Kun lapsi ei mene riparille :(

Aika erikoinen ajatusmaailma tuolla aloituksessa olevalla naisella... Mielestäni puhuu melko halventavaan sävyyn lapsestaan, eihän se voi ymmärtää, se on niin nuori, kyllä se mieli vielä muuttuu! Saattaa muuttuakin, ja juuri siksi sinne riparille pääsee halutessaan aikuisenakin!

Itse olen lesta ja silti kävin molemmat, riparin sekä protun. Ripari oli elämäni kamalin leiri ja protu parhain. Tiedostan kuitenkin, että nämä ovat vain minun kokemuksiani ja leirin onnistuneisuus on paljolti riippuvainen ryhmähengestä, ei näkökulmasta oppitunneilla. Itse koen, että protulle ehkä valikoituu keskimääräistä kypsempää nuorisoa, riparille taas lähes koko ikäluokka laidasta laitaan. Mutta kumpaakaan leiriä ei mielestäni voi tuomita yksittäisten kokemusten perusteella. Esim. Yhteissauna? Pakollinen sellainen?! Joo, en todellakaan ole saunonut miesten/poikien kanssa alasti eikä kukaan siitä puolella sanalla minulle huomauttanut, en edes tiedä saunoivatko muut.

Olen edelleen lesta ja myös omat lapseni saavat päättää kumman käyvät. Mikäli valitsisivat protun, toivoisin ehkä heidän käyvän kummatkin, mutta valinta tulee ehdottomasti olemaan heidän. Jokaisella tulee olla uskon-, ajattelun- ja omantunnonvapaus, lapsellakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä asiaa puidaan parhaillaan...mutta toisinpäin! Emme kuulu kirkkoon, poikamme ei ole käynyt riparia ja nyt tyttö haluaa riparille. Tuntuu ihan hullulta alkaa siihen rumbaan, kun uskonto ja kirkko ei kuulu elämäämme millään tavalla. Tyttö on uskonnonopetuksessa vähän pakon sanelemana (et-tunnit järjestetään muiden tuntien jälkeen, eikä bussikuljetusta ole kotiin siihen aikaan) ja ei tytöllä ole mitään sitä vastaankaan, hän on tyypillinen teinityttö, ei halua erottua porukasta. Ja osittain siihen perustuu hänen halunsa mennä riparillekin, minkäänlaista uskoa  hänellä ei ole. Toinen syy on se, että saa rippilahjoja ja rahaa! Olemme yrittäneet ehdottaa protuleiriä, mutta kun ei sinne olisi tulossa ketään kavereita ja hän epäilee myös, että saisiko niin paljon rahaa ja lahjoja.

Tottakai tyttö saa itse valita, mutta ymmärrätte varmaan miten hölmöltä tuntuu alkaa järkkäämään rippijuhlia, kun sen touhun takana on lähinnä tytön toive lahjoihin. Olemme myös sanoneet, että kunhan tekee riittävästi kotitöitä, niin annamme hänelle 15-v päivälahjaksi isomman rahasumman ja järjestämme isot synttärit. Toki tiedän, että on yleistä, että vanhemmat lahjovat nuoriaan menemään riparille, ettei suku kauhistele. Näin siis täällä pohjoisessa maaseutupaikkakunnalla. Monet poikamme kavereista saivat rippilahjaksi mopon, sillä heidät lahjottiin riparille.

Protu-leirin yksi idea on ettei samaan aikaan tulisi yhtään kaveria. Näin uusien suhteiden luominen on helpompaa.

Yrittäkää nyt puhua järkeä päähän. Ei rippikoulusta haittaakaan ole eikä ketään voi pakottaa mihinkään. Riparille tai protu-leirille.

Hyvältä idealta kuulostaa tuo 15 vuotis synttärien juhliminen. Selitätte sen jotenkin ovelasti että saa lahjat juuri samoin kuin muut riparilahjat ja että nyt on jo vähän aikuisempi jne jne. Manipulointi ei ole koskaan hyväksi mutta pieni ohjailu kai sallitaan jos ette todellakaan halua tytön menevän riparille. Onko lapsi kastettu kuitenkin koska se pitää hoitaa ennen ripille pääsyä. Siinä vielä lisää juhlan aihetta :D

Voihan aina keskustella papin kanssa asiasta. Seurakunnasta varmaan tullaan mielellään keskustelemaan lapsen kanssa ja paukuttamaan jumalan sanaa.

