Kun lapsi ei mene riparille :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kummiuteen ja kirkkohäihin tulee, niin minulle on aina ollut itsestään selvää, että ne eivät liity minuun millään lailla. Miksi haluaisin sitoutua vastaamaan lapsen hengellisestä kasvatuksesta tai saada avioliitolle siunauksen henkiolennolta, jonka olemassaoloon en usko?

 

Huoh. Se on niin helppo sanoa nyt. Mutta katsopa silmiin vanhempia ja sisaruksia, jotka haluavat juuri SINUT kummiksi uudelle perheenjäsenelleen. Pystytkö sanomaan heille, että "ei, en voi tulla, koska erikoisuudentavoittelu on minulle tärkeämpää"? Näitä asioita me kaikki tulemme kohtaamaan.

En ole tuo joka kävi pakotettun riparin,mutta ei ole mitään "erikoisuudentavoittelua" olla uskomatta johonkin.Itse en suostunut käymään rippikoulua pelkästään suvun painostuksesta ja siksi että "niin kuuluu tehdä". Jos joku pyytäisi kummiksi,olisin otettu,siitä että minua on ajateltu niin tärkeään hommaan.Sitten selittäisin,että en voi ryhtyä kummiksi,koska en ole käynyt rippikoulua.Kyllä kummius kuten  kirkkohäätkin ovat täysin vapaaehtoisia.Jos ei koe että ne koskettavat itseä,eivät ne ole mikään syy käydä leiriä ja opiskella asioita joihin ei usko.Päinvastoin,minusta on kamalaa että jotkut käyvät riparin vain tavan ja rippilahjojen vuoksi.

Tykkäsin riparosta, sain kavereita ja suklaalevyn kun opettelin ne lorut ensimmäisenä.

Ei minusta uskovaista tullut.

Jos vanhempani olisivat pakottaneet minut leirille, se olisi ollut kamalaa! Nyt menin muiden mukava.

Rippikoulua ja prometheusleiriä ei voi pitää samanarvoisina. Ollaan näköjään unohdettu että rippikoulua edeltää seurakuntajakso jossa käydään kirkossa yms. Rippikoulussa opiskellaan, prometheusleirissä vain keskustellaan. Rippikoulu päättyy kauniiseen konfirmaatioon ja tuo tiettyjä oikeuksia. Joten miksi protun käynyttä pitäisi juhlia samalla arvokkuudella?

Mieluummin rippikoulu ajallaan ikäisten kanssa kuin aikuisena kun halutaankin kirkkohäät tai pyydetään kummiksi.

Vielä kerran protuleirien yhteissaunasta. Ensinnäkin se on vain YKSi saunavuoro. Joka ilta on tarjolla kolme saunavuoroa: miesten, naisten ja yhteis. Ja jokainen menee siihen mihin itse haluaa. Ketään ei katsota kieroon tai pilkata, jos haluaa käydä jollain toisella vuorolla kuin kaverit. Aika ahdasmielistä olettaa, että kaikki nuoret ovat toisiaan tuomitsevia ja painostavia ellei sitten itse ole sellainen ja oleta, että kaikki muutkin on...

Eikä kaikki nuoret koe yhteissaunomista tai alastomuutta ahdistavana, jos kotona on osattu suhtautua siihen normaalisti. Vanhempani opettivat meille lapsille, että sauna on sauna ja siellä ollaan alasti eikä siinä ole mitään hävettävää tai seksuaalista. Olen tällä hetkellä jo kolmenkympin paremmalla puolella ja ystäväpiirimme saunoo aina sekaisin. Miehet ja naiset ja pariskunnat sulassa sovussa. Ja täytyy sanoa, että yhtä epäseksuaalista paikkaa en ole kohdannut kuin meidän piirin sekasauna. Hyvän ystävän pippeli ei kyllä herätä ei minkäänlaista vipinää.

