Kun lapsi ei mene riparille :(

Vierailija kirjoitti:

Aikamoisia kommentteja! Itse laitoin tämän kirjoituksen tänne, koska olen samanlaisessa tilanteessa. Tämä kirjoittaja vaan kuvasi tuntoja niin hyvin. Ei ole kysymys siitä, ettei lasta "kuultaisi" tms. vaan, että yritetään olla kaukonäköisempiä kuin he. Niinhän se menee joka asiassa. Esimerkiksi alkoholista varoittelu tuntuu nuorista tietenkin hölmöltä, mutta me aikuiset tiedämme paremmin. -AP

Kerroppas mitä pahaa tapahtuu jos ei mene riparille tai vietä kirkkohäitä? Mitä kauaskantoisia seurauksia on sillä, ettei käy riparia? Olen aikuinen ja en keksi ainuttakaan. Sillä naimisiin pääsee maistraatissa ja jos haluaa leirille niin käy protun. 

- ripille pääsee myöhemminkin jos haluaa

- naimisiin voi mennä ilmankin

- uskonnottomat "kunniakummit" ovat yleisiä nykyään

- Jeesuksen löytää jos on löytääkseen. Riparille pakottaminen luo vain vastustusta uskontoa kohtaan

Tiesittekö että prometheusleirillä on yhteissauna jossa nuoret voivat olla alasti? Mukana muutaman vuoden vanhempia apuohjaajia.

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö että prometheusleirillä on yhteissauna jossa nuoret voivat olla alasti? Mukana muutaman vuoden vanhempia apuohjaajia.

Olen asiasta tietoinen. Minusta on huvittavaa kun aina hehkutetaan, että elämä voi olla ateistina yhtä hyvää kuin kristittynäkin. Miksi sitten jo ateistien "rippileirillä" halutaan että valvojat ja nuoret näkevät toisensa alasti? Ei hyvää päivää mikä meininki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, itseäni ei ripari olisi voinut vähääkään kiinnostaa. Jumalasta, Jeesuksesta ja Raamatusta kokoajan lätistiin ja itse en usko yhtään...

Vanhempi sisar sanoi ennen riparia että vaikka ei kiinnosta niin mieti sitä että sukulaiset sysää rahaa ja lahjoja konfirmaatiopäivänä.

No kävin läpi sen tuskaisen riparin ja ahdistavan konfirmaation sen vuoksi että saan rahaa ja lahjoja. Kuulostaa aika kamalalta.

Rahat säästin ja käytin sitten kun menin opiskelemaan ja tarvitsin astioita ja muita tarpeellista elämistä varten.

Vedin kauheat kilarit konfirmaatiopäivänä äidilleni koska sain kultaisen ristin enkä hopeista... :D

Nyt kun ajattelee niin olin ahdasmielinen ja tyhmä teinipissis tuolloin. Olin asennevammaa täynnä koko yläasteen ajan. Kehtasin vielä toitottaa vanhemmilleni että olen järkevä teini ja eikä mulla oo mitään hirveetä murkkuikää olemassakaan. Joopajoo...

En vieläkään usko mihinkään mutta mun puolesta kaikki muut saa uskoa mihin haluaa, ei haittaa mua :) En rupea kiljumaan uskossa oleville että "RAAMATTU ON SATUKIRJA ÖRIÖRI" yms muuta typerää. Kaikki on ok kunhan kukaan ei tuputa uskonnonasioita mulle enkä mä hiero ateistisuuttani muiden naamaan.

 

Taas joku uskis, joka esiintyy ateistina. Kuulehan. Raamattu ON satukirja. Mikä siinä on, ettei totuutta saa kertoa?

Aaaa ei ei eii! :"D

Minulle raamattu ehdottomasti satukirja ja Jeesushömpät pysyvät elämästäni kaukana.

Mulle vaan on ok jos joku siihen hömppään uskoo! Kaikki uskoo mihin uskoo. Sitten mä hieron mun satukirjamesoamista uskisten naamaan jos ne tulee ensin tuputtamaan raamattua mun syliin ja naama punasena huudetaan että "JUMALA ON OLEMASSA! VASTAANOTA HÄNET ARSGFSADGJ"

Yleisesti vaan totesin omasta teinivuosista että olin ahdasmielinen pikkupaskiainen. Tyhmään kohtaan sen kirjoitin niin luulisi että tarkoitin olleeni ahdasmielinen riparin ja muun suhteen vaikka sitä en tarkoittanut. Sori..

