Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yle fem: Kunnes syöpä meidät erottaa
27.11.2015 |
Katsoiko kukaan eilen tätä dokkaria? Kertoi aivokasvaimeen sairastuneesta miehestä ja hänen perheestään kuolemaansa saakka.
Oli aivan älyttömän liikuttava, itkin aivan vuolaasti lopussa. Myös aika silmiä avaava siinä mielessä, että miten perhe elää ja valmistautuu kuolemaa varten. Ajatuksia?
Kommentit (83)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Löysikö joku Areenasta?
Joo, siellä se on dokumenteissa.
Kuinkahan paljon pistivät rahaa noihin humpuukihoitoihin. Yksiä perkeleen kuolemankauppiaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän päässä oikein liikkuu, kun tulette tähän kertomaan, että ette ole katsoneet? Kiinnostaapa niin helvetisti!
Tuollaisen dokumentin tarkoitus on herättää ajatuksia ja tuoda esille tunteiden käsittelyä sairauksissa. Yksi näkökulma ja ohjelman luoma tunne on, että tuo aihepiiri on raskas käsitellä, eikä sellaista jaksa katsoa.
Hei please... *silmien pyöräytys*
LOPETTAKAA NYT SAATANA KERTOMASTA KUINKA ETTE KATSONEET DOKUMENTTIA. KETÄÄN EI KIINNOSTA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän päässä oikein liikkuu, kun tulette tähän kertomaan, että ette ole katsoneet? Kiinnostaapa niin helvetisti! Tarkoitus olisi kai keskustella mitä ajatuksia dokumentti herätti ja siitä voi keskustella vain silloin, kun on dokumentin nähnyt. Eli suksikaa suolle, ketään ei todellakaan kiinnosta jos et ole ohjelmaa nähnyt.
No tulin lukemaan, josko kannattaisi katsoa. Ja sitten tuli sellainen olo, että on paljon ihmisiä, joiden omassa perheessä ei ole ollut kuolevaa ihmistä. Ehkä parasta tosiaan nyt pitää sormet pois näppikseltä ja kommentoida vasta nähtyäni, jos tulen katsoneeksi dokkarin.
Moikka täältä jostain, joo ilman muut sun kannattaa katsoa vaikka ei ihan helppo katsottava ollut, koska sen verran vereslihalla ja aidosti oli kuvattu läheltä ihmisen kamppailua kun rakas ihminen sairastuu kuolemanvakavasti.
Mielestäni paras suomalainen dokumentti (ja jonkunverran olen niitä katsonut) mitä ikinä olen nähnyt. Ansaitsisi jonkun kunniapalkinnon, koska niin hyvin oli menty läheltä tämän perheen ehdoilla kuvatessa. Suosittelen jokaiselle tätä dokkaria, koska laittoi miettimään ja olemaan kiitollinen siitä mitä on. Omaa kumppania tuli dokkarin jälkeen halattua ja oltua pitkästä aikaa sillekin tosi kiva ja huomaavainen (ja hän sitten ihmettele että mikä ihme nyt on).
Vierailija kirjoitti:
Joo oli kyllä vaimolta todella upeaa, että aivan loppuun asti halusi kotona hoitaa miehen. Ihan mieletön suhtautuminen kuolemaan, vaimo näytti siltä että oli henkisesti tosi hyvin valmistautunut siihen mikä oli upea asia.
Omassa lähipiirissä ei ole ollut pitkän sairauden uuvuttamaa, vaan äkillisesi/hyvin nopeasti menehtyneitä. Ja minäkään en todellakaan tienyt miten aivokasvain vie toimintakyvyn, vaikka onhan se ihan järjellä ajateltuna tosi loogista. Hiljalleen kaikki toiminta ja osaaminen katosi, mies oli kuollessaan aivan erilainen...
Vieläkin meinaa nousta kyyneleet silmiin. Ainoa mikä minua häiritsi oli vaimon tupakointi, mutta eipä ole minun asiani.
Ap
Ja miksi ohjelmaan piti yleensäkään sisällyttää ne tupakointihetket :O? Oliko kenties tehokeino kertoa, kuin hermosauhuja tarvitaan kaiken tuskan keskellä, vaiko mitä?
Hieno dokkari kertakaikkiaan! Tuli mieleen entisajat, kuinka talon pihalla lepäsi ruumis avoimessa arkussa ja koko suku seisoi ympärillä jättämässä jäähyväisiä. Muistaakseni olen itsekin ollut papan kuoltua näin. Silloin ei kuolemaa suljettu mystisenä tabuna sairaalaan.
