"Köyhien" perheiden joululahjatoiveet keräyksessä...huh

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työpaikalla (iso firma) Joulupuukeräys. Meillä on töissä siellä iso porukka nuoria miehiä, jotka yhdessä laittavat lahjan keräykseen aina yhdelle teinipojalle. PS4 meni viime vuonna ja saman aikoivat laittaa tänäkin vuonna. Minusta se on hieno juttu! Joku saa tosi upean lahjan noiden nuorten miesten yhteistyöllä!

Kuulostaa hienolta, mutta minulle tulee kyllä mieleen, että onko tosiaan parempi että yksi teinipoika saa PS4:n kun samalla rahalla olisi voinut tehdä jo useamman lapsen todella iloiseksi?

En siis väitä, että kalliin lahjan ostaminen on väärin - mutta ihmettelen, missä vaiheessa näiden keräyksien ideasta tuli sellainen, että VAIN kalliiden lahjojen ostaminen on kannatettavaa.

Toisin sanoen, ovatko nämä keräykset nykyään tarkoitettu vain rikkaille lahjoittajille, vaikkei sitä suoraan missään kehdata sanoakaan? Onhan se tässäkin ketjussa muutaman kerran mainittu, että turha lahjoittaa mitään, jos ei ole itse varakas.

Voipi nimittäin Suomesta loppua lahjoittajat kesken, täällä kun ei rikkaita niin kovin paljon ole muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä! Ostan mieluummin esim. Kahdelle lapselle lahjan, jonka hinta 25€ kuin 50€ yhdelle lapselle.

Niin, saatahan sinä kaksinkertaisen ilon antamisesta. Viis niistä lapsista, olkoot kiitollisia että ylipäänsä saivat jotain. Heidän toiveensa ei sua hetkauta. Pääasia on että sinä tunnet olevasi hyvä ihminen kun olet oikein kahdelle köyhälle lapselle ostanut lahjan.

Osta kuule samantien neljälle lapselle reilun kympin lahja niin olet jo suuri hyväntekijä, voit jo aivan pakahtua hyvyyteesi.

Ajattele lasten kannalta. Kyllä niitä kahta lasta varmasti ilahduttaa se enemmän, jos molemmat saavat 25 euron lahjan kuin se, että toinen saa 50 euron lahjan ja toinen 0 euron lahjan. Mitä tulee tuohon neljään lapseen ja 12,50 euroon, on tässä se ero, että 25 eurolla saa paljon järkevämpiä juttuja kuin 12,50 eurolla.

Mä oon sitten kanssa ilmeisesti huono avustaja kun laitoin jouluavun kautta paketit kahdelle teini-ikäisille sisaruksille, molemmissa 2 elokuvalippua ja suihkugeeli eli reilusti alle viidenkympin jäi lahjojen hinta/lahja.

Ja omalle teinilleni ostan lahjoja noin 100 -150 eurolla, en vielä tiedä tarkkaan kun ei ole toivonut mitään erikoista, mutta varmaan ainakin yöpaidan, sukkia, leffalippuja jne.

Jokainen ostaa just sellaiset lahjat kuin haluaa. Mä tykkään osallistua siten, että hankin lapselle "once in a lifetime" -lahjan eli jotain sellaista, mitä lapsi ei voi edes uneksia saavansa vanhemmiltaan tai muilta sukulaisiltaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työpaikalla (iso firma) Joulupuukeräys. Meillä on töissä siellä iso porukka nuoria miehiä, jotka yhdessä laittavat lahjan keräykseen aina yhdelle teinipojalle. PS4 meni viime vuonna ja saman aikoivat laittaa tänäkin vuonna. Minusta se on hieno juttu! Joku saa tosi upean lahjan noiden nuorten miesten yhteistyöllä!

Kuulostaa hienolta, mutta minulle tulee kyllä mieleen, että onko tosiaan parempi että yksi teinipoika saa PS4:n kun samalla rahalla olisi voinut tehdä jo useamman lapsen todella iloiseksi?

En siis väitä, että kalliin lahjan ostaminen on väärin - mutta ihmettelen, missä vaiheessa näiden keräyksien ideasta tuli sellainen, että VAIN kalliiden lahjojen ostaminen on kannatettavaa.

