m-v

Ei välttämättä tule mitään seurauksia. Suomessa pitäisi poliisin/oikeuden näyttää todisteet sun syyllisyydestä. Ikävä kyllä kun on paskaan tilanteeseen joutunut se menee toisin päin eli sun pitää pystyä todistaa sun syyttömyys. Kiinni jäämis tilanteessa kiistäisin nähneeni tai kuulleeni kasveista mitään vaikka kuinka idiootilta kuulostais. Muista älä myönnä mitään Äläkkä edes puhu ilman asianajajaa vaikka joutuisit sitä pari päivää putkassa odottamaan. Eipähän ainakaan tule turhia sakkoja tai muuta paskaa sun niskaan.

Huh huh. Toivottavasti ei ole todellinen tilanne vaikka noinkin kyllä varmasti voi käydä ja on käynyt. Aiotko ajaa nykyisen avokkisi kadulle? Miten luulet yhteiselon sujuvan kun kerrot ja avokkisi alkaa etsimään asuntoa? Jos olisit tippaakaan fiksu ymmärtäisit itse hankkia uuden kodin. Miltä uudesta tuntuu muuttaa sinun ja entisen yhteiseen kotiin? Meillä tilanne kun tavattiin oli se että mieheni asui exänsä ja heidän lapsensa kanssa yhdessä vaikka suhde oli päättynyt jo kuukausia aiemmin. Ei olisi käynyt mielessäkään muuttaa heidän kotiinsa ja ajaa exää kadulle. Draamaa miehen pois muutosta ei kyllä puuttunut vaikka exä tiesi meidän suhteesta. Ei halunnut olla mieheni kanssa mutta ei olisi halunnut luopuakkaan. Exä kantoi lopuksi miehen tavarat suutuspäissään rappukäytävään ilmoittamatta mitää. Teillä ei kyllä riidoilta vältytä. Siitä olen varma. Miksi olet päästänyt tilanteen noin pitkälle. Olis kannattanut päättää vanha suhde ennen uuden alkua siis heti kun huomasit että uutta kohtaan on syvempiä tunteita.

Tuli muuten vielä mieleen artikkeli joka käsitteli kumppanin etsimistä ja sen vaikeutta. Jutussa luki että 7 arvosanan miehet etsii kympin naisia ja seiskan naiset kympin miehiä. "Arvosanoissa" oli huomioitu ulkonäkö, koulutus ja tulot. Mulla kävi sitten varmaan hyvä tuuri kun löysin kympin miehen ja itse arvioisin itseni 8++. Alku suhteessa jopa mietin että ajatteleeko kaikki jo ulkonäön perusteella että miten olen voinut saada mieheni. Mieheni kyllä vakuuttelee että olen kaunein nainen maailmassa hänen mielestään. Puhuiskin totta!

Sama ongelma oli mulla nuorena siis 15-17 vuotiaana. Tiedän että johtui suurimmaksi osaksi alussa siitä että ystäväni olivat mallin mitoissa. (Olen 159 cm pitkä) olin normaalia vartaloinen ja monen sen aikasen ystäväporukkani jätkän mielestä kaunein.(salaa kertoivat) kaikkien piti vähintään esittää haluavansa jomman kumman laihoista pitkistä ystävistäni. Ystävät olivat vuosia suhteessa saman porukan jätkien kanssa joten jouduin ainoana tyttö sinkkuna viettämään lähes kaiken aikani samassa porukassa. Siinä kävi niin että itsetuntoni romahti ja luulin ettei mua kukaan koskaan huoli joten ainoa keino edes joskus päästä jonkun kainaloon yöksi oli yhden illan jutut jätkä puolisten ystävien kanssa. Lopulta pitivät varmaan huorana. Kummasti muuttui jätkien mielipiteet kun olin muutaman vuoden seurustellut ja laihtunut luurangon laihaksi itsetunto ongelmien takia. Suurin osa tuli harmittelemaan mulle ääneen et miksei ottanut musta vaimoa teininä. Vitutti sairaasti kuulla tollasta ku vuosia yritin poikaystävän löytää. Tiedän että oli omakin vika kun menin liian monelle kännissä ja halipulassa antamaan. Noista vaikeista vuosista huolimatta olen aina miehet löytänyt kavereiden kautta myös nykyisen. Nyt kun vihdoin ja viimein tunnen löytäneeni sen oikean harmittaa nuo teini-iän hölmöilyt aika usein. Olisin voinut jättää seksi kumppaneista yli puolet väliin. Onneksi mies tietää hölmöilyt eikä niistä välitä. Ei tarvitse salailla mitään. Olisi pitänyt arvostaa itseään enemmän. Nykyään tuon teini porukan jätkät on mun parhaita ystäviä ja olen kertonut heillekin miten nuo vuodet koin. Ymmärtävät hyvin. Ystävilleni ei sitten käynytkään parisuhde markkinoilla yhtä hyvin ku mulle. Ei se pelkkä ulkonäkö riitä aikuisille miehille. Kyllä sullekin varmasti löytyy vielä mies joka haluaa suhteen eikä pelkkää seksiä. Kokeile tapailla lähemmäs 30v ku 20v miehiä. 30v ja yli osaavat arvostaa suhdetta paljon enemmän ja sitä tavallista arkea.

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan nuoret naiset eivät halua itseään nuorempaa miestä. Esimerkiksi 20 - 25 vuotiset naiset jopa häpeävät jos mies nuorempi.

Ei tietenkään mitään vanhusta etsitä mutta muutama vuosi vanhempi sopii parhaiten kaksikymppiselle. Mutta kolmevitosena ne alle kaksikymppiset alkavat kiinnostaa.

Muistatko ensimmäisen kerran kun aloit haaveilla kaksikymppisestä, hyväkroppaisesta nuoresta miehestä.

Jäi nyt vähän epäselväksi kiinnostaako parisuhde vai seksi? Kai ne alle parikymppiset on kiihkeämpiä yleisesti ottaen. Sellaisesta on viimeeks kokemusta ku oon ollu äkkiä mietittynä 16 vuotias Et vaikea on sanoa. Mun ystävällä on itseään nuorempi vähän päälle 20v poikaystävä. Sivusta seurattuna vaikuttaa siltä että ystävä on teinipojan yh äiti. Mun kaikki miesystävät on ollu yli 30v sen jälkeen ku oon 17 täyttänyt ja ne kolmekymppisetkin on osanneet olla välillä täysin lapsia. Kummassakaan mielessä en alle kakskymppistä huolisi. Tai mistä sitä tietää jos sinkku olisi ku ei muutenkaan kiinnosta tällä hetkellä kukaan muu kuin oma missään mielessä.

Olen kyllä kuulut muutamalta 50v naiselta tarinoita alle 20v pojista ja kuinka ne tarttuu väkisin matkaan. Ei luulis olevan ongelma jos on ihan ok näkönen 35v ei ne pikku pojat osaa edes arvioida ikää :)