Lue keskustelun säännöt.
Kun lapsi ei mene riparille :(
07.12.2015 |
"Meillä on käyty kuluneen vuoden verran kovaa tahtojen taistelua. Edessä on siintänyt koko ajan kasvava musta pilvi. Lähestyvä kesä. Riparikesä.
Teini-ikäinen poikani on harannut henkisesti vastaan saman verran kuin ottaisi voimille roikkua sormien ja varpaiden kynsillä ovensuussa estämässä jotakin menemästä siitä läpi. Meillä on keskusteltu ja väitelty, itketty ja huudettu ja lopulta vetäydytty poteroihin. On yritetty lahjontaa, kiristystä, uhkailua ja kaupankäyntiä. Ripari vielä kuulemma äärimmäisen pakon edessä menisi mutta konfirmaatioon teini ei suostu.
Olen yrittänyt houkutella poikaa ottamaan riparin vastaan mahdollisuutena. Jos ei muuten, niin edes kummin tehtävien vuoksi. Ja kirkkohäiden. Onko siihen ihan niin vakavasti edes pakko suhtautua? Sinne vaan, kaikki muutkin menevät. Tapakristittyjähän tässä on Suomi pullollaan. Mutta ei. Lapselle asia on ollut, voi kai näin kuitenkin sanoa, pyhä.
Keskeiseksi kysymykseksi nousi, kuka saa päättää? Onko neljätoistavuotias itse valmis ja kypsä ratkaisuun? Tietääkö hän miten tulee asioista ajattelemaan? Itse en ainakaan tiennyt. Olisin jättänyt riparin käymättä, ellei minua olisi lahjottu matkalla Amerikkaan. Uskonasiat tulivat lähelle vasta reilusti myöhemmin. Leirillä aika kului lähinnä meikkiä parannellessa ja tukkalakkaa suihkuttaessa.
Riparisotamme alkoi kevään mittaan tarkoittaa, että annanko tässä pojan tehdä päätöksen erota kirkosta? Sellaiseen ei mielestäni maailman mustavalkoisena hahmottava teini-ikäinen ole valmis. En olisi halunnut myöskään antaa lapselle sitä viestiä, että tahtonsa saa läpi kun yksinkertaisesti haraa vastaan tarpeeksi kauan. Ja kuitenkin tässä on niin käymässä. Isä on väsytystaktiikalla käännytetty. Protuleiri on varattu ja maksettu. Olen hävinnyt tämän erän.
Auktoriteettiani ei ole murrettu, mutta on se kolhuilla. Kirkkoon poika kuitenkin edelleen kuuluu. Yksi potero on siis pitänyt. Onneksi taivaanisä ei välitä rakenteista. Uskon, että suojeluksessa ollaan näinkin."
Anna Veijalainen / Riparisota 27.5.2013
(http://www.valomerkki.fi/kirkko-ja-kaupunki/kirkko-ja-kaupunki-arkisto/…)
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoisia kommentteja! Itse laitoin tämän kirjoituksen tänne, koska olen samanlaisessa tilanteessa. Tämä kirjoittaja vaan kuvasi tuntoja niin hyvin. Ei ole kysymys siitä, ettei lasta "kuultaisi" tms. vaan, että yritetään olla kaukonäköisempiä kuin he. Niinhän se menee joka asiassa. Esimerkiksi alkoholista varoittelu tuntuu nuorista tietenkin hölmöltä, mutta me aikuiset tiedämme paremmin. -AP
Miten kaukonäköisyys liittyy tähän mitenkään? Alkoholinkäyttö on syytä kieltää nuorelta koska sillä voi olla todella vakavia seurauksia joita nuori ei vielä ymmärrä. Rippikoulun käymättömyydellä ei ole mitään vakavia seurauksia. Jos sitten myöhemmin mieli muuttuu niin rippikoulun voi käydä milloin vain.
Kyllä sillä on vakavia seurauksia jollei elämänsä aikana löydä Jeesusta :/ Vaikkei sitä vielä tässä ajassa itse näkisikään. -AP
Lapsesi löytää uskon jos on löytääkseen. Älä tuputa. Sillä et saa aikaiseksi muuta kuin lapsesi kääntymään sinua vastaan.