Toisin sanoen, ovatko nämä keräykset nykyään tarkoitettu vain rikkaille lahjoittajille, vaikkei sitä suoraan missään kehdata sanoakaan? Onhan se tässäkin ketjussa muutaman kerran mainittu, että turha lahjoittaa mitään, jos ei ole itse varakas.

Voipi nimittäin Suomesta loppua lahjoittajat kesken, täällä kun ei rikkaita niin kovin paljon ole muutenkaan.

Ne nämä meidän nuoret miehet ovat parikymppisiä ja ehdottomasti konsolipelien suurkuluttajia. Ymmärrän varsin hyvin, että tekevät juuri näin, koska moni heistä on ollut niitä, joilla ei ole lapsena ollut mahdollisuuksia saada uusinta laitetta, jos laitetta ollenkaan. He ymmärtävät mitä teinipoika voisi haluta, ja he ovat päätyneet tuohon ratkaisuun. Minusta on tosi hieno juttu että nuoria miehiäkin kiinnostaa tuo keräys, eikä vain äitejä ja mummoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työpaikalla (iso firma) Joulupuukeräys. Meillä on töissä siellä iso porukka nuoria miehiä, jotka yhdessä laittavat lahjan keräykseen aina yhdelle teinipojalle. PS4 meni viime vuonna ja saman aikoivat laittaa tänäkin vuonna. Minusta se on hieno juttu! Joku saa tosi upean lahjan noiden nuorten miesten yhteistyöllä!

Kuulostaa hienolta, mutta minulle tulee kyllä mieleen, että onko tosiaan parempi että yksi teinipoika saa PS4:n kun samalla rahalla olisi voinut tehdä jo useamman lapsen todella iloiseksi?

En siis väitä, että kalliin lahjan ostaminen on väärin - mutta ihmettelen, missä vaiheessa näiden keräyksien ideasta tuli sellainen, että VAIN kalliiden lahjojen ostaminen on kannatettavaa.

Toisin sanoen, ovatko nämä keräykset nykyään tarkoitettu vain rikkaille lahjoittajille, vaikkei sitä suoraan missään kehdata sanoakaan? Onhan se tässäkin ketjussa muutaman kerran mainittu, että turha lahjoittaa mitään, jos ei ole itse varakas.

Voipi nimittäin Suomesta loppua lahjoittajat kesken, täällä kun ei rikkaita niin kovin paljon ole muutenkaan.

Nämä kommentit ovat tulleet sellaisilta kirjoittajilta, jotka ovat vetäneet herneen nenäänsä, kun tavoitteena olisi toteuttaa lapsen eikä lahjoittajan toive. Monessa kohtaa on sanottu, että jos ei halua täyttää lapsen 50 € toivetta, niin valitsee sitten sellaisen lapsen, joiden toiveissa on 25 € toive. Tai vaikka kaksi sellaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työpaikalla (iso firma) Joulupuukeräys. Meillä on töissä siellä iso porukka nuoria miehiä, jotka yhdessä laittavat lahjan keräykseen aina yhdelle teinipojalle. PS4 meni viime vuonna ja saman aikoivat laittaa tänäkin vuonna. Minusta se on hieno juttu! Joku saa tosi upean lahjan noiden nuorten miesten yhteistyöllä!

Kuulostaa hienolta, mutta minulle tulee kyllä mieleen, että onko tosiaan parempi että yksi teinipoika saa PS4:n kun samalla rahalla olisi voinut tehdä jo useamman lapsen todella iloiseksi?

En siis väitä, että kalliin lahjan ostaminen on väärin - mutta ihmettelen, missä vaiheessa näiden keräyksien ideasta tuli sellainen, että VAIN kalliiden lahjojen ostaminen on kannatettavaa.

Toisin sanoen, ovatko nämä keräykset nykyään tarkoitettu vain rikkaille lahjoittajille, vaikkei sitä suoraan missään kehdata sanoakaan? Onhan se tässäkin ketjussa muutaman kerran mainittu, että turha lahjoittaa mitään, jos ei ole itse varakas.

Voipi nimittäin Suomesta loppua lahjoittajat kesken, täällä kun ei rikkaita niin kovin paljon ole muutenkaan.

Nämä kommentit ovat tulleet sellaisilta kirjoittajilta, jotka ovat vetäneet herneen nenäänsä, kun tavoitteena olisi toteuttaa lapsen eikä lahjoittajan toive. Monessa kohtaa on sanottu, että jos ei halua täyttää lapsen 50 € toivetta, niin valitsee sitten sellaisen lapsen, joiden toiveissa on 25 € toive. Tai vaikka kaksi sellaista. 

