Lue keskustelun säännöt.
voi v...tu! Onko kellään muulla näin pihiä miestä?
01.12.2015 |
Tässä nyt yksi esimerkki. Mies ostanut itselleen noin 10v sitten sykevyön/kellon ja käytti sitä silloin max kuukauden verran. Siitä saakka ollut kaapissa käyttämättömänä.
Nyt itse innostuin urheilemaan säännöllisesti vajaa pari vuotta sitten ja vähän aikaan sitten muistin, että miehellä tämä laite kaapissan ja kysyin saisinko sitä lainata.
Mies sanoi, että ei onnistu, mutta voi kyllä myydä sen minulle jos maksan siitä 50E.
Luulin, että heittää läppää tuolla myymisellä, mutta tosissaan oli. Kyse ei tosiaan ole siitä, että miehellä ei olisi rahaa, hänen palkkatulonsa olivat tänäkin vuonna liki 100.000E.
Itse tienaan yli puolet vähemmän. No, pitää ostaa itselleen oma sykemittari joululahjaksi.
Mies on muutenkin raha-asioissa saita, maksan kaikista yhteisistä laskuista, sekä vuokrasta aina puolet. Jos vaikka esim käymme mäkkärissä syömässä, niin silloinkin aina tasattava lasku puoliksi.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Useimmissa parisuhteissa taidetaan ruokalasku maksaa puoliksi vaikka yleensä mies syö enemmän kuin nainen?
Niinhän se on että pihin miehen kanssa se yhteinen ruokakin on mahdottomuus. Varmaan omat jääkaapitkin pitäisi olla.
Ja tuon miesystäväni kanssa olen tajunnut että yhdessä asuessa kaikki remonttikulut, vedet ja sähköt, vakuutukset ja kiinteistöverot jäisivät lainojeni lisäksi edelleen minun kontolleni.
Myös varmaan jätehuollon saisin maksaa ja kuunnella rutinaa vielä päälle että tuhlaan, mies veisi roskansa edelleen johonkin yleiseen roskikseen kuten tähänkin asti.
Rahoillaan mies herkuttelisi ja ryyppäisi, ja minä vetelisin makaronia ja harrastaisin paastopäiviä kuten tähänkin asti.
Ei, minulla ei ole varaa "parisuhteeseen", jos ne tuollaisia ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen omaisuuden pitäisi olla naisen käytössä? Etenkin kun kyseessä on niinkin halpa juttu kuin sykemittari.
Suomalainen nainen ei oikein tunnu uskovan, että rakkaudesta solmittu liitto on todella rakkaudesta solmittu eli taloudet ovat erikseen. Sen sijaan järkipohjalta solmittu liitto voi perustua myös yhteiseen talouteen, jos niin on sovittu.
Nykynainen haluaa sekä vanhanajan "suvut ja omaisuus yhteen" -liiton että tasa-arvoisen rakkausliiton. Harmi, että molempia ei voi saada.
Jos kaksi ihmistä asuu samassa kodissa, jossa kaapissa lojuu sykemittari vailla käyttöä, niin tosissaanko naisen pitää ostaa oma/maksaa tuon jo olemassa olevan mittarin käytöstä?
Lapsellinen logiikka, ei voi muuta sanoa. Jos rajataan niin tarkasti, että mikä on sinun ja mikä minun, niin kannattanee pysyä yksin omassa asunnossa omine tavaroineen.
Kyllä meidän perheessä mies saa vapaasti käyttää minun tavaroitani jo tarvitsee, samoin minä hänen. Lupa tietty on aina hyvä kysyä, ettei lainaa juuri silloin kun toinen sitä tarvitsisi.
Ei tuo pihiyttä ole. Se on vallankäyttöä.
Pihi ei suostu ostamaan toiselle jotain. Ahne ostaa vain itselleen. Vallankäyttäjä nauttii, kun pystyy hallitsemaan toista ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun pitäisi saada loisia miehen lompakolla?
Perustelut?
Ei kannata mennä parisuhteeseen, mikäli ajatellaan yhteistä elämää "lompakolla loisimiseksi"...
Kyllä yhteisessä taloudessa pitäisi olla asiat aikalailla yhteisiä, jotta homma toimii. Meillä yhteenmuuttaessa mieheltä tuli pelikonsolit, joilla (usko tai älä) minäkin saan pelata ilman että mies penäisi vuokramaksuja. Samoin minulta tuli tv, jota mies saa kyllä katsella ilman tuntihintaa.
