voi v...tu! Onko kellään muulla näin pihiä miestä?

One word: avioero

Apn miehessä on toivottavasti jotain hyviä ominaisuuksia? Tuollainen äärimmäinen nillitys rahoista on kyllä karmean kuuloista. Laskut sun muut kulut voi kyllä jakaa puoliksi. Mutta tuo että ei anna toisen käyttää esinettä jota itse ei edes käytä....ahneutta ja aika sairasta.

Ja luulisi jos parisuhteessa eletään niin voi mäkkärissä maksaa samalla toisenkin ruoan...Isoista kuluista ei ole siellä kyse.

Tuollainen rahan ja omaisuuden vahtiminen on niin miehessä kuin naisessa todella vastenmielinen piirre. Itse en kyllä kauaa katselisi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt yksi esimerkki. Mies ostanut itselleen noin 10v sitten sykevyön/kellon ja käytti sitä silloin max kuukauden verran. Siitä saakka ollut kaapissa käyttämättömänä.

Nyt itse innostuin urheilemaan säännöllisesti vajaa pari vuotta sitten ja vähän aikaan sitten muistin, että miehellä tämä laite kaapissan ja kysyin saisinko sitä lainata.

Mies sanoi, että ei onnistu, mutta voi kyllä myydä sen minulle jos maksan siitä 50E.

Luulin, että heittää läppää tuolla myymisellä, mutta tosissaan oli. Kyse ei tosiaan ole siitä, että miehellä ei olisi rahaa, hänen palkkatulonsa olivat tänäkin vuonna liki 100.000E.

Itse tienaan yli puolet vähemmän. No, pitää ostaa itselleen oma sykemittari joululahjaksi.

Mies on muutenkin raha-asioissa saita, maksan kaikista yhteisistä laskuista, sekä vuokrasta aina puolet. Jos vaikka esim käymme mäkkärissä syömässä, niin silloinkin aina tasattava lasku puoliksi.

Mun mielestä on ihan normaalia että on yhteinen talous. Tai no siinä vaiheessa jos mies tienaa 100 000e/vuosi ja kumppani opiskelee niin esim ruokien maksaminen ei ole rikkaamman pussista pois. En kyllä ymmärrä oletusta että miehen pitää maksaa eläminen, harvemmin sitä kuulee kitinää toiste päin..

Meillä on tilanne se, että opiskelen ja käyn osa-aikatyössä, mies kokopäiväisesti. Tienaa kuussa n. 3000e, minä opintolainalla, tuella ja työllä 1200-1300e. Maksamme silti kaikki laskut puoliksi, ja se on mulle täysin ok. Tilanne saattaa muuttua jokusen vuoden kuluttua kun minä olen valmistunut ja mies menee opiskelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt yksi esimerkki. Mies ostanut itselleen noin 10v sitten sykevyön/kellon ja käytti sitä silloin max kuukauden verran. Siitä saakka ollut kaapissa käyttämättömänä.

Nyt itse innostuin urheilemaan säännöllisesti vajaa pari vuotta sitten ja vähän aikaan sitten muistin, että miehellä tämä laite kaapissan ja kysyin saisinko sitä lainata.

Mies sanoi, että ei onnistu, mutta voi kyllä myydä sen minulle jos maksan siitä 50E.

Luulin, että heittää läppää tuolla myymisellä, mutta tosissaan oli. Kyse ei tosiaan ole siitä, että miehellä ei olisi rahaa, hänen palkkatulonsa olivat tänäkin vuonna liki 100.000E.

Itse tienaan yli puolet vähemmän. No, pitää ostaa itselleen oma sykemittari joululahjaksi.

Mies on muutenkin raha-asioissa saita, maksan kaikista yhteisistä laskuista, sekä vuokrasta aina puolet. Jos vaikka esim käymme mäkkärissä syömässä, niin silloinkin aina tasattava lasku puoliksi.