Ok, ymmärrän. Mutta enenevässä määrin olen näissä keskusteluissa huomannut nykyään sellaista asennetta, että tavoitteena on antaa jotain hienoa, jotain "ekstraa", jotain sellaista luksusta mihin saajalla ei olisi muuten mitään mahdollisuuksia. Ihan hienoa sinänsä, mutta en ole varmaan ainoa, jolle on muodostuvassa mielikuva melkoisesta kilpavarustelusta tässäkin asiassa.

Jotkut ihmiset tuntuvat melkein kilpailevan siitä, kuka antaa tuntemattomalle lapselle hienoimman ja kalliimman lahjan. Ja monille muille tulee ehkä sellainen olo, että kannattaako tässä nyt antaa mitään, vai aiheuttaisiko vain tahtomattaan pahaa mieltä ja nolaisi sekä itsensä että lahjan saajan.

Mitään marttyyrimielialaa en nyt tarkoita, enkä sitä että haluaisi aivan välttämättä lahjoittaa villasukat ja suklaalevyn, vaan yksinkertaisesti sitä, että rupeaa miettimään, onko se itse ihan hienona pitämänsä lahja nyt loppujen lopuksi hyvä ollenkaan, jos vertailukohtana on 50+ maksavat lahjat ja jopa PS4.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tupakoi, niin se voi olla ainoa ilo köyhän elämässä. Kun ei ole varaa rytkytellä lentokoneella saastuttamassa Thaimaahan kerran tai pari vuodessa.

 

No ei olis mullakaan jos vetäisin röökiä. En edes tiedä paljon röökiaski maksaa mutta kuvittelisin et noin 5 euroa. Jos näitä menee viikossa 4 niin se tekee vuodessa 1040. Kyllä sillä jo thaimaahan lentää, vaikka sitten joka toinen vuosi.

Sinulla on oikeus valita. Mutta ota huomioon, etä siitä röökiaskista menee kuitenkin verovaroihin suurin osa ja kauppiaskin saa kivat katteet. Thaimaassa kulutetusta rahasta ei Suomeen veroja tule eikä kauppias saa katteita. Moni köyhä käärii itse savukkeensa, hyvin pärjää kympillä viikossa. Sillä kympillä ei nyt niin hirveästi vielä muuta saa, ei edes pizzaa kotiintuotuna. Tai leffalippua iltanäytökseen. 

Noissa PS4-hintaluokan lahjoissa on kyllä sekin riski, ettei voi yhtään tietää, millaiset vanhemmat sillä lapsella on. Jotkut vanhemmat eivät epäröisi hetkeäkään laittaa sitä avaamatonta PS4:ää myyntiin, lapsen mahdollisista vastusteluista huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Noissa PS4-hintaluokan lahjoissa on kyllä sekin riski, ettei voi yhtään tietää, millaiset vanhemmat sillä lapsella on. Jotkut vanhemmat eivät epäröisi hetkeäkään laittaa sitä avaamatonta PS4:ää myyntiin, lapsen mahdollisista vastusteluista huolimatta.

Aivan. Juuri tämän takia lahjoittajan tulisi saada tämän perheen, johon lahja on mennyt, yhteystiedot, jotta voisi tarkastaa, ettei näin käy.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa lahjoittaessa on se ongelma, että yksityisyyden suojan takia on käytännössä mahdotonta varmistaa, että lahja menee oikeaan paikkaan ja sitä aidosti tarvitsevalle lapselle, eikä vanhempi myy sitä heti talousmielessä.

Asun itse Afrikassa ja täällä ei tulisi tuollainen keräjääminen mieleenkään. Täällä tehdään töitä esim. tiskaamalla tai pyykkäämällä, jos halutaan saada joululahjoja. Itse tosin lahjoitin muutamalle paikalliselle, jotka olivat minun työntekijöiden lapsia, muutaman vähän arvokkaamman joululahjan. Miten lapset reagoivat? He tulivat parhaimpiinsa pukeutuneena kiittämään ja kiittäessään he teitittelivät ja pojat kumarsivat ja tytöt niiasivat. Tällaista ei ikinä näe Suomessa.

