Onko liikaa vaadittu äidiltäni?

Ikävä juttu. Itse en varmaan pakottaisi hoitamaan, huolestuttaisi hoidon ja läsnäolon taso, jos kerran ei yhtään kiinnosta. Kuitenkin puhuisin asiasta suoraan. Mun mielestä ei ole kiva asenne äidilläsi, itse ainakin hoitaisin lapsenlastani jos vain mitenkään jaksaisin.

Eikö lapsen isä hoida yhtää? 

Oma isoäitini ei hoitanut minua koskaan, kun olin pieni. Kouluikäisenä sen sijaan kävimme yhdessä shoppailemassa ja yökyläilinkin. Kaikki eivät jaksa olla pienten lasten kanssa. En tiedä, onko ap:n tapauksessa kyse tästä, mutta itse ainakin olin lopulta niin läheinen mummini kanssa, että puolestani kävin auttamassa häntä, kun oli vanha.

Isovanhemmillahan ei ole mitään hoitovelvollisuutta lastenlapsiin eli siinä mielessä onliikaa vaadittu. Onko tuttavapiirissäsi muita vanhempia, joiden kanssa voisitte vuorotella hoidossa toistenne menojen ajan? Esim. erilaisten perhekahviloiden ja -kerhojen kautta voi tutustua samassa tilanteessa oleviin. Voisiko joku ystäväsi tai jos lapsella on kummit auttaa satunnaisesti? Lapsesi vähän kasvaessa yksi mahdollisuus on hakea tukiperhettä esim. Pelastakaa lapset -järjestön kautta, jolloin saisit säännöllisesti omaa aikaa viikonlopun kuukaudessa. Yleensä noin pienille tukiperhettä ei järjestetä, mutta poikkeuksiakin tehdään eli toki voi asiaa tiedustella oman seudun toimistosta.

On se jännä, että sitten haukutaan lapsia, jotka antaa vanhempiensa kitua vanhuuttaan ilman lsänäoloaan. Eiköhän se näissä tapauksissa ole juuri tällainen tausta takana.

Mun äiti saa olla vaikka mitenkä kärsimyksissään vanhuksena. Mua ei kiinnosta. Ei häntäkään ole kiinnostanut minun tai lapseni elämä. Toisin kuin sisarusteni ja heidän lapsien elämä. Ja mun sisarukset ovat niin itsekeskeisiä, että he eivät taatusti välitä hoitaa ja paapoa äitiään, joka on antanut aikansa ja rahansa heille.

Biologisesti ainoa syy miksi ikänsä puolesta lisääntymiskyvyttömät naaraat elävät on lastenlasten hoito. Ei oma taideharrastus tai viininlipitys.

Kaikki ei vaan jaksa olla lastena kanssa - siis henkisesti ei jaksa, vaikka olisi muuten miten virkeä ja jaksava ja energinen tahansa. Eihän monet vanhemmat itsekään jaksa viettää aikaa lastensa kanssa ja esim. lomat tuntuu helvetiltä, kun pitäisi koko päivä tai jopa viikko viettää lasten kanssa.

Pikkulasten isät myös tekevät kaikista pisimpiä työpäiviä keskimäärin. Osa varmaan selittyy työelämästä käsin, mutta osassa on varmasti sitä, ettei haluta mennä sinne kotiin iltarumbaa vetämään ja uhmakohtauksia kuuntelemaan. Itselläni on kaksi työkaveria tälläisiä. Kaikki muut lähtee kotiin kello 17 maissa, mutta he jäävät toimistolle notkumaan.

Se, miksi joistakin lasten kanssa oleminen tuntuu hirvittävän työläältä, selittyy varmasti monenlaisilla asioilla. Voi olla ihan vaan persoonallisuuspiirre tai sitten voi olla omissa kiintymyssuhteissa, hoivassa, jota on lapsena saanut tms. jotain ongelmia.

Olisi todella hienoa, jos ap:n äiti haluaisi ja ennen kaikkea jaksaisi auttaa, mutta ei sitä voi vaatia tai olettaa. Sitä voi sitten miettiä erikseen, miten paljon itse haluaa ja jaksaa auttaa ihmisiä, joista ei koskaan ole itselle apua. Ei silmä silmästä periaatteen takia vaan ihan vaan oman jaksamisen kautta.

Itselläni on äiti, josta ei ollut tunnepuolelta vanhemmaksi eikä nyt sitten oikein isovanhemmaksikaan. Nyt lastenlasten kohdalla hän on itsekin tajunnut, ettei ole kovin kummoiseen vanhemmuuteen pystynyt ja koettaa paikata tilannetta. Miksikään lastenhoitajaksi hänestä ei kuitenkaan ole, mutta koettaa ostaa lapsille mukavia lahjoja ja lähettää ahkerasti synttärikortteja sun muuta.

