Koira puree omistajaansa :(

Minun on tarve nyt kuitenkin vielä avata tätä selätysjuttua. Minusta vain asia on niin, että koirat selättävät toisiaan ja siihen tarvitaan kaksi koiraa. Ei koirat menisi selälleen, jos ei selätystä olisi olemassa ja sitä edeltäviä tapahtumia, johon ainakin kaiken näkemäni perusteella kuuluu monenlaista toimintaa eleistä fyysiseen toimintaan. Mutta kuten sanoin, ihmisenä en lähtisi koiraa selättelemään, koska nähdäkseni se on usein koiralle epäloogista ja turhaa voimaa tarvittavaa. Lisäksi ihminen on selättäessään koiran todennäköisesti jo jonkinlaisessa tunteet ja hermot pinnassa-tilassa, että se ei varmaan palvele tarkoitustaan lainkaan ja koira kokee turhaa ahdistusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on paljon aggressiivisia koiria siksi, että täällä suositaan just tuota posihömppää toisin kuin vaikka Etelä-Euroopassa. Jossain Rooman kaduilla koirat kulkee vapaana omistajansa vierellä ihan hissukseen, tyytyväisinä omistajaansa luottaen. Luuletko, että ne on koulutettu namilla ja naksulla siihen? Ei ole.

Oho, ei kai nyt sentään. Euroopassa koirat osaa kulkea ihmisten joukossa siksi, koska koiran saa ottaa joka paikkaan ja ne ovat tottuneet kulkemaan ihmisensä mukana jatkuvasti. Koirat ovat hyvin kohdeltuja perheenjäseniä, ei otuksia, jotka jätetään yksin 9 tunnin ajaksi ja ihmetellään kun ne lenkillä riehuvat hihnassa turhautuneina.

Totta, mutta niille saa myös kertoa, mitä ei saa tehdä, toisin kuin täällä Suomessa.

Kerronhan minäkin, mutta en lyömällä, alistamalla, kuristamalla hihnasta kiskomalla tms. Ihminen, joka arvostaa koiraansa, osaa tehdä sen asiallisesti. Mieluiten opastaen mitä koiran tulisi tehdä sen sijaan.

Mihin perustat väitteesi, että Euroopassa koirat käyttäytyvät hyvin, koska niitä kohdellaan huonosti? En ole ikinä törmännyt siihen ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on paljon aggressiivisia koiria siksi, että täällä suositaan just tuota posihömppää toisin kuin vaikka Etelä-Euroopassa. Jossain Rooman kaduilla koirat kulkee vapaana omistajansa vierellä ihan hissukseen, tyytyväisinä omistajaansa luottaen. Luuletko, että ne on koulutettu namilla ja naksulla siihen? Ei ole.

Oho, ei kai nyt sentään. Euroopassa koirat osaa kulkea ihmisten joukossa siksi, koska koiran saa ottaa joka paikkaan ja ne ovat tottuneet kulkemaan ihmisensä mukana jatkuvasti. Koirat ovat hyvin kohdeltuja perheenjäseniä, ei otuksia, jotka jätetään yksin 9 tunnin ajaksi ja ihmetellään kun ne lenkillä riehuvat hihnassa turhautuneina.

Totta, mutta niille saa myös kertoa, mitä ei saa tehdä, toisin kuin täällä Suomessa.

Kerronhan minäkin, mutta en lyömällä, alistamalla, kuristamalla hihnasta kiskomalla tms. Ihminen, joka arvostaa koiraansa, osaa tehdä sen asiallisesti. Mieluiten opastaen mitä koiran tulisi tehdä sen sijaan.

Mihin perustat väitteesi, että Euroopassa koirat käyttäytyvät hyvin, koska niitä kohdellaan huonosti? En ole ikinä törmännyt siihen ennen.

Kuka täällä on kehottanut lyömään tai kuristamaan? Tai sanonut, että Euroopassa kohdellaan koiria huonosti? En minä ainakaan. Väkivalta ei ole oikea ratkaisu, omistajan kunnioitus ja toimiva kielto kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Minun on tarve nyt kuitenkin vielä avata tätä selätysjuttua. Minusta vain asia on niin, että koirat selättävät toisiaan ja siihen tarvitaan kaksi koiraa. Ei koirat menisi selälleen, jos ei selätystä olisi olemassa ja sitä edeltäviä tapahtumia, johon ainakin kaiken näkemäni perusteella kuuluu monenlaista toimintaa eleistä fyysiseen toimintaan. Mutta kuten sanoin, ihmisenä en lähtisi koiraa selättelemään, koska nähdäkseni se on usein koiralle epäloogista ja turhaa voimaa tarvittavaa. Lisäksi ihminen on selättäessään koiran todennäköisesti jo jonkinlaisessa tunteet ja hermot pinnassa-tilassa, että se ei varmaan palvele tarkoitustaan lainkaan ja koira kokee turhaa ahdistusta.

