"Köyhien" perheiden joululahjatoiveet keräyksessä...huh

"Hyväntekeväisyydestä, päivää! Lapsenne saavat toivoa jotain lahjaa keräyksestä, arvo noin 30-50€." Äiti välittää lasten toiveet kysyjälle ja av-mammat kirjoittaa 300 viestiä kun toiveet ovat kohtuuttimia! Toivoisitko itse petshop-hahmoa jos voisi toivoa isoa settiä?

Jos taas lapset toivovat 400€ Lego-robottia, niin äiti varmaan osaa keksiä tilalle jonkun kohtuullisemman, mutta silti mieluisan toiveen.

Vierailija kirjoitti:

Pointtini kuitenkin on että lapsen myös köyhän perheen lapsen täytyy saada toivoa!  Sydämettömällä tarkoitan niitä henkilöitä jotka tarkoittavat ettei lapset saa toivoa. Vaikka lapsemme eivät saisikaan niitä toivomiaan lahjoja, ovat he varmasti onnellisia ja iloisia muustakin lahjasta!

On se maailma kyllä muuttunut lyhyessä ajassa. Minä olin lapsi 90-luvulla enkä muista koskaan toivoneeni mahdollisimman kalliita lahjoja. Jo pienestä pitäen minulle opetettiin rahan arvo, ja toiveeni olivat hyvin kohtuullisia. Silti minulle mieluisia. Minulle ei tosin koskaan oltu opetettu, että joulupukki on taikaolento, joka tuo vaikka kuun taivaalta, jos sitä tarpeeksi toivoo.

Hassua kyllä, en myöskään muista, että meidän koulussamme olisi koskaan vertailtu saatuja lahjoja ja mietitty niiden hintalappuja. Sekin on kai nykypäivän ilmiö.

Minusta lapselle tehdään karhunpalvelus, jos hänelle opetetaan, että kannattaa toivoa mahdollisimman kallista luksusta, koska se saattaa tupsahtaa itsestään nokan eteen. Vähän kuten Eurojackpot-voitto, tai vähän sellaista Secret-tyyppistä ajattelua. Jos lapsi oppii pienestä pitäen toivomaan realistisia asioita, hän tulee luultavasti tulevaisuudessakin olemaan tyytyväisempi elämäänsä. Se ei tarkoita sitä, että tyytyisi elämässään mahdollisimman vähään. Unelmointi on lapsellekin eri asia kuin konkreettinen toivominen ja siitä seuraava pettymys.

Vai oletteko sitä mieltä, että lapsen kannattaa toivoa jouluksi vaikka iPhonea, Karibian risteilyä tai omaa ponia, vaikka todennäköisesti ei sitä tule ainakaan tuntemattomilta koskaan saamaan? Eikö lapselle voi puhua lempeästi järkeä, jos haaveissa siintävä materiaalinen elintaso ei vastaa todellisuutta yhtään, eikä perhe voi sellaista mitenkään ylläpitää? Jatkuvat pettymykset eivät kasvata luonnetta, vaan tekevät katkeraksi. Köyhyys ei vielä itsessään katkeroita niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta avustusjärjestöt voisivat laittaa näihin jonkun kohtuullisuusrajan. Esimerkiksi 20-30 euroa olisi hyvä. Näihin olisi useimmilla varaa. Lisäksi näitäkin lapsia tulisi opettaa siihen, ettei kaikkea voi saada, mitä haluaa.

Eiköhän se niille tule selväksi ihan joka päivä.

Oletteko te itse ikinä olleet köyhiä? Itse pihistelin lokakuussa ihan tosissaan kun tuli vakuutusmaksut ja mätkyjä. Hirveintä oli jatkuva ei ei ja ei ihan jo ruokakaupassakin. Otanko juuston? Otanko Oltermannia, mitä tekee mieli vai tätä halvempaa kermajuustoa? Otanko ollenkaan juustoa, kun sitten en voi ostaa makkaraa Mennäänkö lounaalla sushille? No jos mennään niin en voi keskiviikkona lähteä leffaan niin ku ajattelin. Ostanko suklaapatukan? Sehän on ihan turha. Otanko tuon halvan, vaikka se ei ole niin hyvää?