 

Mun mielestä on ihan normaalia että on yhteinen talous. Tai no siinä vaiheessa jos mies tienaa 100 000e/vuosi ja kumppani opiskelee niin esim ruokien maksaminen ei ole rikkaamman pussista pois. En kyllä ymmärrä oletusta että miehen pitää maksaa eläminen, harvemmin sitä kuulee kitinää toiste päin..

Meillä on tilanne se, että opiskelen ja käyn osa-aikatyössä, mies kokopäiväisesti. Tienaa kuussa n. 3000e, minä opintolainalla, tuella ja työllä 1200-1300e. Maksamme silti kaikki laskut puoliksi, ja se on mulle täysin ok. Tilanne saattaa muuttua jokusen vuoden kuluttua kun minä olen valmistunut ja mies menee opiskelemaan. 

..Lisään vielä, että tuo nillitys sykemittarista on ihan naurettava. Pelkääkö mies että aiot heittäytyä muutenkin hänen elätettäväksi jos hän antaa "siimaa"? Vakavan keskustelun paikka, ei tollainen pitäisi olla ees mikään iso juttu(!)

N21 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinun pitäisi saada loisia miehen lompakolla?

Perustelut?

Ei minusta ole mitään loisimista, jos pyytää saada käyttää toisen hankkimaa tavaraa, varsinkaan jos toinen ei sitä itse käytä. 

Minusta on ihan sairasta sekin, että pitää yhteisessä taloudessa pyytää lupa toisen hankkiman kaapinperälle unohtuneen käyttötavaran käyttämiseen. Itsellänikin lojuu kaapinperällä sykemittari ja vaimoni saisi sitä ihan kysymättä käyttää, jos vaan sille suinkin käyttöä olisi. En kyllä koe perhe-elämäksi sellaista, jossa on tarkasti sun ja mun tavarat ja niiden käyttöä tiukasti kontrolloidaan. Eri asia on tietysti jotkut perintökalleudet yms, mutta kyllä ihan tavalliset käyttötavarat pitää olla kaikkien käytössä. Toki on ihan hyvä mainita kumppanilleen, jos ottaa jonkun kaapinperälle unohtuneen tavaran uudelleen käyttöön, mutta ei sen käytöstä kyllä mitään anomusta tarvi tehdä.

 

-m43-

Minä taas ajattelen lainsäätäjän tavoin eli omaisuus on avioliitossakin omaa, oli se sitten metsäkiinteistö tai sykemittari. Siksi toisen omaisuutta ei oteta käyttöön, vaikka se varsin unohtuneelta vaikuttaa.

Pitääkö teillä siis pyytää lupa myös esimerkiksi toisen ostaman sähkövatkaimen käyttöön? Vaatisitko puolisoltasi maksua sinun omaisuutesi lainaamisesta?

Jos puolisoni päättää vuokrata omistamani kesämökin edelleen kaverilleen, niin kyllä, haluan siitä maksun. Sähkövatkainesimerkki on hankala, koska meillä ei sellaista ole, mutta esimerkiksi toisen ostaman kameran käyttöön pyydetään lupa.Minusta se on ihan normaalia, koska kyseessä ei ole minun omaisuuteni vaan miehen. Pyydän myös lapseltani luvan, jos tarvitsen lainaan hänen polkupyöräänsä.

Vierailija kirjoitti:

N21 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinun pitäisi saada loisia miehen lompakolla?

Perustelut?

Ei minusta ole mitään loisimista, jos pyytää saada käyttää toisen hankkimaa tavaraa, varsinkaan jos toinen ei sitä itse käytä. 

Minusta on ihan sairasta sekin, että pitää yhteisessä taloudessa pyytää lupa toisen hankkiman kaapinperälle unohtuneen käyttötavaran käyttämiseen. Itsellänikin lojuu kaapinperällä sykemittari ja vaimoni saisi sitä ihan kysymättä käyttää, jos vaan sille suinkin käyttöä olisi. En kyllä koe perhe-elämäksi sellaista, jossa on tarkasti sun ja mun tavarat ja niiden käyttöä tiukasti kontrolloidaan. Eri asia on tietysti jotkut perintökalleudet yms, mutta kyllä ihan tavalliset käyttötavarat pitää olla kaikkien käytössä. Toki on ihan hyvä mainita kumppanilleen, jos ottaa jonkun kaapinperälle unohtuneen tavaran uudelleen käyttöön, mutta ei sen käytöstä kyllä mitään anomusta tarvi tehdä.