Eli on vanhemmilta väärin pakottaa lapsi rippileirille, mutta ihan ok kieltää se? Tässä on nyt monessa viestissä korostettu ja perusteltu sitä että lasta ei saa pakottaa rippileirille. Ja sitten yhtäkkiä sun mielestä onkin ihan ok kieltää (tai vähintään hieman manipuloida) nuorta menemästä rippileirille koska vanhemmat eivät halua. Kyse on kuitenkin nuoren valinnasta, hän sinne leirille menee, ei vanhemmat. Nuorella voi olla ehkä pinnalliset syyt, mutta kunnioittaisin silti hänen oikeuttaan valita. Oli se valinta kumpi tahansa. Ehkä nuorta kuitenkin myös kiinnostaa se uskonto, ei vaan myönnä sitä. Et sä voi tietää nuoren ajatuksia ja syitä. Siksi olisin aika varovainen tuon manipuloinnin (tai ohjailun) kanssa. Minusta uskonasiat on sellaisia joita ei toisen puolesta voi päättää, ne ovat ihan jokaisen omissa käsissä. Tuskin sinäkään kovin innolla antaisit muiden vähän ohjailla sua omien aatteidensa suuntaan. Pientä kunnioitusta niitä nuoria kohtaan. En ymmärrä yhtään enempää niitä ateistivanhempia jotka kieltävät lapsiaan menemästä rippileirille kuin niitä uskovaisia jotka pakottavat lapsensa rippikouluun. Lapsi ei ole sun jatke, hän on ihan eri ihminen joka itse päättää uskostaan. Ja voi hyvinkin valita eri tien. Ja sitä on kyettävä kunnioittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä asiaa puidaan parhaillaan...mutta toisinpäin! Emme kuulu kirkkoon, poikamme ei ole käynyt riparia ja nyt tyttö haluaa riparille. Tuntuu ihan hullulta alkaa siihen rumbaan, kun uskonto ja kirkko ei kuulu elämäämme millään tavalla. Tyttö on uskonnonopetuksessa vähän pakon sanelemana (et-tunnit järjestetään muiden tuntien jälkeen, eikä bussikuljetusta ole kotiin siihen aikaan) ja ei tytöllä ole mitään sitä vastaankaan, hän on tyypillinen teinityttö, ei halua erottua porukasta. Ja osittain siihen perustuu hänen halunsa mennä riparillekin, minkäänlaista uskoa  hänellä ei ole. Toinen syy on se, että saa rippilahjoja ja rahaa! Olemme yrittäneet ehdottaa protuleiriä, mutta kun ei sinne olisi tulossa ketään kavereita ja hän epäilee myös, että saisiko niin paljon rahaa ja lahjoja.

Tottakai tyttö saa itse valita, mutta ymmärrätte varmaan miten hölmöltä tuntuu alkaa järkkäämään rippijuhlia, kun sen touhun takana on lähinnä tytön toive lahjoihin. Olemme myös sanoneet, että kunhan tekee riittävästi kotitöitä, niin annamme hänelle 15-v päivälahjaksi isomman rahasumman ja järjestämme isot synttärit. Toki tiedän, että on yleistä, että vanhemmat lahjovat nuoriaan menemään riparille, ettei suku kauhistele. Näin siis täällä pohjoisessa maaseutupaikkakunnalla. Monet poikamme kavereista saivat rippilahjaksi mopon, sillä heidät lahjottiin riparille.

Protu-leirin yksi idea on ettei samaan aikaan tulisi yhtään kaveria. Näin uusien suhteiden luominen on helpompaa.

Yrittäkää nyt puhua järkeä päähän. Ei rippikoulusta haittaakaan ole eikä ketään voi pakottaa mihinkään. Riparille tai protu-leirille.

Hyvältä idealta kuulostaa tuo 15 vuotis synttärien juhliminen. Selitätte sen jotenkin ovelasti että saa lahjat juuri samoin kuin muut riparilahjat ja että nyt on jo vähän aikuisempi jne jne. Manipulointi ei ole koskaan hyväksi mutta pieni ohjailu kai sallitaan jos ette todellakaan halua tytön menevän riparille. Onko lapsi kastettu kuitenkin koska se pitää hoitaa ennen ripille pääsyä. Siinä vielä lisää juhlan aihetta :D

Voihan aina keskustella papin kanssa asiasta. Seurakunnasta varmaan tullaan mielellään keskustelemaan lapsen kanssa ja paukuttamaan jumalan sanaa.

Eli on vanhemmilta väärin pakottaa lapsi rippileirille, mutta ihan ok kieltää se? Tässä on nyt monessa viestissä korostettu ja perusteltu sitä että lasta ei saa pakottaa rippileirille. Ja sitten yhtäkkiä sun mielestä onkin ihan ok kieltää (tai vähintään hieman manipuloida) nuorta menemästä rippileirille koska vanhemmat eivät halua. Kyse on kuitenkin nuoren valinnasta, hän sinne leirille menee, ei vanhemmat. Nuorella voi olla ehkä pinnalliset syyt, mutta kunnioittaisin silti hänen oikeuttaan valita. Oli se valinta kumpi tahansa. Ehkä nuorta kuitenkin myös kiinnostaa se uskonto, ei vaan myönnä sitä. Et sä voi tietää nuoren ajatuksia ja syitä. Siksi olisin aika varovainen tuon manipuloinnin (tai ohjailun) kanssa. Minusta uskonasiat on sellaisia joita ei toisen puolesta voi päättää, ne ovat ihan jokaisen omissa käsissä. Tuskin sinäkään kovin innolla antaisit muiden vähän ohjailla sua omien aatteidensa suuntaan. Pientä kunnioitusta niitä nuoria kohtaan. En ymmärrä yhtään enempää niitä ateistivanhempia jotka kieltävät lapsiaan menemästä rippileirille kuin niitä uskovaisia jotka pakottavat lapsensa rippikouluun. Lapsi ei ole sun jatke, hän on ihan eri ihminen joka itse päättää uskostaan. Ja voi hyvinkin valita eri tien. Ja sitä on kyettävä kunnioittamaan.

Tämä oli viisasta tekstiä :) Olen siis se jonka äiti täytti riparikaavakkeen valmiiksi ennen kuin itse edes näin koko lappua.

Vierailija kirjoitti:

"Meillä on käyty kuluneen vuoden verran kovaa tahtojen taistelua. Edessä on siintänyt koko ajan kasvava musta pilvi. Lähestyvä kesä. Riparikesä.

Teini-ikäinen poikani on harannut henkisesti vastaan saman verran kuin ottaisi voimille roikkua sormien ja varpaiden kynsillä ovensuussa estämässä jotakin menemästä siitä läpi. Meillä on keskusteltu ja väitelty, itketty ja huudettu ja lopulta vetäydytty poteroihin. On yritetty lahjontaa, kiristystä, uhkailua ja kaupankäyntiä. Ripari vielä kuulemma äärimmäisen pakon edessä menisi mutta konfirmaatioon teini ei suostu.

