Lue keskustelun säännöt.
Kun lapsi ei mene riparille :(
07.12.2015 |
"Meillä on käyty kuluneen vuoden verran kovaa tahtojen taistelua. Edessä on siintänyt koko ajan kasvava musta pilvi. Lähestyvä kesä. Riparikesä.
Teini-ikäinen poikani on harannut henkisesti vastaan saman verran kuin ottaisi voimille roikkua sormien ja varpaiden kynsillä ovensuussa estämässä jotakin menemästä siitä läpi. Meillä on keskusteltu ja väitelty, itketty ja huudettu ja lopulta vetäydytty poteroihin. On yritetty lahjontaa, kiristystä, uhkailua ja kaupankäyntiä. Ripari vielä kuulemma äärimmäisen pakon edessä menisi mutta konfirmaatioon teini ei suostu.
Olen yrittänyt houkutella poikaa ottamaan riparin vastaan mahdollisuutena. Jos ei muuten, niin edes kummin tehtävien vuoksi. Ja kirkkohäiden. Onko siihen ihan niin vakavasti edes pakko suhtautua? Sinne vaan, kaikki muutkin menevät. Tapakristittyjähän tässä on Suomi pullollaan. Mutta ei. Lapselle asia on ollut, voi kai näin kuitenkin sanoa, pyhä.
Keskeiseksi kysymykseksi nousi, kuka saa päättää? Onko neljätoistavuotias itse valmis ja kypsä ratkaisuun? Tietääkö hän miten tulee asioista ajattelemaan? Itse en ainakaan tiennyt. Olisin jättänyt riparin käymättä, ellei minua olisi lahjottu matkalla Amerikkaan. Uskonasiat tulivat lähelle vasta reilusti myöhemmin. Leirillä aika kului lähinnä meikkiä parannellessa ja tukkalakkaa suihkuttaessa.
Riparisotamme alkoi kevään mittaan tarkoittaa, että annanko tässä pojan tehdä päätöksen erota kirkosta? Sellaiseen ei mielestäni maailman mustavalkoisena hahmottava teini-ikäinen ole valmis. En olisi halunnut myöskään antaa lapselle sitä viestiä, että tahtonsa saa läpi kun yksinkertaisesti haraa vastaan tarpeeksi kauan. Ja kuitenkin tässä on niin käymässä. Isä on väsytystaktiikalla käännytetty. Protuleiri on varattu ja maksettu. Olen hävinnyt tämän erän.
Auktoriteettiani ei ole murrettu, mutta on se kolhuilla. Kirkkoon poika kuitenkin edelleen kuuluu. Yksi potero on siis pitänyt. Onneksi taivaanisä ei välitä rakenteista. Uskon, että suojeluksessa ollaan näinkin."
Anna Veijalainen / Riparisota 27.5.2013
(http://www.valomerkki.fi/kirkko-ja-kaupunki/kirkko-ja-kaupunki-arkisto/…)
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata pakottaa tai ostaa rahalla. Pojilla tulee usein rippikoulu vastaan viimeistään siinä vaiheessa, kun seurustelu muuttuu vakavaksi ja aletaan suunnitella häitä. Jos ja kun tyttöystävä haluaa kirkkohäät eikä vain avioliiton siunausta kirkossa, niin siinäpä sitten sulho pänttää aikuisella iällä katkismusta nuppiinsa. Olisi ollut paljon helpompi silloin nuorena, mutta kun tiedostava nuori oli päättänyt, että ei mene riparille. Itsepä kantaa seuraukset. Muuten armeijassakin lienee joka saapumiserässä rippikoulua käymättömiä, joille sitten järjestetään koulutus, jos siis haluavat. Yllättävän moni haluaa, sillä järki on ehtinyt alkaa pakottaa päätä.
Jos on niin nyhverö mies että tuohon suostuu niin siinäpä saa ihan mitä ansaitsee kun katkismusta pänttäilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- Jeesuksen löytää jos on löytääkseen. Riparille pakottaminen luo vain vastustusta uskontoa kohtaan
Juuri näin!
