Jos lapsesi saisi matikan kokeesta 5.5 niin raivoaisitko?
Meillä kävi näin ja en tiedä mitä tekisin, kiehuttaa ja suututtaa:// Ei tuo mikään matikkanero ole, mutta alle 7 ei ole ennen tullut.. Kielissä sitten tempoo 9-10 numeroita mutta hitto kun poika ei viitsi edes treenata sitä matikkaa.
Kommentit (68)
Meillä lapsi panostaa koulunkäyntiin niin paljon, ettei tuollainen numero ole mahdollinen muuten kuin opettajan epäoikeudenmukaisella ja mielivaltaisella arvostelulla. Lapsen osaamisessa ei ainakaan ole puutteita. Siinä pidän kyllä huolen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi näin ja en tiedä mitä tekisin, kiehuttaa ja suututtaa:// Ei tuo mikään matikkanero ole, mutta alle 7 ei ole ennen tullut.. Kielissä sitten tempoo 9-10 numeroita mutta hitto kun poika ei viitsi edes treenata sitä matikkaa.
Miksi joku koenumero suututtaa sinua? Jos olette kerran treenailleet yhdessä niitä tehtäviä ja osaaminen ollut tyydyttävää, niin eihän tässä ole mitään hätää.
Siksi kun tulee surkea numero joulutodistukseen ja tuo surkea numerohan todistaa ettei poika sisäistänyt koealuetta ollenkaan. Ap.
En mitään raivoaisi, vaan lapsen kanssa katsottaisiin missä kohtaa meni pieleen. Läksyt tekemättä, liian vaikeaa, tarvitseeko tukiopetusta, laiskottiko, väsyttikö, onko liikaa harrastuksia ja liian vähän aikaa läksyille, muita murheita ja vaikea keskittyä? Ja ihan ilman huutamisia avoimesti keskustellen ja kuunnellen.
Opettajan kanssa puhuisin tukiopetuksen tarpeesta. Ja kysyisin -tai vielä parempi laittaisin lapsen kysymään - voiko kokeen uusia, jos hän nyt harjoittelisi?
Lapsen kanssa keskustelisin tulevaisuuden haaveista, jos toivealalla tarvitaan matematiikkaa, niin unelmat tyssää jos nyt ei yläasteella viitsi. Jos ei vielä tiedä mitä haluaa, niin sitä suuremmalla syyllä matikassa kannattaa tsemppaa.
Kyllä se siitä, ehkä tärkeintä nyt on sun osoittaa että niillä numeroilla on sulle väliä. Ettei ole ihan sama onko koenumero 5 vai 7.
Ja lohdutuksen sana, mun lapsella oli seiskalla matikasta seiska, nyt lukee lukiossa pitkää matikkaa.
En todellakaan. En kasvata lapsestani mielisairasta jolle ei lopulta enää mikään
Riitä ja joka tuntee itsensä aina epäonnistujaksi vaikka olisikin onnistunut.
Meillä on älykäs mutta oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi, joka saattaa saada kiitettävän tai vitosen, tai jotain siltä väliltä. Kaikki on mahdollista. Jos totaalinen jumi tulee niin sitten se on vitonen, vaikka kuinka olisi asiat käyty kotona läpi todettu olevan hallussa.
Matikka nyt vielä menee, mutta jotain hissan koetta päntätään kotona monta päivää etukäteen. Tuloksena maksimissaan kasi.
Minulle numeroilla ei ole merkitystä, vaan arkisella puurtamisella ja osaamisella. Minä seuraan paljon lapseni tekemisiä ja tiedän miten paljon hän opiskelee. Huolehdin, että läksyt tehdään aina kunnolla. Huolehdin siis joka ikinen päivä, että hän tekee aina parhaansa. Jos se ei riitä kokeissa, voi kuitenkin olla tyytyväinen että on tehnyt parhaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi näin ja en tiedä mitä tekisin, kiehuttaa ja suututtaa:// Ei tuo mikään matikkanero ole, mutta alle 7 ei ole ennen tullut.. Kielissä sitten tempoo 9-10 numeroita mutta hitto kun poika ei viitsi edes treenata sitä matikkaa.
Miksi joku koenumero suututtaa sinua? Jos olette kerran treenailleet yhdessä niitä tehtäviä ja osaaminen ollut tyydyttävää, niin eihän tässä ole mitään hätää.
Siksi kun tulee surkea numero joulutodistukseen ja tuo surkea numerohan todistaa ettei poika sisäistänyt koealuetta ollenkaan. Ap.
Olisiko teillä mahdollisuutta uusintakokeeseen? Toisaalta, jos ei ole, niin eipä tuolla joulun todistuksella ole niin väliä. Voisin itse asettaa jonkin kannustimen vaikkapa sille, että keväällä arvosana nousisi vähintään kahdella. Toki myös itse pitäisin siitä huolen, että lapsen osaamisen taso nousisi sinne vähintäänkin kasin tienoille, muuten voi tulla haastavat paikat jatkossa. On tietty myös huomioitava, että yläasteella vaadittu vastaustekniikka välivaiheneen ei välttämättä ole vielä seiskaluokkalaiselle selvillä, siihen voisi saada ainakin jotain tukiopetusta.