Miten tuo verojen maksu sielläpäin? Onko tavallista hankkia ekstrarahoja kotityöllä ja verottajan ulottumattomissa? Meillä Suomessa kun menet siivoamaan jonkun kotia, niin se palkka on veronalaista tuloa, ja jos olet muuten tukien varassa, niin palkka vähennetään tuista. Minä kyllä käytän ihan surutta pimeää työvoimaa, naapuri leikkaa hiukset ja teinit ovat lastenvahteina veroja maksamatta. Näillä ansioilla sitten hankkivat ekstajuttunsa ihan itse. Laitontahan tämä on, mutta jos pitäisi maksaa kaikesta veroineen ja sivukuluineen ja kirjanpitäjineen, niin eihän mullakaan olisi varaa mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työpaikalla (iso firma) Joulupuukeräys. Meillä on töissä siellä iso porukka nuoria miehiä, jotka yhdessä laittavat lahjan keräykseen aina yhdelle teinipojalle. PS4 meni viime vuonna ja saman aikoivat laittaa tänäkin vuonna. Minusta se on hieno juttu! Joku saa tosi upean lahjan noiden nuorten miesten yhteistyöllä!

Kuulostaa hienolta, mutta minulle tulee kyllä mieleen, että onko tosiaan parempi että yksi teinipoika saa PS4:n kun samalla rahalla olisi voinut tehdä jo useamman lapsen todella iloiseksi?

En siis väitä, että kalliin lahjan ostaminen on väärin - mutta ihmettelen, missä vaiheessa näiden keräyksien ideasta tuli sellainen, että VAIN kalliiden lahjojen ostaminen on kannatettavaa.

Toisin sanoen, ovatko nämä keräykset nykyään tarkoitettu vain rikkaille lahjoittajille, vaikkei sitä suoraan missään kehdata sanoakaan? Onhan se tässäkin ketjussa muutaman kerran mainittu, että turha lahjoittaa mitään, jos ei ole itse varakas.

Voipi nimittäin Suomesta loppua lahjoittajat kesken, täällä kun ei rikkaita niin kovin paljon ole muutenkaan.

Nämä kommentit ovat tulleet sellaisilta kirjoittajilta, jotka ovat vetäneet herneen nenäänsä, kun tavoitteena olisi toteuttaa lapsen eikä lahjoittajan toive. Monessa kohtaa on sanottu, että jos ei halua täyttää lapsen 50 € toivetta, niin valitsee sitten sellaisen lapsen, joiden toiveissa on 25 € toive. Tai vaikka kaksi sellaista. 

Ok, ymmärrän. Mutta enenevässä määrin olen näissä keskusteluissa huomannut nykyään sellaista asennetta, että tavoitteena on antaa jotain hienoa, jotain "ekstraa", jotain sellaista luksusta mihin saajalla ei olisi muuten mitään mahdollisuuksia. Ihan hienoa sinänsä, mutta en ole varmaan ainoa, jolle on muodostuvassa mielikuva melkoisesta kilpavarustelusta tässäkin asiassa.

Jotkut ihmiset tuntuvat melkein kilpailevan siitä, kuka antaa tuntemattomalle lapselle hienoimman ja kalliimman lahjan. Ja monille muille tulee ehkä sellainen olo, että kannattaako tässä nyt antaa mitään, vai aiheuttaisiko vain tahtomattaan pahaa mieltä ja nolaisi sekä itsensä että lahjan saajan.

Mitään marttyyrimielialaa en nyt tarkoita, enkä sitä että haluaisi aivan välttämättä lahjoittaa villasukat ja suklaalevyn, vaan yksinkertaisesti sitä, että rupeaa miettimään, onko se itse ihan hienona pitämänsä lahja nyt loppujen lopuksi hyvä ollenkaan, jos vertailukohtana on 50+ maksavat lahjat ja jopa PS4.

Minun mielestäni lahjoittajien ei pidä ollenkaan ajatella, että kilpailisi muiden lahjoittajien kanssa. Eihän lahjoittajat tunne toisiaan eivätkä lapsetkaan tiedä, keneltä lahja tulee. Joten ei ole mitään kilpailua. 

Lasten elämä kuitenkin tänä päivänä ON kilpavarustelua. Hyvin monet vanhemmat aloittavat  varustelun jo ennenkuin lapsi on edes syntynyt. Eikä kyse ole edes suurituloisista vanhemmista vaan ihan keskituloisistakin. Jo ihan pienellä vauvallakin on kalliin lastenvaatemerkin vaatteita, napero ei ole vuottakaan, kun on jo "harrastuksia". Tämä kilpavarustelu jatkuu päiväkodissa ja koulussa. Oman lapsen halutaan olevan edelläkävijöiden ja menestyjien joukossa.  