Olen yrittänyt houkutella poikaa ottamaan riparin vastaan mahdollisuutena. Jos ei muuten, niin edes kummin tehtävien vuoksi. Ja kirkkohäiden. Onko siihen ihan niin vakavasti edes pakko suhtautua? Sinne vaan, kaikki muutkin menevät. Tapakristittyjähän tässä on Suomi pullollaan. Mutta ei. Lapselle asia on ollut, voi kai näin kuitenkin sanoa, pyhä.

Keskeiseksi kysymykseksi nousi, kuka saa päättää? Onko neljätoistavuotias itse valmis ja kypsä ratkaisuun? Tietääkö hän miten tulee asioista ajattelemaan? Itse en ainakaan tiennyt. Olisin jättänyt riparin käymättä, ellei minua olisi lahjottu matkalla Amerikkaan. Uskonasiat tulivat lähelle vasta reilusti myöhemmin. Leirillä aika kului lähinnä meikkiä parannellessa ja tukkalakkaa suihkuttaessa.

Riparisotamme alkoi kevään mittaan tarkoittaa, että annanko tässä pojan tehdä päätöksen erota kirkosta? Sellaiseen ei mielestäni maailman mustavalkoisena hahmottava teini-ikäinen ole valmis. En olisi halunnut myöskään antaa lapselle sitä viestiä, että tahtonsa saa läpi kun yksinkertaisesti haraa vastaan tarpeeksi kauan. Ja kuitenkin tässä on niin käymässä. Isä on väsytystaktiikalla käännytetty. Protuleiri on varattu ja maksettu. Olen hävinnyt tämän erän.

Auktoriteettiani ei ole murrettu, mutta on se kolhuilla. Kirkkoon poika kuitenkin edelleen kuuluu. Yksi potero on siis pitänyt. Onneksi taivaanisä ei välitä rakenteista. Uskon, että suojeluksessa ollaan näinkin."

Anna Veijalainen / Riparisota 27.5.2013

(http://www.valomerkki.fi/kirkko-ja-kaupunki/kirkko-ja-kaupunki-arkisto/…)

Ai kuka saa päättää? Tietenkin tämä nuori itse päättää! Onhan myös tuo protuleiri kasvattava. Jos jotkut kirkkohäät on se juttu, että pitää rippileiri käydä, niin asian voi hoitaa myöhemminkin, mutta ehkäpä tämäkään ei ole Poikasi intresseissä.

Jos poikasi haluaa erota kirkosta, niin tietenkin annat niin tapahtua. Vakaumukset on todella isoja juttuja ja uskonto oikein sen ydintä. Sitä pitää kunnioittaa, on hirveän väkivaltaista pakottaa joku edustamaan uskontoa vastoin tahtoaan. Mietis tätä hetki. Kirkkoon voi liittyä aina takaisinkin jos tämä nuori myöhemmin niin tahtoo. Et yksinkertaisesti voi voittaa tuota taistoa, mutta se missä määrin "hävitä" (oma kantasi vai lapsesi kunnioitus sinua kohtaan) on omissa käsissäsi.

T: Nuorten kasvattamisen ammattilainen

Itsekin olen ohjannut muutaman protuleirin ja halusin kommentoida, että tosiaan leirille kannattaa mennä ilman ystäviä! Suurin osa tulee sinne ilman, että tuntee ketään ja näin ollen valmiita klikkejä ei yleensä juurikaan ole -> ystävystyy helpommin. Toki varmaan jokaisella leirillä on pari kaverusta, mutta monesti hekin ellei jo ekan niin ainakin tokan päivän aikana ovat sekaisin porukassa. Juttuja tehdään välillä pienemmissä porukoissa ja niissä pääsee kaikki sitten tekemään eri tyyppien kanssa jotakin. 

Ja mitä tulee saunomiseen. Sauna on vapaaehtoinen. Aina on erilliset vuorot ja niiden välissä yhteissauna. Monessa paikassa on uintimahdollisuus ja senkin myötä moni haluaa saunoa mahdollisimman kauan. Pääsee välillä pulikoimaan. Ja samasta syystä saunotaan pääasiassa uikkarit päällä. Itse aikuisena (naispuolisena) ohjaajana voin olla nakkena tyttöjen vuorolla, mutta biksut päälle kun tulee sekasaunan aika. Mutta yleensä ne biksut on päällä jo likkojenkin vuorolla. Saunomaan pääsee myös vaikka yksin tai peseytyä voi mihin aikaan tahansa. Ja jos kotona leiriläinen jo ilmoittaa ettei haluaisi peseytyä samaan aikaan kuin muut niin vanhempi voi olla yhteydessä johonkin leirin vetäjään ja kertoa tilanteesta. 

Ja joku oli paheksunut myös mahautumista. Se on ohjelmanumero, joka rauhoittaa ja siihenkin on vapaaehtoista osallistua. Yleensä leirin alussa moni jättää mahautumatta ja se on ihan ok. Se siis tosiaan tarkoittaa sitä, että joku menee maahan makaamaan, toinen laittaa pään vatsalle ja seuraava tämän vatsalle jne. Toisen päätä voi silitellä iltasadun aikana, mutta hyviin tapoihin kuuluu myös kysyä, että saako sua hipsuttaa. Ajatus saattaa olla outo - oli minullekin kun lähdin protutoimintaan, mutta kivaltahan se tuntuu pötköttää muiden kanssa. Tulee turvallinen ja hyväksytty olo. 