 

-m43-

Minä taas ajattelen lainsäätäjän tavoin eli omaisuus on avioliitossakin omaa, oli se sitten metsäkiinteistö tai sykemittari. Siksi toisen omaisuutta ei oteta käyttöön, vaikka se varsin unohtuneelta vaikuttaa.

Pitääkö teillä siis pyytää lupa myös esimerkiksi toisen ostaman sähkövatkaimen käyttöön? Vaatisitko puolisoltasi maksua sinun omaisuutesi lainaamisesta?

Jos puolisoni päättää vuokrata omistamani kesämökin edelleen kaverilleen, niin kyllä, haluan siitä maksun. Sähkövatkainesimerkki on hankala, koska meillä ei sellaista ole, mutta esimerkiksi toisen ostaman kameran käyttöön pyydetään lupa.Minusta se on ihan normaalia, koska kyseessä ei ole minun omaisuuteni vaan miehen. Pyydän myös lapseltani luvan, jos tarvitsen lainaan hänen polkupyöräänsä.

Tässä nyt puhutaan näköjään aika eri mittakaavan asioista. Mökit ja muut maaomistukset kun on aika paljon isompi asia kuin alun esimerkin sykemittari... Polkupyörä on oletettavasti sellainen jokaiselle oma asia (satulan korkeuden sun muiden asioiden takia yksilöllinen) mikä on usein ainakin osan vuotta lähes päivittäin käytössä, joten poikasi sitä saattaisi tarvita ja luvan kysyminen on siksi aika luontevaa. Jos otetaan esimerkki joka on lähempänä alun tilannetta, niin pitääkö teidän huushollissa kysyä lupaa toisen ostaman käyttämättömän herätyskellon käyttämiseen?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on melkein vastaava tilanne paitsi että vielä ehkä pahempi. Minä maksan itse myös lasten vaatteet, lapsien harrastukset, lapsien kaikki muut mahdolliset menot mukaan lukien kavereiden synttärilahjat (jopa miehen siskon lapselle). Tämän lisäksi käyn enemmän kaupassa ja mies kuitenkin syö suurimman osan ostoksista. Jakoa mies perustelee sillä, että lapsilisät tulevat minun tilille... Lapsille laitan joka kuukausi rahaa säästöön. Yhteiset kulut asunto, sähköt, vakuutukset yms. maksetaan puoliksi. Tulot ovat minulla hieman suuremmat kuin miehellä. Tämän jälkeen mies ihmettelee, kun mulla on aina rahat loppu.

Jos joku ihmettelee miksi olen vielä saman katon alla, johtuu puhtaasti lapsista! Kunhan toinenkin kasvaa vielä vähän ja muutan lasten kanssa jonnekin muualle.

Tällasia tarinoita lukiessa on selvää miksi suomalaisissa avioliitoissa harrastetaan niin vähän seksiä. 

Eihän kysymys ollut edes siitä, kysytäänkö lupa. Lupaa oli kysytty. Ongelmana oli vastaus, jossa mies halusi MYYDÄ ikivanhan, tarpeettoman tavaran 50 eurolla, siis aika kalliilla hinnalla vielä.

Kyllä se vain on loistavaa olla ulkomaalaisen miehen puoliso. Kaikki maksetaan niin ravintoloissa kuin kaupoissa (itsestäänselvyys) ja joululahjaksi saa kodinkoneiden sijaan Chanelia.