Niinpä, ei Jeesuskaan sitä väkisin tuputtamista haluaisi. "Kohdelkaa muita niin kuin itseänne haluaisitte kohdeltavan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni ei ainakaan koskaan menisi millekään protuleirille. Uskon että haluaa mennä riparille vähän ajan päästä mutta voi jättää väliinkin halutessaan. Jumala pitää lapsistaan huolen ilman leiriä tai leirin kanssa. Mutta protuleiri on nou nou.
Miksi protuleiri olisi nou nou? Eihän siellä mitään uskonnon vastaisia juttuja puhuta, ellei esimerkiksi vallasta ja vaikuttamisesta, ihmissuhteista tai maailmankatsomuksista puhuminen ole pahasta. Leireillä halutaan saada nuoret itse pohtimaan asioita omista näkövinkkeleistä ja edesauttaa tämän prosessin syntyä kuitenkaan vaikuttamatta itse lopputulokseen. Tuloksena leirillä käydään paljon keskusteluja syvällisistä ja myös pinnallisista asioista. Usein paljon puhetta herättävät keskustelut käsittelevät esimerkiksi kiusaamista ja ihmissuhteita ja tämän sanon neljä leiriä vetäneenä.
Protuleiriläiset ovat marginaaliryhmä ja en halua lapseni olevan ko ryhmän kanssa tekemisissä. Jos olisin ap en maksaisi lapselle protuleiriä. Lapseni saa mennä kyllä harrastusleireille jos haluaa.
No mitä pahaa on kuulumisessa marginaaliryhmään? Kai tiesit että monissa uskovaisissakin on joihinkin marginalliryhmiin kuuluvia, esim. hevareita?
Toivottavasti poikani löytävät ruparin käyneet tyttikset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoisia kommentteja! Itse laitoin tämän kirjoituksen tänne, koska olen samanlaisessa tilanteessa. Tämä kirjoittaja vaan kuvasi tuntoja niin hyvin. Ei ole kysymys siitä, ettei lasta "kuultaisi" tms. vaan, että yritetään olla kaukonäköisempiä kuin he. Niinhän se menee joka asiassa. Esimerkiksi alkoholista varoittelu tuntuu nuorista tietenkin hölmöltä, mutta me aikuiset tiedämme paremmin. -AP
Miten kaukonäköisyys liittyy tähän mitenkään? Alkoholinkäyttö on syytä kieltää nuorelta koska sillä voi olla todella vakavia seurauksia joita nuori ei vielä ymmärrä. Rippikoulun käymättömyydellä ei ole mitään vakavia seurauksia. Jos sitten myöhemmin mieli muuttuu niin rippikoulun voi käydä milloin vain.
Kyllä sillä on vakavia seurauksia jollei elämänsä aikana löydä Jeesusta :/ Vaikkei sitä vielä tässä ajassa itse näkisikään. -AP
Millaisia nämä vakavat seuraukset ovat? Riittääkö, jos tunnen pari Jesus-nimistä miestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni ei ainakaan koskaan menisi millekään protuleirille. Uskon että haluaa mennä riparille vähän ajan päästä mutta voi jättää väliinkin halutessaan. Jumala pitää lapsistaan huolen ilman leiriä tai leirin kanssa. Mutta protuleiri on nou nou.
Miksi protuleiri olisi nou nou? Eihän siellä mitään uskonnon vastaisia juttuja puhuta, ellei esimerkiksi vallasta ja vaikuttamisesta, ihmissuhteista tai maailmankatsomuksista puhuminen ole pahasta. Leireillä halutaan saada nuoret itse pohtimaan asioita omista näkövinkkeleistä ja edesauttaa tämän prosessin syntyä kuitenkaan vaikuttamatta itse lopputulokseen. Tuloksena leirillä käydään paljon keskusteluja syvällisistä ja myös pinnallisista asioista. Usein paljon puhetta herättävät keskustelut käsittelevät esimerkiksi kiusaamista ja ihmissuhteita ja tämän sanon neljä leiriä vetäneenä.
Protuleiriläiset ovat marginaaliryhmä ja en halua lapseni olevan ko ryhmän kanssa tekemisissä. Jos olisin ap en maksaisi lapselle protuleiriä. Lapseni saa mennä kyllä harrastusleireille jos haluaa.