Leiri antaa paljon leiriläiselle, mutta myös ohjaajille. Erilaiset leiriläiset ovat ilo! Jokaiselta voi oppia jotakin uutta :) Riippuu hyvinkin paljon leiristä, että puhutaanko siellä oman perheen luurangoista, kuten joku edellä ilmaisi. Jos puhutaan niin yleensä pienemmässä ryhmässä luottamuksella. Ja jos leiriläinen näistä asioista haluaa puhua niin on se varmaan kotioloihinkin hyväksi, että nuorella on joku jolle puhua. 

Lähes kaikki leirin käyneistä suosittelee leiriä, eli ei se nyt ihan hirveä juttu voi olla.

Millainen on prometheusleirin päätösjuhla? Tai miten sitä olette juhlineet kotona? Rippijuhlat tiedän ja ymmärrän.

Et kyllä voi pakottaa lastasi rippileirille sen paremmin kuin konfirmaatioon. Ehkä vähän myöhäistä rypistää tässä vaiheessa. Olisi kannattanut kiinnittää huomiota kasvatukseen jo lapsen ollessa pieni. Nyt on myöhäistä. Lapsi kulkee nyt omien valintojensa tietä. Eikä se kai nyt niin kauhea katastrofi ole, jos hän ei käy rippikoulua. Jos sitten myöhemmin elämässä haluaa sen käydä, sehän on mahdollista. 

Tämä on siinä mielessä mielenkiintoinen keskustelu, että monet tuomitsevat sen jos lapsi ei halua riparille ja aikuinen pakottaa (ja hyvä niin). Mutta mitäs jos lapsi haluaa riparille ja aikuinen ei halua lapsensa menevän? Näitäkin näkee. Yhdessä kommentissa jopa todettiin, että tytär haluaa sosiaalisen paineen takia ja poika on tarpeeksi fksu kun ei mene. Aika vähättelevää olettaa että kyseessä on sosiaalinen paine. Ehkä tyttöä itseään kiinnostaa ripari? Tai todennäköisesti haluaa kokea leirin jonka valtaosa nuorista käy, ei se välttämättä tarkoita että sosiaalinen paine on ajanut päätökseen. Eikä se tee tytöstä yhtään sen tyhmempää kuin pojasta joka on samaa mieltä vanhemman kanssa. Voihan se pojankin mielipide olla vanhempien vaikutusta. Onko teidän mielestä okei estää lapsen riparille meno? Ja jos, niin miksi?

Suomessa pitäisi olla uskonnonvapaus..

Kunnioittaako vanhemmat vastasyntyneen lapsensa uskonnonvapautta liittämällä tämän uskontokuntaan, kun lapsi ei vielä edes käsitä mitä tarkoittavat eri uskonnot?

Kirkkoihin sun muihin pitäisi yksilön itse liittyä painostamatta kun on tarpeeksi kypsä päättääkseen ja tietääkseen mihin uskoo. Ei pitäisi pakkosyöttää eri uskontoja vaan antaa lapselleen oma vapaa näkemys mihin haluaa uskoa ja vanhemman pitäisi osata kunnioittaa päätöstä vaikka se olisi eri kuin omansa.

Minä päätin olla menemättä riparille. Erosin myös kirkosta ollessani 15v vanhempien allekirjoituksilla. Tyytyväinen olen valintaani. Häissä oli maistraattivihkijä juhlapaikalla. Kaksi lastamme eivät tietenkään kuulu kirkkoon. Saavat päättää ripariasiasta sitten viisitoistavuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on siinä mielessä mielenkiintoinen keskustelu, että monet tuomitsevat sen jos lapsi ei halua riparille ja aikuinen pakottaa (ja hyvä niin). Mutta mitäs jos lapsi haluaa riparille ja aikuinen ei halua lapsensa menevän? Näitäkin näkee. Yhdessä kommentissa jopa todettiin, että tytär haluaa sosiaalisen paineen takia ja poika on tarpeeksi fksu kun ei mene. Aika vähättelevää olettaa että kyseessä on sosiaalinen paine. Ehkä tyttöä itseään kiinnostaa ripari? Tai todennäköisesti haluaa kokea leirin jonka valtaosa nuorista käy, ei se välttämättä tarkoita että sosiaalinen paine on ajanut päätökseen. Eikä se tee tytöstä yhtään sen tyhmempää kuin pojasta joka on samaa mieltä vanhemman kanssa. Voihan se pojankin mielipide olla vanhempien vaikutusta. Onko teidän mielestä okei estää lapsen riparille meno? Ja jos, niin miksi?

Luultavasti tämä näennäinen ristiriita johtuu siitä, että moni kirkkoon kuulumattomien vanhempien riparille haluava lapsi haluaa sinne samoista syistä kuin monet kirkkoon kuuluvat vanhemmat yrittävät patistaa vastahakoisia lapsiaan. Eli kun kaikki muutkin ja kun saa juhlat ja lahjoja. Paheksutaan siis sosiaalista painetta ja ahneutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on siinä mielessä mielenkiintoinen keskustelu, että monet tuomitsevat sen jos lapsi ei halua riparille ja aikuinen pakottaa (ja hyvä niin). Mutta mitäs jos lapsi haluaa riparille ja aikuinen ei halua lapsensa menevän? Näitäkin näkee. Yhdessä kommentissa jopa todettiin, että tytär haluaa sosiaalisen paineen takia ja poika on tarpeeksi fksu kun ei mene. Aika vähättelevää olettaa että kyseessä on sosiaalinen paine. Ehkä tyttöä itseään kiinnostaa ripari? Tai todennäköisesti haluaa kokea leirin jonka valtaosa nuorista käy, ei se välttämättä tarkoita että sosiaalinen paine on ajanut päätökseen. Eikä se tee tytöstä yhtään sen tyhmempää kuin pojasta joka on samaa mieltä vanhemman kanssa. Voihan se pojankin mielipide olla vanhempien vaikutusta. Onko teidän mielestä okei estää lapsen riparille meno? Ja jos, niin miksi?

