että suhteesi on "täynnä rakkautta" sinun mielestäsi. Jos kysyt asiaa mieheltäsi, niin vastaus riippunee ihan siitä kuinka pahasti olet hänet tossuttanut... ilmeisesti melko pahasti jos äijä jaksaa vielä kolmenkin vuoden jälkeen taiteilla jotain, mikä vie täydelliseltä naiselta jalat alta.
Mm m, no valitettavasti voin sanoa omasta suhteestani että tossutusta ei ole tapahtunut kumpaankaan suuntaan. Eikä mieheni taiteile mitään, mikä veisi täydelliseltä naiselta jalkoja alta, eihän hänellä edes ole täydellistä naista. Vaan minut, hyvin epätäydellinen tapaus.
En keksi oikein muuta syytä hyökätä kimppuuni av:lla, kuin onneton tilanne omassa elämässäsi?Painotan, etten tarkoittanut nyt pahoittaa kenenkään mieltä vaan ihmettelin, miksi joidenkin mielestä laimea ja jokseenkin rakkaudeton liitto on parempi kuin odottaminen siihen saakka, kunnes se oikea löytyy (jollei jo päiväkodista siis löytynyt, niitäkin kun on).
Ap
Valitat keittiöpsykologeista, vaikka teet sitä itsekin analysoimalla minun elämääni. Minun elämäntilanteeni ei kuulu tähän ketjuun tai keskustelunaiheeseen millään tavalla, joten jos lopetetaan sillä harhautteleminen.
Mistä sinä voit tietää miten paljon rakkautta toisten suhteessa on? Et voi tietää sitä edes omasta suhteestasi. On myös aika ikävää, että edes vaivaudut analysoimaan toisten suhteita, mitkä eivät sinulla millään tavalla kuulu. Miten edes suhteen "hyvyys" määritellään tai siinä olevien ihmisten "onnellisuus".
Kuullostat varsin pinnalliselta ja elitistiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
VierailijaMitä AP on tehnyt ansaitakseen miehensä? [/quote kirjoitti:
Siis puoliso pitää "ansaita" omilla teoilla, niinkuin jossain töissä olis? Mitä helvettiä oikeesti :D "joo tos olis kiva tyyppi, mut ei mul oo vielä tarpeeksi tunteja"
Näinhän monet naiset ajattelevat miehistä. Esimerkiksi AP:ta ei ole selvästikkään ansainnut "ihan hyvä" mies, vaan AP haluaa parasta mahdollista. Siksi siis kysyn, että mikä AP:sta tekee niin hyvän, että hän voi vaatia vain parasta mahdollista.
En pidä itseäni muita parempina, koen vain että elämämme, mielenkiinnon kohteemme, ajatuksemme, arvomme tai ylipäänsä luonteemme eivät monen muun miehen kanssa ole kohdanneet näin hyvin. Mieheni ei ole tarvinnut minua ansaita, enkä odota häneltä mitään erityistä tai jännittävää suhteessamme. Olen vain iloinen suhteemme toimivuudesta ja siitä, että olen löytänyt näin hyvän puoliskon itselleni.
Olisi mielenkiintoista kuulla, mikä mielestäsi on tuota "parasta mahdollista" mitä olen mieheltä/miehiltä vaatinut?
Ap
Ap sekoittaa nyt ilkeyden ja sarkasmin. Kaikki me tiedetään ihmisiä, jotka kuvittelevat tekevänsä asioita paremmin ja aidommin kuin kukaan muu, eivätkä oikein pysty peittelemään sitä muita kohtaan tuntemaansa ylemmyydentunnetta. Kaikki mitä he tekevät on ihan pikkasen enemmän priimaa kuin muilla. ;)
Voi olla ap että muut tekee väärin ja sinä oikein. Tai voi olla, että sulla ei vaan vielä ymmärrys riitä siihen, että ymmärtäisit ja arvostaisit ja kunnioittaisit heidän tapaansa elää omaa elämäänsä. Veikkaan että oikea vastaus on tämä jälkimmäinen.
No joo, mikä on se ihannemies joka tekee onnelliseksi? Se on tasapainoinen ja toisen huomioonottava aikuinen mies. Mutta siihen onnelliseksi tulemiseen tarvitaan myös oma, tasapainoinen pää. Ehkä tuossa se suuri ero. Jos pariutuu hyvin nuorena ei itse ole vielä kovinkaan sinut itsensä kanssa. Siihen sitten parisuhde ja lapset - usein ongelmia sitten jatkossa joiden käsittely hankalampaa kun on ne lapset. Pidempi sinkkuus saattaa auttaa löytämään paremmin itsensä kun peilaa itseään useampia ihmisiä vasten, ei ainoastaan yritä sopeutua yhteen nuorena aloitettuun parisuhteeseen. Kun kuitenkin se onnellisuus lähtee omien korvien välistä... t. Täti
Alue: Aihe vapaa
Kaverisi ovat tyytyneet ihan kivaan mieheen koska ovat itse ihan kivoja ihmisiä. Se on realismia. Jos on jotain muuta kuin keskiverto ihminen, niin siitä pitää olla ihan konkreettisia todisteitakin tässä elämässä, ei pelkästään se oma tunne siitä että minä olen jotain ainutlaatuista, ja useimmille on selvää että he ovat ihan taviksia. Elämä, jossa ei haaveile mahdottomia on hyvä elämä.