Voi tuota pientä, suloista ja (ehkä näennäisen rauhallista) isin tyttöä! Ja miten voi joku kerätä voimansa noin tuon vaimon lailla? Ajattelemisen aihetta tyhjän vinkujille.
Surullista, että kuoleva oli vielä noin fiksu ja miellyttävä mies. Hitaasti pois hiipuen ymmärsi mitä menettää. Kaikki edellytykset olisi kenties olleet vuosien nautittavalle elämälle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoin. Oli todella surullista nähdä se persoonan muuttuminen ja fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen, jonka sairaus aiheuttaa. Herätti myös ahdistusta, koska itselläkin ollut syöpä.
Tykkäsin kyllä siitä miten nuorimmainen reilusti halasi isäänsä. Antoi kunnon jäähyväishalit. Peter tuntui todella rakastetulta. Uskon, että hyvästien jättö oli lasten toipumisen kannalta tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieno, koskettava dokumentti oli. Olisi "ansainnut" tulla esitetyksi myös Ylen pääkanavilla, ei "vain" Yle Femillä. Ja miten luonnollisesti perhe ja lähipiiri suhtautui kuolleen ruumiiseen, se miten nuorin tyttäristä hyvästeli kuolleen isänsä halaamalla oli mielestäni koko dokkarin koskettavin kohtaus.
Järkyttävän surullista miten tuollainen aivoperäinen parantumaton syöpä ja syöpäkasvain lopulta vie koko persoonan mukanaan. Peter Snickars on kuitenkin ollut merkittävä tekijä suomenruotsalaisessa kulttuuriscenessä. Terveyttään ja lähipiirin terveyttä kannattaa arvostaa ennen kuin sen menettää...
Tuo nainen oli niin urhea ja rohkaiseva koko miehen sairauden kulun ajan alusta loppuun.
Koko ajan sitä katsojana järjenvastaisesti toivoi että tuo mukavanoloinen mies oikeasti olisi toipunut.
Sydäntä särkevää oli seurata heidän kamppailua.
Kiitos tästä dokumentista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoin, itkien lopussa vuolaasti. Tytön halaus lopussa oli suorastaan liikaa, olen surrut suoraan sanoen pitkin päivää... Mikä voi olla riipivämpää kuin lapsen hyvästit isälleen. Harvoin koskettanut mikään noin.
Oli todella koskettava , ei pitäisi flunssaisena katsoa itkuohjelmia
Katsoin. Oli hienosti tehty dokumentti. Tuli ahdistunut olo, olen muutenkin tunteet pinnassa koska isäni sai muutama kuukausi sitten Alzheimer-diagnoosin, joten on tullut tutkittua netistä kaikenlaista sen sairauden kulusta, ja aika samanlaista ilmeisesti odotettavissa, ei ehkä noin nopealla aikataululla.
Mutta nosti myös kiitollisuusaspektin ilmoille siitä että juuri nyt on kaikki muut asiat aika hyvin, ja itse ja muu perhe on terveenä.
Saisi enemmänkin tehdä juuri tämän kaltaisia ohjelmia perheistä kriisien keskellä.
Esimerkiksi syöpäsairaudet tuntuvat yleistyvän.
Aivan loistava dokumentti ja avoimuudessaan poikkeuksellinen kun päästettiin katsoja niin liki omaan kotiin ja elämään. Erinomaisesti jäsensi ja pohti ajatuksiaan tämä pari ja sairauden kulku näytettiin realistisesti , hoitoineen, alusta loppuun.
Tiedän kuolevani, mutta nyt tiedän miten... En pystynyt koko dokumenttia katsomaan kuitenkaan. Osaanotto ja jaksamista Peterin omaisille ja läheisille.
Peter kuoli rakastettuna ja turvallisessa ympäristössä. Kuitenkin aloin miettiä, ettei kuoleman tekeminen pitkään kituen ole inhimillistä. Se ei ole oikein omaisiakaan kohtaan. Olen myös itse nähnyt omaiseni kuolevan hitaasti syöpään. Eutanasia pitäisi sallia Suomessa!
Kiitos Peterille ja hänen perheelleen koskettavasta dokumentista. Jokaisen pitäisi katsoa tämä.
Alue: Aihe vapaa
Magga sanoi sen siksi, että sairaus oli glioblastooma 4, joka on parantumaton ja ärhäkkä. Sädehoidolla ja sytostaateilla saadaan parhaimmillaan vain lisäaikaa, mutta paranemisen toivoa ei lääkärienkään mukaan ole. Peterillä sanottiin olleen vammoja sädehoidosta. Korjatkaa, jos olen väärässä. Vahva nainen tuo Magga. Joku kommentoi hänen tupakointiaan. Näytti siltä, että tupakointi oli hetkellinen tapa helpottaa stressiä.