Luultavasti tämä näennäinen ristiriita johtuu siitä, että moni kirkkoon kuulumattomien vanhempien riparille haluava lapsi haluaa sinne samoista syistä kuin monet kirkkoon kuuluvat vanhemmat yrittävät patistaa vastahakoisia lapsiaan. Eli kun kaikki muutkin ja kun saa juhlat ja lahjoja. Paheksutaan siis sosiaalista painetta ja ahneutta.

Mutta onko se väärin, jos teini haluaa kokea jotain mitä suurin osa hänen ikäisistään kokee? Miksi ajatellaan automaattisesti, että kyseessä on jokin kauhea negatiivinen sosiaalinen paine ja teini sen takia haluaa riparille? Ei riparille yleensä päästä koko kaveriporukan kanssa yhdessä, joten ei kaveripiirissä jää ulkopuoliseksi jos sinne ei lähde.

Omalla riparilani ei mitenkään tyrkytetty jeesusta, vaikka toki raamattua opiskeltiinkin ja päivittäin rukoiltiin. Toki jos rukoukset ahdistaa niin sitten kantsii jättää kirkon leirit välistä. Juteltiin kuitenkin myös ihan normaaleista asioista, kuten parisuhteista, ilman että koko raamattua tai kristinuskoa mainittiin. En ole uskonnollinen, enkä kokenut riparia aivopesuna tai ahdistavana. Minulla oli hauskaa ja sain kavereita. Tapasin myös ekan poikaystäväni riparilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on siinä mielessä mielenkiintoinen keskustelu, että monet tuomitsevat sen jos lapsi ei halua riparille ja aikuinen pakottaa (ja hyvä niin). Mutta mitäs jos lapsi haluaa riparille ja aikuinen ei halua lapsensa menevän? Näitäkin näkee. Yhdessä kommentissa jopa todettiin, että tytär haluaa sosiaalisen paineen takia ja poika on tarpeeksi fksu kun ei mene. Aika vähättelevää olettaa että kyseessä on sosiaalinen paine. Ehkä tyttöä itseään kiinnostaa ripari? Tai todennäköisesti haluaa kokea leirin jonka valtaosa nuorista käy, ei se välttämättä tarkoita että sosiaalinen paine on ajanut päätökseen. Eikä se tee tytöstä yhtään sen tyhmempää kuin pojasta joka on samaa mieltä vanhemman kanssa. Voihan se pojankin mielipide olla vanhempien vaikutusta. Onko teidän mielestä okei estää lapsen riparille meno? Ja jos, niin miksi?

Luultavasti tämä näennäinen ristiriita johtuu siitä, että moni kirkkoon kuulumattomien vanhempien riparille haluava lapsi haluaa sinne samoista syistä kuin monet kirkkoon kuuluvat vanhemmat yrittävät patistaa vastahakoisia lapsiaan. Eli kun kaikki muutkin ja kun saa juhlat ja lahjoja. Paheksutaan siis sosiaalista painetta ja ahneutta.

Mutta onko se väärin, jos teini haluaa kokea jotain mitä suurin osa hänen ikäisistään kokee? Miksi ajatellaan automaattisesti, että kyseessä on jokin kauhea negatiivinen sosiaalinen paine ja teini sen takia haluaa riparille? Ei riparille yleensä päästä koko kaveriporukan kanssa yhdessä, joten ei kaveripiirissä jää ulkopuoliseksi jos sinne ei lähde.

Omalla riparilani ei mitenkään tyrkytetty jeesusta, vaikka toki raamattua opiskeltiinkin ja päivittäin rukoiltiin. Toki jos rukoukset ahdistaa niin sitten kantsii jättää kirkon leirit välistä. Juteltiin kuitenkin myös ihan normaaleista asioista, kuten parisuhteista, ilman että koko raamattua tai kristinuskoa mainittiin. En ole uskonnollinen, enkä kokenut riparia aivopesuna tai ahdistavana. Minulla oli hauskaa ja sain kavereita. Tapasin myös ekan poikaystäväni riparilla.

Ei ole väärin, jos motiivina on nimenomaan se leirikokemus, eikä rippijuhlien rahakuoret.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoisia kommentteja! Itse laitoin tämän kirjoituksen tänne, koska olen samanlaisessa tilanteessa. Tämä kirjoittaja vaan kuvasi tuntoja niin hyvin. Ei ole kysymys siitä, ettei lasta "kuultaisi" tms. vaan, että yritetään olla kaukonäköisempiä kuin he. Niinhän se menee joka asiassa. Esimerkiksi alkoholista varoittelu tuntuu nuorista tietenkin hölmöltä, mutta me aikuiset tiedämme paremmin. -AP

Miten kaukonäköisyys liittyy tähän mitenkään? Alkoholinkäyttö on syytä kieltää nuorelta koska sillä voi olla todella vakavia seurauksia joita nuori ei vielä ymmärrä. Rippikoulun käymättömyydellä ei ole mitään vakavia seurauksia. Jos sitten myöhemmin mieli muuttuu niin rippikoulun voi käydä milloin vain.

 

Kyllä sillä on vakavia seurauksia jollei elämänsä aikana löydä Jeesusta :/ Vaikkei sitä vielä tässä ajassa itse näkisikään. -AP

Mutta sen sun lapsen pitää itse haluta löytää se Jeesus. Sitä et sinä eikä edes se rippileiri voi sille lapselle valmiina tuoda jos nuori itse ei halua uskoa. Usko lähtee jokaisesta itsestään. 