Oma tarinani lyhyesti:
En halunnut riparille, koska en ollut uskossa ja lisäksi olin homoseksuaali. Minua yritettiin jopa rahalla lahjoa, jotta kävisin rippikoulun. Samanikäiset kaverit kävivät riparin ihan vain, jotta saavat rahaa ja lahjoja + leirillä voi pitää hauskaa. Eli tekopyhää meininkiä.
10 vuotta myöhemmin olen uskossa enkä ole enää homoseksuaali. Kadunko, etten käynyt riparia? En vähääkään! Se oli juuri oikea ratkaisu siinä tilanteessa, koska silloin en vielä ollut uskossa. Ev. lut. kirkkoon en edelleenkään kuulu, mutta ihan eri syistä kuin aiemmin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi helvetti. Luojan kiitos oli itsellä täysjärkiset vanhemmat.
Lapsihan se tässä vajaaälyinen on.
Tukkapöllyä tuollainen nulikka tarvitsee.
Ei, vaan tuosta äidistä pitäisi tehdä LaSu. Tuollainen henkinen väkivalta voi jättää syvät jäljet lapsiin. No uskikset ovat toimineet noin kautta aikojen ja aiheuttaneet pahaa tuhoa touhuillaan.
Vierailija kirjoitti:
Aikamoisia kommentteja! Itse laitoin tämän kirjoituksen tänne, koska olen samanlaisessa tilanteessa. Tämä kirjoittaja vaan kuvasi tuntoja niin hyvin. Ei ole kysymys siitä, ettei lasta "kuultaisi" tms. vaan, että yritetään olla kaukonäköisempiä kuin he. Niinhän se menee joka asiassa. Esimerkiksi alkoholista varoittelu tuntuu nuorista tietenkin hölmöltä, mutta me aikuiset tiedämme paremmin. -AP
Minulle on ollut aina selvää, etten usko. Synnyin -78 ja äitini on uskovainen joten minut kastettiin, tietenkin. Protuleirit olivat vasta tulossa kun olin 15 ja menin siis riparille, kun kaikki kaveritkin menivät. Konfirmaatiossa en lausunut uskontunnustusta, koska se tuntui väärältä. Erosin kirkosta 20-vuotiaana. Pidimme mieheni kanssa kauniit siviilihäät järven rannalla. Lapsiani ei ole kastettu.
Olisiko sinusta parempi, että poikasi kävisi riparin ilman uskoa, kuten minä kuin se, että hän kävisi protuleirin ilman uskoa? Jos, niin miksi näin?
Minulla ei ole mitään uskontoa vastaan sinänsä, mutta en vain usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi helvetti. Luojan kiitos oli itsellä täysjärkiset vanhemmat.
Lapsihan se tässä vajaaälyinen on.
Tukkapöllyä tuollainen nulikka tarvitsee.
Ei, vaan tuosta äidistä pitäisi tehdä LaSu. Tuollainen henkinen väkivalta voi jättää syvät jäljet lapsiin. No uskikset ovat toimineet noin kautta aikojen ja aiheuttaneet pahaa tuhoa touhuillaan.
Ei tässä nyt mistään uskonnosta sinänsä ole kysymys,ripari on vähän kuin esiarmeija jossa opetellaan tulemaan toimeen toisten ihmisten kanssa.
Nämä kouluampujat sun muut hullut lienee juuri näitä riparilta livenneitä syrjäytyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi helvetti. Luojan kiitos oli itsellä täysjärkiset vanhemmat.
Lapsihan se tässä vajaaälyinen on.
Tukkapöllyä tuollainen nulikka tarvitsee.
Ei, vaan tuosta äidistä pitäisi tehdä LaSu. Tuollainen henkinen väkivalta voi jättää syvät jäljet lapsiin. No uskikset ovat toimineet noin kautta aikojen ja aiheuttaneet pahaa tuhoa touhuillaan.
Ei tässä nyt mistään uskonnosta sinänsä ole kysymys,ripari on vähän kuin esiarmeija jossa opetellaan tulemaan toimeen toisten ihmisten kanssa.