Ihan hirveää. Normaalisti en ole mitenkään holtiton ja hillitsen paljonkin mielitekojani, vaikka ja koska on rahaa. Mutta tuon kuukauden ajan, kun jokaiseen mielitekoon ensimmäinen vastaus on eikäyeioovaraa ja hirveä harkinta joka suklaapatukasta, olin hajota. Oli kiva leipoa, paitsi kun oli pakko leipoa, jos leipää halusi.

On eri asia pohtia, tekeekö jotain mieli, kuin pohtia, onko siihen varaa. On eri asia harjoittaa elämänhallintaa kun lipsahdus ei ole mistään oikeasti pois.

Köyhillä elämä on yhtä eitä joka päivä, jokaikisessä asiassa. Ymmärrän ihan täysin, että monilla ei elämänhallintataidot vaan riitä.

Eiköhän köyhien lapset ole yhden ison ja kalliin lahjan ansainneet. Kyllä se muulloin tulee hyvin selväksi, että juuri mitään mitä haluaa ei vaan voi saada.

 

Myös työssäkäyvä tekee näitä valintoja päivittäin. Hyvin harvalla on varaa kaikkeen.

Kuten yllä sanoin:

"On eri asia pohtia, tekeekö jotain mieli, kuin pohtia, onko siihen varaa. On eri asia harjoittaa elämänhallintaa kun lipsahdus ei ole mistään oikeasti pois."

En väittänyt, etteikö työssäkäyvä joutuisi tekemään valintoja, vaan sitä, että köyhällä ei ole mitään valinnanmahdollisuutta. Köyhä ei mene sushille EIKÄ leffaan. Oikeiden valintojen tekeminen vaikeutuu huomattavasti, kun vaihtoehtoja ei oikeastaan ole. On etuoikeus jo pohtia, ottaako viiden euron Oltermannin vai puolta isomman ja vähän halvemman arkijuuston. Köyhä ei ota juustoa ollenkaan. Ja kun joskus heikkona hetkenä ei vaan jaksa koko ajan olla ei ja ei ja ei ja ottaa, ei taaskaan jäänyt säästöön mitään ja loppukuusta kolme päivää syödään pelkkää puuroa.

On niin helppo hurskastella toisten elämänhallinnan puutteesta.

Mä käyn töissä eikä siltikään oo varaa kovinkaan monesti käydä sushilla tai leffassa, ehkä kerran tai pari vuodessa. Ja teen jonkin verran raskasta tehdastyötä, mies on puhelinmyyjä koska joutui luopumaan rekkakuskin ammatistaan sairauden vuoksi. Lahjat lapsille ostetaan, ei polteta eikä oteta alka ja jo sillä säästää paljon, osallistutaan vielä parinkympin joulupuu-keräykseenkin mitä kyllä tulevaisuudessa harkitsen koska mekin voitais vaihtaa lapsien lahja tupakkaan ja kinuta se lahja jouluapukeräyksestä.

Aika hirmuisia summia täällä pyöritellään, moni on sanonut jo että ostaa lapselle jopa 200 euron edestä lahjoja. Melkoisen hyvin käyttäytyviä lapsia saavat kyllä olla :D

pulutossu kirjoitti:

Aika hirmuisia summia täällä pyöritellään, moni on sanonut jo että ostaa lapselle jopa 200 euron edestä lahjoja. Melkoisen hyvin käyttäytyviä lapsia saavat kyllä olla :D

Monet laittaa joululahjoihin paljon rahaa, mutta usein on niin, että nämä lapset eivät sitten muulloin saakaan mitään. Paitsi synttärinä lisäksi. Ja monet laittavat mm. sukset, luistimet yms. pakettiin, kun toiset saa ne perustarpeina. Tapoja on monia, eikä niitä toisten laittamia summia kannata lähteä kauhistelemaan.

Minä olen köyhä mutsi, ja olen ainoa, joka lahjoo lastani. No, lahjoo hänen isänsäkin, mutta tänä jouluna konkreettiset paketit tulevat vain minulta. Joten teinille on ostettu jo monen sadan edestä lahjoja. Esim. kuulokkeet maksoi 80 e. Luomiväripaletti 50 e. Ei niitä lahjoja määrällisesti ole paljon. Enkä mä nyt lahjaksi halua halvinta kuraa ostaa, vaikka köyhä olenkin.