On luterilaisetkin aika marginaaliryhmä jos tarkastellaan kaikkia kristittyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoisia kommentteja! Itse laitoin tämän kirjoituksen tänne, koska olen samanlaisessa tilanteessa. Tämä kirjoittaja vaan kuvasi tuntoja niin hyvin. Ei ole kysymys siitä, ettei lasta "kuultaisi" tms. vaan, että yritetään olla kaukonäköisempiä kuin he. Niinhän se menee joka asiassa. Esimerkiksi alkoholista varoittelu tuntuu nuorista tietenkin hölmöltä, mutta me aikuiset tiedämme paremmin. -AP
Miten kaukonäköisyys liittyy tähän mitenkään? Alkoholinkäyttö on syytä kieltää nuorelta koska sillä voi olla todella vakavia seurauksia joita nuori ei vielä ymmärrä. Rippikoulun käymättömyydellä ei ole mitään vakavia seurauksia. Jos sitten myöhemmin mieli muuttuu niin rippikoulun voi käydä milloin vain.
Kyllä sillä on vakavia seurauksia jollei elämänsä aikana löydä Jeesusta :/ Vaikkei sitä vielä tässä ajassa itse näkisikään. -AP
Ei sitä jeesusta kuule välttämättä löydä vaikka riparin kävisikin. Minut pakotettiin riparille, täysi-ikäisenä erosin kirkosta ja jeesus on edelleen pysynyt hyvin kaukana elämästäni.
Aika monella on mennyt niin, että rippikouluun pakottaminen oli viimeisin niitti, joka teki Jeesukset vastenmielisiksi lopun ikää.
Vierailija kirjoitti:
No, itseäni ei ripari olisi voinut vähääkään kiinnostaa. Jumalasta, Jeesuksesta ja Raamatusta kokoajan lätistiin ja itse en usko yhtään...
Vanhempi sisar sanoi ennen riparia että vaikka ei kiinnosta niin mieti sitä että sukulaiset sysää rahaa ja lahjoja konfirmaatiopäivänä.
No kävin läpi sen tuskaisen riparin ja ahdistavan konfirmaation sen vuoksi että saan rahaa ja lahjoja. Kuulostaa aika kamalalta.
Rahat säästin ja käytin sitten kun menin opiskelemaan ja tarvitsin astioita ja muita tarpeellista elämistä varten.Vedin kauheat kilarit konfirmaatiopäivänä äidilleni koska sain kultaisen ristin enkä hopeista... :D
Nyt kun ajattelee niin olin ahdasmielinen ja tyhmä teinipissis tuolloin. Olin asennevammaa täynnä koko yläasteen ajan. Kehtasin vielä toitottaa vanhemmilleni että olen järkevä teini ja eikä mulla oo mitään hirveetä murkkuikää olemassakaan. Joopajoo...
En vieläkään usko mihinkään mutta mun puolesta kaikki muut saa uskoa mihin haluaa, ei haittaa mua :) En rupea kiljumaan uskossa oleville että "RAAMATTU ON SATUKIRJA ÖRIÖRI" yms muuta typerää. Kaikki on ok kunhan kukaan ei tuputa uskonnonasioita mulle enkä mä hiero ateistisuuttani muiden naamaan.
Taas joku uskis, joka esiintyy ateistina. Kuulehan. Raamattu ON satukirja. Mikä siinä on, ettei totuutta saa kertoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sä olet lasta koskaan edes kirkkoon liittänyt. Lukisit raamatun, niin ymmärtäisit, että päätös seurakuntaan liittymisestä, eli käytännössä kasteesta, tulee tehdä vasta sitten, kun on itse henkisesti valmis/kypsä/halukas ottamaan kasteen vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa käydä molemmat! Mun uskovaiset isovanhemmat makso riparin ja isä maksoi protuleirin varmaan ihan appivanhempiensa kiusaks.
Sinä kesänä pääsin avartamaan muutakin kuin maailmankuvaa. ;) Riparilta sain piparia ja protulta pesää. :)
Paras kesä ever!!!!
