Lue keskustelun säännöt.
Miten kukaan voi kokea olevansa oikeasti läheinen puolisonsa kanssa?
05.12.2015 |
Kun eihän sille todellakaan kannata jatkuvasti tai oikeastaan ollenkaan avautua kaikista ajatuksistaan ja tunteistaan? Etenkin kun ne ovat enimmäkseen kielteisiä!
Kommentit (88)
Kielteiset tunteet koskevat häntä, itseäni, lapsia, koko tätä tilannetta josta itseni olen löytänyt. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenellekään ihmiselle ei kannata kaikkia ajatuksia ja tunteita hallitsemattomasti vuodattaa. Ellei sitten omalle psykoterapeutille, joka jaksaa kuunnella tajunnavirtaa palkkansa avulla.
Me jaamme ihan kaiken. Kenenkään muun kanssa en jaa näitä ajatuksia näin paljon. Yhdessä 9v. Minulla ei ole kielteisiä tunteita kumppania kohtaan, toki joskus hän ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Kenellekään ihmiselle ei kannata kaikkia ajatuksia ja tunteita hallitsemattomasti vuodattaa. Ellei sitten omalle psykoterapeutille, joka jaksaa kuunnella tajunnavirtaa palkkansa avulla.
No niinpä. Ja kun nyt tilanne on se, että olen todella todella tyytymätön kaikkeen, minulla ei voi olla ketään läheistä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Me jaamme ihan kaiken. Kenenkään muun kanssa en jaa näitä ajatuksia näin paljon. Yhdessä 9v. Minulla ei ole kielteisiä tunteita kumppania kohtaan, toki joskus hän ärsyttää.
Mutta sanoisin että suurin osa keskusteluista on meillä positiivisia. Jos ajattelen kumppaniani niin päällimmäisenä nousee mieleen kunnioitus, rakkaus ja ylpeys. Ei mitään ärsytyksen tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitä paitsi lukemattomia kertoja vuodattanut miehelle kielteisyyttäni, päätin lopettaa sen kokonaan, jonka jälkeen totesin, ettei mieheni tai kukaan (paitsi terapeutti jota näen aivan liian harvoin) ole läheiseni. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me jaamme ihan kaiken. Kenenkään muun kanssa en jaa näitä ajatuksia näin paljon. Yhdessä 9v. Minulla ei ole kielteisiä tunteita kumppania kohtaan, toki joskus hän ärsyttää.
Mutta sanoisin että suurin osa keskusteluista on meillä positiivisia. Jos ajattelen kumppaniani niin päällimmäisenä nousee mieleen kunnioitus, rakkaus ja ylpeys. Ei mitään ärsytyksen tunteita.
No onneksi olkoon. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä paitsi lukemattomia kertoja vuodattanut miehelle kielteisyyttäni, päätin lopettaa sen kokonaan, jonka jälkeen totesin, ettei mieheni tai kukaan (paitsi terapeutti jota näen aivan liian harvoin) ole läheiseni. Ap
Mistä kielteisyytesi johtuu?
Minun ex-puolisoni otti itseensä kun avauduin hänelle usein työongelmista. Hän koki, että syyllistän jotenkin häntä (mitä en vieläkään pysty ymmärtämään). Enpä sitten enää uskaltanut hänelle mistään ongelmistani kertoa, joten välitkin viilenivät ja eroonkin sitten lopulta päädyttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kielteiset tunteet koskevat häntä, itseäni, lapsia, koko tätä tilannetta josta itseni olen löytänyt. Ap
Kuulostaa siltä, että et voi hyvin elämässäsi tällä hetkellä. Ehkä puhuminen kuitenkin auttaisi? Ehkä miehesi jopa jakaa näitä tunteita ja ajatuksia enemmän kuin luuletkaan, ja ymmärtäisitte toisianne hyvin. Keskustelulukon avauduttua voisitte päästä toisianne lähemmäksi.
Voi toki olla niinkin, ettei miehesi ole sinulle sopiva kumppani. Varsinkin, jos koet, ettei voi tai halua hänelle puhua. Silloin juttukaveria kannattaa katsella muualta (ystävät, terapeutti), ja alkaa valmistautumaan eroon.
En mä kanssa ymmärrä. Enkä tajua miten puolison kanssa voi olla hauskaa. Tai lähteä sen kanssa kahdestaan illalliselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä paitsi lukemattomia kertoja vuodattanut miehelle kielteisyyttäni, päätin lopettaa sen kokonaan, jonka jälkeen totesin, ettei mieheni tai kukaan (paitsi terapeutti jota näen aivan liian harvoin) ole läheiseni. Ap
Mistä kielteisyytesi johtuu?