Minä hyväksyn tämän. Hän ei muuhun pysty, ihan sama, mitä minä vaadin tai olen vaatimatta. Koetan itsekin olla hänelle ystävällinen, mutten erityisemmin "auta" missään jutuissa. Laitan omat voimani lasteni hoitamiseen. Niitä voimia säästää turhista toiveista ja haavekuvista luopumalla.

Minullakin oli jossain vaiheessa hetken aikaa ajatuksia, että "olisipa meilläkin tuollaista kuin tuolla kaverilla, jonka vanhemmat ottavat lapsia viikonlopuiksi, kehittelevät hauskaa ohjelmaa lapsille ja tekevät vielä ihanan sunnuntaipäivälllisen kaikille, kun lapsia tullaan hakemaan". No, olisihan se ihanaa, mutta kun ei ole sellaisia isovanhempia niin ei ole. Parempi hyväksyä todellisuus ja rakentaa siitä niin hyvä kuin mahdollista.

Noin pieni on mielestäni pieni yökylään eli älä sitä ainakaan äidillesi ehdota.

Mielestäni ei olisi liikaa, jos hän vaikkapa kaksi kertaa kuussa hoitaisi muutaman tunnin kerrallaan, MUTTA jos hän on itse vastahakoinen, se heijastuu varmasti lapseenkin eikä ole silloin lapsesikaan etu.

Eli yritä löytää jokin muu ratkaisu asiaan, muu hoitaja, osa-aikainen päivähoito tms.

Onko siis niin, että vanhempienne on autettava lapsienne kanssa, jotta te esim. autatte häntä kun hän vanhenee?

Onpas täällä erikoisia kommentteja. Lähtokohtaisesti ollaan sitä mieltä, että isovanhemmuus ei velvota hoitamaan lapsenlapsia. Noh, minä ajattelen niin, että jos on lapsia tehnyt niin tavallaan samalla velvollisuus jatkuu myös sitten kun omat lapset saavat lapsia. Ei toki niin, että koko ajan pitäisi olla hoitamassa tai jos omat fyysiset/henkiset sairaudet estävät hoitamisen. Mutta kuitenkin lapsilla on oikeus isovanhempiin ja heidän jakamattomaan huomioonsa eli sikäli mielestäni äitisi toimii hyvin itsekkäästi ja väärin. Ainakin silloin tällöin pitäisi äitisi tarjoutua hoitamaan lapsiasi. Tästä maailmasta on tullut valtavan itsekäs. 

Vierailija kirjoitti:

Onko siis niin, että vanhempienne on autettava lapsienne kanssa, jotta te esim. autatte häntä kun hän vanhenee?

Ei ole kyse palvelusten vaihdosta, on kyse ihmissuhteista ja aidosta välittämisestä puolin ja toisin.  Kun aidosti välittää ja rakastaa, ei tarvitse stressata vuoronumeroista, vaan ilot jaetaan ja ongelmat voitetaan yhtä köyttä vetäen.

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä erikoisia kommentteja. Lähtokohtaisesti ollaan sitä mieltä, että isovanhemmuus ei velvota hoitamaan lapsenlapsia. Noh, minä ajattelen niin, että jos on lapsia tehnyt niin tavallaan samalla velvollisuus jatkuu myös sitten kun omat lapset saavat lapsia. Ei toki niin, että koko ajan pitäisi olla hoitamassa tai jos omat fyysiset/henkiset sairaudet estävät hoitamisen. Mutta kuitenkin lapsilla on oikeus isovanhempiin ja heidän jakamattomaan huomioonsa eli sikäli mielestäni äitisi toimii hyvin itsekkäästi ja väärin. Ainakin silloin tällöin pitäisi äitisi tarjoutua hoitamaan lapsiasi. Tästä maailmasta on tullut valtavan itsekäs. 

Ajattelin aivan samaa. Ihmettelen, kun täällä on suurin osa sitä mieltä, että on OK olla täysin välinpitämätön isoäiti ja äiti. Herra jumala, monet ventovieraatkin auttavat toisiaan. Kyllä on perhesuhteissa paljon vikaa, jos noin kylmästi suhtautuu omaan tyttäreensä ja lapsenlapseen.

Siis mielestäni hyvin outoa on lukea noita kannanottoja, että hoida itse, älä ikinä pyydä apua, edes äidiltäsi, kun kerran olet sen lapsen tehnyt.