Luterilaisen opin mukaan usko ei lähde ihmisestä itsestään :). Mene uudelleen riparille, jos tuo on sinun käsityksesi.

Mutta joo, mitä itse aiheeseen tulee, niin riparille pakottaminen taitaa olla varmimpia tapoja tehdä lapsesta kirkkoon vihamielisesti suhtautuva. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, itseäni ei ripari olisi voinut vähääkään kiinnostaa. Jumalasta, Jeesuksesta ja Raamatusta kokoajan lätistiin ja itse en usko yhtään...

Vanhempi sisar sanoi ennen riparia että vaikka ei kiinnosta niin mieti sitä että sukulaiset sysää rahaa ja lahjoja konfirmaatiopäivänä.

No kävin läpi sen tuskaisen riparin ja ahdistavan konfirmaation sen vuoksi että saan rahaa ja lahjoja. Kuulostaa aika kamalalta.

Rahat säästin ja käytin sitten kun menin opiskelemaan ja tarvitsin astioita ja muita tarpeellista elämistä varten.

Vedin kauheat kilarit konfirmaatiopäivänä äidilleni koska sain kultaisen ristin enkä hopeista... :D

Nyt kun ajattelee niin olin ahdasmielinen ja tyhmä teinipissis tuolloin. Olin asennevammaa täynnä koko yläasteen ajan. Kehtasin vielä toitottaa vanhemmilleni että olen järkevä teini ja eikä mulla oo mitään hirveetä murkkuikää olemassakaan. Joopajoo...

En vieläkään usko mihinkään mutta mun puolesta kaikki muut saa uskoa mihin haluaa, ei haittaa mua :) En rupea kiljumaan uskossa oleville että "RAAMATTU ON SATUKIRJA ÖRIÖRI" yms muuta typerää. Kaikki on ok kunhan kukaan ei tuputa uskonnonasioita mulle enkä mä hiero ateistisuuttani muiden naamaan.

 

Taas joku uskis, joka esiintyy ateistina. Kuulehan. Raamattu ON satukirja. Mikä siinä on, ettei totuutta saa kertoa?

No, eihän se ole totuus. Satukirja tarkoittaisi kirjaa, johon on tarkoituksella sepitetty juttuja, joiden tiedetään olevan epätosia. Raamatun sisältö on kuitenkin muuta. Kysymyksessä on sitä paitsi yksiin kansiin koottu kirjasto, ei mikään yhtenäinen kirja. Sisältönä on jos jotakin: runoutta, kaunokirjallisuutta, opetuskirjeitä, elämäkertoja, lakikirjoja...

Sen verran soisi ateisteillakin olevan sivistystä, että perehtyisivät kulttuurimme kannalta noinkin keskeisen opuksen syntyhistoriaan. Jos helpottaa, niin tiedoksi, että tieteellinen raamatuntutkimus (jota harjoitetaan yliopiston teologisessa tiedekunnassa) on ala, jonka fundamentalisti-uskikset kiroavat alimpaan Helvettiin. Luulisi siis ateistille kelpaavan :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, itseäni ei ripari olisi voinut vähääkään kiinnostaa. Jumalasta, Jeesuksesta ja Raamatusta kokoajan lätistiin ja itse en usko yhtään...

Vanhempi sisar sanoi ennen riparia että vaikka ei kiinnosta niin mieti sitä että sukulaiset sysää rahaa ja lahjoja konfirmaatiopäivänä.

No kävin läpi sen tuskaisen riparin ja ahdistavan konfirmaation sen vuoksi että saan rahaa ja lahjoja. Kuulostaa aika kamalalta.

Rahat säästin ja käytin sitten kun menin opiskelemaan ja tarvitsin astioita ja muita tarpeellista elämistä varten.

Vedin kauheat kilarit konfirmaatiopäivänä äidilleni koska sain kultaisen ristin enkä hopeista... :D

Nyt kun ajattelee niin olin ahdasmielinen ja tyhmä teinipissis tuolloin. Olin asennevammaa täynnä koko yläasteen ajan. Kehtasin vielä toitottaa vanhemmilleni että olen järkevä teini ja eikä mulla oo mitään hirveetä murkkuikää olemassakaan. Joopajoo...

En vieläkään usko mihinkään mutta mun puolesta kaikki muut saa uskoa mihin haluaa, ei haittaa mua :) En rupea kiljumaan uskossa oleville että "RAAMATTU ON SATUKIRJA ÖRIÖRI" yms muuta typerää. Kaikki on ok kunhan kukaan ei tuputa uskonnonasioita mulle enkä mä hiero ateistisuuttani muiden naamaan.

 

Taas joku uskis, joka esiintyy ateistina. Kuulehan. Raamattu ON satukirja. Mikä siinä on, ettei totuutta saa kertoa?

No, eihän se ole totuus. Satukirja tarkoittaisi kirjaa, johon on tarkoituksella sepitetty juttuja, joiden tiedetään olevan epätosia. Raamatun sisältö on kuitenkin muuta. Kysymyksessä on sitä paitsi yksiin kansiin koottu kirjasto, ei mikään yhtenäinen kirja. Sisältönä on jos jotakin: runoutta, kaunokirjallisuutta, opetuskirjeitä, elämäkertoja, lakikirjoja...