Tuli vaan mieleen siitä rippirististä. Kiljuin äidille että halusin hopean ristin enkä kultaista vaikka mulla ei ollu mitään aikomustakaan sitä ikinä käyttää :'D hölmö mikä hölmö

Joku kans mainitsi että protu olis ollu vaihtoehto riparille. Ei tullu kuuloonkaan... Isä on tosi leppoinen ollut aina. Isä on ollut hellä ja rakastava koska hän on erittäin tiukan kasvatuksen lapsi ja uskisperheestä niin hän halusi kasvattaa minut ja siskoni erilailla. Mutta tosiaan... isän äiti sekä isäni veljet ovat pahimpia uskiksia mitä tiedän... ja äitini muutenvaan pomottaa ja haluaa että eläisin hänen jalanjälkiensä mukaan. Siitähän meteli ja paskamyrsky alkoi isäni suvun puolelta kun protua isä ehdotti tai en kävisi ollenkaan.

Isän äidin luona kyläillessä pariin kertaan on erittäin vihaisesti maininnut kun mulla ei oo ristiä kaulassa... :---))))) Isän äiti pitää mua oikein kunnon mustana lampaana ja halveksuu mutta sille ei voi mitään.

On se niin hienoa kuinka ne perinteet ja vanhempien halut menevät toisen onnen edelle. Itse en ollut innoissani rippikouluun menemään. Oli tuskaa kerätä nimmareita ja juosta turhanpäiväisiin kekkereihin vain jotta pääsee jonnekkin hemmetin riparille ja tämäkin koska vanhemmat halusivan sinne patistivat. Tähän päälle koulukiusaamista niin ei oikein raposia eväitä ole. 

Kerran menin mainitsemaan äidille, että jos ikinä vietän häitä ne ovat sitten pienet häät joihin kutsun vain ne muutamat läheisimmät sukulaiset. Tähän äiti alkoi paasaamaan, että eihän se käy kun pahoitan toisten mielen ( eli niiden sukulaisten, joita en ole nähnyt vuosiin tai kuullut toisten kuulumisia toisten suulta). Onneksi en ole tässä maailmassa miellyttämässä kokoajan muita.

Up

Mä en tosiaan saanu konfirmaatiolahjana rahaa niinku muut, mut en silti jaksa kitistä et oon kokenu "vääryyttä" ku oon käyny riparin ja ikinä en oo kyllä ymmärtäny sitä että jotkut saa TONNEJA siitä että on viikon teininä poissa himasta :D. Joo maailma muuttuu mut perinteet on jees. Mä oon ite käyny riparin ja ollu uskonnon tunneilla koulussa, ja niin myös käy mun lapsi kunhan on sen ikäinen että menee kouluun.

Jos oikeesti teijjän suurin huolenaihe on se, että toiset menee riparille niin voin todeta: Teillä on asiat aikas mahtavasti :P

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö että prometheusleirillä on yhteissauna jossa nuoret voivat olla alasti? Mukana muutaman vuoden vanhempia apuohjaajia.

Tiesin. Ja tiedän myös ettei yhteissaunaan ole pakko mennä. Tai voi olla uikkarit päällä. Tarkoituksena on viestiä ettei alastomuudessa saunoessa ole mitään epänormaalia tai seksuaalista. Niinkuin pitäisi viesti jo kotona, näköjään  ei olla ihan onnistuttu.

Harvemmin sitä kotona päästää teinin saunaan vastakkaisen sukupuolen kanssa parin päivän tuttavuuden perusteella

Meillä minä olen "julkiuskova", käyn kirkossa ym. Mies ei, tosin kuuluu kirkkoon eikä suhtaudu siihen mitenkään negatiivisesti. Voi olla, että kysyttäessä sanoisi uskovansa johonkin - en tiedä, ei ole vuosiin tullut kysyttyä. Ei ole minun asiani.

Lasten kanssa on syksyllä, riparien ilmoittautumisaikaan keskusteltu siitä, haluavatko mennä riparille. Protuleirejä on tarjottu vaihtoehdoksi tai sitten tietysti voisi olla menemättä mihinkään. Siinä samassa on sitten keskusteltu kirkkoon kuulumisesta ja kerrottu, että 15-vuotiaana asiasta saa itse päättää.

