Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsesi saisi matikan kokeesta 5.5 niin raivoaisitko?
01.12.2015 |
Meillä kävi näin ja en tiedä mitä tekisin, kiehuttaa ja suututtaa:// Ei tuo mikään matikkanero ole, mutta alle 7 ei ole ennen tullut.. Kielissä sitten tempoo 9-10 numeroita mutta hitto kun poika ei viitsi edes treenata sitä matikkaa.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilleni matikan, kemian ja fysiikan 4-6 on ok, koska panostan muihin aineiisiin ja niistä on numerot 9-10.
t. nykyinen lukion kakkonen.Miten selviät lukiosta jos olet huono matikassa?
En ole sama henkilö jolta lainasit, mutta hyvin pärjää! Matikkaa ei ole edes pakko kirjoittaa. Itse kirjoitin matematiikan sijasta B-ruotsin, josta kurssiarvosanat olivat kymppejä ja yo-kokeesta sain L. Jos olisin matikan kirjoittanut, niin tuskin olisin edes päässyt läpi, paitsi kompensaatiopisteillä. Ihmisillä on omat vahvuutensa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin valtavan järkyttynyt ja pettynyt jos lapsi saisi matikan kokeesta 8 tai vähemmän, 5,5 olisi jotain täysin käsittämätöntä.
Ei kai siinä raivoaminen paljon auta, eikä lasta voi myöskään pakottaa oppimaan. Ota vaikka kännykkä pois viikoksi ja vaadi että numero paranee.
En. Toki olisin pettynyt. Ja oletetaan että olisin yrittänyt käydä koealuetta/laskuja läpi. Käytäisiin koekin läpi ja katsottaisiin missä menee pieleen. Tuskin osaisin kovin hyvin lasta kuitenkaan opettaa muuta kuin yksinkertaisissa laskuissa, itse kun en ole koskaan "lukenut" matematiikan kokeisiin ja aina saanut miltei täysiä pisteitä niistä.
Suomessa desimaalit erotetaan pilkulla, eli oikea tapa ilmaista luku on 5,5. Äiti takaisin äidinkielen tunnille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä raivoamisellako se numero nousee?
Äiti teresa? Et raivostu mistään kun se ei auta?
Heh :D Jos pidät tuota jonain äititeresamaisena piirteenä, että osaa olla raivoamatta silloin kun siihen ei ole aihetta, niin suosittelen jotain vihanhallintakurssia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En raivoais. Vaihtaisin, että lapsi tekee läksyt ts. tarkistaisin vastaukset. Jos ei auttais niin sit pyytäisin ensin koululta tukiopetusta, sen jälkeen ottaisin lapselle yksityistunteja esim. opeopiskelijalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. En kasvata lapsestani mielisairasta jolle ei lopulta enää mikään
Riitä ja joka tuntee itsensä aina epäonnistujaksi vaikka olisikin onnistunut.Tämä oli eka kerta ikinä kun tuli numero josta tekee mieli raivota. Niin pienestäkö todellakin lapsesta tulee mielisairas? Ap.
En ole ylempi mutta lähinnä tuo asenteesi kummastuttaa. Huolestuttavaa, että joku pitää raivoamista vaihtoehtona silloin kun kokeesta tulee huono numero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut muksut voivat innostua koulunkäynnistä vasta vähän vanhempana. Ei tuo numero lapsen loppuelämää sanele, rentoudu. Niitä kokeita ehtii vielä tulla monia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on älykäs mutta oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi, joka saattaa saada kiitettävän tai vitosen, tai jotain siltä väliltä. Kaikki on mahdollista. Jos totaalinen jumi tulee niin sitten se on vitonen, vaikka kuinka olisi asiat käyty kotona läpi todettu olevan hallussa.
Matikka nyt vielä menee, mutta jotain hissan koetta päntätään kotona monta päivää etukäteen. Tuloksena maksimissaan kasi.
mutta eikö sen pitäisi olla ihan normia, että kokeisiin luetaan muutamana edeltävänä iltana? Niin ainakin meillä.
Normaalia on että lapsi itse lukee kokeisiin muutamana iltana. Se, että koealuetta kerrataan VANHEMMAN KANSSA useita tunteja, ei ole normaalia. Muiden lasten kanssa vain kuulustelen, enkä aina sitäkään, ja silti kiitettäviä ropisee.