Nämä kouluampujat sun muut hullut lienee juuri näitä riparilta livenneitä syrjäytyneitä.
Tai sitten ne kouluampujat ovat juuri näitä, jotka on pakotettu riparille ja lopulta kapinointi lähtee sitten käsistä aivan täydellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tiesittekö että prometheusleirillä on yhteissauna jossa nuoret voivat olla alasti? Mukana muutaman vuoden vanhempia apuohjaajia.
Tiesitteko, että saunominen yhteissaunassa, jossa kaikki ovat alasti on vanha suomalainen tapa? 100 vuotta sitten Suomessa saattoi olla koko kylä samassa saunassa samalla kertaa eikä siinä ollut kenenkään mielestä mitään outoa tai sopimatonta. Sauna on pyhä paikka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mennyt itse rippikouluun teinivuosinani (enkä menisi nytkään). Kirkkoon kyllä kuulun ja lapset on kastettu. Toivon, että lapseni eivät menisi rippikouluun, mutta menevät silti ... toki päätös on heidän. Rippijuhlat ovat maailman turhin juhla, en mielelläni mene mokomiin juhliin, toki lähimpien sukulaisten ja ystävien järjestämiin juhliin menen. Omille lapsille rippijuhlat pidetään (ei kyllä innosta pitää), mutta kutsutaan vain kummit ja ihan läheisimmät. Lahjaksi riittää ruusu, ehdottomasti ei muuta.
Onpa suoraselkäinen nuori, toivottavasti ei alistu palvelemaan satuolentoa, vaikka äitinsä yrittää pakottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut pakotettiin riparille vaikka tein hyvin selväksi etten sinne halua. Halusin käydä protun mutta se ei vanhemmille käynyt vaikka selitin mikä protu-leirissä on ideana.
Ei, ei, ei. Vanhemmille (etenkin äidille) tuntui olevan tärkeämpää se että mitä sukulaiset ja tutut ajattelee kuin se mitä mieltä minä olin tai mihin minä uskoin/en uskonut.
En halunnut myöskään mitään juhlia konfirmaation jälkeen mutta nekin oli PAKKO järjestää niin sukulaiset näkee kun meidän tyttö "pääsi" ripille.
Nuorempana ei ollut tarpeeksi rahkeita pistää kovemmin vastaan, 18-vuotiaana erosin kirkosta ja siitä äiti kiukutteli aikansa.
Nyt olen 26 ja yhä asia suututtaa ja aiheuttaa inhoa vanhempiani kohtaan. Että kyllä se jäljet jättää.
Olin koulussa "kiltti ja hiljainen" kympin oppilas, jota tietysti myös kiusattiin ja syrjittiin. En halunnut vakaumuksellisista syistä mennä riparille eikä ollut edes kaveripiiriä, josta olisin jäänyt ulkopuoliseksi jättämällä menemättä leirille. Sen sijaan erosin kirkosta heti täytettyäni 15. Osa kiusaajistani oli hieman hämmästyneitä, että sain tehdä tuon päätöksen ihan itse kun he joutuivat vanhempiensa pakottamina menemään riparille. Kiusaaminenkin väheni kun arvostus kiusaajien silmissä koheni. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Jeesuksen löytää jos on löytääkseen. Riparille pakottaminen luo vain vastustusta uskontoa kohtaan
Juuri näin!
Oma tarinani lyhyesti:
En halunnut riparille, koska en ollut uskossa ja lisäksi olin homoseksuaali. Minua yritettiin jopa rahalla lahjoa, jotta kävisin rippikoulun. Samanikäiset kaverit kävivät riparin ihan vain, jotta saavat rahaa ja lahjoja + leirillä voi pitää hauskaa. Eli tekopyhää meininkiä.
10 vuotta myöhemmin olen uskossa enkä ole enää homoseksuaali. Kadunko, etten käynyt riparia? En vähääkään! Se oli juuri oikea ratkaisu siinä tilanteessa, koska silloin en vielä ollut uskossa. Ev. lut. kirkkoon en edelleenkään kuulu, mutta ihan eri syistä kuin aiemmin...