On ihan normaalia, että vanhemmat haluavat omille lapsilleen parasta. Tänä päivänä vaan valikoima on niin runsas, että usein hinta on se, jonka katsotaan takaavan parhaan laadun. Joka elokuu keskustelupalstoilla kysellään, millainen koulureppu, millaiset kouluvaatteet, millainen kännykkä. Monet vanhemmat ostavat kallista yksinkertaisesti siksi, että eivät halua lapsensa tulevan kiusatuksi tai syrjityksi. Lasten synttäreistäkin on tehty amerikkalaistyylinen hulabaloo ja mitä hienommat synttärit, sitä suositumpi omasta lapsesta tulee. 

Tällä kaikella on se varjopuoli, että joulun jälkeen lasten kertoessa kavereilleen, mitä sai joululahjaksi, ne vähävaraisimpien perheiden lapset ovat saaneet jotain pienempää, halvempaa, vaatimattomampaa ja tavanomaisempaa. Minä kuulun niihin lahjoittajiin, jotka haluavat ostaa jotain kalliimpaa. En siksi, että olisin jotenkin parempi lahjoittaja, vaan siksi, että haluan tuoda lapselle lahjan saamisen ilon lisäksi myös sen ilon, että hän kerrankin voi kuulua porukassa niihin, jotka saivat jotain ihan sairaan coolia. 

Meidän työpaikan kuusessa oli toiveena 12 v tyttö babybliss huulirasva ja 11 v poika toppahousut.

Ei mielestäni kovinkaan 'törkeitä' lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noissa PS4-hintaluokan lahjoissa on kyllä sekin riski, ettei voi yhtään tietää, millaiset vanhemmat sillä lapsella on. Jotkut vanhemmat eivät epäröisi hetkeäkään laittaa sitä avaamatonta PS4:ää myyntiin, lapsen mahdollisista vastusteluista huolimatta.

 

Aivan. Juuri tämän takia lahjoittajan tulisi saada tämän perheen, johon lahja on mennyt, yhteystiedot, jotta voisi tarkastaa, ettei näin käy.

No joo, en minä kyllä ottaisi lapselleni vastaan mitään kalliita lahjoja, jos se oikeuttaisi tuntemattomat ihmiset tekemään meillä tupatarkastuksia.

Ehkä olisi kaikkien osapuolten parhaaksi, että lahjoille säädettäisiin jokin hintahaarukka, vaikkapa vähintään 25 euroa, korkeintaan 50 euroa. Tai jotain vastaavaa. Mutta tämä on tietysti vain minun mielipiteeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noissa PS4-hintaluokan lahjoissa on kyllä sekin riski, ettei voi yhtään tietää, millaiset vanhemmat sillä lapsella on. Jotkut vanhemmat eivät epäröisi hetkeäkään laittaa sitä avaamatonta PS4:ää myyntiin, lapsen mahdollisista vastusteluista huolimatta.

 

Aivan. Juuri tämän takia lahjoittajan tulisi saada tämän perheen, johon lahja on mennyt, yhteystiedot, jotta voisi tarkastaa, ettei näin käy.

No joo, en minä kyllä ottaisi lapselleni vastaan mitään kalliita lahjoja, jos se oikeuttaisi tuntemattomat ihmiset tekemään meillä tupatarkastuksia.

Ehkä olisi kaikkien osapuolten parhaaksi, että lahjoille säädettäisiin jokin hintahaarukka, vaikkapa vähintään 25 euroa, korkeintaan 50 euroa. Tai jotain vastaavaa. Mutta tämä on tietysti vain minun mielipiteeni.

En nyt tarkoita, että tupatarkastusta tarvitsisi tehdä, vaan asian voisi varmistaa esimerkiksi pyytämällä, että ottaa valokuvan koneesta siten, että kuvassa esiintyy myös paperinpala, johon on kirjoitettu päivämäärä ja kellonaika. Tämän kuvan voisi sitten pyytää vaikkapa sähköpostilla. Näin ainakin huijaaminen hankaloituisi todella paljon.