Minulla kanssa ulkomaalainen puoliso, ja vaikka meillä on omat tilit, niin yhteinen talous. Jos toiselle tulee enemmän menoja tai toinen maksaa jonkun ison hankinnan, niin yoinen maksa sit vaikka ruokaostoksia ilman mitään mainintaa, ihan luonnollisesti, asiasta ei tartte edes puhua.. Ei meidän ole juuri tullut raha- asiota pohdittu,mutta ollaan sujuvasti jaettu laskut. Mies maksaa asuntomenot, auton ja ruuan. Mä maksan asuntolainaa ( sitä on vähän jäljellä), puhelinmaksut, vakuutukset, lapsen perusmenot ja muut peruslaskut. Matkoista ja isoista hankinnoista keskustellaan. Olemme olleet 25 v yhdesä, eikä koskaan riidelty rahasta. Ensin mies oli työtön useamman vuoden ja mä elätin, sit tienasi enemmän kuin minä, aika paljon enemmäb. Itse olin hoitovapaalla, silloin mies maksoi kaiken. Nyt me tienataan melkein eurolleen saman verran.

Mulla on pihi mies. Tarvitsin uuden läppärin, mies vietti kaksi tuntia etsien parasta diiliä asialliseen koneeseen. Ei tehnyt meteliä asiasta, sanoi vaan kun oli valmis että kurkkaatko tänne josko näissä olisi sopivaa niin pistää tilauksen heti menemään, ale kun oli.

Ei tykkää kun ostan erikoiskahveja 'usein' mutta osti masiinan kotiin kun tykkään juoda niin käy halvemmaksi.

Osti viimeksi lapselle netistä talvivaatteet, 50% hinnasta pois.

Nalkuttaa joskus ihme jutuista mutta kun systeemi on tuollainen niin eipä tunnu pahalta säästellä muuten, jos se nyt häntä ilahduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vain on loistavaa olla ulkomaalaisen miehen puoliso. Kaikki maksetaan niin ravintoloissa kuin kaupoissa (itsestäänselvyys) ja joululahjaksi saa kodinkoneiden sijaan Chanelia.

Sama taalla! Aikani katselin tuota suomalaismenoa ja deittailin kaikenmaailman taivaanrannanmaalareita joilla euro poltti taskunpohjassa, kiireesti piti paasta se huuhomaan kurkusta alas.

Nyt ulkomaalaisen kanssa ollaan puhallettu samaan hiileen, kaikki yhteista ja kummankin pienista rahapuroista on kasvanut mahtava virta. Ei ole huolta huomisesta vaikka mita tapahtuisi, first class all the way.

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehen omaisuuden pitäisi olla naisen käytössä? Etenkin kun kyseessä on niinkin halpa juttu kuin sykemittari.

Suomalainen nainen ei oikein tunnu uskovan, että rakkaudesta solmittu liitto on todella rakkaudesta solmittu eli taloudet ovat erikseen. Sen sijaan järkipohjalta solmittu liitto voi perustua myös yhteiseen talouteen, jos niin on sovittu.

Nykynainen haluaa sekä vanhanajan "suvut ja omaisuus yhteen" -liiton että tasa-arvoisen rakkausliiton. Harmi, että molempia ei voi saada.

 

Suomalainen nainen ja suomalainen nainen...pientä katkeruutta olisko ilmassa. Toimi sinä vain omista lähtökohdistasi ihan vapaasti. Jos rakastaa naistaan, niin ei siinä mies laske joka senttiä, olenpahan pannut merkille (en varmaan ole ollut sun kaltaisen miehen kanssa). Eikä naisenkaan pitäisi laskea senttejään, jos hänellä on miestä suuremmat tulot. Ei se ole mitään rakkautta, että ei halua luopua omastaan. Ihminen, joka rakastaa, haluaa jakaa, henkistä ja aineellista pääomaa. En minäkään laske joka penniä, jos rakastan miestäni. Jos vielä on yhteisiä lapsia, nainen on raskaana, synnyttää ja imettää, niin pihi äijä on kyllä siinä epämiellyttävä. Ennemmin köyhä kuin pihi.