Ja ihan oikeasti... vaikka nuorilla ne hormoonit jyllää niin ainakin meillä protuleirillä kaikki suhtautuivat toisiinsa kuin siskoon tai veljeen. Ihan jo sen takia, että asioista oli keskusteltu syvällisesti ja omaa sisintään jaettu leirin aikana. Meidän leirillä ei kyllä yhdelläkään 15-kesäsellä ollut mitään seksuaalista vipinää kenenkään kanssa. Ja vaikka olisi ollutkin niin se on täysin normaalia. 15 kesäset eivät kuitenkaan ole enää mitään pieniä suojeltavia lapsia, vaan tiedostavia nuoria. Meillä protuleirillä käsiteltiin uskonnon ja muiden elämänkatsomullisten asioiden ohella myös seksuaalisuutta. Meillä oli ehkäisykoulutusta ja opetettiin että miten kortsu laitetaan kurkun päälle. Ja siinä missä kaikki sammuivat peteihinsä kymmeneltä, niin kuulin samanikäisiötä riparin käyneiltä kavereiltani, että siinä vaiheessa heillä alkoi yleensä orgiat... Että ei nämä asiat ihan oikeasti ole niin mustavalkoisia.

Yleisesti ottaen protuleirille menevät nuoret ovat keskimääräistä fiksumpia nuoria, jotka ymmrtävät maailmaa vähän eri tavalla kuin muut ikätoverinsa. Juttelin asiasta kerran nuorisopapin kanssa ja hän oli asiasta samaa mieltä kanssani. Hän kertoi että rippileirillä ne jotka olivat käyneet myös protuleirin olivat muita kiinnostuneimpia uskonasioista ja halukkaita keskustelemaan papin kanssa asiasta. Toisin kuin ne vanhempien painostuksesta ja lahjojen takia leireille tulleet...

Vierailija kirjoitti:

Rippikoulua ja prometheusleiriä ei voi pitää samanarvoisina. Ollaan näköjään unohdettu että rippikoulua edeltää seurakuntajakso jossa käydään kirkossa yms. Rippikoulussa opiskellaan, prometheusleirissä vain keskustellaan. Rippikoulu päättyy kauniiseen konfirmaatioon ja tuo tiettyjä oikeuksia. Joten miksi protun käynyttä pitäisi juhlia samalla arvokkuudella?

Mikä sun uskonnosta tekee jotenkin muita paremman? Mitä juhlimista on siinä, että on ulkoa opetellut jotain katekismusta? Miksi kirkossa käymistä pitäis juhlia ja ostaa siitä nuorelle vielä lahja? Mikä juuri sinun uskonnostasi tekee muka niin arvokkaan, arvokkaamman kuin joku muu? Se on vaan yksi pieni uskonto monien joukossa. Ei yhtään kummempi kuin protuleirikään. 

Kunnioita muita niin sinuakin kunnioitetaan. Protuleiriläisen juhliminen ei vähennä sinun rippileiriläisesi juhlintaa eikä laske konfirmaation arvokkuutta. Sen sijaan tuollainen muiden väheksyminen ja oman itsen ja oman uskonnon muita paremmaksi julistaminen kyllä laskee. Eikä anna ulkopuolisille kovin hyvää kuvaa luterilaisista. 

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin rippikoulu ajallaan ikäisten kanssa kuin aikuisena kun halutaankin kirkkohäät tai pyydetään kummiksi.

Mieluummin rippikoulu silloin kun se hengellisesti on ajankohtaista. Silloin se on juuri sillä oikeialla kohdalla. Ihmisen ikä on siinä sivuseikka.

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin rippikoulu ajallaan ikäisten kanssa kuin aikuisena kun halutaankin kirkkohäät tai pyydetään kummiksi.

Ja miksiköhän näin? Meinaatko että enää aikuisena ei voi tulla uskoon ja  halutakkin käydä riparia? Miksi se on silloin huonompi vaihtoehto? Ja miksi aikuisena ei saisi käydä häiden/kummiuden takia riparia? Eikö sen pitäisi uskovaisille olla iloinen asia, että "eksynyt lammas liittyy seurakuntaan". Vai onko tässä takana tämä uskovaisten suuri "suvaitsevaisuus"? Yhtä ahdasmielistä ja tuomitsevaa sakkia en ole kyllä koskaan tavannut... Oikein pahaa tekee.