Tässäkin tulee mieleen, että tyttö on toiveensa itse tehnyt, en tiedä lahjan arvoa, mutta varmaan tarpeettomuudessaan sen verran kallis, ettei ole sitä saanut. Pojan toive on varmasti suoraan äidin kynästä, kukapa 11v poika toivoisi housuja. Toive on kohtuullinen, ei äärettömän kallis, mutta vanhemmilla ei ole ollut varaa ostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän työpaikan kuusessa oli toiveena 12 v tyttö babybliss huulirasva ja 11 v poika toppahousut.

Ei mielestäni kovinkaan 'törkeitä' lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työpaikalla (iso firma) Joulupuukeräys. Meillä on töissä siellä iso porukka nuoria miehiä, jotka yhdessä laittavat lahjan keräykseen aina yhdelle teinipojalle. PS4 meni viime vuonna ja saman aikoivat laittaa tänäkin vuonna. Minusta se on hieno juttu! Joku saa tosi upean lahjan noiden nuorten miesten yhteistyöllä!

Kuulostaa hienolta, mutta minulle tulee kyllä mieleen, että onko tosiaan parempi että yksi teinipoika saa PS4:n kun samalla rahalla olisi voinut tehdä jo useamman lapsen todella iloiseksi?

En siis väitä, että kalliin lahjan ostaminen on väärin - mutta ihmettelen, missä vaiheessa näiden keräyksien ideasta tuli sellainen, että VAIN kalliiden lahjojen ostaminen on kannatettavaa.

Toisin sanoen, ovatko nämä keräykset nykyään tarkoitettu vain rikkaille lahjoittajille, vaikkei sitä suoraan missään kehdata sanoakaan? Onhan se tässäkin ketjussa muutaman kerran mainittu, että turha lahjoittaa mitään, jos ei ole itse varakas.

Voipi nimittäin Suomesta loppua lahjoittajat kesken, täällä kun ei rikkaita niin kovin paljon ole muutenkaan.

Nämä kommentit ovat tulleet sellaisilta kirjoittajilta, jotka ovat vetäneet herneen nenäänsä, kun tavoitteena olisi toteuttaa lapsen eikä lahjoittajan toive. Monessa kohtaa on sanottu, että jos ei halua täyttää lapsen 50 € toivetta, niin valitsee sitten sellaisen lapsen, joiden toiveissa on 25 € toive. Tai vaikka kaksi sellaista. 

Ok, ymmärrän. Mutta enenevässä määrin olen näissä keskusteluissa huomannut nykyään sellaista asennetta, että tavoitteena on antaa jotain hienoa, jotain "ekstraa", jotain sellaista luksusta mihin saajalla ei olisi muuten mitään mahdollisuuksia. Ihan hienoa sinänsä, mutta en ole varmaan ainoa, jolle on muodostuvassa mielikuva melkoisesta kilpavarustelusta tässäkin asiassa.

Jotkut ihmiset tuntuvat melkein kilpailevan siitä, kuka antaa tuntemattomalle lapselle hienoimman ja kalliimman lahjan. Ja monille muille tulee ehkä sellainen olo, että kannattaako tässä nyt antaa mitään, vai aiheuttaisiko vain tahtomattaan pahaa mieltä ja nolaisi sekä itsensä että lahjan saajan.

Mitään marttyyrimielialaa en nyt tarkoita, enkä sitä että haluaisi aivan välttämättä lahjoittaa villasukat ja suklaalevyn, vaan yksinkertaisesti sitä, että rupeaa miettimään, onko se itse ihan hienona pitämänsä lahja nyt loppujen lopuksi hyvä ollenkaan, jos vertailukohtana on 50+ maksavat lahjat ja jopa PS4.

Minun mielestäni lahjoittajien ei pidä ollenkaan ajatella, että kilpailisi muiden lahjoittajien kanssa. Eihän lahjoittajat tunne toisiaan eivätkä lapsetkaan tiedä, keneltä lahja tulee. Joten ei ole mitään kilpailua. 

Lasten elämä kuitenkin tänä päivänä ON kilpavarustelua. Hyvin monet vanhemmat aloittavat  varustelun jo ennenkuin lapsi on edes syntynyt. Eikä kyse ole edes suurituloisista vanhemmista vaan ihan keskituloisistakin. Jo ihan pienellä vauvallakin on kalliin lastenvaatemerkin vaatteita, napero ei ole vuottakaan, kun on jo "harrastuksia". Tämä kilpavarustelu jatkuu päiväkodissa ja koulussa. Oman lapsen halutaan olevan edelläkävijöiden ja menestyjien joukossa.  