Miksi tämä saa miinuksia? Mielenkiinnosta kysyn, koska kirjoitus on tavallaan sekä uskovaisten että uskonnon vapautta kannattavien puolella, joten ketä tuo voi ärsyttää? Niitä jotka haluaa lapsensa riparille tavan vuoksi muttei halua hänestä uskovaista?
Menin 15-vuotiaana riparille ankaran painostuksen seurauksena. Muistan edelleen elävästi sen häpeän, jota tunsin mennessäni alba yllä ehtoolliselle tunnustamaan uskoa, jota en kyennyt tuntemaan. Rippikuva vanhempien kirjahyllyssä saa edelleen omatuntoni soimaamaan. En ollut vielä silloin tarpeeksi vahva noudattamaan omatuntoni ääntä.
Se hyvä puoli rippikoulussa oli, että siellä oma vakaumukseni sai vahvistuksensa. Erosin seurakunnasta paria vuotta myöhemmin, kun vihdoin sain vanhemmilta allekirjoitukset lupalappuun. Mitä kummiuteen ja kirkkohäihin tulee, niin minulle on aina ollut itsestään selvää, että ne eivät liity minuun millään lailla. Miksi haluaisin sitoutua vastaamaan lapsen hengellisestä kasvatuksesta tai saada avioliitolle siunauksen henkiolennolta, jonka olemassaoloon en usko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesittekö että prometheusleirillä on yhteissauna jossa nuoret voivat olla alasti? Mukana muutaman vuoden vanhempia apuohjaajia.
Tiesitteko, että saunominen yhteissaunassa, jossa kaikki ovat alasti on vanha suomalainen tapa? 100 vuotta sitten Suomessa saattoi olla koko kylä samassa saunassa samalla kertaa eikä siinä ollut kenenkään mielestä mitään outoa tai sopimatonta. Sauna on pyhä paikka!
Ja kuinka moni enää saunoo yhdessä? Aika paksua, että meidän pitäisi elää kuten 100 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa käydä molemmat! Mun uskovaiset isovanhemmat makso riparin ja isä maksoi protuleirin varmaan ihan appivanhempiensa kiusaks.
Sinä kesänä pääsin avartamaan muutakin kuin maailmankuvaa. ;) Riparilta sain piparia ja protulta pesää. :)
Paras kesä ever!!!!
Olet käsittänyt molempien leirien idean väärin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä kummiuteen ja kirkkohäihin tulee, niin minulle on aina ollut itsestään selvää, että ne eivät liity minuun millään lailla. Miksi haluaisin sitoutua vastaamaan lapsen hengellisestä kasvatuksesta tai saada avioliitolle siunauksen henkiolennolta, jonka olemassaoloon en usko?
Huoh. Se on niin helppo sanoa nyt. Mutta katsopa silmiin vanhempia ja sisaruksia, jotka haluavat juuri SINUT kummiksi uudelle perheenjäsenelleen. Pystytkö sanomaan heille, että "ei, en voi tulla, koska erikoisuudentavoittelu on minulle tärkeämpää"? Näitä asioita me kaikki tulemme kohtaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata pakottaa tai ostaa rahalla. Pojilla tulee usein rippikoulu vastaan viimeistään siinä vaiheessa, kun seurustelu muuttuu vakavaksi ja aletaan suunnitella häitä. Jos ja kun tyttöystävä haluaa kirkkohäät eikä vain avioliiton siunausta kirkossa, niin siinäpä sitten sulho pänttää aikuisella iällä katkismusta nuppiinsa. Olisi ollut paljon helpompi silloin nuorena, mutta kun tiedostava nuori oli päättänyt, että ei mene riparille. Itsepä kantaa seuraukset. Muuten armeijassakin lienee joka saapumiserässä rippikoulua käymättömiä, joille sitten järjestetään koulutus, jos siis haluavat. Yllättävän moni haluaa, sillä järki on ehtinyt alkaa pakottaa päätä.
Tyttöystäväkö se päättää missä mennään naimisiin? Ja suurin osa menee nykyään maistraatissa vihille, siihen ei tarvita rippikoulua + jos poika on täysi ateisti niin tuskin menee yhteen täysuskovan kanssa.