Minä erosin täysi-ikäiseksi tultuani kirkosta ja liityin siihen jokin aika uudestaan tullessani uskoon. Silti ahdistaa olla kirkon jäsen, koska muut samaa uskoa tunnustavat ovat ottaneet Jumalan tuomarinsauvan käteensä. Ahdistaa kuulua tälläisten ihmisten kanssa samaan seurakuntaan. Heille usko ei olekaan oman sydämen asia, vaan naapurinkin sydän pitää ottaa holhottavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Rippikoulua ja prometheusleiriä ei voi pitää samanarvoisina. Ollaan näköjään unohdettu että rippikoulua edeltää seurakuntajakso jossa käydään kirkossa yms. Rippikoulussa opiskellaan, prometheusleirissä vain keskustellaan. Rippikoulu päättyy kauniiseen konfirmaatioon ja tuo tiettyjä oikeuksia. Joten miksi protun käynyttä pitäisi juhlia samalla arvokkuudella?

Ei ne olekaan samanarvoisia. Riparilla keskitytään hengelliseen kasvatukseen ja käännytykseen. Protu-leirillä taas keskusteluun ja kasvamiseen ja paljoon muuhun.

Mitä oikeuksia ripari tuo, sellaisia mitä ei voi muutenkin saada? Kummiksi, naimisiin ja hautaan panon saan ilman konfirmaatiotakin.

Kaikesta dissauksesta huolimatta aion muutaman vuoden päästä juhlia esikoiseni protu-leirin käymistä ja 15 vuotta. Meille nuo kaksi tarkoittaa askelta aikuisuuteen ja sitä on syytä juhlia.

Täällähän tärkeintä on tietenkin se että käykö joku teini vastakkaisen sukupuolen kanssa saunassa, meille ihan muut asiat.

Vierailija kirjoitti:

Kauheeta henkistä väkivaltaa uskiksilta lapsia kohtaan taas. Tässä se nähdään kuinka paljon nuokin välittävät lapsistaan.

 

Toivottavasti poika on päässyt pois vanhempien vaikutuspiiristä pois.

Heti alkuun sanon painokkaasti: tuo pakottajaäiti EI OLE  USKOVAINEN, vaan nimikristitty, ja näillä kahdella asialla on yhtä suuri ero kuin yöllä ja päivällä.  ÄLKÄÄ VÄÄRISTELKÖ ASIOITA TIETÄMÄTTÖMYYTENNE VUOKSI! Oikea uskovainen ei todellakaan pakottaisi lastaan tuollaiseen, mitä ei itsekään pidä uskoville kuuluvaa, siis esim konfirmaatioon! Mitä ihmeen vahvistamista kaste tarvitsee? Sehän se on konfirmaation olemus. Viisas vanhempi myös tajuaa, että pakotuksella ja väkisin vääntämällä ei saa toivottua tulosta, ja että lasta on kunnioitettava, ei käytettävä henkistä väkivaltaa. Johan tuon äidin luulisi tajuavan, että juurikin pakottamalla hän itse sai aikaan tuon prometheus-leirille menon, mikä on tuolle äidille vielä pahempi vaihtoehto, kuin ettei poika olisi mennyt millekään leirille.

Ap, lopeta tuollainen jyräämien!!! Olet nyt jo saanut pojallesi taottua päähän, että naisia ei pidä kuunnella missään. Syvä välirikko on poikasi ja sinun välillä. Mukavaa?