Väitän, ettei oikeassa elämässä ole tällaista. Tänne AV:lle vain kerääntyy kaikki kummajaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä erikoisia kommentteja. Lähtokohtaisesti ollaan sitä mieltä, että isovanhemmuus ei velvota hoitamaan lapsenlapsia. Noh, minä ajattelen niin, että jos on lapsia tehnyt niin tavallaan samalla velvollisuus jatkuu myös sitten kun omat lapset saavat lapsia. Ei toki niin, että koko ajan pitäisi olla hoitamassa tai jos omat fyysiset/henkiset sairaudet estävät hoitamisen. Mutta kuitenkin lapsilla on oikeus isovanhempiin ja heidän jakamattomaan huomioonsa eli sikäli mielestäni äitisi toimii hyvin itsekkäästi ja väärin. Ainakin silloin tällöin pitäisi äitisi tarjoutua hoitamaan lapsiasi. Tästä maailmasta on tullut valtavan itsekäs. 

Ajattelin aivan samaa. Ihmettelen, kun täällä on suurin osa sitä mieltä, että on OK olla täysin välinpitämätön isoäiti ja äiti. Herra jumala, monet ventovieraatkin auttavat toisiaan. Kyllä on perhesuhteissa paljon vikaa, jos noin kylmästi suhtautuu omaan tyttäreensä ja lapsenlapseen.

Siis mielestäni hyvin outoa on lukea noita kannanottoja, että hoida itse, älä ikinä pyydä apua, edes äidiltäsi, kun kerran olet sen lapsen tehnyt.

Väitän, ettei oikeassa elämässä ole tällaista. Tänne AV:lle vain kerääntyy kaikki kummajaiset.

Kiitos ihanasta kommentista. Kieltämättä on tullut muutama tippa linssiin kommenttien takia ja ihmetystä, että olenko oikeesti liian vaativa? Mutta olisi se varmaan aiemmin pitänyt tajuta. Äitini ei kyllä hoitanut minuakaan lapsena vaan suurimman osan ajasta mummoni hoiti minua. Saatoin olla puolivuottakin kerralla hoidossa, kun äitini meni taiteilija ystäviensä kanssa maailmanmatkalla.. Ap.

Tää nyt menee ohi aiheen, mutta en voi ymmärtää tuollaista. Meillä mummot loukkaantuvat jos lapsi on ollut toisella mummolla enemmän kuin toisella. Kerran viikossa kumpikin mummo haluaisi pitää. Nyt on sovittu, että kumpikin mummo saa kerran kuukaudessa pitää viikonlopun. Lapsi tosin jo alakouluikäinen.

Lisäksi toinen mummo vie kerran viikossa uimaan ja toinen sitten tinkasi, että pitää hänenkin saada kerran viikossa pariksi tuntia 😃.

Minä myös yh ja isä ei kuvioissa joten en valitakaan. En vain voi ymmärtää isovanhempia joita ei kiinnosta.

Voi ap! Minä tosiaan kirjoitin sen, että äitisi toimii väärin ja on itsekäs. Sinulla on onneksi mahdollisuus katkaista tämä kierre ja pistää vähän paremmaksi kuin äitisi. Toivotaan, että saat jostain hoitoapua arkeesi. Kaikkea hyvää sinulle ja jaksamista yh-arjessa. Äläkä välitä ilkeistä kommenteista.

Vierailija kirjoitti:

Tää nyt menee ohi aiheen, mutta en voi ymmärtää tuollaista. Meillä mummot loukkaantuvat jos lapsi on ollut toisella mummolla enemmän kuin toisella. Kerran viikossa kumpikin mummo haluaisi pitää. Nyt on sovittu, että kumpikin mummo saa kerran kuukaudessa pitää viikonlopun. Lapsi tosin jo alakouluikäinen.

Lisäksi toinen mummo vie kerran viikossa uimaan ja toinen sitten tinkasi, että pitää hänenkin saada kerran viikossa pariksi tuntia 😃.

Voi miten ihanat mummot lapsellasi on! Uskon että lapsellasi ja mummoilla ovat hyvät välit vielä aikuisenakin! ♥

Minä myös yh ja isä ei kuvioissa joten en valitakaan. En vain voi ymmärtää isovanhempia joita ei kiinnosta.

Jaha av taas sekoilee. Kirjoitin siis edelliselle :

Voi miten ihanat mummot lapsellasi on! Uskon että lapsellasi ja mummoilla ovat hyvät välit vielä aikuisenakin! ♥

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä erikoisia kommentteja. Lähtokohtaisesti ollaan sitä mieltä, että isovanhemmuus ei velvota hoitamaan lapsenlapsia. Noh, minä ajattelen niin, että jos on lapsia tehnyt niin tavallaan samalla velvollisuus jatkuu myös sitten kun omat lapset saavat lapsia. Ei toki niin, että koko ajan pitäisi olla hoitamassa tai jos omat fyysiset/henkiset sairaudet estävät hoitamisen. Mutta kuitenkin lapsilla on oikeus isovanhempiin ja heidän jakamattomaan huomioonsa eli sikäli mielestäni äitisi toimii hyvin itsekkäästi ja väärin. Ainakin silloin tällöin pitäisi äitisi tarjoutua hoitamaan lapsiasi. Tästä maailmasta on tullut valtavan itsekäs. 