AP:lle vinkiksi: kannattaa ehdottomasti kotona panostaa tuohon matikkaan. Koulussa resurssit on aika olemattomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen näitä etusivulla olevia (en lukenut pitemmälle) en raivoais -kommentoijia? Onhan teillä lapsia, 7-luokkalaisia. Ymmärrän kyllä sen, että joku vanhempi ei raivoa, mutta ettei juuri kukaan?
Minulle raivottiin aina kun tein jotain epäjärkevää. Koska kokeissa epäonnistuminenhan on sitä. En kylläkään epäonnistunut kokeissa, mutta kun sain kerran käytöksestä huonon numeron todistukseen, niin äiti (opettajan tytär) raivosi minulle pahasti siitä.
Olette ihan paskaa sakkia jos teitä on kohdeltu lapsina niin hyvin, ettei teille ole raivottu ja nyt sitten katsotte alaspäin vanhempaa, joka raivoaa. Koska ei se vanhempi sille mitään välttämättä mahda!! Ainoa tapa välttää raivoaminen olisi ei-välittää tai olla hankkimatta lapsia. Itse en välitä, siten ei tule raivottuakaan. Ihan sama, oppivatko lapseni mitään, jos eivät, niin oma vikansa, kerron kyllä aina miten tulee menetellä.
Varmaan ap:kin on sanonut lapselleen, että laskut piti osata.
En raivoaisi. Sain itsekin matikasta koko ajan jotain 6- arvosanoja, koska vihasin sitä enkä jaksanut. Poika suuntaa lukion jälkeen opiskelemaan ranskanopeksi niin ei sillä matikalla ole niin väliä, pärjää muissa aineissa tosi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut muiden vastauksia mutta vastaus on en. 5,5 on niin huono numero että lapsi ei ole oikeasti oppinut asiaa ja tarvitsee apua siihen. Oletan että alakoululaisesta kyse
Vierailija kirjoitti:
Onhan teillä lapsia, 7-luokkalaisia. Ymmärrän kyllä sen, että joku vanhempi ei raivoa, mutta ettei juuri kukaan?
Minulle raivottiin aina kun tein jotain epäjärkevää. Koska kokeissa epäonnistuminenhan on sitä. En kylläkään epäonnistunut kokeissa, mutta kun sain kerran käytöksestä huonon numeron todistukseen, niin äiti (opettajan tytär) raivosi minulle pahasti siitä.
Mitä ihmettä se kokeesta raivoaminen hyödyttäisi? Paljon enemmän on hyötyä siitä, että selvitetään, miksi näin ja korjataan toimintatapoja siten, että jatkossa on paremmat pärjäämisen mahdollisuudet. (Ihan vinkki, pelkkä kysyminen läksyistä ei riitä...)
Kerran olen kokeesta suuttunut. Normaalisti n. kasin oppilas toi kotiin kutosen, eikä antanut koetta allekirjoitettavaksi vaan silppusi sen reppunsa pohjalle. Tuolloinkaan suuttumisen syy ei siis ollut huono numero vaan kerrassaan typerä yritys välttyä näyttämästä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En raivoaisi, tietenkään. En tajua miksi siitä pitää olla vihainen, kyllähän se on lähinnä surullinen asia, lapsella varmaan itsellä on paha mieli, niin mitä helvettiä se raivoaminen siinä vielä asiaa auttaisi?
Jos olisi jostain syystä tahallaan mokannut kokeen niin olisin vihainen, mutta ei se nyt niin iso asia ole että oikein raivoaisin, mulla on se varattu vähän vakavampiin asioihin joita lasten ja varsinkin teinien kanssa tulee eteen.
Miksi pitäisi raivota huonosta numerosta? Se ei numeroita takuulla paranna yhtään. Itse olin huono matikassa, ja olisi kyllä ollut tosi masentavaa jos siitä olisi vielä kotona raivottu.
Oma lapsi ei ole onneksi tullut äitiinsä tässä asiassa. Hän saa yleensä kymppejä matikankokeista, joten jotain merkillistä olisi tapahtunut jos tulisi viitonen. Pitäisi selvittää mistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
En raivoaisi vaan opettaisin niitä laskuja. Montako tuntia valmistauduit lapsen kanssa kokeisiin? Teitkö 3-4 harjoituskoetta, joiden laskut kävitte yhdessä läpi?
Eikö kannattaisi panostaa matikan harjoitteluun ihan joka viikko eikä vain juuri ennen kokeita?