Meillä lapsi kyllä saa pitkin vuotta juttuja. Nykyisin harvemmin mitään turhaketta. Tai no aika lailla rahaa saa, ja itse ostaa mitä tykkää. Ja mun kanssa tekee vaateshoppailua, sillon ostetaan mitä tyttö haluaa.  Tytär on pihi shoppailija. Vaikka toinen maksaisi. 

20-30 euroa tänä vuonna ajattelin laittaa Joulupuu-keräykseen. Varmaan jotain Ryhmä Hauta tai muuta telkkarista tuttua. Ostan sinne aina jotain sellaista, mitä oma lapsenikin haluaa lahjaksi. Ei tosiaan olla rahallisesti rikkaita mutta tärkeintä rikkautta onkin se että meillä on laaja piiri ystäviä ja sukua osallisena elämäämme. He lahjovat lastamme niin etten itse kehtaa ostaa yleensä kuin 1-2 pakettia lapselleni (enkä mieti tuliko tarpeeksi suurella raha-arvolla ostettua, muut ajatukset ohjailevat lahjojen valintaani). Onneksi on myös sukulaislapsia joita lahjoa.

En koe kilpailevani muitten lahjoittajien kanssa. Arvostan keräykseen isojen lahjojen ostajia, sehän on mahtavaa! Mutta vaikka jotkut pystyvätkin kalliita lahjoja ostamaan, edullisemmallakin summalla saa lapsille merkittäviä leluja ja tavaroita. Tiedän, että joka paikkaa mahtuu inhottavia avun ja tuen väärinkäyttäjiä, mutta uskon, että todennäköisempää on että lahja päätyy sille 4-vuotiaalle Ryhmä Hau -fanille.

Mua naurattaa kun ajattelen kaikkia näitä perheenäitejä ja teinejä kirjottelees himas aaveelle

Silläkin varmaan on eroa, osallistuuko lahjoittaja keräykseen Helsingin hienostoalueella vai perähikiällä. Keskimääräisesti ensimmäisen paikan lahjoittajat osallistunevat isommalla summalla. Ei kannata siis suoraan verrata lahjoittajan eikä lahjan saajan näkökulmasta.

Meillä osallistutaan joka vuosi keräykseen ja lapset saavat valita itse lahjan omaa ikää & sukupuolta edustavalle lahjansaajalle. Tänä vuonna tytär olisi halunnut antaa lahjaksi 40-50 euron arvoisen Frozen-nuken, mutta tämän torppasin sanomalla että se olisi liian kallis kun on kahdelta lapselta lahja ostettavana... Pakko oli pihistellä, jotta jäi sukulaisten lahjoihinkin rahaa. Harmittaa kyllä. Päädyttiin ostamaan aidon näköinen porakone pojalle 2-3 vee hintaan 13 euroa ja Top Model-meikkivärityskirja tytölle 7-8 vee hintaan 20 euroa. Kirja menisi toki vanhemmallekin tytölle, mutta lahjan antaja sai valita saajan 😊 Kun menen takaisin töihin niin käytämme todennäköisesti kahteen keräyslahjaan yhteensä noin 100 euroa, juuri sen takia että köyhempäänkin perheeseen syntynyt lapsi saisi lahjaksi jonkin toivomansa kalliimman lahjan. Yhtään väheksymättä niitä halvempia lahjoja. Ei meillä omatkaan lahjat kaikki ole kalliita...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin ostaa omalle 2,5-vuotiaalle tytölle joululahjaksi ehkä kirjan, palapelin ja askartelujuttuja. Maksaa varmaan korkeintaan 40 euroa. Luistimia olen vähän harkinnut, mutta riippuu talvesta, kannattaako niitä hankkia Etelä-Suomessa. Ne maksaa 30 euroa. En oikeasti tajua, miksi jollekin 2-vuotiaslle hankitaan jotsin 50 euron leluja. Käymme molemmat töissä ja yhteenlasketut bruttotulot on ehkä noin 90.000-100.000 euroa. Lapsi varmasti ilahtuu noista lahjoista.

 

kiinnostaa, että mikset osta enempää, ostamalla tää kansantalous edes vähän pyörii? Vai mitä sä teet kaikilla rahoillasi? 

Maksan monta tonnia hampaiden oikomisesta, kun aikaisemmin oiotut hampaat ovat alkaneet kallistua. Jos niitä ei saada nyt korjattua, pari hammasta saattaa irrota jossain vaiheessa.