Kovin kypsää ja aikuista ihmistä sinusta ei valitettavasti tullut :(((((
Taisit nukkua oppitunnit molemmilla leireillä :(((
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni ei ainakaan koskaan menisi millekään protuleirille. Uskon että haluaa mennä riparille vähän ajan päästä mutta voi jättää väliinkin halutessaan. Jumala pitää lapsistaan huolen ilman leiriä tai leirin kanssa. Mutta protuleiri on nou nou.
Miksi protuleiri olisi nou nou? Eihän siellä mitään uskonnon vastaisia juttuja puhuta, ellei esimerkiksi vallasta ja vaikuttamisesta, ihmissuhteista tai maailmankatsomuksista puhuminen ole pahasta. Leireillä halutaan saada nuoret itse pohtimaan asioita omista näkövinkkeleistä ja edesauttaa tämän prosessin syntyä kuitenkaan vaikuttamatta itse lopputulokseen. Tuloksena leirillä käydään paljon keskusteluja syvällisistä ja myös pinnallisista asioista. Usein paljon puhetta herättävät keskustelut käsittelevät esimerkiksi kiusaamista ja ihmissuhteita ja tämän sanon neljä leiriä vetäneenä.
Protuleiriläiset ovat marginaaliryhmä ja en halua lapseni olevan ko ryhmän kanssa tekemisissä. Jos olisin ap en maksaisi lapselle protuleiriä. Lapseni saa mennä kyllä harrastusleireille jos haluaa.
Siitä marginaalista tulee aikuisena taiteilijoita, muusikkoita ja näyttelijöitä, mutta suurimmaksi osaksi ihan tavallisia pankkineuvojia, toimitusjohtajia, opintokordinaattoreita ja sähköinsinöörejä. Älä turhaan ole noin ahdasmielinen, anna lapsesi kokea elämänsä siihen mennessä paras viikko.
Kirkkoon kuuluminen ei pelasta. Rippileirin käyminen ja konfirmaatio ei pelasta. Vain usko Jeesukseen pelastaa. Aloituksessa olleen tekstin kirjoittaja ei voi tuudittautua sen varaan, että lapsi kuuluu kirkkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoisia kommentteja! Itse laitoin tämän kirjoituksen tänne, koska olen samanlaisessa tilanteessa. Tämä kirjoittaja vaan kuvasi tuntoja niin hyvin. Ei ole kysymys siitä, ettei lasta "kuultaisi" tms. vaan, että yritetään olla kaukonäköisempiä kuin he. Niinhän se menee joka asiassa. Esimerkiksi alkoholista varoittelu tuntuu nuorista tietenkin hölmöltä, mutta me aikuiset tiedämme paremmin. -AP
Miksi se riparin käyminen on niin tärkeää, sillä ei liene mitään merkitystä oikean uskon kannalta, kuten ei kirkkoon kuulumisellakaan. Kuten alkuperäinen viesti toteaa, Jumala ei välittäne rakenteista. Lapsesi voi nyt erota kirkosta, niin kuin hän voi tulevaisuudessa liittyä siihen takaisin, niin halutessaan. Pakottamalla häntä uskoon, voit olla varma, että vaikutus on päinvastainen ja hänessä kasvaa pelkkä viha ja vastustus. Mikset anna liekaa, tällaiset asiat tekee jokainen omalla päällä ja sydämellä. Tuollaisen pakottavan ja ahdistavan ilmapiirin takia niin monista uskonnollisten perheiden lapsista kasvaa katkeria ja epätasapainoisia.
Hyvä kommentti. Minuakin ihmetyttää se, että jonkinlaisena taustaoletuksena tässäkin tuntuisi olevan, että jos ei kuulu luterilaiseen kirkkoon, ei ole kristitty tai ei usko. Tai siis kai ripariasia nyt sen uskon vuoksi on (vanhemmille) tärkeä, ei sen takia, että "kun on tapana että mennään riparille" ja "saat sitten kirkkohäät". Kai lapsi voi uskoa olematta luterilainenkin? On olemassa paljon muitakin kristittyjä kirkkoja ja seurakuntia, eikä niissä monessakaan mennä lainkaan riparille. Mitä uskoa se on, että lapsi vanhempiensa mieliksi esittää jotakin?