Selitinköhän huonosti. Idea koiran alistumisessa on se, että koira itse näyttää alistuvansa. Selälleen meno on "viimeinen keino", sitä edeltävät lievemmät alistumisen merkit, kuten huulien lipominen, korvien luimistus, pään kääntö poispäin, hännän lasku ym.

Jos uhittelevan koiran kääntää väkisin selälleen, ei koira ole alistunut, vaan tilanne on keskeytetty käymällä koiraan käsiksi.

Jos jostain syystä haluaisit alistaa koiran, tulisi sinun siis pelotella ja uhkailla sitä niin kauan, että koira itse antautuu sinulle. Vaikea vain ymmärtää miksi kukaan haluaisi niin tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on tarve nyt kuitenkin vielä avata tätä selätysjuttua. Minusta vain asia on niin, että koirat selättävät toisiaan ja siihen tarvitaan kaksi koiraa. Ei koirat menisi selälleen, jos ei selätystä olisi olemassa ja sitä edeltäviä tapahtumia, johon ainakin kaiken näkemäni perusteella kuuluu monenlaista toimintaa eleistä fyysiseen toimintaan. Mutta kuten sanoin, ihmisenä en lähtisi koiraa selättelemään, koska nähdäkseni se on usein koiralle epäloogista ja turhaa voimaa tarvittavaa. Lisäksi ihminen on selättäessään koiran todennäköisesti jo jonkinlaisessa tunteet ja hermot pinnassa-tilassa, että se ei varmaan palvele tarkoitustaan lainkaan ja koira kokee turhaa ahdistusta.

Selitinköhän huonosti. Idea koiran alistumisessa on se, että koira itse näyttää alistuvansa. Selälleen meno on "viimeinen keino", sitä edeltävät lievemmät alistumisen merkit, kuten huulien lipominen, korvien luimistus, pään kääntö poispäin, hännän lasku ym.

Jos uhittelevan koiran kääntää väkisin selälleen, ei koira ole alistunut, vaan tilanne on keskeytetty käymällä koiraan käsiksi.

Jos jostain syystä haluaisit alistaa koiran, tulisi sinun siis pelotella ja uhkailla sitä niin kauan, että koira itse antautuu sinulle. Vaikea vain ymmärtää miksi kukaan haluaisi niin tehdä.

Ja siis koirat eivät varsinaisesti selätä toisiaan, vaan niiden välinen kanssakäyminen voi käydä toiselle koiralle niin pelottavaksi, että se osoittaa ettei ole uhaksi.

Ei muuta kuin piikille. Kumpi teistä oikein on pomo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on tarve nyt kuitenkin vielä avata tätä selätysjuttua. Minusta vain asia on niin, että koirat selättävät toisiaan ja siihen tarvitaan kaksi koiraa. Ei koirat menisi selälleen, jos ei selätystä olisi olemassa ja sitä edeltäviä tapahtumia, johon ainakin kaiken näkemäni perusteella kuuluu monenlaista toimintaa eleistä fyysiseen toimintaan. Mutta kuten sanoin, ihmisenä en lähtisi koiraa selättelemään, koska nähdäkseni se on usein koiralle epäloogista ja turhaa voimaa tarvittavaa. Lisäksi ihminen on selättäessään koiran todennäköisesti jo jonkinlaisessa tunteet ja hermot pinnassa-tilassa, että se ei varmaan palvele tarkoitustaan lainkaan ja koira kokee turhaa ahdistusta.

Selitinköhän huonosti. Idea koiran alistumisessa on se, että koira itse näyttää alistuvansa. Selälleen meno on "viimeinen keino", sitä edeltävät lievemmät alistumisen merkit, kuten huulien lipominen, korvien luimistus, pään kääntö poispäin, hännän lasku ym.