Jos sinulle olisi tärkeää saada lapsellesi oikeaa hengellistä pääomaa, et edes yrittäisi pakottaa häntä tuollaiseen, vaan olisit jo lapsesi ollessa pieni lukenut hänelle Raamatun kertomuksia ja NEUVONUT häntä keskustellen, lempeydellä ja viisaudella. Jos ei itsellä ole hengellistä annettavaa, mistä sitä toiselle silloin annat? Ei joku rippikoulu ole mikään uskon tae, ei todellakaan! Ripari on ihan ok nimikristityille, koska siellä kuitenkin on myös aitoa Jumalan Sanaa, joka saattaa kolahtaa, vaikkapa myöhemminkin, jonkun omaantuntoon ja ko hlö tulla oikeasti uskoon. Mutta uskoon EI VOI PAKOTTAA KETÄÄN!!!!

Oma poikani valitsi pitkään harkittuaan Protuleirin, joka siis on vasta tulossa ensi kesänä. Itse olen ateisti, mutta sanoin pojalle, että valinta on täysin hänen ja molemmat vaihtoehdot ovat minulle ok. Olin kuitenkin todella ylpeä pojan valinnasta. Olisin ollut salaa pettynyt, jos uskonnnottoman maailmankatsomuksen omaava poika olisi mennyt lahjarahojen ja kavereiden perässä riparille. Ex-mies tosin soitti tiukan puhelun, jossa ilmaisi mielipiteensä asiasta. Olisi kuulemma pitänyt mennä riparille kuten kaikki muutkin, eikä hänen mielestään pojan saisi antaa valita itse. Poika pysyi kuitenkin kannassaan ja Prometeusleiri odottaa ensi kesänä. Ja todellakin pidän Prometeusjuhlat pojalle. Toivottavasti isänkin perheessä huomioidaan tuota edes jotenkin, vaikkei valinta ollutkaan heidän mieleen. Poika kuitenkin on suoraselkäinen ja seisoo omien mielipiteidensä takana, jo siinä on aihetta juhliin.

Vierailija kirjoitti:

Oma poikani valitsi pitkään harkittuaan Protuleirin, joka siis on vasta tulossa ensi kesänä. Itse olen ateisti, mutta sanoin pojalle, että valinta on täysin hänen ja molemmat vaihtoehdot ovat minulle ok. Olin kuitenkin todella ylpeä pojan valinnasta. Olisin ollut salaa pettynyt, jos uskonnnottoman maailmankatsomuksen omaava poika olisi mennyt lahjarahojen ja kavereiden perässä riparille. Ex-mies tosin soitti tiukan puhelun, jossa ilmaisi mielipiteensä asiasta. Olisi kuulemma pitänyt mennä riparille kuten kaikki muutkin, eikä hänen mielestään pojan saisi antaa valita itse. Poika pysyi kuitenkin kannassaan ja Prometeusleiri odottaa ensi kesänä. Ja todellakin pidän Prometeusjuhlat pojalle. Toivottavasti isänkin perheessä huomioidaan tuota edes jotenkin, vaikkei valinta ollutkaan heidän mieleen. Poika kuitenkin on suoraselkäinen ja seisoo omien mielipiteidensä takana, jo siinä on aihetta juhliin.

Hienoa!

Pitäkää hauskat juhlat!

Meillä asiaa puidaan parhaillaan...mutta toisinpäin! Emme kuulu kirkkoon, poikamme ei ole käynyt riparia ja nyt tyttö haluaa riparille. Tuntuu ihan hullulta alkaa siihen rumbaan, kun uskonto ja kirkko ei kuulu elämäämme millään tavalla. Tyttö on uskonnonopetuksessa vähän pakon sanelemana (et-tunnit järjestetään muiden tuntien jälkeen, eikä bussikuljetusta ole kotiin siihen aikaan) ja ei tytöllä ole mitään sitä vastaankaan, hän on tyypillinen teinityttö, ei halua erottua porukasta. Ja osittain siihen perustuu hänen halunsa mennä riparillekin, minkäänlaista uskoa  hänellä ei ole. Toinen syy on se, että saa rippilahjoja ja rahaa! Olemme yrittäneet ehdottaa protuleiriä, mutta kun ei sinne olisi tulossa ketään kavereita ja hän epäilee myös, että saisiko niin paljon rahaa ja lahjoja.