Näin nyt esimerkkinä.
Ja ap, pistäpä suhteen jatko tosissaan harkintaan. Vaikeaa tulee olemaan jatkossa, etenkin jos esim. lapsia hankitte. Silloinkin sinä miehen logiikalla jäisit hänelle joka kuukausi velkaa, kun pienestä äitiyrahasta ei voisi kaikkea ihan täsmälleen 50-50 maksaa...
kehtaanko edes kertoa....yhdessä ollaan oltu yli 20v ja meillä lapsia kaksi kappaletta.
Olen yrittänyt miehelle puhua, että yhteiset menot voisi jakaa suunnilleen tulojen mukaan, varsinkin kun minä vielä teen kotihommat 99%. Mies kyllä kuskaa lapsia treeneihin, koska mulla ei ole autoa.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko naimisissa ja onko lapsia? Itse en voisi elää noin, meille parisuhde ja perhe on yhteisyritys missä kaikki on yhteistä.
Ja niille jotka ajattelevat että loisin mieheni lompakolla - nettotuloissamme on n 400€ ero joten se siitä. Varmasti teen kotona hommia enemmän tuon rahan edestä....
Samoin kaikki tavarat tässä kodissa on yhteisiä - autot, kamerat, urheiluvälineet, astiat, huonekalut jne. Ei tulisi mieleen edes kysyä lupaa jonkun ikivanhan sykemittarin käyttöön. Mieheni ei edes muistaisi sellaista omistavansakaan....
Ja nolointa kaikesta mun mielestä on tuo hinnan splittaaminen, erityisesti ravintolassa. Meilläkin on kavereita (+/- 50v, 20v yhdessä) jotka yhä jakavat ravintolalaskun, yleensä otamme sen ja maksamme kaikkien puolesta. Todella noloa! Tai että toinen ostaa kotiin sohvan ja toinen telkkarin. What??
Mulle tulee noista sun mainitsemista ihmisistä mieleen että he eivät usko liittonsa kestävyyteen ja koko ajan odottavat mahdollista eroa. Mistä muusta syystä täytyisi pitää rahat sentilleen erillään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun pitäisi saada loisia miehen lompakolla?
Perustelut?
Ei kannata mennä parisuhteeseen, mikäli ajatellaan yhteistä elämää "lompakolla loisimiseksi"...
Kyllä yhteisessä taloudessa pitäisi olla asiat aikalailla yhteisiä, jotta homma toimii. Meillä yhteenmuuttaessa mieheltä tuli pelikonsolit, joilla (usko tai älä) minäkin saan pelata ilman että mies penäisi vuokramaksuja. Samoin minulta tuli tv, jota mies saa kyllä katsella ilman tuntihintaa.
Näin nyt esimerkkinä.
Ja ap, pistäpä suhteen jatko tosissaan harkintaan. Vaikeaa tulee olemaan jatkossa, etenkin jos esim. lapsia hankitte. Silloinkin sinä miehen logiikalla jäisit hänelle joka kuukausi velkaa, kun pienestä äitiyrahasta ei voisi kaikkea ihan täsmälleen 50-50 maksaa...
kehtaanko edes kertoa....yhdessä ollaan oltu yli 20v ja meillä lapsia kaksi kappaletta.
Olen yrittänyt miehelle puhua, että yhteiset menot voisi jakaa suunnilleen tulojen mukaan, varsinkin kun minä vielä teen kotihommat 99%. Mies kyllä kuskaa lapsia treeneihin, koska mulla ei ole autoa.
Miksi suostut tuollaiseen? Mies voi jäädä ihan yhtä hyvin kotiin sillä pienellä rahalla ja sinä mennä töihin. Voitte yhden kuukauden kokeilla maksaa kaikki aivan 50-50, jos vähän avaisi miehen silmiä.
Vaihtoehtoisesti lapset tarhaan ja molemmat töihin. Jos miehellä on jupistavaa, niin jääkööt itse kotiin.
Hankalaa mahtaa olla elämä muutenkin. Avioliitto on yhteistalous, jossa yhteiset rahat ja elintaso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko naimisissa ja onko lapsia? Itse en voisi elää noin, meille parisuhde ja perhe on yhteisyritys missä kaikki on yhteistä.