Molemmat valitsivat riparin, toinen meni kavereiden kanssa, toinen lopulta yksinään. Toinen mietti ennen leiriä, että varmaan eroaa kirkosta riparin jälkeen, mutta ei kuitenkaan ole ainakaan vielä (nyt 17v.) eronnut. Toinen ei ole tainnut asiaa pahemmin pohtia, on nyt 20v, joten ei tarvitse enää meiltä edes allekirjoitusta. Saa nähdä, mitä tekevät tulevina vuosina. Joka tapauksessa ratkaisu on ollut 15-vuotiaasta asti heidän, ei minun tai mieheni :) Pakottamiseen en tällaisissa asioissa usko enkä koe niihin mitään tarvetta.

Lähinnä ihmettelen miksi 14 vuotias ei voisi päättää... ja entä sitten vaikka myöhemmin tulisiko jostakin syystä toisiin ajatuksiin... mahdollistahan se on "käydä ripari" ja saada konfirmaatio myöhemminkin jos mieli muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoisia kommentteja! Itse laitoin tämän kirjoituksen tänne, koska olen samanlaisessa tilanteessa. Tämä kirjoittaja vaan kuvasi tuntoja niin hyvin. Ei ole kysymys siitä, ettei lasta "kuultaisi" tms. vaan, että yritetään olla kaukonäköisempiä kuin he. Niinhän se menee joka asiassa. Esimerkiksi alkoholista varoittelu tuntuu nuorista tietenkin hölmöltä, mutta me aikuiset tiedämme paremmin. -AP

Miten kaukonäköisyys liittyy tähän mitenkään? Alkoholinkäyttö on syytä kieltää nuorelta koska sillä voi olla todella vakavia seurauksia joita nuori ei vielä ymmärrä. Rippikoulun käymättömyydellä ei ole mitään vakavia seurauksia. Jos sitten myöhemmin mieli muuttuu niin rippikoulun voi käydä milloin vain.

 

Kyllä sillä on vakavia seurauksia jollei elämänsä aikana löydä Jeesusta :/ Vaikkei sitä vielä tässä ajassa itse näkisikään. -AP

Mutta sen sun lapsen pitää itse haluta löytää se Jeesus. Sitä et sinä eikä edes se rippileiri voi sille lapselle valmiina tuoda jos nuori itse ei halua uskoa. Usko lähtee jokaisesta itsestään. 

Tulipas omat muistot mieleen. Äiti pakotti käymään, minä halusin erota koko kirkosta. Ja sitten oli voi voi niin noloa ja hävettävää kun heti kun laki salli erosin ja mummot ja papat oli niin loukkaantuneita kun rippilahjat meni kankkukan kaivoon ja lässynlää. Veljenikin erosi kirkosta täysi-ikäistyttyään. Olen hieman vahingoniloinen kieltämättä, mutta olihan se todella vastenmielistä käydä sitä aivopesua läpi siellä metsän keskellä kun tiesi että koko homma tule kiinnostamaan koskaan.

Maistraatissa naimisiinmeno oli muuten muutenkin paljon parempi vaihtoehto kuin kirkkohäät, seremonia ei käsitellyt ulkopuolisia kuvitteellisia entiteettejä, vaan keskittyi meihin kahteen ja rakkauteemme. Suosittelen. muolkuuluvillekin tätä vaihtoehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Harvemmin sitä kotona päästää teinin saunaan vastakkaisen sukupuolen kanssa parin päivän tuttavuuden perusteella

Miksei? Joskushan se on päästettävä.

Vierailija kirjoitti:

Hyi helvetti. Luojan kiitos oli itsellä täysjärkiset vanhemmat.

Lapsihan se tässä vajaaälyinen on.

Tukkapöllyä tuollainen nulikka tarvitsee.

Ei kannata pakottaa tai ostaa rahalla. Pojilla tulee usein rippikoulu vastaan viimeistään siinä vaiheessa, kun seurustelu muuttuu vakavaksi ja aletaan suunnitella häitä. Jos ja kun tyttöystävä haluaa kirkkohäät eikä vain avioliiton siunausta kirkossa, niin siinäpä sitten sulho pänttää aikuisella iällä katkismusta nuppiinsa. Olisi ollut paljon helpompi silloin nuorena, mutta kun tiedostava nuori oli päättänyt, että ei mene riparille. Itsepä kantaa seuraukset. Muuten armeijassakin lienee joka saapumiserässä rippikoulua käymättömiä, joille sitten järjestetään koulutus, jos siis haluavat. Yllättävän moni haluaa, sillä järki on ehtinyt alkaa pakottaa päätä.