Jos uhittelevan koiran kääntää väkisin selälleen, ei koira ole alistunut, vaan tilanne on keskeytetty käymällä koiraan käsiksi.

Jos jostain syystä haluaisit alistaa koiran, tulisi sinun siis pelotella ja uhkailla sitä niin kauan, että koira itse antautuu sinulle. Vaikea vain ymmärtää miksi kukaan haluaisi niin tehdä.

Niin, me ei nyt ymmärretä toisiamme ihan oikein, vaikka nähdäkseni ollaan samalla asialla :D

Ainut asia, mitä en allekirjoita ja mistä nyt intän, on se seikka että koirat eivät toisiaan selättäisi. Oma koirani tekee toiselle niin tai ainakin näen asian niin ja siihen liittyy myös fyysinen "hyökkäys". Tai sitten koirani ovat vain outolintuja. Onhan meillä toki jees mies-koirakin, jota kukaan ei selätä, eikä se selätä ketään. Mutta nämä kaksi kyllä säätää senkin edestä.

En siis ole puhunut nyt ihmisen ja koiran välisestä selättämisestä niinkään, vaan siitä mitä itse olen nähnyt koirien välillä.

Totta myös se, että selättämiseen ei välttämättä tarvita sitä fyysistä puolta, koska kyllä tuo alistuvampi tyyppi minunkin edessä joskus on miten päin sattuu, mutta se liittyy yleensä siihen kun tulen kotiin ja koira on tyyppiä ilo pissat lattialle ja dingdong. Koskaan en ole koiriani selättänyt, koska minusta se ei kuulu koiran ja ihmisen väliseen kommunikaatioon, koska ihminen ei mielestäni monestikaan pysty samaan tilanneherkkyyteen.

Hei ap, kuulostaa tutulta! Tätä samaa hyppimistä ja puremista ja vaatteiden repimistä oli meilläkin. Sitä tapahtui samoissa tietyissä paikoissa ja myös uusissa paikoissa. Välillä se oli niin rajua, että oli pakko laittaa koira puuhun kiinni ja ottaa etäisyyttä. Koira meni jotenkin toisenlaiseen tilaan. Ei siinä mikään ein sanominen tai positiivinen vahvistaminen toiminut sillä hetkellä. Yritin aina itse olla rauhallisena. Jos itse suuttui, niin tuntui, että koira siitä vain innostui enemmän. Kaksi tai kolme kertaa painoin koiran maahaan, mikä oli todella typerää, mutta olin toivoton. Mielestäni siitä ei ole mitään hyötyä ja pitää osata kommunikoida muuten.

Koira on muutenkin sellainen, että jos ottaa vaikka kepin heiteltäväksi, mistä se tykkää, pitkästä aikaa, niin se saattaa kiihtyä siitä niin paljon että alkaa hyppiä ja ottaa hampailla vaikka olkapäistä. Tai jos se on iloinen, se saattaa olla sellaista "hillitöntä" juoksemista. Mutta noita lenkkeillessä olleita "taistelu"kohtauksia ei enää ole.

En tiedä mitään nopeaa ratkaisua sinulle, itse ajattelen että mahdollisimman paljon tekemistä, fyysistä rasitusta ja aivotyötä ja ajan kanssa. Yhdessä tekemisen myötä myös alkaa ymmärtää toisiaan paremmin. Joku edellä sanoi, että koiralla saattaa olla kipuja, se on yksi mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on tarve nyt kuitenkin vielä avata tätä selätysjuttua. Minusta vain asia on niin, että koirat selättävät toisiaan ja siihen tarvitaan kaksi koiraa. Ei koirat menisi selälleen, jos ei selätystä olisi olemassa ja sitä edeltäviä tapahtumia, johon ainakin kaiken näkemäni perusteella kuuluu monenlaista toimintaa eleistä fyysiseen toimintaan. Mutta kuten sanoin, ihmisenä en lähtisi koiraa selättelemään, koska nähdäkseni se on usein koiralle epäloogista ja turhaa voimaa tarvittavaa. Lisäksi ihminen on selättäessään koiran todennäköisesti jo jonkinlaisessa tunteet ja hermot pinnassa-tilassa, että se ei varmaan palvele tarkoitustaan lainkaan ja koira kokee turhaa ahdistusta.

Selitinköhän huonosti. Idea koiran alistumisessa on se, että koira itse näyttää alistuvansa. Selälleen meno on "viimeinen keino", sitä edeltävät lievemmät alistumisen merkit, kuten huulien lipominen, korvien luimistus, pään kääntö poispäin, hännän lasku ym.