Ja niille jotka ajattelevat että loisin mieheni lompakolla - nettotuloissamme on n 400€ ero joten se siitä. Varmasti teen kotona hommia enemmän tuon rahan edestä....
Samoin kaikki tavarat tässä kodissa on yhteisiä - autot, kamerat, urheiluvälineet, astiat, huonekalut jne. Ei tulisi mieleen edes kysyä lupaa jonkun ikivanhan sykemittarin käyttöön. Mieheni ei edes muistaisi sellaista omistavansakaan....
Ja nolointa kaikesta mun mielestä on tuo hinnan splittaaminen, erityisesti ravintolassa. Meilläkin on kavereita (+/- 50v, 20v yhdessä) jotka yhä jakavat ravintolalaskun, yleensä otamme sen ja maksamme kaikkien puolesta. Todella noloa! Tai että toinen ostaa kotiin sohvan ja toinen telkkarin. What??
Mulle tulee noista sun mainitsemista ihmisistä mieleen että he eivät usko liittonsa kestävyyteen ja koko ajan odottavat mahdollista eroa. Mistä muusta syystä täytyisi pitää rahat sentilleen erillään?
Tätä olen itsekin miettinyt... Jotkut vieläpä kirjaavat menot paperille (laskut, ruoat yms.) ja kuun lopussa sitten laskevat, että ovatko maksaneet sentilleen tasan. Jos toinen on maksanut vähääkään enemmän, niin toinen maksaa toiselle tasoituksen.
Oikeasti, erotkaa jo jos luottamus suhteen jatkoon on noin hataralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko naimisissa ja onko lapsia? Itse en voisi elää noin, meille parisuhde ja perhe on yhteisyritys missä kaikki on yhteistä.
Ja niille jotka ajattelevat että loisin mieheni lompakolla - nettotuloissamme on n 400€ ero joten se siitä. Varmasti teen kotona hommia enemmän tuon rahan edestä....
Samoin kaikki tavarat tässä kodissa on yhteisiä - autot, kamerat, urheiluvälineet, astiat, huonekalut jne. Ei tulisi mieleen edes kysyä lupaa jonkun ikivanhan sykemittarin käyttöön. Mieheni ei edes muistaisi sellaista omistavansakaan....
Ja nolointa kaikesta mun mielestä on tuo hinnan splittaaminen, erityisesti ravintolassa. Meilläkin on kavereita (+/- 50v, 20v yhdessä) jotka yhä jakavat ravintolalaskun, yleensä otamme sen ja maksamme kaikkien puolesta. Todella noloa! Tai että toinen ostaa kotiin sohvan ja toinen telkkarin. What??
Mulle tulee noista sun mainitsemista ihmisistä mieleen että he eivät usko liittonsa kestävyyteen ja koko ajan odottavat mahdollista eroa. Mistä muusta syystä täytyisi pitää rahat sentilleen erillään?
Tätä olen itsekin miettinyt... Jotkut vieläpä kirjaavat menot paperille (laskut, ruoat yms.) ja kuun lopussa sitten laskevat, että ovatko maksaneet sentilleen tasan. Jos toinen on maksanut vähääkään enemmän, niin toinen maksaa toiselle tasoituksen.
Oikeasti, erotkaa jo jos luottamus suhteen jatkoon on noin hataralla.
Voihan kyse olla siitäkin, että rahasta on aikanaan riidelty niin vahvasti, että heillä on tällainen systeemi, ettei rahasta tarvi riidellä? Kun on selkeät säännöt, niin yksi ongelma vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
51. Minä olen kyllä töissä, teen 3-vuorotyötä. Lapset jo kouluikäisiä.
Kannattaa ap nyt tarkkaan miettiä eroa. Kuulostaa ikävä kyllä siltä, että olet miehelle lapsentekijä ja -hoitaja, jonka voi dumpata sitten kun lapset ovat tarpeeksi isoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko naimisissa ja onko lapsia? Itse en voisi elää noin, meille parisuhde ja perhe on yhteisyritys missä kaikki on yhteistä.
Ja niille jotka ajattelevat että loisin mieheni lompakolla - nettotuloissamme on n 400€ ero joten se siitä. Varmasti teen kotona hommia enemmän tuon rahan edestä....