Sitten lyhennämme asuntolainaa. Muutimme omakotitaloon tänä vuonna ja muuton yhteydessä piti käyttää säästöjä, joten nyt täytyy saada kasvatettua säästötiliä usealla tuhannella eurolla, jotta olen tyytyväinen puskuriin. Asunnon arvoon nähden lainaa on vähän. Lisäksi on perintönä saatuja sijoituksia, mutta en nyt ala niistä luopua, kun ne ovat vanhuudenturva.

Ollaan kyllä ostettu vaikka mitä (remonttivehkeitä, ruohonleikkuri, komposti jne.) vuoden aikana ja tuettu kansantaloutta. Mä en vaan tajua, miksi lapselle pitää opettaa, että tehdään hillittömät lahjalistat ja hankitaan läjät kalliita lahjoja. Enkä muuten ymmärrä, miten sukat ja pikkarit on huonoja lahjoja. Kyllä mä olen tyytyväinen, jos saan lahjaksi paketin mustia sukkia. Ja lapsi on ollut toistaiseksi iloinen vaatelahjoista. Haluan, että on jatkossakin ja arvostaa kaikkia lahjoja.

Useimmissa perheissä ne pikkarit ja sukat ovat niitä, joita ostetaan ihan arkena kun tarve tulee. Jouluna taasen ostetaan sellaisia leluja, joita ei välttämättä muuten ostettaisi esim. juuri hinnan vuoksi. Ne ovat vähän niin kuin extraa.

Kas kun ei pakettiin laiteta leipäpakettia, tarpeeseenhan sekin tulee.

Niin meilläkin ostetaan sukkia ja pikkareita, kun niitä tarvitaan. Jos niitä tarvitaan joulun aikaan, niin ne voidaan laittaa pakettiin. Olen muuten saanut aikuisena äidiltä joululahjaksi mm. mausteita, sukkahousuja, padan ja kirjoja. Kaikki ovat olleet hyviä lahjoja.

Meillä saa lapsi muitakin lahjoja kuin pikkareita. Mun mielestä 2,5 vuotiaalle riittää 3-5 pakettia, jotka maksavat korkeintaan noin 40 euroa yhteensä, koska meillä on oikeasti ollut paljon ylimääräisiä menoja tänä vuonna. Lisäksi saa varmaan lahjoja isovanhemmilta. En ala opettaa lapselle, että lahjan pitää maksaa jonkin tietyn summan, että se kelpaa.

Ostan muuten lapselle leluja ihan pitkin vuotta. Lääkärilaukku taitaa olla viimeisin kalliimpi leluhankinta.

Onko av-raadin mielestä luistimet huono lahja lapselle? Omasta mielestäni niitäkään ei voi sitten antaa lahjaksi, jos pikkarit ovat huono lahja. Luistimet on kuitenkin pakollinen hankinta samalla tavalla kuin sukatkin, jos haluaa lapsen oppivan luistelemaan. Lisäksi nyt oli tosiaan kyse 2-vuotiaasta, joka on innoissaan kaikista lahjoista.

Olen saa ut luistinet lapsena ja mieleiset oli, tosin tykkäsin vaatelahjoistakin.

Mutta heräsi vain kysymys, että miksi esim 3 40€ maksavaa lahjaa olisi parempi, kuin vaikka yksi 80€ maksava?

Meidän seurakunta antoi ohjeeksi että lahjatoiveen arvo on max 40 euroa. Toivoin pienemmälle lapselle lelua josta oli saatavilla eri kokoisia pakkauksia, joko pelkkä lelu X tai sitten sama lelu kaikilla tykötarpeilla, isomman toiveeksi laitoin urheilukaupan lahjakortin jotta lapsi voi ostaa uudet luistimet pieneksi jääneiden tilalle. (Ihan Prismastakin olisi löytynyt meille kelvolliset luistimet mutta lahjakorttitoive piti olla erikoisliikkeeseen, ei tavarataloon tai markettiin.)

Toiveet olivat siis "lelu X" ja "lahjakortti urheilukauppaan", en tohtinut laittaa erikseen että toivotaan sitä kalleinta lelupakkausta tai että "lahjakortti 40 e".

Lahjojen ostajat olivat ostaneet sen isomman lahjakortin sekä 40 e lahjakortin urheilukauppaan. Olin kiitollinen ja vieläkin ajattelen lämmöllä ihmisiä jotka haluavat ilahduttaa ventovieraita lapsia.