Tottakai tyttö saa itse valita, mutta ymmärrätte varmaan miten hölmöltä tuntuu alkaa järkkäämään rippijuhlia, kun sen touhun takana on lähinnä tytön toive lahjoihin. Olemme myös sanoneet, että kunhan tekee riittävästi kotitöitä, niin annamme hänelle 15-v päivälahjaksi isomman rahasumman ja järjestämme isot synttärit. Toki tiedän, että on yleistä, että vanhemmat lahjovat nuoriaan menemään riparille, ettei suku kauhistele. Näin siis täällä pohjoisessa maaseutupaikkakunnalla. Monet poikamme kavereista saivat rippilahjaksi mopon, sillä heidät lahjottiin riparille.

Vierailija kirjoitti:

Meillä asiaa puidaan parhaillaan...mutta toisinpäin! Emme kuulu kirkkoon, poikamme ei ole käynyt riparia ja nyt tyttö haluaa riparille. Tuntuu ihan hullulta alkaa siihen rumbaan, kun uskonto ja kirkko ei kuulu elämäämme millään tavalla. Tyttö on uskonnonopetuksessa vähän pakon sanelemana (et-tunnit järjestetään muiden tuntien jälkeen, eikä bussikuljetusta ole kotiin siihen aikaan) ja ei tytöllä ole mitään sitä vastaankaan, hän on tyypillinen teinityttö, ei halua erottua porukasta. Ja osittain siihen perustuu hänen halunsa mennä riparillekin, minkäänlaista uskoa  hänellä ei ole. Toinen syy on se, että saa rippilahjoja ja rahaa! Olemme yrittäneet ehdottaa protuleiriä, mutta kun ei sinne olisi tulossa ketään kavereita ja hän epäilee myös, että saisiko niin paljon rahaa ja lahjoja.

Tottakai tyttö saa itse valita, mutta ymmärrätte varmaan miten hölmöltä tuntuu alkaa järkkäämään rippijuhlia, kun sen touhun takana on lähinnä tytön toive lahjoihin. Olemme myös sanoneet, että kunhan tekee riittävästi kotitöitä, niin annamme hänelle 15-v päivälahjaksi isomman rahasumman ja järjestämme isot synttärit. Toki tiedän, että on yleistä, että vanhemmat lahjovat nuoriaan menemään riparille, ettei suku kauhistele. Näin siis täällä pohjoisessa maaseutupaikkakunnalla. Monet poikamme kavereista saivat rippilahjaksi mopon, sillä heidät lahjottiin riparille.

Protu-leirin yksi idea on ettei samaan aikaan tulisi yhtään kaveria. Näin uusien suhteiden luominen on helpompaa.

Yrittäkää nyt puhua järkeä päähän. Ei rippikoulusta haittaakaan ole eikä ketään voi pakottaa mihinkään. Riparille tai protu-leirille.

Hyvältä idealta kuulostaa tuo 15 vuotis synttärien juhliminen. Selitätte sen jotenkin ovelasti että saa lahjat juuri samoin kuin muut riparilahjat ja että nyt on jo vähän aikuisempi jne jne. Manipulointi ei ole koskaan hyväksi mutta pieni ohjailu kai sallitaan jos ette todellakaan halua tytön menevän riparille. Onko lapsi kastettu kuitenkin koska se pitää hoitaa ennen ripille pääsyä. Siinä vielä lisää juhlan aihetta :D

Voihan aina keskustella papin kanssa asiasta. Seurakunnasta varmaan tullaan mielellään keskustelemaan lapsen kanssa ja paukuttamaan jumalan sanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä asiaa puidaan parhaillaan...mutta toisinpäin! Emme kuulu kirkkoon, poikamme ei ole käynyt riparia ja nyt tyttö haluaa riparille. Tuntuu ihan hullulta alkaa siihen rumbaan, kun uskonto ja kirkko ei kuulu elämäämme millään tavalla. Tyttö on uskonnonopetuksessa vähän pakon sanelemana (et-tunnit järjestetään muiden tuntien jälkeen, eikä bussikuljetusta ole kotiin siihen aikaan) ja ei tytöllä ole mitään sitä vastaankaan, hän on tyypillinen teinityttö, ei halua erottua porukasta. Ja osittain siihen perustuu hänen halunsa mennä riparillekin, minkäänlaista uskoa  hänellä ei ole. Toinen syy on se, että saa rippilahjoja ja rahaa! Olemme yrittäneet ehdottaa protuleiriä, mutta kun ei sinne olisi tulossa ketään kavereita ja hän epäilee myös, että saisiko niin paljon rahaa ja lahjoja.