Samoin kaikki tavarat tässä kodissa on yhteisiä - autot, kamerat, urheiluvälineet, astiat, huonekalut jne. Ei tulisi mieleen edes kysyä lupaa jonkun ikivanhan sykemittarin käyttöön. Mieheni ei edes muistaisi sellaista omistavansakaan....
Ja nolointa kaikesta mun mielestä on tuo hinnan splittaaminen, erityisesti ravintolassa. Meilläkin on kavereita (+/- 50v, 20v yhdessä) jotka yhä jakavat ravintolalaskun, yleensä otamme sen ja maksamme kaikkien puolesta. Todella noloa! Tai että toinen ostaa kotiin sohvan ja toinen telkkarin. What??
Mulle tulee noista sun mainitsemista ihmisistä mieleen että he eivät usko liittonsa kestävyyteen ja koko ajan odottavat mahdollista eroa. Mistä muusta syystä täytyisi pitää rahat sentilleen erillään?
Tätä olen itsekin miettinyt... Jotkut vieläpä kirjaavat menot paperille (laskut, ruoat yms.) ja kuun lopussa sitten laskevat, että ovatko maksaneet sentilleen tasan. Jos toinen on maksanut vähääkään enemmän, niin toinen maksaa toiselle tasoituksen.
Oikeasti, erotkaa jo jos luottamus suhteen jatkoon on noin hataralla.
Voihan kyse olla siitäkin, että rahasta on aikanaan riidelty niin vahvasti, että heillä on tällainen systeemi, ettei rahasta tarvi riidellä? Kun on selkeät säännöt, niin yksi ongelma vähemmän.
Siinä tapauksessa pistää miettimään, että suhteella oikeastikaan mitään toivoa toimia.
Mites jos toinen jää työttömäksi? Tai pahempaa: sairastuu tai loukkaantuu niin vakavasti, että joutuu pienelle työkyvyttömyyseläkkeelle? Siitähän se sota vasta alkaakin, kun ei mitenkään enää onnistu se 50-50.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen omaisuuden pitäisi olla naisen käytössä? Etenkin kun kyseessä on niinkin halpa juttu kuin sykemittari.
Suomalainen nainen ei oikein tunnu uskovan, että rakkaudesta solmittu liitto on todella rakkaudesta solmittu eli taloudet ovat erikseen. Sen sijaan järkipohjalta solmittu liitto voi perustua myös yhteiseen talouteen, jos niin on sovittu.
Nykynainen haluaa sekä vanhanajan "suvut ja omaisuus yhteen" -liiton että tasa-arvoisen rakkausliiton. Harmi, että molempia ei voi saada.
Jos kaksi ihmistä asuu samassa kodissa, jossa kaapissa lojuu sykemittari vailla käyttöä, niin tosissaanko naisen pitää ostaa oma/maksaa tuon jo olemassa olevan mittarin käytöstä?
Lapsellinen logiikka, ei voi muuta sanoa. Jos rajataan niin tarkasti, että mikä on sinun ja mikä minun, niin kannattanee pysyä yksin omassa asunnossa omine tavaroineen.
Kyllä meidän perheessä mies saa vapaasti käyttää minun tavaroitani jo tarvitsee, samoin minä hänen. Lupa tietty on aina hyvä kysyä, ettei lainaa juuri silloin kun toinen sitä tarvitsisi.
Meillä on eletty 25 vuotta yhdessä niin, että kumpikin maksaa omat kulunsa ja omistaa oman omaisuutensa. Ei ole kertaakaan riidelty rahasta tai tavarasta, koska molemmilla on omansa. On voitu keskittyä liitossa tunnepuoleen tarvitsematta miettiä, että toinen on pihi, koska ei osta minulle turhia tavaroita vaan laittaa rahansa säästöön.
Monella tutullani on ollut yhteiset rahat miehen kanssa ja voi sitä valitusta, kun eron tultua yhtäkkiä puolison tulot eivät enää ole käytettävissä. Meillä ero ei vaikuttaisi kummankaan taloudelliseen tilanteeseen mitenkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen VELVOLLISUUS on tasata laskut AINA NAISEN eduksi, kirjoittamaton sääntö!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen omaisuuden pitäisi olla naisen käytössä? Etenkin kun kyseessä on niinkin halpa juttu kuin sykemittari.
Suomalainen nainen ei oikein tunnu uskovan, että rakkaudesta solmittu liitto on todella rakkaudesta solmittu eli taloudet ovat erikseen. Sen sijaan järkipohjalta solmittu liitto voi perustua myös yhteiseen talouteen, jos niin on sovittu.