Taustaa sen verran että olen itsekin ennen ostanut lahjoja noihin keräyksiin, en vielä viisi vuotta sitten arvannut että tulen itse olemaan saamapuolella. Ja seurakunnan diakoni otti itse yhteyttä lahja-asiassa, sanoinkin hänelle että pystyn kyllä lapsille jotain ostamaan, että varmasti on perheitä jotka ovat vielä kipeämmin avun tarpeessa. Toivon että jonakin päivänä pystyn taas itse antamaan jollekin tarvitsevalle ihan uuden joululahjan. Nyt pesimme ja pakkasimme lasten kanssa heille pieneksi jääneitä vaatteita ja joitakin leluja virolaiseen lastenkotiin vietäväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin ostaa omalle 2,5-vuotiaalle tytölle joululahjaksi ehkä kirjan, palapelin ja askartelujuttuja. Maksaa varmaan korkeintaan 40 euroa. Luistimia olen vähän harkinnut, mutta riippuu talvesta, kannattaako niitä hankkia Etelä-Suomessa. Ne maksaa 30 euroa. En oikeasti tajua, miksi jollekin 2-vuotiaslle hankitaan jotsin 50 euron leluja. Käymme molemmat töissä ja yhteenlasketut bruttotulot on ehkä noin 90.000-100.000 euroa. Lapsi varmasti ilahtuu noista lahjoista.

 

kiinnostaa, että mikset osta enempää, ostamalla tää kansantalous edes vähän pyörii? Vai mitä sä teet kaikilla rahoillasi? 

Maksan monta tonnia hampaiden oikomisesta, kun aikaisemmin oiotut hampaat ovat alkaneet kallistua. Jos niitä ei saada nyt korjattua, pari hammasta saattaa irrota jossain vaiheessa.

Sitten lyhennämme asuntolainaa. Muutimme omakotitaloon tänä vuonna ja muuton yhteydessä piti käyttää säästöjä, joten nyt täytyy saada kasvatettua säästötiliä usealla tuhannella eurolla, jotta olen tyytyväinen puskuriin. Asunnon arvoon nähden lainaa on vähän. Lisäksi on perintönä saatuja sijoituksia, mutta en nyt ala niistä luopua, kun ne ovat vanhuudenturva.

Ollaan kyllä ostettu vaikka mitä (remonttivehkeitä, ruohonleikkuri, komposti jne.) vuoden aikana ja tuettu kansantaloutta. Mä en vaan tajua, miksi lapselle pitää opettaa, että tehdään hillittömät lahjalistat ja hankitaan läjät kalliita lahjoja. Enkä muuten ymmärrä, miten sukat ja pikkarit on huonoja lahjoja. Kyllä mä olen tyytyväinen, jos saan lahjaksi paketin mustia sukkia. Ja lapsi on ollut toistaiseksi iloinen vaatelahjoista. Haluan, että on jatkossakin ja arvostaa kaikkia lahjoja.

Useimmissa perheissä ne pikkarit ja sukat ovat niitä, joita ostetaan ihan arkena kun tarve tulee. Jouluna taasen ostetaan sellaisia leluja, joita ei välttämättä muuten ostettaisi esim. juuri hinnan vuoksi. Ne ovat vähän niin kuin extraa.

Kas kun ei pakettiin laiteta leipäpakettia, tarpeeseenhan sekin tulee.

Niin meilläkin ostetaan sukkia ja pikkareita, kun niitä tarvitaan. Jos niitä tarvitaan joulun aikaan, niin ne voidaan laittaa pakettiin. Olen muuten saanut aikuisena äidiltä joululahjaksi mm. mausteita, sukkahousuja, padan ja kirjoja. Kaikki ovat olleet hyviä lahjoja.

Meillä saa lapsi muitakin lahjoja kuin pikkareita. Mun mielestä 2,5 vuotiaalle riittää 3-5 pakettia, jotka maksavat korkeintaan noin 40 euroa yhteensä, koska meillä on oikeasti ollut paljon ylimääräisiä menoja tänä vuonna. Lisäksi saa varmaan lahjoja isovanhemmilta. En ala opettaa lapselle, että lahjan pitää maksaa jonkin tietyn summan, että se kelpaa.