Ajattelin aivan samaa. Ihmettelen, kun täällä on suurin osa sitä mieltä, että on OK olla täysin välinpitämätön isoäiti ja äiti. Herra jumala, monet ventovieraatkin auttavat toisiaan. Kyllä on perhesuhteissa paljon vikaa, jos noin kylmästi suhtautuu omaan tyttäreensä ja lapsenlapseen.

On ihan eri asia auttaa vapaaehtoisesti kuin että yritetään velvoittaa sukulaisuussuhteen varjolla.

En lukenut koko ketjua..

Ymmärrän pointtisi, kurjaa ettei äitisi halua auttaa tai siis viettää aikaa poikasi kanssa.

Mutta onhan se asia niinkin, ettei äitisi ole pakko auttaa jos hän ei halua. Kannattaisi varmaan jutella hänelle, kertoa samat asia kuin täälläkin olet kertonut - että apua saisit rahallakin mutta tärkeänä pidät hänen ja poikasi välistä suhdetta ensisijaisesti.

Ja voit myös mainita, että kun autat häntä ja annat hänelle aikaasi, kokisit reiluksi, että hän myös välillä auttaisi sinua.

Toisaalta, ehkä jatkossa pyydät/ostat hoitoavun muualta ja tuet äitisi ja poikasi suhdetta viettämällä yhdessä aikaa heidän molempien kanssa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viet siis pienen lapsesi väkisin hoitoon ihmiselle, joka ei halua häntä hoitaa?

Joskus hän sanoo, että tuo poika vaan hoitoon, mutta muuttaa nopeasti mielensä siellä ollessa. On pojalle kuitenkin mukava ja leikkii hänen kanssaan. Ainoastaan minulle sanoo ja näyttää, ettei halua olla hänen kanssaan. Ja edelliselle vastaan, että minun mielessä normaalissa perheessä autetaan muita. Ihan yhtälailla autan äitiäni, esim vien kauppaan usein tekemään isot ostokset, vien lääkäriin, lainaan rahaa yms. Miksi minun siis pitäisi tehdä tälläistä? Sitä kutsutaan lähimmäisen rakkaudeksi.

Sinulla on väärä asenne auttamiseen. Koet sen antamisena, johon sinun pitäisi saada vastine. Ei se niin mene. Jos et saa vastinetta, niin lopeta sinä äitisi auttaminen, kyllä hänenkin on mahdollista järjestää elämänsä vaikkapa yhteiskunnan tuella niin, että kotihoito käy kaupassa, jos ei itse pääse. Tai muuttaa parempaan paikkaa asumaan, että pääsee kauppaan, jos on autoton.

Tämä minua juuri häiritsee heikomman aineksen elämässä, ollaan niin riippuvaisia muista, vaikka osin se apu on sellaista avuttomuuden mahdollistavaa tekohengitystä, joka estää sen, ettei tarvitse ottaa vastuuta omasta elämästään.

Et saa äitiäsi sen terveemmäksi ja jaksavaisemmaksi poikasi kanssa olemaan, vaikka seisoisit päälläsi. Aloita sinä nyt katkaisemalla tuo väärä riippuvuuden kierre muiden avusta ja ota vastuu ITSE omasta elämästäsi.

On ihan ok auttaa voimavaroilla, joita on, mutta ei ole missään nimessä ok vaatia apua. Ei sinun, eikä äitisi.

Ei taida kotihoito arvioida 55v työkykyistä ihmistä kauppa-avun tarpeiseksi. Kuulostaa diivalta, jolla on jotain persoonallisuushäiriön piirteitä tai joku trauma ap:n lapsuuden ajoilta. Ehkä joku 2-suuntainen mielialahäiriökin vois sopia. Pointti ei ole alkaa diagnosoimaan, vaan todeta että toi ei ole ihan normaalia, on ymmärrettävää että tuollainen käytös on hämmentävää ja on vaan jatkettava sen mukaan että normaalia käytöstä et voi äidiltäsi vaatia kun ei hän näytä siihen kykenevän.

Ihanaa ap, että autat äitiäsi ja koitat muodostaa yhteyttä lapsen ja mummon välille. Nyt vaan voi olla parempi rauhoittaa tilanne ja järjestellä lapsen hoito muulla tavoin. Tavatkaa, mutta älä jätä lastasi äidillesi. Sen mitä äitiäsi autat, teet tasan omien voimavarojesi mukaan, älä uuvuta itseäsi, pidä huolta omista tarpeistasi. Tämä koska olet lapsesi ainoa äiti ja hän tarvitsee sinua jaksavana. Suosittelen muodostamaan verkostoa paikkakunnallasi, kyllä Suomessa tukiverkottomia riittää nykyään kun sukuyhteisö ei kannattele.