Onko teistä ihan normaalia tiuskia pahantuulisena rakkailleen?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihminen saa olla pahalla tuulella. Jopa parisuhteessa oleva.

Toinen juttu tietenkin on, MITEN voimakkaasti tiuskii. Mitään jatkuvaa kiukuttelua tai toisen syyttelyä tyhjästä en minäkään sietäisi, vaan kehottaisin miettimään, miksi projisoi niin voimakkaasti oloaan minuun.

Mutta minusta voi olla lyhytsanainen ja kärttyisä, kunhan olotila ei kestä loputtomiin ja muistaa myös pyytää anteeksi ja todeta pahan mielen johtuvan ihan muista tekijöistä.

Ja toisaalta....Ihan yhtä lailla on puolison tunteiden huomioimista se, että kun huomaa toisen olevan jostain syystä kärttyisällä päällä, antaa tälle tilaa ja rauhaa olla pahalla tuulella. Eikä tivaa, mistä se johtuu; selitä omia pikkusattumuksiaan vaikkei toista jaksa kiinnostaa pätkääkään; yritä väkisin piristää toista ja koe henkilökohtaisena loukkauksena sitä, jos toinen ei *vips* piristykään jne.

Eli: tunteita saa näyttää, mutta turhan vuoksi niistä ei saa syyttää toista. Pitää kertoa, miksi on kuin persiiseen ammuttu karhu ja yrittää päästä siitä pahasta tuulesta myös jollakin aikavälillä eroon. Kukaan ei jaksa päivätolkulla tiuskivaa puolisoa.

 

 

Joo tuohon olemme menossa, molemmin puolin, eli kun mies pahalla päällä, annan olla itsekseen, ja ne menevät jo nykyään häneltä aika nopeasti ohi. Mies osaa kertoa miksi on pahalla tuulella, ja pyytää anteeksi, on oppinut. Onneksi meillä pelaa keskusteluyhteys ja on aitoa rakkautta, vaikka erilaisia olemmekin. 

Miehellä vaikuttaa tosi paljon veren sokeritaso mielialaan, Yhteä päivänä hän oli pahantuulinen, muttei purkanut sitä minuun, ja sanoi itsekin että varmaan helpottaa kun syö. ja syötyään oli kuin eri ihminen. :-D

Ihan mahdollista että meillä alkaa sujua yhä paremmin, silti tosiaan en aio rynnätä naimisiin. Ahdistaa vähän, kun menemme joulunpyhiksi miehen vanhemmille, saa kuunnella sitä hänen vanhempiensa tiuskimista toisilleen. Onneksi sinne tulee myös miehen veli perheineen, veli ja vaimonsa ovat ehkä maailman rennoimpia ihmisiä. :-) Mieheni on tullut äitiinsä joka stressaa kaikesta, isänsä on leppoisampi, onneksi hän on perinyt sitäkin puolta. :-)

ap

Siis eniten tossa häiritsi se, et sä et sano tuosta mitään?!! Miksi?!! Taidat olla just sellanen marttyroija. Kyllä asioista pitää puhua. Tuo on varmaan aika normaalia, vaikkei hyväksyttävää käytöstä. Mut se on sellanen malli et sitä ei ehkä tajua itse helposti, siksi ehdottomasti toisen tulee avata se suu ja sanoa mikä on vikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tiuskitaan vain asioille, ei koskaan ihmisille. Tyyliin "voi vitun vittu kun tää läppäri taas hidastelee". Minusta tällainen tiuskiminen on ihan ok, koska eihän siitä nyt mitään tule jos tunteita ei saa näyttää ollenkaan.

Nimenomaan. On eri asia purkaa tunteitaan TOISELLE kuin purkaa niitä TOISEEN.

Otetaan esimerkki. Mies on aamulla jo pahalla tuulella, kiukuttelee kun on väsynyt ja pitää herätä, eikä ehdi käydä suihkussa tai lenkillä, ja lähtiessä vielä auton avaimet on hukassa. Mies kiukuttelee tavaroille: missä vitussa ne avaimet on, ja saatana kun ei taas mikään tänään onnistu. Vaimo kysyy: voinks mä auttaa? Mies: no vittu et voi. Johonkin helvettiin mä ne avaimet eilen laitoin. Mee siitä helvettiin nyt kyselemästä. Vaimo: okei. Mies: no vittu anteeks nyt vaan, on vähän vitun paska aamu.

 

Onko parempi? Ei ole. Vaikka mies kiukuttelee itselleen ja tavaroilleen, on siinä vaimonkin aamu pilattu. Ei ole oikein jakaa omaa paskaa oloaan koko perheelle, ja pilata koko kodin tunnelma vain sen takia, että yksi on nukkunut pommiin ja on huonolla tuulella.

 

Millä oikeudella aina mennään sen temperamenttisemman tuulien mukaan, sillä on oikeus aina "näyttää tunteensa" ja repiä kaikkien muiden hyvät tuulet rikki? Eikö siltä voisi joskus odottaa myös joustoa, ja yritystä edes kokeilla hillitä niitä räiskyviä tunteitaan, ihan vaikka niiden omien rakkaiden takia? Vai onko näillä temperamentti-taunoilla ja tainoilla aina veto-oikeus siihen, miten kotona tunteita näytetään, aina saa tuppuroida kun siltä tuntuu, ja toisten pitää ymmärtää? Miksei ne joskus voi ymmärtää niitä, jotka haluaa purkaa asioita rauhallisemmin?

"Miks aina" ja "Eikö koskaan" -eikö jokaisen paeisuhdeoppaan mukaan noita fraaseja tulis just välttää...

Mistäs sä sen tiedät kuinka paljon se temperamenttisempi työskentelee sen asian eteen itsekseen. Miksi oletat ettei se tee mitään?

