Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yle fem: Kunnes syöpä meidät erottaa
27.11.2015 |
Katsoiko kukaan eilen tätä dokkaria? Kertoi aivokasvaimeen sairastuneesta miehestä ja hänen perheestään kuolemaansa saakka.
Oli aivan älyttömän liikuttava, itkin aivan vuolaasti lopussa. Myös aika silmiä avaava siinä mielessä, että miten perhe elää ja valmistautuu kuolemaa varten. Ajatuksia?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Kukahan jaksaisi ja pystyisi tehdä dokumentin siitä, miten omaiset selviytyvät kuoleman jälkeen. Tulevat viikot ja kuukaudet ovat niin paljon vaikeampia kuin tämä dokumentin kuvaama aika. Silloin se todellisuus vasta iskee vasten kasvoja ja on mahdollista romahtaa ja olla jaksamatta. Ja pitää rakentaa elämänsä uusiin puitteisiin ja samalla on ikävä sitä kuollutta läheistä.
Näytettiinhän tänä vonna doku vanhemmasta pariskunnasta, jossa vaimo hoiti miehen loppuun asti kotona. Kuolema oli raskasta, mutta myös helpotus, rouva hankki koiran ja selvästi alkoi toipua ja nauttia elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun vaimo kysyi mieheltä "etkö enää jaksa" ja mies puisti päätään, vaimo sanoi "sinun täytyy jaksaa". Olisi kyllä loppuvaiheen kuolemansairaallekin miellyttävämpää, jos läheiset ns. antaisivat hänelle luvan mennä.
Mietin ihan samaa. Koska tuossa vaiheessa on vain armollista jo kuolla pois kitumista. Vaikka kuinka tekisi itselle pahaa, niin se on kuitenkin sille sairaalle parasta.
Mutta muuten oli kyllä erittäin koskettava dokumentti. Itsellä on saman ikäisiä tyttöjä kuin mitä se nuorin on ja joten kin sitäkin kautta samaistuin kovasti tilanteeseen.
Minusta dokumentti oli todella hieno ja koskettava. Pidin siitä että näytettiin kaikki se tuska ja silti lopussa esim se miten helppo kuolema lopulta oli. Peter lopetti hengittämisen. Hyvästelyt yms. niin tottakai minuakin itketti. Olisikohan ollut niin että ruumis vietiin pyörätuolilla siksi ettei paarit olisi mahtuneet hissiin ja kerroksia oli turhan paljon, näin päästiin nopeasti alas autolle. Ainoa asia mistä itse ajattelin toisin oli se kohta jossa Magga kysyi Peteriltä eikö hän jaksa enää. Minä olisin sanonut omaiselleni että laske irti anna mennä ja kiitos.
Mä en ymmärtänyt miksi piti olla elvytyskielto kun ei ollut pienintäkään toivoa paranemisesta. Pitkitettiin vaan sairaan kärsimystä.
Oli kyllä todella rehellinen ja avoin dokumentti vaikeasta tilanteesta.
Oli todella riipaiseva dokumentti. :( Erinomaisesti tehty kaikinpuolin. Tuli mieleen vanhempi suomalainen pikkutuotanto koskien syöpään kuolevaa lähiomaista, tässä tapauksessa vaan kyseessä lapsi:
Tuolle taisin viimeksi itkeä yhtä kovasti.Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoin ja itkin. Todella rehellinen ja rohkea dokumentti. Perheen tytär oli sydäntäsärkevän ihana. Ja rouva vahva nainen.
Noista sytostaateista ja sädehoidosta: sanottiinko itse tässä ohjelmassa vai luinko lehdestä ohjelman esittelystä vai mistä, että syöpätautien lääkäri oli sanonut, ettei itse niitä itselleen tai läheisilleen edes määräisi..? Kuulostaakin kenestäkään tutulta ja muistaako/tietääkö joku, miksi näin..?
Minä olen saanut olla läsnä kun menetin isoäitini. Olin käynyt myös koko pitkän matkan sairauden toteamisesta aina loppuun saakka. Kuolinvuoteen ympärillä oli isoäidin puoliso, minä, tuolloin 9kk lapseni ja minun puolisoni. Saimme pitää kädestä vielä viimeisillä hengenvedoilla ja lapsi siinä kiljahteli. Äärimmäisen kaunis kuolema ja kokemus. Tuli vahvasti mieleen dokumentista. Voi kun useampi saisi näin rauhallisen lähdön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa tehdä ajoissa hoitotestamentti, ettei kärsimyksiä turhaan pitkitetä esim. omaisten taholta.
Vierailija kirjoitti:
Joo oli kyllä vaimolta todella upeaa, että aivan loppuun asti halusi kotona hoitaa miehen. Ihan mieletön suhtautuminen kuolemaan, vaimo näytti siltä että oli henkisesti tosi hyvin valmistautunut siihen mikä oli upea asia.