Ja aikas paksua, että meidän pitäisi noudattaa 2000 vuotta vanhan satukirjan sanelemia sääntöjä ja uskomuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Jeesuksen löytää jos on löytääkseen. Riparille pakottaminen luo vain vastustusta uskontoa kohtaan
Juuri näin!
Oma tarinani lyhyesti:
En halunnut riparille, koska en ollut uskossa ja lisäksi olin homoseksuaali. Minua yritettiin jopa rahalla lahjoa, jotta kävisin rippikoulun. Samanikäiset kaverit kävivät riparin ihan vain, jotta saavat rahaa ja lahjoja + leirillä voi pitää hauskaa. Eli tekopyhää meininkiä.
10 vuotta myöhemmin olen uskossa enkä ole enää homoseksuaali. Kadunko, etten käynyt riparia? En vähääkään! Se oli juuri oikea ratkaisu siinä tilanteessa, koska silloin en vielä ollut uskossa. Ev. lut. kirkkoon en edelleenkään kuulu, mutta ihan eri syistä kuin aiemmin...
Miksi tämä saa miinuksia? Mielenkiinnosta kysyn, koska kirjoitus on tavallaan sekä uskovaisten että uskonnon vapautta kannattavien puolella, joten ketä tuo voi ärsyttää? Niitä jotka haluaa lapsensa riparille tavan vuoksi muttei halua hänestä uskovaista?
Sitä, että seksuaalisesta suuntautumisesta ei kyllä uskonnon avulla "parannuta". Ja, että on olemassa sellainenkin suuntautuneisuus kun biseksuaali.
Mikähän kuvitelma tämä on, että aikuisiällä on paljon vaikeampaa suorittaa rippikoulu? Päinvastoin. Se on puolet helpompaa. Kävin juuri aikuisriparin ja tapasin papin tasan kolme kertaa ja sitten oli konfirmaatio tavallisen jumalanpalveluksen yhteydessä. Latelin ulkoa papille Isä Meidän ja uskontunnustuksen. Tein esseen 10 käskystä ja muutamasta muusta papin määräämästä aiheesta. Ja pituutta näillä esseillä oli siis 1-2 sivua...
Eli aikuisiällä riparin saa suoritettua niin nopeasti tai hitaasti kun itse haluaa. Ja olin tyytyväinen näin. Nuorena en halunnut riparille, koska en halunnut "myydä sieluani lahjojen takia". Nyt kun aikuisiällä ajatukset ovat muuttuneet oli riparikin miellyttävämpi, kun kävin sen vapaaehtoisesti enkä vanhempien painostuksesta.
En ymmärrä uskisvanhempia, jotka pakottavat nuorensa riparille. Olisin päinvastoin ylpeä jos nuoreni ei ole vain rahan perään vaan kykenee kypsiin päätöksiin omantuntonsa mukaan!
Ja miten sillä riparin käymisellä on mitään tekoa järjen kanssa? Se on yhden uskonnon "sisäänotto"-riitti, jolla ei ole mitään tekemistä arkielämän ja järjen kanssa.
Minä kävin riparin kirkkohäiden takia, koska (huom Av-mammat) MIES halusi perinteiset kirkkohäät ja itselleni oli aika sama tapahtuuko vihkiminen maistraatissa vai kirkossa. Minulle ripari oli aikuisiällä oman elämänkatsomuksensa uudelleen tutkistelua ja asioiden uudelleen käsittelyä. Samaan aikaan aikuisriparia kanssasi kävi pari tyyppiä, jotka halusivat kummeiksi. Ja mielestäni tässä ei ole mitään noloa tai hävettävää. Mielipiteet ja elämäntilanteet muuttuu.
Joten antakaa nuortenne ethdä omat päätöksensä. Minä kävin aikoinaan protuleirin ja tekisin saman ratkaisun yhä edelleen. Viikko oli elämäni parhaimpia ja olen kiitollinen vanhemmilleni, jotka kunnioittivat päätöksenvapauttani.