Tottakai tyttö saa itse valita, mutta ymmärrätte varmaan miten hölmöltä tuntuu alkaa järkkäämään rippijuhlia, kun sen touhun takana on lähinnä tytön toive lahjoihin. Olemme myös sanoneet, että kunhan tekee riittävästi kotitöitä, niin annamme hänelle 15-v päivälahjaksi isomman rahasumman ja järjestämme isot synttärit. Toki tiedän, että on yleistä, että vanhemmat lahjovat nuoriaan menemään riparille, ettei suku kauhistele. Näin siis täällä pohjoisessa maaseutupaikkakunnalla. Monet poikamme kavereista saivat rippilahjaksi mopon, sillä heidät lahjottiin riparille.

Protu-leirin yksi idea on ettei samaan aikaan tulisi yhtään kaveria. Näin uusien suhteiden luominen on helpompaa.

Yrittäkää nyt puhua järkeä päähän. Ei rippikoulusta haittaakaan ole eikä ketään voi pakottaa mihinkään. Riparille tai protu-leirille.

Hyvältä idealta kuulostaa tuo 15 vuotis synttärien juhliminen. Selitätte sen jotenkin ovelasti että saa lahjat juuri samoin kuin muut riparilahjat ja että nyt on jo vähän aikuisempi jne jne. Manipulointi ei ole koskaan hyväksi mutta pieni ohjailu kai sallitaan jos ette todellakaan halua tytön menevän riparille. Onko lapsi kastettu kuitenkin koska se pitää hoitaa ennen ripille pääsyä. Siinä vielä lisää juhlan aihetta :D

Voihan aina keskustella papin kanssa asiasta. Seurakunnasta varmaan tullaan mielellään keskustelemaan lapsen kanssa ja paukuttamaan jumalan sanaa.

On tyttö kastettu,  kuuluimme silloin vielä kirkkoon, erosimme reilut 10 v sitten. Pojan kohdalla vietettiin juuri tuollaiset isommat 15-v synttärit ja se oli hänelle todella mieluinen juttu. Jos tyttö olisikin kiinnostunut uskonasioista ja haluaisi siksi mennä riparille, niin se olisi ihan ok, mutta kun on selvästi sanonut, että uskonto on hänestä typerää ja haluaa riparille vain kavereiden ja lahjojen takia. Papin kanssa keskustelu voisi olla siinä mielessä hyvä, että sen kun tyttö kuulisi, niin sitä ei taatusti haluaisi ja se voisi toimia ettei haluaisikaan riparille. Periaatteessa ajattelen, että lapset saavat itse valita, mutta kyllä tämä jotenkin kornilta tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Meillä asiaa puidaan parhaillaan...mutta toisinpäin! Emme kuulu kirkkoon, poikamme ei ole käynyt riparia ja nyt tyttö haluaa riparille. Tuntuu ihan hullulta alkaa siihen rumbaan, kun uskonto ja kirkko ei kuulu elämäämme millään tavalla. Tyttö on uskonnonopetuksessa vähän pakon sanelemana (et-tunnit järjestetään muiden tuntien jälkeen, eikä bussikuljetusta ole kotiin siihen aikaan) ja ei tytöllä ole mitään sitä vastaankaan, hän on tyypillinen teinityttö, ei halua erottua porukasta. Ja osittain siihen perustuu hänen halunsa mennä riparillekin, minkäänlaista uskoa  hänellä ei ole. Toinen syy on se, että saa rippilahjoja ja rahaa! Olemme yrittäneet ehdottaa protuleiriä, mutta kun ei sinne olisi tulossa ketään kavereita ja hän epäilee myös, että saisiko niin paljon rahaa ja lahjoja.