Olen siis itse uskovainen kristitty, mutta näistä asioista riitelemistä kannattaisi mielestäni todellakin yrittää välttää. Uskossa ei ole kyse suorittamisesta tai riparista, vaikka toki ripari voi olla monellakin tapaa hieno kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni ei ainakaan koskaan menisi millekään protuleirille. Uskon että haluaa mennä riparille vähän ajan päästä mutta voi jättää väliinkin halutessaan. Jumala pitää lapsistaan huolen ilman leiriä tai leirin kanssa. Mutta protuleiri on nou nou.
Miksi protuleiri olisi nou nou? Eihän siellä mitään uskonnon vastaisia juttuja puhuta, ellei esimerkiksi vallasta ja vaikuttamisesta, ihmissuhteista tai maailmankatsomuksista puhuminen ole pahasta. Leireillä halutaan saada nuoret itse pohtimaan asioita omista näkövinkkeleistä ja edesauttaa tämän prosessin syntyä kuitenkaan vaikuttamatta itse lopputulokseen. Tuloksena leirillä käydään paljon keskusteluja syvällisistä ja myös pinnallisista asioista. Usein paljon puhetta herättävät keskustelut käsittelevät esimerkiksi kiusaamista ja ihmissuhteita ja tämän sanon neljä leiriä vetäneenä.
Protuleiriläiset ovat marginaaliryhmä ja en halua lapseni olevan ko ryhmän kanssa tekemisissä. Jos olisin ap en maksaisi lapselle protuleiriä. Lapseni saa mennä kyllä harrastusleireille jos haluaa.
Siitä marginaalista tulee aikuisena taiteilijoita, muusikkoita ja näyttelijöitä, mutta suurimmaksi osaksi ihan tavallisia pankkineuvojia, toimitusjohtajia, opintokordinaattoreita ja sähköinsinöörejä. Älä turhaan ole noin ahdasmielinen, anna lapsesi kokea elämänsä siihen mennessä paras viikko.
Minulle on usko Jeesukseen tärkein niin en kuulu kohderyhmään. Sinä sen sijaan voisit laittaa lapsesi rippileirille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi täälläpäin ei mainosteta prometheusleirejä ja rippikoulu pidetään itsestään selvyytenä.
Mun mielestä on suoraselkäistä ja ihailtavaa olla menemättä rippikouluun tai ainakin konfirmaatioon jos ei usko. Rippikoulun käyminen rahan ja lahjojen tai vaikka sukulaisten arvostuksen takia on vähintäänkin epäilyttävää moraalisesti. Säälittää kaikki oikeasti uskonnolliset mummit ja kummit jotka ostaa kalliit lahjat kun luulee että rippilapsi on tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni ei ainakaan koskaan menisi millekään protuleirille. Uskon että haluaa mennä riparille vähän ajan päästä mutta voi jättää väliinkin halutessaan. Jumala pitää lapsistaan huolen ilman leiriä tai leirin kanssa. Mutta protuleiri on nou nou.
Miksi protuleiri olisi nou nou? Eihän siellä mitään uskonnon vastaisia juttuja puhuta, ellei esimerkiksi vallasta ja vaikuttamisesta, ihmissuhteista tai maailmankatsomuksista puhuminen ole pahasta. Leireillä halutaan saada nuoret itse pohtimaan asioita omista näkövinkkeleistä ja edesauttaa tämän prosessin syntyä kuitenkaan vaikuttamatta itse lopputulokseen. Tuloksena leirillä käydään paljon keskusteluja syvällisistä ja myös pinnallisista asioista. Usein paljon puhetta herättävät keskustelut käsittelevät esimerkiksi kiusaamista ja ihmissuhteita ja tämän sanon neljä leiriä vetäneenä.
Protuleiriläiset ovat marginaaliryhmä ja en halua lapseni olevan ko ryhmän kanssa tekemisissä. Jos olisin ap en maksaisi lapselle protuleiriä. Lapseni saa mennä kyllä harrastusleireille jos haluaa.
Siitä marginaalista tulee aikuisena taiteilijoita, muusikkoita ja näyttelijöitä, mutta suurimmaksi osaksi ihan tavallisia pankkineuvojia, toimitusjohtajia, opintokordinaattoreita ja sähköinsinöörejä. Älä turhaan ole noin ahdasmielinen, anna lapsesi kokea elämänsä siihen mennessä paras viikko.