Vanhempani ovat olleet yli 35-vuotta naimisissa, äitillä on suurempi palkka mutta toisaalta äiti on hoitanut kaikki vanhempainvapaat, jolloin isä on ollut se enemmän tienaava henkilö. Yhdessä ovat talon rakentaneet, hankkineet kaiken omaisuuden. Vanhemmillani on yhteinen käyttötili johon molempien palkka tulee josta sitten maksavat juoksevat kulut sen mukaan kumpi nyt sattuu käymään kaupassa tai sattuu aiemmin maksamaan jokun laskun tms. Vanhemmillani on myös joku sopimus omaisuuden jaosta jos tulisi ero, ja ovat huolehtineet testamentissaan että toinen saa jäädä asumaan heidän yhteisesti omistamaansa asuntoon vaikka toinen kuolisi, eli lapset eivät voi sitä omaisuutta itselleen vaatia.

Hyvin on toiminut tuo tapa, vanhempani ovat hyvin tasa-arvoisia olleet aina keskenänsä eikä rahasta ole ikinä riidelty, vaikka välillä on ollut myöskin todella tiukkoja aikoja (1990-luvun lama kun olin lapsi). Toivon että voisin itse hoitaa raha-asiani yhtä järkevästi sitten joskus jos itselleni puolison löydän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt yksi esimerkki. Mies ostanut itselleen noin 10v sitten sykevyön/kellon ja käytti sitä silloin max kuukauden verran. Siitä saakka ollut kaapissa käyttämättömänä.

Nyt itse innostuin urheilemaan säännöllisesti vajaa pari vuotta sitten ja vähän aikaan sitten muistin, että miehellä tämä laite kaapissan ja kysyin saisinko sitä lainata.

Mies sanoi, että ei onnistu, mutta voi kyllä myydä sen minulle jos maksan siitä 50E.

Luulin, että heittää läppää tuolla myymisellä, mutta tosissaan oli. Kyse ei tosiaan ole siitä, että miehellä ei olisi rahaa, hänen palkkatulonsa olivat tänäkin vuonna liki 100.000E.

Itse tienaan yli puolet vähemmän. No, pitää ostaa itselleen oma sykemittari joululahjaksi.

Mies on muutenkin raha-asioissa saita, maksan kaikista yhteisistä laskuista, sekä vuokrasta aina puolet. Jos vaikka esim käymme mäkkärissä syömässä, niin silloinkin aina tasattava lasku puoliksi.

 

Mun mielestä on ihan normaalia että on yhteinen talous. Tai no siinä vaiheessa jos mies tienaa 100 000e/vuosi ja kumppani opiskelee niin esim ruokien maksaminen ei ole rikkaamman pussista pois. En kyllä ymmärrä oletusta että miehen pitää maksaa eläminen, harvemmin sitä kuulee kitinää toiste päin..

Meillä on tilanne se, että opiskelen ja käyn osa-aikatyössä, mies kokopäiväisesti. Tienaa kuussa n. 3000e, minä opintolainalla, tuella ja työllä 1200-1300e. Maksamme silti kaikki laskut puoliksi, ja se on mulle täysin ok. Tilanne saattaa muuttua jokusen vuoden kuluttua kun minä olen valmistunut ja mies menee opiskelemaan. 

Puolisoiden oikeudet ja velvollisuudet avioliitossa

Puolisoiden elatusvelvollisuus avioliiton aikana

Avioliiton aikana kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Tarvittaessa voidaan myös avioliiton aikana vahvistaa, että toisen puolisoista on maksettava toiselle elatusapua. Elatusavun määrä ja sen maksutapa voidaan vahvistaa joko sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.

Eniten naurattaa tuo, että 10 VUOTTA vanhasta sykemittarista pyytää 50 euroa.

Edesmennyt sotaveteraani Hannes Hynynen sanoi vaimolleen:

"Jos minä hankin jauhot, niin leivotko sinä leivän?"