En raivoaisi, mutta ihmettelisin ja ehkä huolestuisin. Omalle tytölle kävi kerran noin, että koe meni ihan penkin alle, tai siis alle oman tason ja hän lähestyi minua anteeksipyydellen ja selitysten kanssa, miksi sai kokeesta vain 9+. Tuo sai minut hieman miettimään, että olenko tytön silmissäni niin julma ja vaativa, että huono numero vaatii kauheat selitykset.
Minä yrittäisin auttaa poikaa ja motivoida häntä. Ja ennen kaikkea yrittäisin löytää sen tavan, jolla matematiikka menee perille. Voi yksinkertaisesti olla kyse siitä, että opettajan opetustapa ja hänen tapansa oppia eivät kohtaa. Ja kun ei ymmärrä, siitä tulee helposti sellainen kierre, missä lapsi ajattelee, että "oon tyhmä kun en tajuu, en opi tätä, ihan turha edes yrittää". Tuosta kierteestä pitäisi päästä pois onnistumisen, oivaltamisen ja oppimisen ilon kautta. Ja miettikää arkielämän tilanteita, missä matikkaa tarvitaan ja harjoitelkaa laskuja sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on älykäs mutta oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi, joka saattaa saada kiitettävän tai vitosen, tai jotain siltä väliltä. Kaikki on mahdollista. Jos totaalinen jumi tulee niin sitten se on vitonen, vaikka kuinka olisi asiat käyty kotona läpi todettu olevan hallussa.
Matikka nyt vielä menee, mutta jotain hissan koetta päntätään kotona monta päivää etukäteen. Tuloksena maksimissaan kasi.
mutta eikö sen pitäisi olla ihan normia, että kokeisiin luetaan muutamana edeltävänä iltana? Niin ainakin meillä.
Eipä se raivoaminen sitä arvosanaa paranna, joten en raivoais.
Mun äiti aina kannusti jos sain normaalia huonomman numeron ja sanoi että enskerralla pitää vaan harjotella enemmän ja eritavalla.
En raivoa vaikka joitain kutosia (ahdistuksesta ja hiukan masennuksesta kärsivällä) lapsella tuleekin. Yritän tsempata lukemaan paremmin.
Itselleni raivottiin ysistäkin, eipä tullut minustakaan kuin hanskat tiskiin heittänyt sairas luuseri.
Toinen lapsi on vähän liiankin pingottaja, pelkään hiukan hänen puolestaan kun näen nuoren itseni.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. En kasvata lapsestani mielisairasta jolle ei lopulta enää mikään
Riitä ja joka tuntee itsensä aina epäonnistujaksi vaikka olisikin onnistunut.
Tämä oli eka kerta ikinä kun tuli numero josta tekee mieli raivota. Niin pienestäkö todellakin lapsesta tulee mielisairas? Ap.
Äidilleni matikan, kemian ja fysiikan 4-6 on ok, koska panostan muihin aineiisiin ja niistä on numerot 9-10.
t. nykyinen lukion kakkonen.
Ei todellakaan saa raivota tuommoisesta. Itselläni olisi ainakin alkanut ahdistaa jos seiskaluokalla vanhemmat olisi olleet vihaisia huonosta koulumenestyksestä. Ennemmin otat pojan keskusteluun ja mietitte mikä meni väärin ja miten ensikokeessa voi parantaa.
En raivonnut. Ysiluokkalainen sai viimeksi matikasta 4,5. Kyllähän se pojan laiskuus toisinaan sisäistä kiukkua mussa aiheuttaa, mutta...
Normaalisti se matikassa on kasin ysin oppilas. Perjantaina olisi seuraava matikan koe... Jännällä odottelen mitä se tuo tullessaan.
Se on nyt pahassa hetkessä päättänyt saada teiniangstin. Menee kyllä kouluun lukkarin mukaan ja on siellä. Läksyt on tehty. Ei vaan osallistu tunneilla, eikä viitti panostaa kokeissa.
Vierailija kirjoitti:
Äidilleni matikan, kemian ja fysiikan 4-6 on ok, koska panostan muihin aineiisiin ja niistä on numerot 9-10.
t. nykyinen lukion kakkonen.
Miten selviät lukiosta jos olet huono matikassa?
Kyllä suuttuisin koska suomalainen koulu on niin helppo että apinakin pystyy läpäisemään sen helposti. Huonot numerot ovat silkkaa laiskuutta.
En todellakaan suuttuisi. Meillä ihan muut arvot perheessä, kun koulunumeroisen metsätys.. :) opiskelee parhaiten niitä aineita, jotka kiinnostavat eniten ja kun meillä ei olla koskaan suorituskeskeiä oltu niin jos jokunen vitonen on tullut niin poja. Kans vaan käyty keskustelua et ens kerralla pabotaisi hiukkasen enemmän mutta muistan aina sanoa jotain positiivistakin esim. Mutta teit tosi hienon esitelmän tms :)
Ei mitään hätää. Huonolla matikkapäällä pääsee vaikka valtiovarainministeriksi. Hölmömmät kuvittelee, että siinä hommassa pitäisi hallita numerot, mutta ei tarvitse. Vaikka sössii yksinkertaiset prosenttilaskut, niin voi aina todeta, että "Sori siitä" ja homma on sillä kuitattu.
No just. Kyllä se on tuon ikäisen omalla vastuulla valmistautua kokeisiin ja kysyä apua jos tarvii!