On ihan normaalia, että vanhemmat haluavat omille lapsilleen parasta. Tänä päivänä vaan valikoima on niin runsas, että usein hinta on se, jonka katsotaan takaavan parhaan laadun. Joka elokuu keskustelupalstoilla kysellään, millainen koulureppu, millaiset kouluvaatteet, millainen kännykkä. Monet vanhemmat ostavat kallista yksinkertaisesti siksi, että eivät halua lapsensa tulevan kiusatuksi tai syrjityksi. Lasten synttäreistäkin on tehty amerikkalaistyylinen hulabaloo ja mitä hienommat synttärit, sitä suositumpi omasta lapsesta tulee. 

Tällä kaikella on se varjopuoli, että joulun jälkeen lasten kertoessa kavereilleen, mitä sai joululahjaksi, ne vähävaraisimpien perheiden lapset ovat saaneet jotain pienempää, halvempaa, vaatimattomampaa ja tavanomaisempaa. Minä kuulun niihin lahjoittajiin, jotka haluavat ostaa jotain kalliimpaa. En siksi, että olisin jotenkin parempi lahjoittaja, vaan siksi, että haluan tuoda lapselle lahjan saamisen ilon lisäksi myös sen ilon, että hän kerrankin voi kuulua porukassa niihin, jotka saivat jotain ihan sairaan coolia. 

Sulla oli hyvät perustelut tälle kalliimmalle lahjalle. Mä henkilökohtaisesti vaan murehdin sitä, että saahan kaikki lahjan (yritän omalla toiminnalla edistää sitä). Jos olisin vanhempi miettisen varmaan lahjan kohtuullisuutta jo senkin takia, että lapsi varmasti saisi edes sen yhden lahjan (katsoisin lapsen kanssa jonkun mieluisen halvemman). Mielestäni on hyvä jos lahjoittajia on niin paljon, että kaikki lapset saa toiveensa,vaikka se olisikin kallis. Tämähän vapauttaa resursseja muuhun hyväntekeväisyyteen esim. Eläinsuojeluun.

-Se joka ostaa mieluummin kaksi 25€ lahjaa jne

Kilpavarusteluun voi lähteä mukaan, jos siihen on varaa, halvemmallakin pärjää. Jos on haasteita hankkia kallista, ei pidä hankkia, ei ainakaan kuvitella, että joku muu sen tekee. Asiaa voi lähestyä myös niin, että yrittää varustella sen yhden lapsensa mahdollisimman kilpailukykyisesti, eikä hankkia varoihinsa sopimattomasti liutaa lapsia. Jos lapsi ei ole syntynyt kultalusikka suussa, ei helpota hänen elämäänsä, että totutetaan muiden rahoilla olemaan "tasavertainen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten elämä kuitenkin tänä päivänä ON kilpavarustelua. Hyvin monet vanhemmat aloittavat  varustelun jo ennenkuin lapsi on edes syntynyt. Eikä kyse ole edes suurituloisista vanhemmista vaan ihan keskituloisistakin. Jo ihan pienellä vauvallakin on kalliin lastenvaatemerkin vaatteita, napero ei ole vuottakaan, kun on jo "harrastuksia". Tämä kilpavarustelu jatkuu päiväkodissa ja koulussa. Oman lapsen halutaan olevan edelläkävijöiden ja menestyjien joukossa.  

On ihan normaalia, että vanhemmat haluavat omille lapsilleen parasta. Tänä päivänä vaan valikoima on niin runsas, että usein hinta on se, jonka katsotaan takaavan parhaan laadun. Joka elokuu keskustelupalstoilla kysellään, millainen koulureppu, millaiset kouluvaatteet, millainen kännykkä. Monet vanhemmat ostavat kallista yksinkertaisesti siksi, että eivät halua lapsensa tulevan kiusatuksi tai syrjityksi. Lasten synttäreistäkin on tehty amerikkalaistyylinen hulabaloo ja mitä hienommat synttärit, sitä suositumpi omasta lapsesta tulee. 