Ostan muuten lapselle leluja ihan pitkin vuotta. Lääkärilaukku taitaa olla viimeisin kalliimpi leluhankinta.

Onko av-raadin mielestä luistimet huono lahja lapselle? Omasta mielestäni niitäkään ei voi sitten antaa lahjaksi, jos pikkarit ovat huono lahja. Luistimet on kuitenkin pakollinen hankinta samalla tavalla kuin sukatkin, jos haluaa lapsen oppivan luistelemaan. Lisäksi nyt oli tosiaan kyse 2-vuotiaasta, joka on innoissaan kaikista lahjoista.

Olen saa ut luistinet lapsena ja mieleiset oli, tosin tykkäsin vaatelahjoistakin.

Mutta heräsi vain kysymys, että miksi esim 3 40€ maksavaa lahjaa olisi parempi, kuin vaikka yksi 80€ maksava?

Hups! Anteeksi lukihäiriö.. Siinähän olikin että 3-5, jotka yhteensä 40€!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ne on lasten toiveita (ainakin ne isompien lasten, se 2v. tuskin tajuaa lahjojen päälle paljoakaan). 

Kyllä se köyhänkin perheen lapsi saa toivoa mieleistä lahjaa vai onko sekin nykyään vain rikkaiden etuoikeus?

Mutta on tuossa pointtikin; harvalla töissä käyvällä ja näennäisesti kohtuullisesti toimeentulevalla on varaa ostaa tuollaisia lahjoja lapsilleen kuin jotkut toivovat saavansa ilmaiseksi. 2v ei ymmärrä lelujen hinnoista mitään, eikä osaa vaatia isoja lahjoja, jos ei opeteta ettei pienempi tai edullisempi ole mitään.

Uusin, hienoin ja kallein kelpaa, muut on p*skaa ja ne haukutaan joulun jälkeen taas täällä. En osta enää legopaketteja joulupuukeräykseenkään, on mennyt maku koko touhusta.

Jotain vikaa on kyllä taloudellisten asioiden hallinnassa, jos "kohtuullusesti toimeentulevilla" vanhemmilla ei ole laittaa 30-70 €/ lapsi joululahjaan!

Olisipa kiva tietää, minkä verran keskimäärin perheet lasten lahjoihin Suomessa laittavat. Omassa pääosin keskituloisessa tuttavapiirissä (oma perhe mukaan lukirn) summa tuntuu oleva 100 ja 200 euron välissä kouluikäisillä lapsilla, nuoremmilla toki vähän vähemmän.

Me käytämme 200€/lapsi ja meillä 2 lasta. Viime vuonna meni enemmän. Olemme aina nipistäneet jostain, koska joulu on kuitenkin lapsille tärkeä. En ruinaa mistään enkä keltäkään saa joululahjoja/rahaa niiden ostoon.

Jotku käyttävät kaiken ilmaisen avun hyödyksi vaikka todellisuudessa olisikin itsellä varaa

Vierailija kirjoitti:

No ne on lasten toiveita (ainakin ne isompien lasten, se 2v. tuskin tajuaa lahjojen päälle paljoakaan). 

Kyllä se köyhänkin perheen lapsi saa toivoa mieleistä lahjaa vai onko sekin nykyään vain rikkaiden etuoikeus?

No saa, mutta kyllä vanhemman pitäisi vähän miettiä millaisia toiveita hyväntekeväisyyskeräyksestä pyytää.

Niin kauan kun näissä pitkäaikaistyöttömien, masentuneiden ja työkyvyttömien perheissä on useita lapsia pienillä ikäeroilla, niin senttiäkään en lahjoita. Mikä siinä on, että totaaliahdingossa pitää lykätä lisää lapsia, vaikka entisistäkään ei pysty huolehtimaan millään tasolla. Lukeaa facen jouluapua -ryhmää. Se on kyllä tyhmyyden tiivistymä, jossa kondomit vanhemmille tai piuhat poikki olisi ainut toimiva lahja.

En itse näe mitään outoa siinä, että köyhä lapsi toivoo kallista lelua. Jos alle 10-vuotiaalta lapselta kysytään että mitäs tahtoisit joululahjaksi, niin tottakai sanotaan se unelmalelu. Harva lapsi osaa olla niin vaatimaton, että alkaa toivoa vain villasukkia tai halvinta eurokaupan lelua ihan hienotunteisuuden vuoksi. 