Omassa lähipiirissä ei ole ollut pitkän sairauden uuvuttamaa, vaan äkillisesi/hyvin nopeasti menehtyneitä. Ja minäkään en todellakaan tienyt miten aivokasvain vie toimintakyvyn, vaikka onhan se ihan järjellä ajateltuna tosi loogista. Hiljalleen kaikki toiminta ja osaaminen katosi, mies oli kuollessaan aivan erilainen...
Vieläkin meinaa nousta kyyneleet silmiin. Ainoa mikä minua häiritsi oli vaimon tupakointi, mutta eipä ole minun asiani.
Ap
Ymmärrän vaimoa hyvin, perhehän on vaasalainen. Mies olisi luultavasti kuollut parissa kuukaudessa, jos hänet olisi laitettu hoitoon Vaasan keskussairaalaan. Siellä on hoito ylisurkeaa ja hoitovirheitä eniten koko Suomessa ja sen lääkäreitä tuomitaan vähän väliä oikeudessa ties mistä talousrikoksista. Missään tapauksessa en koskaan lähtisi hoidattamaan itseäni sinne. Luojalle kiitos, että sote-uudistuksessa ko. sairaalan toimintaa ajetaan alas ja vaasalaisetkin pääsevät hyvään hoitoon Seinäjoelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli todella riipaiseva dokumentti. :( Erinomaisesti tehty kaikinpuolin. Tuli mieleen vanhempi suomalainen pikkutuotanto koskien syöpään kuolevaa lähiomaista, tässä tapauksessa vaan kyseessä lapsi:
Tuolle taisin viimeksi itkeä yhtä kovasti.
Kiitos sinulle, olen joskus katsonut ko. dokkarin ja tätä ketjua lukiessa se tuli mieleen ja mietin mistähän sen löytäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyypä katsoa tuo.
Äitini sai dg: glioblastoma multiforme gradus IV heinäkuussa, joten aihe koskettaa.
Isä hoitaa äitiä kotona. Äiti nyt jo varjo entisestä menevästä, reippaasta ihmisestä.
Tämä kesä ja syksy olleet yhtä ahdistusta ja surua kun äidin vointi heikkenee ja olemus/persoona muuttuu.
Isä ei halua myöntää tosiasiat vaan kuvittelee äidin paranevsn täysin. Todellisuus siis aivan toinen, mutta sanopa se hänelle.
Itse surem nyt jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni kulki saman matkan, hän menehtyi noin vuosi sitten. Uskoni länsimaiseen lääketieteeseen kärsi. Esim. Saksassa ja USA:ssa tätä sairautta hoidetaan monin keinoin mitä Suomessa ei tehdä.
Pistin sen tallentumaan, en tiedä miksi.
Olen elänyt vastaavanlaisessa tilanteessa, katselin kun 4kymppinen äitini sairasti kunnes kuoli 47v iässä. Että siinä mielessä kys ohjelma tuskin antaa minulle mitään uutta. Pelkään syöpää hirveästi, en kekenisi itse elämään esim niissä kivuissa ja tuskissa joita äidillänikin oli viimeisen elinvuotensa aikana, morfiinipumpusta yms huolimatta.
En pystynyt katsomaan. Oma kokemus on liian lähellä. Mieheni kuoli syöpään vajaa vuosi sitten. Siinä on itselleni dokumenttia vielä pitkäksi aikaa.
Äitini kertoi katsoneensa tuon ja minulla silmät kostui jo pelkästä kuuntelemisesta. Menetimme syksyllä rakkaan sukulaisemme syöpään. Hän kuoli yksin sairaalassa aamuyöstä. Kuolema tuli sinänsä yllätyksenä että hänen olisi ollut tarkoitus tulla vielä kotiin. Dokumentin miehen kuolema kuulosti rauhalliselta, kunpa jokainen parantumattomasti sairas saisi samalla tavalla helpotuksen.
Teki kyllä mieli lopettaa katsominen kun se hihhulointi alkoi. Joo ei taida mikään rukoilu syöpää parantaa?
Alue: Aihe vapaa
Todella ksokettava ja rankkaohjelma. Ihmettelin pariakin asiaa, varsinkin sitä, kuinka kuollut istutettiin pyörätuoliinsa ja vietiin viltin alla ruumisautoon. Miksi toimittiin noin, en ymmärrä.
Kun vaimo kysyi mieheltä "etkö enää jaksa" ja mies puisti päätään, vaimo sanoi "sinun täytyy jaksaa". Olisi kyllä loppuvaiheen kuolemansairaallekin miellyttävämpää, jos läheiset ns. antaisivat hänelle luvan mennä.