Vierailija kirjoitti:

"Meillä on käyty kuluneen vuoden verran kovaa tahtojen taistelua. Edessä on siintänyt koko ajan kasvava musta pilvi. Lähestyvä kesä. Riparikesä.

Teini-ikäinen poikani on harannut henkisesti vastaan saman verran kuin ottaisi voimille roikkua sormien ja varpaiden kynsillä ovensuussa estämässä jotakin menemästä siitä läpi. Meillä on keskusteltu ja väitelty, itketty ja huudettu ja lopulta vetäydytty poteroihin. On yritetty lahjontaa, kiristystä, uhkailua ja kaupankäyntiä. Ripari vielä kuulemma äärimmäisen pakon edessä menisi mutta konfirmaatioon teini ei suostu.

Olen yrittänyt houkutella poikaa ottamaan riparin vastaan mahdollisuutena. Jos ei muuten, niin edes kummin tehtävien vuoksi. Ja kirkkohäiden. Onko siihen ihan niin vakavasti edes pakko suhtautua? Sinne vaan, kaikki muutkin menevät. Tapakristittyjähän tässä on Suomi pullollaan. Mutta ei. Lapselle asia on ollut, voi kai näin kuitenkin sanoa, pyhä.

Keskeiseksi kysymykseksi nousi, kuka saa päättää? Onko neljätoistavuotias itse valmis ja kypsä ratkaisuun? Tietääkö hän miten tulee asioista ajattelemaan? Itse en ainakaan tiennyt. Olisin jättänyt riparin käymättä, ellei minua olisi lahjottu matkalla Amerikkaan. Uskonasiat tulivat lähelle vasta reilusti myöhemmin. Leirillä aika kului lähinnä meikkiä parannellessa ja tukkalakkaa suihkuttaessa.

Riparisotamme alkoi kevään mittaan tarkoittaa, että annanko tässä pojan tehdä päätöksen erota kirkosta? Sellaiseen ei mielestäni maailman mustavalkoisena hahmottava teini-ikäinen ole valmis. En olisi halunnut myöskään antaa lapselle sitä viestiä, että tahtonsa saa läpi kun yksinkertaisesti haraa vastaan tarpeeksi kauan. Ja kuitenkin tässä on niin käymässä. Isä on väsytystaktiikalla käännytetty. Protuleiri on varattu ja maksettu. Olen hävinnyt tämän erän.

Auktoriteettiani ei ole murrettu, mutta on se kolhuilla. Kirkkoon poika kuitenkin edelleen kuuluu. Yksi potero on siis pitänyt. Onneksi taivaanisä ei välitä rakenteista. Uskon, että suojeluksessa ollaan näinkin."

Anna Veijalainen / Riparisota 27.5.2013

(http://www.valomerkki.fi/kirkko-ja-kaupunki/kirkko-ja-kaupunki-arkisto/…)

Tää on satavarma trolli. Siis niin tuo blogi kuin tämä avauskin (tod näk asialla sama ihminen). Edes äärihihhulit ei ole noin idiootteja.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sillä on vakavia seurauksia jollei elämänsä aikana löydä Jeesusta :/ Vaikkei sitä vielä tässä ajassa itse näkisikään. -AP

Ja ripariltako sen löytää? Salli minun nauraa. En ole ikinä uskonut mihinkään jessejuttuihin, mutta kävin riparin, koska kaveritkin menivät sinne. Ihan hauska viikkohan se oli. Uitiin, pelailtiin ja pelleiltiin tyttöjä kiusoitellen. Mikäs sen mukavampaa nuorena miehenä. Uskonnosta puhumisessa oli vaikeinta pitää naama peruslukemilla.

Jos on nyt sattuu uskomaan satuihin, niin eiköhän se onnistu ilman riparia.

Anna hänen itse valita. Johan hän on sen ikäinen että osaa itte valita. Miksi pakoitat sellaiseen mistä ei halua. Suomessahan on uskonnonvapaus. Anna se myös omille lapsillesi. Liittyy kirkkoon ja käy riparin sitten aikuisena jos mieli muuttuu.