Minulle on usko Jeesukseen tärkein niin en kuulu kohderyhmään. Sinä sen sijaan voisit laittaa lapsesi rippileirille.
Miksi laittaisin lapseni rippileirille? Hän ei usko, eikä ole kiinnostunut opettelemaan ulkoa uskonkappaleita. Suomalaisessa yhteiskunnassa oppii aivan riittävästi kristinuskosta ja toki sen keskeiset asiat opetaan myös et-tunneilla.
Prometheus leirillä taas keskustellaan erilaisuudesta, ympäristöstä, ihmissuhteista ja tulevaisuudesta, asioista jotka koskettavat meitä kaikki. Tuntuu jotenkin hyvin kapeakatseiselta ajatukselta, että maailmassa on yli 15 000 leirin käynyttä ihmistä, joiden kanssa et halua lastesi olevan tekemisissä. Kun otetaan mukaan vielä leirin käyneiuden vanhemmat, isovanhemmat, ohjaajat, keittäjät ja muut toiminnan mahdollistajat, liikkuu täällä aikan paljon välteltävää porukkaa. Mistä tunnistat meidät?
Muistakaa että prometheusleiri on luotu elämänkatsomusoppilaiden toiveesta vuonna 1989 ja sen on käynyt vain muutama kymmenen tuhatta. En koe että kirkkoon kuuluvan perheen teini olisi sopiva kohdehenkilö sinne.
Eihän lasta riparille voi tietenkään pakottaa, oma valintahan se on.
Meidän lasta ei ole kastettu, mutta hän on käynyt koulun uskonnonopetuksessa normaalisti ja tutustunut kristillisyyteen sitä kautta. Pienenä oli vuoden seurakunnan kerhossakin ja silloin oli jonkinlainen lapsenusko, joka on jäänyt. Minä halusin hänet riparille sen vuoksi, että hän voi sitten itse paremmin informoituna päättää, haluaako kasteelle vai ei. Halusin siis tarjota sen tietynlaisen kristillisen uskon perusoppimäärän, joka kuuluu vähän yleissivistykseenkin. Ajatuksena oli myös se, että jos lapsi vaikka myöhemmin aikuisena tulee uskoon (niin kuin itselleni kävi), niin sitten hän voi suoraan mennä kasteelle ilman aikuisrippikoulua siinä välissä.
Koska rippileiri ei sinällään ollut lapselle mikään houkutteleva juttu, jäi minun tehtäväkseni etsiä riittävän kiinnostava rippileiri. Ja löysinkin! Kreikkaan lapsi suostui lähtemään. Percy Jacksonit oli hänellä luettuna ja kova vimma päästä Kreikkaan. Itse en Kreikasta piittaa, joten tämä oli aivan loistava ratkaisu. Lapsi pääsi, eikä minun tarvinnut mennä. Ja tuli paljon halvemmaksi kuin koko perheen reissu.
Lapsi kävi riparin kiltisti, opetteli kaikki ulkoläksyt, kävi pakollisissa jumalanpalveluksissa ja nuortenilloissa. Ja lopulta päätti, ettei halua kasteelle. Ihan ok minun puolestani, ei uskoa voi pakottaa. Kävimme kuitenkin konfirmaatiossa katsomassa, kun muut konfirmoitiin. Juhlia ei pidetty, mutta käytiin konfirmaation jälkeen perheen kanssa syömässä vähän fiinimmiässä ravintolassa.
En ole käynyt riparia. En aikoinaan päässyt sille riparille, jolle olisin halunnut, varavaihtoehto ei napannut ja iltaripariakaan ei sitten lopulta järjestetty. 19 vuotta täytettyäni erosin kirkosta. Ja nyt 20 vuotta myöhemmin voin todeta, päivääkään en ole katunut! Onnellisena ja vakaumuksellisena pakanana edelleen.
Protuleiriläiset ovat marginaaliryhmä ja en halua lapseni olevan ko ryhmän kanssa tekemisissä. Jos olisin ap en maksaisi lapselle protuleiriä. Lapseni saa mennä kyllä harrastusleireille jos haluaa.