Nykynainen haluaa sekä vanhanajan "suvut ja omaisuus yhteen" -liiton että tasa-arvoisen rakkausliiton. Harmi, että molempia ei voi saada.
Jos kaksi ihmistä asuu samassa kodissa, jossa kaapissa lojuu sykemittari vailla käyttöä, niin tosissaanko naisen pitää ostaa oma/maksaa tuon jo olemassa olevan mittarin käytöstä?
Lapsellinen logiikka, ei voi muuta sanoa. Jos rajataan niin tarkasti, että mikä on sinun ja mikä minun, niin kannattanee pysyä yksin omassa asunnossa omine tavaroineen.
Kyllä meidän perheessä mies saa vapaasti käyttää minun tavaroitani jo tarvitsee, samoin minä hänen. Lupa tietty on aina hyvä kysyä, ettei lainaa juuri silloin kun toinen sitä tarvitsisi.
Meillä on eletty 25 vuotta yhdessä niin, että kumpikin maksaa omat kulunsa ja omistaa oman omaisuutensa. Ei ole kertaakaan riidelty rahasta tai tavarasta, koska molemmilla on omansa. On voitu keskittyä liitossa tunnepuoleen tarvitsematta miettiä, että toinen on pihi, koska ei osta minulle turhia tavaroita vaan laittaa rahansa säästöön.
Monella tutullani on ollut yhteiset rahat miehen kanssa ja voi sitä valitusta, kun eron tultua yhtäkkiä puolison tulot eivät enää ole käytettävissä. Meillä ero ei vaikuttaisi kummankaan taloudelliseen tilanteeseen mitenkään!
Eli periaatteessa nyt sanot suoraan, että teidän järjestelmänne on eroon valmistautumista? Ihan vaan tuon vikan lauseen takia mietin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen omaisuuden pitäisi olla naisen käytössä? Etenkin kun kyseessä on niinkin halpa juttu kuin sykemittari.
Suomalainen nainen ei oikein tunnu uskovan, että rakkaudesta solmittu liitto on todella rakkaudesta solmittu eli taloudet ovat erikseen. Sen sijaan järkipohjalta solmittu liitto voi perustua myös yhteiseen talouteen, jos niin on sovittu.
Nykynainen haluaa sekä vanhanajan "suvut ja omaisuus yhteen" -liiton että tasa-arvoisen rakkausliiton. Harmi, että molempia ei voi saada.
Jos sinä olet 53, niin voitit! Eli sinun päätelmäsi oli oikeampi kuin minun.
Terv. 54
Jos kaksi ihmistä asuu samassa kodissa, jossa kaapissa lojuu sykemittari vailla käyttöä, niin tosissaanko naisen pitää ostaa oma/maksaa tuon jo olemassa olevan mittarin käytöstä?
Lapsellinen logiikka, ei voi muuta sanoa. Jos rajataan niin tarkasti, että mikä on sinun ja mikä minun, niin kannattanee pysyä yksin omassa asunnossa omine tavaroineen.
Kyllä meidän perheessä mies saa vapaasti käyttää minun tavaroitani jo tarvitsee, samoin minä hänen. Lupa tietty on aina hyvä kysyä, ettei lainaa juuri silloin kun toinen sitä tarvitsisi.
Meillä on eletty 25 vuotta yhdessä niin, että kumpikin maksaa omat kulunsa ja omistaa oman omaisuutensa. Ei ole kertaakaan riidelty rahasta tai tavarasta, koska molemmilla on omansa. On voitu keskittyä liitossa tunnepuoleen tarvitsematta miettiä, että toinen on pihi, koska ei osta minulle turhia tavaroita vaan laittaa rahansa säästöön.
Monella tutullani on ollut yhteiset rahat miehen kanssa ja voi sitä valitusta, kun eron tultua yhtäkkiä puolison tulot eivät enää ole käytettävissä. Meillä ero ei vaikuttaisi kummankaan taloudelliseen tilanteeseen mitenkään!
Eli periaatteessa nyt sanot suoraan, että teidän järjestelmänne on eroon valmistautumista? Ihan vaan tuon vikan lauseen takia mietin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen omaisuuden pitäisi olla naisen käytössä? Etenkin kun kyseessä on niinkin halpa juttu kuin sykemittari.