Sen verran soisi ateisteillakin olevan sivistystä, että perehtyisivät kulttuurimme kannalta noinkin keskeisen opuksen syntyhistoriaan. Jos helpottaa, niin tiedoksi, että tieteellinen raamatuntutkimus (jota harjoitetaan yliopiston teologisessa tiedekunnassa) on ala, jonka fundamentalisti-uskikset kiroavat alimpaan Helvettiin. Luulisi siis ateistille kelpaavan :) 

OT Onhan satukirjaankin kirjoitettu opettavaisia tarinoita sadun muodossa ja sitä kautta valistettiin ihmisiä. Satukirjojakin on monenlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, itseäni ei ripari olisi voinut vähääkään kiinnostaa. Jumalasta, Jeesuksesta ja Raamatusta kokoajan lätistiin ja itse en usko yhtään...

Vanhempi sisar sanoi ennen riparia että vaikka ei kiinnosta niin mieti sitä että sukulaiset sysää rahaa ja lahjoja konfirmaatiopäivänä.

No kävin läpi sen tuskaisen riparin ja ahdistavan konfirmaation sen vuoksi että saan rahaa ja lahjoja. Kuulostaa aika kamalalta.

Rahat säästin ja käytin sitten kun menin opiskelemaan ja tarvitsin astioita ja muita tarpeellista elämistä varten.

Vedin kauheat kilarit konfirmaatiopäivänä äidilleni koska sain kultaisen ristin enkä hopeista... :D

Nyt kun ajattelee niin olin ahdasmielinen ja tyhmä teinipissis tuolloin. Olin asennevammaa täynnä koko yläasteen ajan. Kehtasin vielä toitottaa vanhemmilleni että olen järkevä teini ja eikä mulla oo mitään hirveetä murkkuikää olemassakaan. Joopajoo...

En vieläkään usko mihinkään mutta mun puolesta kaikki muut saa uskoa mihin haluaa, ei haittaa mua :) En rupea kiljumaan uskossa oleville että "RAAMATTU ON SATUKIRJA ÖRIÖRI" yms muuta typerää. Kaikki on ok kunhan kukaan ei tuputa uskonnonasioita mulle enkä mä hiero ateistisuuttani muiden naamaan.

 

Taas joku uskis, joka esiintyy ateistina. Kuulehan. Raamattu ON satukirja. Mikä siinä on, ettei totuutta saa kertoa?

No, eihän se ole totuus. Satukirja tarkoittaisi kirjaa, johon on tarkoituksella sepitetty juttuja, joiden tiedetään olevan epätosia. Raamatun sisältö on kuitenkin muuta. Kysymyksessä on sitä paitsi yksiin kansiin koottu kirjasto, ei mikään yhtenäinen kirja. Sisältönä on jos jotakin: runoutta, kaunokirjallisuutta, opetuskirjeitä, elämäkertoja, lakikirjoja...

Sen verran soisi ateisteillakin olevan sivistystä, että perehtyisivät kulttuurimme kannalta noinkin keskeisen opuksen syntyhistoriaan. Jos helpottaa, niin tiedoksi, että tieteellinen raamatuntutkimus (jota harjoitetaan yliopiston teologisessa tiedekunnassa) on ala, jonka fundamentalisti-uskikset kiroavat alimpaan Helvettiin. Luulisi siis ateistille kelpaavan :) 

 

OT Onhan satukirjaankin kirjoitettu opettavaisia tarinoita sadun muodossa ja sitä kautta valistettiin ihmisiä. Satukirjojakin on monenlaisia.

Satukirjoja on monenlaisia, ihan totta. Raamattu on silti rinnastettavissa ennemminkin esimerkiksi Kalevalaan kuin perinteisiin satuihin.

Siis jokainen saa olla kyllä uskovainen jos haluaa mutta sen saisi pitää ihan itsellään. Kaksinaamaista uskiksilta että minä en saa sanoa raamattua satukirjaksi koska se loukkaa heitä mutta omaa uskoaan saa tuputtaa kaikille omiin lapsiin asti väkisin niin että itku tulee ja lapsella tulee vain alistettu olo. Miksi vähättelette 15 vuotiaan mielipiteitä, aatteita ja arvomaailmaa? Se on totta että silloin ei olla täysin valmiita aikuisia vielä, mutta se ei tarkota etteikö silloin voi olla jotain järkevääkin päässä.

En ole ikinä ymmärtänyt suomalaisten tapauskovaisuutta. Siis miksi ihmeessä kuulua kirkkoon, kastaa kaikki lapset sinne ja istua kiltisti uskonnon tunnit, riparit ja kirkkohäät jos ei oikeasti ikinä oikein usko ja tehdä toi kaikki VAIN koska muutkin tekee? Eikö ihmisillä ole yhtään omia aivoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, itseäni ei ripari olisi voinut vähääkään kiinnostaa. Jumalasta, Jeesuksesta ja Raamatusta kokoajan lätistiin ja itse en usko yhtään...

Vanhempi sisar sanoi ennen riparia että vaikka ei kiinnosta niin mieti sitä että sukulaiset sysää rahaa ja lahjoja konfirmaatiopäivänä.

No kävin läpi sen tuskaisen riparin ja ahdistavan konfirmaation sen vuoksi että saan rahaa ja lahjoja. Kuulostaa aika kamalalta.

Rahat säästin ja käytin sitten kun menin opiskelemaan ja tarvitsin astioita ja muita tarpeellista elämistä varten.

Vedin kauheat kilarit konfirmaatiopäivänä äidilleni koska sain kultaisen ristin enkä hopeista... :D

Nyt kun ajattelee niin olin ahdasmielinen ja tyhmä teinipissis tuolloin. Olin asennevammaa täynnä koko yläasteen ajan. Kehtasin vielä toitottaa vanhemmilleni että olen järkevä teini ja eikä mulla oo mitään hirveetä murkkuikää olemassakaan. Joopajoo...