Jos uhittelevan koiran kääntää väkisin selälleen, ei koira ole alistunut, vaan tilanne on keskeytetty käymällä koiraan käsiksi.

Jos jostain syystä haluaisit alistaa koiran, tulisi sinun siis pelotella ja uhkailla sitä niin kauan, että koira itse antautuu sinulle. Vaikea vain ymmärtää miksi kukaan haluaisi niin tehdä.

Ja siis koirat eivät varsinaisesti selätä toisiaan, vaan niiden välinen kanssakäyminen voi käydä toiselle koiralle niin pelottavaksi, että se osoittaa ettei ole uhaksi.

Ja ok, ymmärrän pointin. Alistuminen lähtee alistujasta itsestään, mutta siltikin siihen edelleen tarvitsee sen toisen eleet ja teot. Minusta se on kuitenkin vuorovaikutusta kahden välillä. Toinen alistuu ja toinen selättää. Eihän sitä tilannetta muuten tulisi. Miksi muuten vahvempi kävisi alistujan päällä, jos siihen ei olisi mitään luontaista käytösmallia.

Meillä oli ihan samanlainen ongelma meidän 1 vuotiaan ison uroskoiran kanssa tässä syksyllä. Kun oltiin palamaassa lenkiltä kotiin alkoi hyppiminen vasten ja pureminen. Ja koirahan vain kertoo siinä tuolla käytöksellään ettei se näe meitä auktoriteettinä. Koira ei halua palata takaisin kotiin, ja yrittää sitä kaikin keinoin estää parhaaksi näkemällä tavallaan eli puremalla ja hyppimällä. Meillä oli ihan ehdoton ratkaisu, että hakeuduttiin pevi-kouluttajalle.

Ensimmäisellä tunnilla kouluttajan luona meillä oli neuvolatunti, missä katsottiin koiran hermorakenne, luottamussuhde meihin jne. Tuloksena saatiin, että koira ei luota meihin ja koira pitää itseään laumanjohtajana (mikä ilmeni meillä kanssa mm. muille koirille ärisemällä/tuijottelemalla eli koira halusi suojella meitä muilta ''pahoilta'', ei aina uskonut ei tai tänne käskyä.. Meillä kanssa silloin osasi odottaaa ruokaa ja ulos pääsyyn lupaa KATSEKONTATKILLA, mutta se oli vain opittua meidän dominointia, koska koira tiesi, että saa sillä haluamansa eli ruoan, pääsee ulos jne.)

Katsekontaksita sen verran, että ainahan koirakirjoissa opetetaan kuinka omalta koiralta pyydetään eritilanteissa katsetta, mutta miksi heti seuraavassa kappaleessa muistutetaan ettei vierasta koiraa saa katsoa silmiin? Tai että mitä tarkoittaa kun kaksi koiraa tuijottaa toisiaan silmiin yli 2sek? Ihan karkeasti sehän tarkoittaa, että minä hyökkään sinuun kohta kiinni. 

Noniin kumminkin, neuvolatunnilta lähdettiin semmoisilla ohjeilla, että meillä alkoi viikon kestävä huomioimattomuusjakso eli olitiin kuin meillä ei olisi koiraa. Ei kielletty, ei kehuttu, ei pyydetty luokse, ei rapseteltu.. Vaikka koira olisi syönnyt parhaimmat kenkäsi, ei siitä olisi sanottu mitään. Tämän tarkoitus oli purkaa kaikki tavat millä koiran asemaa vahvistettiin laumanpäänä. Ainoastaan ruokintatilanteessa ja lenkille lähtiessä saatii ohjeen mukaan huomioida. Lenkillä vältettiin ongelmia. 

Viikon huomioimattomuuden jälkeen meillä oli seuraava tunti. Tällä tunnillä opittiin kulkemaan hihna löysällä, koiran rennosti nuuskien vain. Aloimme myös purkamaan huomioimattomuutta ohjeiden mukaan.  Lenkeillä piti välttää ongelmatilanteita. 