Suomalainen nainen ei oikein tunnu uskovan, että rakkaudesta solmittu liitto on todella rakkaudesta solmittu eli taloudet ovat erikseen. Sen sijaan järkipohjalta solmittu liitto voi perustua myös yhteiseen talouteen, jos niin on sovittu.
Nykynainen haluaa sekä vanhanajan "suvut ja omaisuus yhteen" -liiton että tasa-arvoisen rakkausliiton. Harmi, että molempia ei voi saada.
Jos kaksi ihmistä asuu samassa kodissa, jossa kaapissa lojuu sykemittari vailla käyttöä, niin tosissaanko naisen pitää ostaa oma/maksaa tuon jo olemassa olevan mittarin käytöstä?
Lapsellinen logiikka, ei voi muuta sanoa. Jos rajataan niin tarkasti, että mikä on sinun ja mikä minun, niin kannattanee pysyä yksin omassa asunnossa omine tavaroineen.
Kyllä meidän perheessä mies saa vapaasti käyttää minun tavaroitani jo tarvitsee, samoin minä hänen. Lupa tietty on aina hyvä kysyä, ettei lainaa juuri silloin kun toinen sitä tarvitsisi.
Meillä on eletty 25 vuotta yhdessä niin, että kumpikin maksaa omat kulunsa ja omistaa oman omaisuutensa. Ei ole kertaakaan riidelty rahasta tai tavarasta, koska molemmilla on omansa. On voitu keskittyä liitossa tunnepuoleen tarvitsematta miettiä, että toinen on pihi, koska ei osta minulle turhia tavaroita vaan laittaa rahansa säästöön.
Monella tutullani on ollut yhteiset rahat miehen kanssa ja voi sitä valitusta, kun eron tultua yhtäkkiä puolison tulot eivät enää ole käytettävissä. Meillä ero ei vaikuttaisi kummankaan taloudelliseen tilanteeseen mitenkään!
Eli periaatteessa nyt sanot suoraan, että teidän järjestelmänne on eroon valmistautumista? Ihan vaan tuon vikan lauseen takia mietin.
Jos sinä olet 53, niin voitit! Eli päättelit oikein.
Terveisin 54
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaksi ihmistä asuu samassa kodissa, jossa kaapissa lojuu sykemittari vailla käyttöä, niin tosissaanko naisen pitää ostaa oma/maksaa tuon jo olemassa olevan
Meillä on eletty 25 vuotta yhdessä niin, että kumpikin maksaa omat kulunsa ja omistaa oman omaisuutensa. Ei ole kertaakaan riidelty rahasta tai tavarasta, koska molemmilla on omansa. On voitu keskittyä liitossa tunnepuoleen tarvitsematta miettiä, että toinen on pihi, koska ei osta minulle turhia tavaroita vaan laittaa rahansa säästöön.
Monella tutullani on ollut yhteiset rahat miehen kanssa ja voi sitä valitusta, kun eron tultua yhtäkkiä puolison tulot eivät enää ole käytettävissä. Meillä ero ei vaikuttaisi kummankaan taloudelliseen tilanteeseen mitenkään!
Miten tämä on toiminut siis käytännössä? Molemmilla on omat astiat, sohvat, televisiot, vessapaperirullat?
Ihan siis uteliaisuuttani kyselen.
Mie lupasin vuosia sitten rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä sekä toimia _yhdessä_ perheen hyväksi. Tähän pakettiin kuuluu mielestäni rakkaus sekä raha.
Me maksetaan omat lainanlyhennykset, mutta kaikki muu maksetaan yhdessä sillä periaatteella, että kummalla on rahaa. Mies maksa usein sähkö- ja kaukolämmön sillä asutaan isossa talossa ja kulut on sen mukaiset. Mie maksan sitten esim. luottokortin, jolla käydään usein kaupassa. Pikkuostokset, kuten viikolla kaupassakäynti, maksetaan sen mukaan kuka siellä kaupassa käy ja kummalla on enemmän rahaa. Välillä mies pyytää miun pankkikorttia lainaan ja välillä mie pyydän siltä.
Lapsen isommat menot kuten uudet talvihaalarit ja sellaset kulut mietitään yhdessä. Ravintolassa se maksaa kummalla sattuu sillä hetkellä olemaan enemmän rahaa.
Mies tienaa noin 2800€/kk ja mie osa-aikatyöläisenä noin 1500€/kk.