En vieläkään usko mihinkään mutta mun puolesta kaikki muut saa uskoa mihin haluaa, ei haittaa mua :) En rupea kiljumaan uskossa oleville että "RAAMATTU ON SATUKIRJA ÖRIÖRI" yms muuta typerää. Kaikki on ok kunhan kukaan ei tuputa uskonnonasioita mulle enkä mä hiero ateistisuuttani muiden naamaan.

 

Taas joku uskis, joka esiintyy ateistina. Kuulehan. Raamattu ON satukirja. Mikä siinä on, ettei totuutta saa kertoa?

No, eihän se ole totuus. Satukirja tarkoittaisi kirjaa, johon on tarkoituksella sepitetty juttuja, joiden tiedetään olevan epätosia. Raamatun sisältö on kuitenkin muuta. Kysymyksessä on sitä paitsi yksiin kansiin koottu kirjasto, ei mikään yhtenäinen kirja. Sisältönä on jos jotakin: runoutta, kaunokirjallisuutta, opetuskirjeitä, elämäkertoja, lakikirjoja...

Sen verran soisi ateisteillakin olevan sivistystä, että perehtyisivät kulttuurimme kannalta noinkin keskeisen opuksen syntyhistoriaan. Jos helpottaa, niin tiedoksi, että tieteellinen raamatuntutkimus (jota harjoitetaan yliopiston teologisessa tiedekunnassa) on ala, jonka fundamentalisti-uskikset kiroavat alimpaan Helvettiin. Luulisi siis ateistille kelpaavan :) 

 

OT Onhan satukirjaankin kirjoitettu opettavaisia tarinoita sadun muodossa ja sitä kautta valistettiin ihmisiä. Satukirjojakin on monenlaisia.

Satukirjoja on monenlaisia, ihan totta. Raamattu on silti rinnastettavissa ennemminkin esimerkiksi Kalevalaan kuin perinteisiin satuihin.

Paitsi että Kalevalan syntyhistoria oli aika paljon yksinkertaisempi, kun sen kokosi yksi ainoa Lönnrot muutaman vuoden aikana. Ei tarvittu lukuisia kirkolliskokouksia riitelemään, mitä otetaan mukaan ja mitä ei, ja juutalaisten vastaavia auktoriteetteja sitä ennen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, itseäni ei ripari olisi voinut vähääkään kiinnostaa. Jumalasta, Jeesuksesta ja Raamatusta kokoajan lätistiin ja itse en usko yhtään...

Vanhempi sisar sanoi ennen riparia että vaikka ei kiinnosta niin mieti sitä että sukulaiset sysää rahaa ja lahjoja konfirmaatiopäivänä.

No kävin läpi sen tuskaisen riparin ja ahdistavan konfirmaation sen vuoksi että saan rahaa ja lahjoja. Kuulostaa aika kamalalta.

Rahat säästin ja käytin sitten kun menin opiskelemaan ja tarvitsin astioita ja muita tarpeellista elämistä varten.

Vedin kauheat kilarit konfirmaatiopäivänä äidilleni koska sain kultaisen ristin enkä hopeista... :D

Nyt kun ajattelee niin olin ahdasmielinen ja tyhmä teinipissis tuolloin. Olin asennevammaa täynnä koko yläasteen ajan. Kehtasin vielä toitottaa vanhemmilleni että olen järkevä teini ja eikä mulla oo mitään hirveetä murkkuikää olemassakaan. Joopajoo...

En vieläkään usko mihinkään mutta mun puolesta kaikki muut saa uskoa mihin haluaa, ei haittaa mua :) En rupea kiljumaan uskossa oleville että "RAAMATTU ON SATUKIRJA ÖRIÖRI" yms muuta typerää. Kaikki on ok kunhan kukaan ei tuputa uskonnonasioita mulle enkä mä hiero ateistisuuttani muiden naamaan.

 

Taas joku uskis, joka esiintyy ateistina. Kuulehan. Raamattu ON satukirja. Mikä siinä on, ettei totuutta saa kertoa?

No, eihän se ole totuus. Satukirja tarkoittaisi kirjaa, johon on tarkoituksella sepitetty juttuja, joiden tiedetään olevan epätosia. Raamatun sisältö on kuitenkin muuta. Kysymyksessä on sitä paitsi yksiin kansiin koottu kirjasto, ei mikään yhtenäinen kirja. Sisältönä on jos jotakin: runoutta, kaunokirjallisuutta, opetuskirjeitä, elämäkertoja, lakikirjoja...

Sen verran soisi ateisteillakin olevan sivistystä, että perehtyisivät kulttuurimme kannalta noinkin keskeisen opuksen syntyhistoriaan. Jos helpottaa, niin tiedoksi, että tieteellinen raamatuntutkimus (jota harjoitetaan yliopiston teologisessa tiedekunnassa) on ala, jonka fundamentalisti-uskikset kiroavat alimpaan Helvettiin. Luulisi siis ateistille kelpaavan :) 

 

OT Onhan satukirjaankin kirjoitettu opettavaisia tarinoita sadun muodossa ja sitä kautta valistettiin ihmisiä. Satukirjojakin on monenlaisia.

Raamatun esim. kuningasluettelot on ihan yhtä pätevää historiankirjoitusta kuin mikä tahansa muukin dokumentti. Toinen juttu sitten, että lisäksi kommentoidaan, miten kukin kuningas joko käyttäytyi Jahven tahdon mukaan tai sitten ei, eli historian tulkinta.

Ja tämä, että mukana on hyvinkin todenperäistä sisältöä, ei tietenkään todista uskonnollista sisältöä päteväksi. Osoittaa vain puheet silkasta satukirjasta tietämättömiksi.