Seuraava tunti oli taas viikon päästä, tällä kerralla oli koirien ohitukset hihnassa. Tarkoituksena oli, että koira kulkee rennosti nuuskien, eikä saa kiinnittää mitään huomioita vastaantulevaan koiraan, lenkkeilijään, hiihtäjään, autoon jne. Jos koira katsoi yli 2sek korvat hörössä vastaantulevaa tai jopa alkoi rähisemään, käytettiin kieltoa EI ja kiellonvahvistajaa eli kolinapurkkia, mitä helistettiin tai heitettiin koiran jalkoihin. Jo pelkän ei sanaan meillä koira reagoi vahvasti, koska ei oltu käytetty sitä yli kahteen viikkoon. Tämän tunnin jälkeen meillä loppui kuin seinään meitä vastan hyppimiset, puremiset tai muille rähisiminen. Kolinapurkista luovuttiin mahdollisimman pian. Kolinapurkin tarkoitus ei ole satuttaa koiraa millään tavalla, vaan vahvistaa meidän kieltoa. Ja kun se esimerkiksi ''heitetään'' jalkoihin mikä tarkoittaa koiralle ns meiltä tulevaa puremaa. Ja toiselta laumanjäseneltä tuleva ''purema'' on viimeinen varoitus, että nyt ollaan tosissaan ihan oikeasti. Olihan koiramme purrut meitäkin tätä ennen kädet mustelmille kun oltiin palaamassa kotiin. Nykyään meillä riittää pelkkä napakka ei tai murahdus, jos yrittää edes suunnitella pahoja. 

Viimeisellä tunnillä ohitettiin erilaisia häirikköjä vapaana, ja haluttu lopputulos on se, ettei koira reagoi mitenkään vastantuleviin härikköihin. Tämä tunti oli erittäin tärkeä laumalogiikan kannalta. 

En kadu hetkekään, että lähdettiin koultukseen. Nimittäin tässä koulutuksessa ei ole tarkoitus kouluttaa koiraa, vain meitä omistajia. Tässä opitaan kuuntelemaan ja lukemaan omaa koiraa. Omalla kävelytyylillä, hengityksellä, ajatuksilla, äänenpainolla ja sävyllä on niin iso merkitys koiraan ettei uskoisikaan. 

Nykyyään meidän koira on varsinainen peli, toimii ihan ajatuksella. Koira luottaa meihin, ja koira on nykyään aina rennosti minne mennääkään. Voimme harrastaa koiran kanssa mitä haluamme ja se on niin tärkeä perheenjäsen ettei sanat riitä kuvaamaan. :) 

Kiitän vielä kaikista asiallisista vastauksista :)

Koirani ei joudu olemaan tuntitolkulla yksin kotona, työni puolesta pystyn olemaan hyvinkin joustavasti töissä ja kotona.

Se saa myös huomiota ja hyvää hoitoa, toki nämä asiat korjasin ensimmäisenä jos vika olisi siellä.

Pyrin tietysti olemaan määrätietoinen silloinkin kun kohtaus alkaa ja ennen sitä. En vilkuile mitenkään varoen mutta huomaan sen kuitenkin koirani käytöksestä ennen kuin se alkaa. Silloin lisään omaa varmuuttani jatkamalla kävelyä määrätietoisesti kohti kotia enkä muutenkaan anna koiran luulla mun olevan jotenkin epävarma. Ehkä se silti vaistoaa minussa jotain..

Tänään yritin tuota tolpaan sitomista, se on vaan vähän hankalaa tuolla reitillä kun ainoat tolpat ovat auraus merkkejä ja naapurien postilaatikoita x)

Mietin että se saattaisi tuoda tulosta tai sitten Kokeilen tuota reilua palkitsemista nyt sitten kaikesta halutusta käytöksestä.

Koiran iän huomioon ottaen arvelisin kyseessä olevan jonkinlaista turhautumista/jännittyneisyyttä, joka purkautuu rajuna leikkinä. Tai sitten koirasi vain on keksinyt uuden kivan leikin. Olet kuitenkin itse tahtomattasi vahvistanut tätä käytöstä. 

Koiran hallinnan kannalta sillä ei ole kuitenkaan merkitystä miksi koira näin käyttäytyy. Koulutuksen lisäksi koiralla pitää olla riittävästi aivotyöskentelyä ja leikkiä, että se ei itse ala sitä keksimään. Toiset koirat vaativat enemmän kuin toiset...

Kannattaa hakeutua johonkin koirakouluun, jossa opetetaan koulutuksen perusteita (palkka, palkkauksen kriteeri, vahvisteväli jne) ja esim. kädestä pitäen opetetaan korvaavia käytöksiä ei toivottujen tilalle. Koiran koulutuksessa ei tarvita koiraan koskemista tai sen pelottelua kovilla äänillä.