Rakkautta päiväänne! <3

Ap, miehesi ei ole pihi vaan hän harjoittaa taloudellista väkivaltaa, joka on yksi parisuhdeväkivallan muoto. Se on kontrollointia ja alistamista. Pihi ei olisi ostanut itselleen tarpeetonta esinettä.

Minullakin pihi mies. Hän ei ostaisi juuri mitään ja on hyvin säästäväinen. Mutta kaikki, mitä meillä on, on yhteistä, koska olemme elämänkumppaneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt yksi esimerkki. Mies ostanut itselleen noin 10v sitten sykevyön/kellon ja käytti sitä silloin max kuukauden verran. Siitä saakka ollut kaapissa käyttämättömänä.

Nyt itse innostuin urheilemaan säännöllisesti vajaa pari vuotta sitten ja vähän aikaan sitten muistin, että miehellä tämä laite kaapissan ja kysyin saisinko sitä lainata.

Mies sanoi, että ei onnistu, mutta voi kyllä myydä sen minulle jos maksan siitä 50E.

Luulin, että heittää läppää tuolla myymisellä, mutta tosissaan oli. Kyse ei tosiaan ole siitä, että miehellä ei olisi rahaa, hänen palkkatulonsa olivat tänäkin vuonna liki 100.000E.

Itse tienaan yli puolet vähemmän. No, pitää ostaa itselleen oma sykemittari joululahjaksi.

Mies on muutenkin raha-asioissa saita, maksan kaikista yhteisistä laskuista, sekä vuokrasta aina puolet. Jos vaikka esim käymme mäkkärissä syömässä, niin silloinkin aina tasattava lasku puoliksi.

 

Mun mielestä on ihan normaalia että on yhteinen talous. Tai no siinä vaiheessa jos mies tienaa 100 000e/vuosi ja kumppani opiskelee niin esim ruokien maksaminen ei ole rikkaamman pussista pois. En kyllä ymmärrä oletusta että miehen pitää maksaa eläminen, harvemmin sitä kuulee kitinää toiste päin..

Meillä on tilanne se, että opiskelen ja käyn osa-aikatyössä, mies kokopäiväisesti. Tienaa kuussa n. 3000e, minä opintolainalla, tuella ja työllä 1200-1300e. Maksamme silti kaikki laskut puoliksi, ja se on mulle täysin ok. Tilanne saattaa muuttua jokusen vuoden kuluttua kun minä olen valmistunut ja mies menee opiskelemaan. 

 

Puolisoiden oikeudet ja velvollisuudet avioliitossa

Puolisoiden elatusvelvollisuus avioliiton aikana

Avioliiton aikana kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Tarvittaessa voidaan myös avioliiton aikana vahvistaa, että toisen puolisoista on maksettava toiselle elatusapua. Elatusavun määrä ja sen maksutapa voidaan vahvistaa joko sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.

Tarkennuksena: kykynsä mukaan ei tarkoita sitä, että liitossa toinen tuhlaa ja toinen kuluttaa. Siksi kykynsä mukaan on minimi, jolla pysytään elossa eikä menetetä asuntoa. Sohvatyynyt, tabletit ja meikit maksaa se, joka ne haluaa ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt vielä sano, että sinä hankit teillä lähes kaikki lapsen vaatteet ja tavarat. Ja äitiyslomalla ja hoitovapailla teillä myös meni menot puoliksi, eikä sun tulonmenetyksiäsi huomioitu mitenkään.

Noin se meni meillä justiinsa. Erottiin 15v. jälken ja hän oli sitä mieltä, etten tule pärjäämään 2 lapsen yh:na. Noh, pärjään nyt paljon paremmin ja rahaa jää muuhunkin. Esitän, että olen aina pa. Todellisuudessa lapset oppineet maksattaa hankintansa isällään, koska vetoan aina rahattomuuteen. Minulla on sijoitustili, joka kasvanut ihan mukavasti ja kun lapset muuttavat kotoa voin ostaa käteisellä itselleni asunnon.