Jokaisella meistä on puolia, joita on kehitettävä. Jokaisella. Oleellista on se, et tajuaako itse sen asian vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Siis eniten tossa häiritsi se, et sä et sano tuosta mitään?!! Miksi?!! Taidat olla just sellanen marttyroija. Kyllä asioista pitää puhua. Tuo on varmaan aika normaalia, vaikkei hyväksyttävää käytöstä. Mut se on sellanen malli et sitä ei ehkä tajua itse helposti, siksi ehdottomasti toisen tulee avata se suu ja sanoa mikä on vikana.

siis luitko muuta kuin aloituksen? Kyllähän minä myöhemmin ihan selvällä suomenkielellä kerron, että olemme kyllä puhuneet asioista ja olen kertonut miltä tiuskiminen tuntuu, mies on ottanut asian työn alle jne. Mutta kun toinen on pahalla päällä, en ala juuri silloin avautua, vaan sitten kun hän on rauhoittunut, puhumme asioista. Pahentaa vaan, jos alkaa avautua kun toinen sillä päällä, parempi antaa vain olla rauhassa jnk aikaa. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tiuskitaan vain asioille, ei koskaan ihmisille. Tyyliin "voi vitun vittu kun tää läppäri taas hidastelee". Minusta tällainen tiuskiminen on ihan ok, koska eihän siitä nyt mitään tule jos tunteita ei saa näyttää ollenkaan.

Nimenomaan. On eri asia purkaa tunteitaan TOISELLE kuin purkaa niitä TOISEEN.

Otetaan esimerkki. Mies on aamulla jo pahalla tuulella, kiukuttelee kun on väsynyt ja pitää herätä, eikä ehdi käydä suihkussa tai lenkillä, ja lähtiessä vielä auton avaimet on hukassa. Mies kiukuttelee tavaroille: missä vitussa ne avaimet on, ja saatana kun ei taas mikään tänään onnistu. Vaimo kysyy: voinks mä auttaa? Mies: no vittu et voi. Johonkin helvettiin mä ne avaimet eilen laitoin. Mee siitä helvettiin nyt kyselemästä. Vaimo: okei. Mies: no vittu anteeks nyt vaan, on vähän vitun paska aamu.

 

Onko parempi? Ei ole. Vaikka mies kiukuttelee itselleen ja tavaroilleen, on siinä vaimonkin aamu pilattu. Ei ole oikein jakaa omaa paskaa oloaan koko perheelle, ja pilata koko kodin tunnelma vain sen takia, että yksi on nukkunut pommiin ja on huonolla tuulella.

 

Millä oikeudella aina mennään sen temperamenttisemman tuulien mukaan, sillä on oikeus aina "näyttää tunteensa" ja repiä kaikkien muiden hyvät tuulet rikki? Eikö siltä voisi joskus odottaa myös joustoa, ja yritystä edes kokeilla hillitä niitä räiskyviä tunteitaan, ihan vaikka niiden omien rakkaiden takia? Vai onko näillä temperamentti-taunoilla ja tainoilla aina veto-oikeus siihen, miten kotona tunteita näytetään, aina saa tuppuroida kun siltä tuntuu, ja toisten pitää ymmärtää? Miksei ne joskus voi ymmärtää niitä, jotka haluaa purkaa asioita rauhallisemmin?

"Miks aina" ja "Eikö koskaan" -eikö jokaisen paeisuhdeoppaan mukaan noita fraaseja tulis just välttää...

Mistäs sä sen tiedät kuinka paljon se temperamenttisempi työskentelee sen asian eteen itsekseen. Miksi oletat ettei se tee mitään?

Jokaisella meistä on puolia, joita on kehitettävä. Jokaisella. Oleellista on se, et tajuaako itse sen asian vai ei.

nimenomaan se on oleellista työskenteleekö ihminen vikojensa korjaamiseksi. meillä kumpikin tekee niin, mies on jo oppinut paljon hillitsemään itseään, ja minä vähän vähemmän herkäksi, sitä myötä kun olen oppinut tuntemaan miestä. 

ap

Osaako kumppanisi pyytää anteeksi jos syystä tai ilman tiuskii? Mä tiuskin ja puhun ilkeällä äänensävyllä usein kumppanilleni jos olen huonolla tuulella. Tietysti joskus ihan syystäkin. Samaa tekee myös mieheni. Usein itken jos mies loukkaa ilman syytä ja tiuskin takaisin. No riitahan siitä tulee mutta kestää vaan pari minuuttia ennen ku halataan ja pyydetään anteeksi ja jälkeenpäin naureskellaan et tulipahan putsattua ilmaa ja purettua kiukut pois. Mä olen niin herkkä että käyn itkemään jos itse tiuskin kullalle ilman syytä. Meillä näytetään kaikki tunteet ni ei tarvii arvailla et onks kaikki hyvin tai et mikä toiselle tuli. Anteeksi pyyntö on tärkein ei jää paha mieli kun on pyydetty anteeks ja sovittu. Kyllä sun Kannattas näyttää et pahoitat mieles. Voi olla että kumppanis ei edes tajua tiuskineen ja pahoittaneen sun mielen. Mä luulen et kaikki tiuskii kumppanille jos uskaltaa. Joku voi pelätä riitoja tai vaikka jätetyks tulemista eikä uskalla yhtään kiukutella. Siinä tapauksessa olisin huolissani jos lähes kaikki kommunikointi olis huutamista ja tiuskimista koska sellainen tapa on vaikea kitkeä pois. Teillä tiuskiminen voi loppua kun kerrot kuinka paljon se sua harmittaa tai voit oikeasti ymmärtää että ei se kumppani mitään pahaa tarkoita.kaikki on joskus huonolla tuulella.