Itselläni on hieman hermostunut ja aggressiivinen uros, jonka aggressiivisuus ilmeni vasta aikuisena traumaattisten kokemusten jälkeen. Ennen traumoja koira oli hallittavissa ja mukava harrastuskoira, mutta palautumiseen tarvitsin fyysisten vammojen korjaamiseen eläinlääkäriä ja mentaalipuolen korjaamiseen koulutuksen ammattilaista. 

Älä ap sido tolppaan. Koiran pitäisi pystyä luottamaan sinuun 100-prosenttisesti. Minä en ainakaan luottaisi kehenkään niin oikukkaaseen, että sitoo minut johonkin yksinäni. Mitä ongelmaa yrität sillä hoitaa? En osaa kuvitella yhtään ongelmaa, jonka ratkaisuna olisi tolppaan sitominen.

Luitko ollenkaan avausviestiä?

Varmaan toi pureminen ja hyppiminen on se ongelma jota yritetään hoitaa.

Ei se tolppaan sitominen tai sillä huomiotta jättäminen välttämättä toimi mut kai sitä kaikkea voi kokeilla.

Leikin tietysti koiran kanssa muuten.

Teetän paljon haistelu ja etsimistehtäviä ja olen muutenkin läsnä, tämän kerron siis siksi, kun jostain viesteistä paistaa läpi epäilys siitä, että koira on vaan kodin irtaimistoa mulle jota lenkitän silloin tällöin..

Ottaa todella päähän tämä tilanne. Lenkkeily ja luonnossa kulkeminen on kuitenkin ollut mulle sellainen henkireikä ja tuo koira on vaan lisännyt sitä liikkumisen iloa. Nyt tietysti koen lenkille lähdön aika työläänä mutta pitänee ottaa yhteyttä johonkin koirankouluttajaan joka meitä voisi auttaa.

Jos sattumoisin joku tietää järvenpää-nurmijärvi-riihimäki alueilta jotain jota suositella niin kertokaa :)

Googlailen tietysti itsekin mutta ilmiantakaa joku hyväksi havaittu jos tiedätte ;)

Nostanpa

Koiralla saattaisi olla lahjakkuutta suojeluharrastukseen, vai mikä sen nimi nyt onkaan. Pääsisi siinä toteuttamaan itseään ohjatusti.

Vierailija kirjoitti:

Koiralla saattaisi olla lahjakkuutta suojeluharrastukseen, vai mikä sen nimi nyt onkaan. Pääsisi siinä toteuttamaan itseään ohjatusti.

Ei todellakaan kannata viedä mitään ongelmakoiria suojeluharratukseen, eikä niitä kyllä sinne edes otettas. :D  Mä vierastan kyllä tuota kolinapurkilla nakkelemista, sillä se voi vaikuttaa vastaantuleviinkin koiriin esim. säikäyttämällä niitä.  En ihan koko keskustelua lukenu, mutta oleellistahan on miksi se koira alkaa hyppimään ja puremaan. Onko oikeasti aggressiivinen vai leikkisä. Ootko kokeilu tekeekö koira tätä myös jonkun tuntemattoman kanssa, ilman, että sinä oot paikalla? Mikäli ei niin silloin ainaki täytyy muuttaa itsessään jotain, näkemättä tosin vaikea sanoa, että mitä. Älä ainakaan itsenäisesti ala pelottelemaan sitä koiraa, se vähäinenkin luottamus häviää kun tuhka tuuleen.

Kiitoksia taas vastanneille :)

Koira tekee sitä myös toiselle vakituiselle lenkittäjälleen, aivan sama paikka ja sama reaktio.

En tosiaan mihinkään suojelukoiraharrastukseen tuota viitsi viedä, ei siitä hyötyä olisi, päinvastoin luulen.

Koirakoulun penkille (tai nurmille ;) ) tässä lähdetään kunhan löydän sopivan opettajan meille.

Nyt meni lenkki ehkä hieman paremmin, tai siis tuo takaisintulo. Muutama ei ja istutus riitti, tosin tänään ollaankin kävelty n.20km eli ei varmaan mehut riittänyt rähinään :)

No, huomenna taas kokeillaan..

Koirakorjaamo Järvenpäässä