Mä hankkisin lapselle yksityistunteja matematiikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En raivoaisi vaan opettaisin niitä laskuja. Montako tuntia valmistauduit lapsen kanssa kokeisiin? Teitkö 3-4 harjoituskoetta, joiden laskut kävitte yhdessä läpi?
Eikö kannattaisi panostaa matikan harjoitteluun ihan joka viikko eikä vain juuri ennen kokeita?
Mä hankkisin lapselle yksityistunteja matematiikassa.
Mitä helvettiä? Ketä hullu harjottelee matikkaa joka päivä?! Jopa apinat osaavat laskea helpoimpia matikkalaskuja JA 7lk LASKUT ON HELVETIN HELPPOJA!!!!!1!!!!!!1!!!, ja se vaikuttaa siltä että sinäkin olet täysin idiootti, jos sulla on aikaa kommentoida tällasta paskaa keskellä työpäivää.
The true sign of intelligence is not knowledge but imagination.
-Albert Einstein
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä etusivulla olevia (en lukenut pitemmälle) en raivoais -kommentoijia? Onhan teillä lapsia, 7-luokkalaisia. Ymmärrän kyllä sen, että joku vanhempi ei raivoa, mutta ettei juuri kukaan?
Minulle raivottiin aina kun tein jotain epäjärkevää. Koska kokeissa epäonnistuminenhan on sitä. En kylläkään epäonnistunut kokeissa, mutta kun sain kerran käytöksestä huonon numeron todistukseen, niin äiti (opettajan tytär) raivosi minulle pahasti siitä.Olette ihan paskaa sakkia jos teitä on kohdeltu lapsina niin hyvin, ettei teille ole raivottu ja nyt sitten katsotte alaspäin vanhempaa, joka raivoaa. Koska ei se vanhempi sille mitään välttämättä mahda!! Ainoa tapa välttää raivoaminen olisi ei-välittää tai olla hankkimatta lapsia. Itse en välitä, siten ei tule raivottuakaan. Ihan sama, oppivatko lapseni mitään, jos eivät, niin oma vikansa, kerron kyllä aina miten tulee menetellä.
Varmaan ap:kin on sanonut lapselleen, että laskut piti osata.
Silloin jos lapsi tekee tahallaan typeryyksiä, kiusaa tai jotain muuta, niin saatan korottaa ääntäni ojentaessani. Raivoamisen miellän hallitsemattomaksi huutamiseksi eikä sellainen kommunikaatiotyyli ei kuulu omaan valikoimaani missään tilanteissa. Huonon koenumeron en taas uskoisi olevan mikään tahallinen kiusanteko, joten käytän mieluummin rakentavampia keinoja kuin syyttämistä ja huutamista. Mutta vihanhallinta kurssi voi varmaan suositella sinullekin.
Mielummin porkkanaa kuin keppiä. Raivoaminen lisää lapsen epäonnistumisen tunnetta ja saattaa aiheuttaa vaikkapa koejännitystä. Rakentavampi tapa olisi miettiä lapsen kanssa yhdessä mikä meni pieleen, tuliko harjoiteltua kokeeseen liian huonosti vai eikö opeteltavaa asiaa ole ymmärretty vielä ollenkaan.
Minä olisin varmasti lapsena vetänyt lähinnä kymppejä kokeista, jos vanhempani olisivat ylipäätään noteeranneet opiskelujani yhtään millään tavalla, varsinkin jos kympistä tai ysistä olisi palkittu jotenkin. Mutta koska vanhempiani ei voinut vähempää kiinnostaa, niin suhtauduin kouluun itsekin hällä väliä -asenteella. Joistain kokeista tuli kymppejä, toisista kutosia.
En todellakaan raivostuisi - pääasia, että on yrittänyt parhaansa. Itse olen todennut oman lapseni kohdalla, että huutaminen ja saarnaaminen ei auta yhtään ja asettaa entistä enemmän turhia paineita. Tyttäreni keskiarvo oli viime todistuksessa muistaakseni 9.2, mutta siitä huolimatta myös muutama heikko koearvosana on tullut, eritoten matikasta.
Olen itse ollut aina huono matemaattisissa aineissa, joten ymmärrän hyvin satunnaiset epäonnistuneet kokeet niiden osalta. Tytär on tällä hetkellä yhdeksäsluokkalainen ja näillä näkymin matikka tulisi olemaan kuitenkin 8 päättötodistuksessa.