Tällä kaikella on se varjopuoli, että joulun jälkeen lasten kertoessa kavereilleen, mitä sai joululahjaksi, ne vähävaraisimpien perheiden lapset ovat saaneet jotain pienempää, halvempaa, vaatimattomampaa ja tavanomaisempaa. Minä kuulun niihin lahjoittajiin, jotka haluavat ostaa jotain kalliimpaa. En siksi, että olisin jotenkin parempi lahjoittaja, vaan siksi, että haluan tuoda lapselle lahjan saamisen ilon lisäksi myös sen ilon, että hän kerrankin voi kuulua porukassa niihin, jotka saivat jotain ihan sairaan coolia. 

Paras minkä bongasin, oli tyttö 2-vuotta, toiveena elokuvalippuja. Ei ihan taitaisi lasta ilahduttaa. Muutenkin nuo olivat meillä päin lähes yksinomaan toiveita lahjakorteista, lapsen iästä riippumatta. En usko, että kovinkaan montaa alle kouluikäistä esimerkiksi ilahduttaa joululahjaksi saatu Tokmannin lahjakortti ja ikävä kyllä, pelkään ettei sieltä mitään alennuslelua edes lapselle haeta joulun jälkeen. Mielelläni täyttäisin lapsen selkeän leluhaaveen, en vanhempien toivetta päästä kaksivuotiaan kustannuksella elokuviin.

Vierailija kirjoitti:

Kilpavarusteluun voi lähteä mukaan, jos siihen on varaa, halvemmallakin pärjää. Jos on haasteita hankkia kallista, ei pidä hankkia, ei ainakaan kuvitella, että joku muu sen tekee. Asiaa voi lähestyä myös niin, että yrittää varustella sen yhden lapsensa mahdollisimman kilpailukykyisesti, eikä hankkia varoihinsa sopimattomasti liutaa lapsia. Jos lapsi ei ole syntynyt kultalusikka suussa, ei helpota hänen elämäänsä, että totutetaan muiden rahoilla olemaan "tasavertainen".

Tästä olen aivan samaa mieltä. Lapsi ei kuitenkaan voi valita vanhempiaan. Lapsi ei voi päättää syntyvänsä kultalusikka suussa. Lapsi ei voi päättää, kuinka monta sisarusta hänellä on. Sinä ajattelet asiassa lapsen vanhempia ja miten heidän kuuluisi toimia, minä taas sitä lasta, joka ei voi vanhempiensa toimintaan vaikuttaa. 

Kun annan tällaisen perheen lapselle hienon lahjan, en ajattele helpottavani hänen elämäänsä. Todennäköisesti hänen elämänsä jatkuu aika saman kaavan mukaan seuraavatkin vuodet. Mutta mä haluan antaa lapselle "sen yhden kerran elämässä", jolloin hän voi kokea olevansa kuten ne, joiden lahjoja hän on kenties jo joulusta toiseen saanut vain mielessään ihailla. Voi olla, että tämä lapsi muistaa koko elämänsä SEN joulun, jolloin hänkin oli jonkun mielestä kalliin lahjan arvoinen. 

 

Ei oikein vakuuta tämä kalliiden lahjojen ihannointi täydellisinä, ikimuistoisina lahjoina.

Mitä omasta lapsuudestani muistan, kaikista mieluisimmat lahjat eivät olleet läheskään niitä kalleimpia lahjoja. Mutta ne olivat kovasti toivottuja.

Toivottu =/= kallis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2-vuotiaalle 55 e ryhmähau-vahtitorni, 2-vuotiaalle kosketin soitin 35 e, 6-vuotiaalle Legofriends-esiintymislava, tuotenumerokin mainittu, 5 veelle Transformers robotti 50 e, 11-vuotiaalle Monster high uusin nukke... vanhempi ei ilmeisesti kelpaa??? Joulupuu-keräyksen toivelistalta poimittuja. Jollain sentään oli vähän fiksumpiakin toiveita.

Itse en meidän ihan tavallisessä perheessä osta 7-vuotiaallekaan monen kympin Transformers-roinaa saati ikinä 2-veelle ostanut monen kympin juttuja joita se 2v vilkasee ehkä just sen pari kertaa (vai onko tarkotus tuolla äidillä myydä edelleen).

Jos seurakuntien mielestä nämä on jotain normielintasoon kuuluvia jotka köyhienkin tulee saada, niin aika hyvin on Suomessa asiat.

Terveisiä Helsingin Vuosaaresta vai?

Miksi tätä on alapeukutettu 5 kertaa? Aloittajan esimerkit on suoraan Helsingin Vuosaaren seurakunnan Joulupuu-keräyksestä.