Helppo vastata. Psyykkisistä ongelmista, tyytymättömyydestä siihen, millaista elämä perheenäitinä on, en ehdi enkä jaksa keskittyä itseeni ja omiin asioihini tarpeeksi, mies ei kohtele minua kuten haluaisin (ei halua seksiä kuten haluaisin sen haluavan jne.) työ ei tarjoa positiivista sisältöä elämään, olen sairastellut todella paljon syksyn kulkutauteja jonka takia joutunut viikkokausien tauolle liikuntaharrastuksista jotka jotenkin pitivät pääni kasassa aiemmin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kielteiset tunteet koskevat häntä, itseäni, lapsia, koko tätä tilannetta josta itseni olen löytänyt. Ap
Terve vaan taas! Kielteiset tunteesi koskevat etenkin äitiäsi? Mies hoitaa teillä lapset ja kodin. Sinä haikailet ihastuksesi perään. Ja kaiken kuuluu pyöriä Sinun ympärilläsi. Muilla ei ole väliä
Ei puolisosi jaksa kaiken lisäksi loputtomasti vatvoa sinua, sinua, sinua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, jaksaisitko itse kuunnella miestäsi, jos hän olisi samanlainen negatiivinen valittaja kuin sinä? Tahtoisiko kuulla valitusta virheistäsi, epäonnistuneista lapsista, kodista, kaikesta? Ei sellaista kitinää ja avautuilemista kukaan jaksa, ihan oikeasti.
Niin ja todellakin olen puhunut näistä kaikista asioista miehelle monta kertaa, miehen mielestä vain oksentanut hänen päälleen pahan oloni. Mikä varmaan on totta. Enää en valita mistään, en vaikka olisi aihettakin. Joten en todellakaan pidä miestä enää läheisenä ja luotettavana ihmisenä. Terapeutti on ainoa siinä roolissa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielteiset tunteet koskevat häntä, itseäni, lapsia, koko tätä tilannetta josta itseni olen löytänyt. Ap
Terve vaan taas! Kielteiset tunteesi koskevat etenkin äitiäsi? Mies hoitaa teillä lapset ja kodin. Sinä haikailet ihastuksesi perään. Ja kaiken kuuluu pyöriä Sinun ympärilläsi. Muilla ei ole väliä
Ei puolisosi jaksa kaiken lisäksi loputtomasti vatvoa sinua, sinua, sinua
Whaat? Ei mulla ole ketään ihastusta. Mies ei yksin hoida kotia ja lapsia, ne asiat hoidetaan ihan yhdessä. Se on varmasti totta, että olen itsekäs, muutamin tässä muutakin. Ja kyllä mullakin on oikeus Jotain haluta ja saada joskus itselleni. Ap
Alkaahan sitä järkeä kasvaa päähän. Mies ei tosiaan ole terapeuttisi ja oksennusämpärisi, vaan kunnioitettava, tasaveroinen, aikuinen kumppani. Oletko itse koskaan kuunnellut hänen huoliaan ja ottanut niistä vastaan, lohduttanut, kannustanut, tukenut? Kannatellut perhettä ja kotia silloin kun hän on uupunut?
Vierailija kirjoitti:
ap, jaksaisitko itse kuunnella miestäsi, jos hän olisi samanlainen negatiivinen valittaja kuin sinä? Tahtoisiko kuulla valitusta virheistäsi, epäonnistuneista lapsista, kodista, kaikesta? Ei sellaista kitinää ja avautuilemista kukaan jaksa, ihan oikeasti.
Kyllä mieskin valittaa, tai oikeastaan huomauttelee joka päivä asioista. Mutta tosiaan ei hänen perusasenteensa kaikkeen ja perhe-elämään ole negativinen. Mutta minä olen sina kiinnostunut miehen asioista ja puheista, mies ei ole minun. Miehellä on myös hieman enemmän omaa aikaa (joustavampi työ ja isompi palkka, joten kokee ansainneensa sen). Ap
Jätä lapset miehelle ja lähde kälppimään. Helpottaa kaikkien oloa.
En tajua. Avautua? Kielteisiä? Tarkoitatko, että kielteiset tunteesi koskevat kumppaniasi? Silloin ei kannatakaan jokaista harmitusta purkaa hänelle ääneen. Mutta eikö teillä ole mitään muuta puhuttavaa, työ, harrastukset, lapset, muut ihmissuhteet, politiikka, filosofia? Me ainakin jaamme koko elämämme, eikä kukaan toinen tunne minua kuten puolisoni, ei edes äitini.