Tottakai tyttö saa itse valita, mutta ymmärrätte varmaan miten hölmöltä tuntuu alkaa järkkäämään rippijuhlia, kun sen touhun takana on lähinnä tytön toive lahjoihin. Olemme myös sanoneet, että kunhan tekee riittävästi kotitöitä, niin annamme hänelle 15-v päivälahjaksi isomman rahasumman ja järjestämme isot synttärit. Toki tiedän, että on yleistä, että vanhemmat lahjovat nuoriaan menemään riparille, ettei suku kauhistele. Näin siis täällä pohjoisessa maaseutupaikkakunnalla. Monet poikamme kavereista saivat rippilahjaksi mopon, sillä heidät lahjottiin riparille.

Tietääkö tyttö miten paljon kirkossakäyntejä ja ulkoläksyjä ripariin sisältyy. Kannattaa kertoa tarkkaan, voi mieli muuttua..

Ap, musta on huono idea pakottaa poika riparille. Ev.lut-konfirmaatio on luterilaisille pyhä toimitus ja mun mielestä sitä pitäisi kunnioittaa siten että vastaanottaa sen vain jos itse kokee että se on hyvä ratkaisu ja siihen on joku hengellinen syy. Jos vanhemmat pakottavat ateistiteinin konfirmoitavaksi jotta saisi avioitua kirkossa ja toimia kummina niin kyse on musta epärehellisyydestä ja pyhän toimituksen esineellistämisestä ("meidän Nico-Petteri on ateisti mut se nyt kuitenkin lausuu uskontunnustuksen ja vastaanottaa pyhän ehtoollisen koska se nyt vaan on meidän suvussa tapana ja sit saa kutsua kaikki hienoihin juhliin").

Ev.lut-kirkon nettisivuilla lukee, että: "Konfirmaatiossa on kyse samasta armosta kuin kasteessa. Jumala haluaa vahvistaa konfirmoitavaa uskossa ja siunata uudessa elämänvaiheessa". Jos poikasi ei usko siihen mitä ev.lut-kirkko konfirmaatiosta opettaa eikä hän edes usko Jumalaan niin miksi hänet pitäisi konfirmoida? Jos hän aikuisena kiinnostuu uskonasioista niin voidaanhan hänet silloinkin konfirmoida, ei sitä teini-iässä ole pakko tehdä.

t. aikuisena katolilaiseksi kääntynyt joka joutui teininä ev.lut-riparille ja konfirmoitavaksi koska "kaikki muutkin meidän suvussa" ja ai että se otti päähän

Hups aloitusviesti olikin lainattu valomerkistä. Sori.

- se katolilainen

Ainoa asia, mitä tästä haluan sanoa on se, että osa täällä ei todellakaan ajattele lapsen parasta :D

T. 14-v teini, menossa protulle ensi kesänä :)

Meillä sai valita haluaako rippikouluun vai protoleirille tai vaikka molempiin. Esikoinen valitsi protun ja hetkeäkään ei katunut. Sai uusia ystäviä ja aivan mahtavan kokemuksen. Olivat pohtineet jokaisen nuoren elämään koskevia kysymyksiä monipuolisesti ja eri näkökulmista. Nuorempi aikoo tehdä samoin.

En ymmärrä vanhempia, jotka pakottavat lapsensa tiettyyn muottiin eivätkä anna heille mahdollisuutta tehdä päätöksiä oman elämänsä suhteen. Kyllä teini-ikään mennessä on ehtinyt kasvattaa ja kertoa omista arvoistaan ja on luotettava, että nuori on saanut siivet, jotka pikkuhiljaa alkavat kantaa eteenpäin elämässä. Vanhemman tehtävä on kasvattaa, tukea ja ohjata rakkaudella.