PäteväPirkko kirjoitti:

pulutossu kirjoitti:

Aika hirmuisia summia täällä pyöritellään, moni on sanonut jo että ostaa lapselle jopa 200 euron edestä lahjoja. Melkoisen hyvin käyttäytyviä lapsia saavat kyllä olla :D

 

Monet laittaa joululahjoihin paljon rahaa, mutta usein on niin, että nämä lapset eivät sitten muulloin saakaan mitään. Paitsi synttärinä lisäksi. Ja monet laittavat mm. sukset, luistimet yms. pakettiin, kun toiset saa ne perustarpeina. Tapoja on monia, eikä niitä toisten laittamia summia kannata lähteä kauhistelemaan.

Näin juuri. Omassa lapsuudessani lahjoja ja leluja ei saanut kuin synttäripäivänä ja jouluna. Vuoden aikana sai lähinnä vain arjen hyödykkeitä kuten vaatteita ja koulutarvikkeita tarpeen mukaan. Siksi vanhemmat satsasivat sitten jouluna monia satasia lahjoihin ja ostivat yleensä niitä jo pitkin vuotta alennusmyynneistä. Minusta tämä on ihan hyvä kuvio, lapsi ei totu jatkuvaan luksustuotteiden virtaan. Ihmettelin jo lapsena niitä perheitä, joissa leluja ja pelejä tuntui satelevan pitkin vuotta ilman mitään ihmeellistä syytä. 

Vierailija kirjoitti:

En itse näe mitään outoa siinä, että köyhä lapsi toivoo kallista lelua. Jos alle 10-vuotiaalta lapselta kysytään että mitäs tahtoisit joululahjaksi, niin tottakai sanotaan se unelmalelu. Harva lapsi osaa olla niin vaatimaton, että alkaa toivoa vain villasukkia tai halvinta eurokaupan lelua ihan hienotunteisuuden vuoksi. 

No sitten me kyllä tunnetaan aika erilaisia lapsia. Ei nyt tarvitse ääripäähän mennä, ja toivoa mitään villasukkia, mutta kyllä tuntemieni lasten lahjatoiveet ovat olleet hyvin kohtuullisia. Harvalla alakouluikäisellä on täysin epärealistinen käsitys rahan arvosta. Jos on, niin vanhempien on syytä katsoa vähän peiliin.

Ja edelleenkin: jos ne toiveet eivät ole kohtuullisia, vanhempi voi lempeästi opastaa lasta vähän kohtuullisempaan suuntaan ennen kuin se toive välitetään edelleen kummeille tai sukulaisille tai anonyymeille lahjoittajille.

Kävin tänään ostamassa neljälle teinille lahjat, yhteensä 290 €.Ei omien teinienkään lahjat sen halvempia ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itse näe mitään outoa siinä, että köyhä lapsi toivoo kallista lelua. Jos alle 10-vuotiaalta lapselta kysytään että mitäs tahtoisit joululahjaksi, niin tottakai sanotaan se unelmalelu. Harva lapsi osaa olla niin vaatimaton, että alkaa toivoa vain villasukkia tai halvinta eurokaupan lelua ihan hienotunteisuuden vuoksi. 

No sitten me kyllä tunnetaan aika erilaisia lapsia. Ei nyt tarvitse ääripäähän mennä, ja toivoa mitään villasukkia, mutta kyllä tuntemieni lasten lahjatoiveet ovat olleet hyvin kohtuullisia. Harvalla alakouluikäisellä on täysin epärealistinen käsitys rahan arvosta. Jos on, niin vanhempien on syytä katsoa vähän peiliin.

Ja edelleenkin: jos ne toiveet eivät ole kohtuullisia, vanhempi voi lempeästi opastaa lasta vähän kohtuullisempaan suuntaan ennen kuin se toive välitetään edelleen kummeille tai sukulaisille tai anonyymeille lahjoittajille.

Olen varmaan rahankäytöltäni holtiton, kun en näe 35-50e lahjaa köyhälle lapselle ylitsepääsemättömän kalliina. Eikös ne lelut nyt yleensä tuon verran maksa? AP:n mainitsemat esimerkitkään eivät sentään ole mitään 400 euron pelikonsoleita tai 600 euron puhelimia. 35 euroa voi laittaa ravintolaillalliseen tai vähävaraisen lapsen kosketinsoittimeen.