Lue keskustelun säännöt.
"Köyhien" perheiden joululahjatoiveet keräyksessä...huh
vieras
26.11.2015 |
2-vuotiaalle 55 e ryhmähau-vahtitorni, 2-vuotiaalle kosketin soitin 35 e, 6-vuotiaalle Legofriends-esiintymislava, tuotenumerokin mainittu, 5 veelle Transformers robotti 50 e, 11-vuotiaalle Monster high uusin nukke... vanhempi ei ilmeisesti kelpaa??? Joulupuu-keräyksen toivelistalta poimittuja. Jollain sentään oli vähän fiksumpiakin toiveita.
Itse en meidän ihan tavallisessä perheessä osta 7-vuotiaallekaan monen kympin Transformers-roinaa saati ikinä 2-veelle ostanut monen kympin juttuja joita se 2v vilkasee ehkä just sen pari kertaa (vai onko tarkotus tuolla äidillä myydä edelleen).
Jos seurakuntien mielestä nämä on jotain normielintasoon kuuluvia jotka köyhienkin tulee saada, niin aika hyvin on Suomessa asiat.
Kommentit (418)
Täältä taas poistetaan ihan asiallisia kommentteja. kirjoitan uusiksi lyhyen version. Viimevuonna jouluavun kautta lahjoutin 25 euroa maksavan duplopaketin. vein ja äiti tuli tupakka suussa parkkipaikalta hakemaan. Nyt joku itkee et rööki voi olla köyhän ainoa huvi. Joo mutta muutaman askin hinnalla olisi ostanut ton legopaketin. Itse oon lopettanut röökaamisen kun siihen ei oo varaa. joku tässä yhtälössä mättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheellä ei ole varaa ostaa lapsille (5v ja 6v) joululahjoja. Meillä ei ole tukiverkostoa joka voisi auttaa joten ainoa vaihtoehto on toivoa lahjoittajalta... Ja lapset ovat toivoneet niitä lahjoja mitä haluavat, koska he uskovat että joulupukki tuo lahjat. Kysyin molemmilta lapsilta mitä lahjaa toivovat eniten ja ne toiveet olen antanut eteenpäin hyväntekeväisyyteen. En sanonut lapsille että heidän toiveensa ovat liian kalliita. Olen kertonut lapsille että joulupukki ei tuo kaikkea mitä toivoo, ehkä yhden toivepaketin koska muillekin lapsille pitää jäädä lahjoja. Kaikille teille jotka täällä kirjottavat että köyhien lasten pitäisi toivoa niitä halvimpia leluja, eivät lapset tiedä perheen huonosta taloudellisesta tilanteesta ja suurin osa pikkulapsista uskoo joulupukkiin. En minä ole sanonut lapsilleni että älä toivo tuota, se on liian kallis. Köyhien perheiden lapsilla on samoja haaveita ja toiveita kuin mullakin lapsilla. Miksi täällä niin monet aikuiset ihmiset ovat niin sydämettömiä?
No mitä kallista lapsesi osasi toivoa? Miksei teillä ole varaa itse ostaa?
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheellä ei ole varaa ostaa lapsille (5v ja 6v) joululahjoja. Meillä ei ole tukiverkostoa joka voisi auttaa joten ainoa vaihtoehto on toivoa lahjoittajalta... Ja lapset ovat toivoneet niitä lahjoja mitä haluavat, koska he uskovat että joulupukki tuo lahjat. Kysyin molemmilta lapsilta mitä lahjaa toivovat eniten ja ne toiveet olen antanut eteenpäin hyväntekeväisyyteen. En sanonut lapsille että heidän toiveensa ovat liian kalliita. Olen kertonut lapsille että joulupukki ei tuo kaikkea mitä toivoo, ehkä yhden toivepaketin koska muillekin lapsille pitää jäädä lahjoja. Kaikille teille jotka täällä kirjottavat että köyhien lasten pitäisi toivoa niitä halvimpia leluja, eivät lapset tiedä perheen huonosta taloudellisesta tilanteesta ja suurin osa pikkulapsista uskoo joulupukkiin. En minä ole sanonut lapsilleni että älä toivo tuota, se on liian kallis. Köyhien perheiden lapsilla on samoja haaveita ja toiveita kuin mullakin lapsilla. Miksi täällä niin monet aikuiset ihmiset ovat niin sydämettömiä?
En aio kertoa enempää. Meidän perheessä on tapahtunut paljon traagisia asioita viimeisten kolmen vuoden aikana, ja tutut tunnistaisivat helposti./284
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheellä ei ole varaa ostaa lapsille (5v ja 6v) joululahjoja. Meillä ei ole tukiverkostoa joka voisi auttaa joten ainoa vaihtoehto on toivoa lahjoittajalta... Ja lapset ovat toivoneet niitä lahjoja mitä haluavat, koska he uskovat että joulupukki tuo lahjat. Kysyin molemmilta lapsilta mitä lahjaa toivovat eniten ja ne toiveet olen antanut eteenpäin hyväntekeväisyyteen. En sanonut lapsille että heidän toiveensa ovat liian kalliita. Olen kertonut lapsille että joulupukki ei tuo kaikkea mitä toivoo, ehkä yhden toivepaketin koska muillekin lapsille pitää jäädä lahjoja. Kaikille teille jotka täällä kirjottavat että köyhien lasten pitäisi toivoa niitä halvimpia leluja, eivät lapset tiedä perheen huonosta taloudellisesta tilanteesta ja suurin osa pikkulapsista uskoo joulupukkiin. En minä ole sanonut lapsilleni että älä toivo tuota, se on liian kallis. Köyhien perheiden lapsilla on samoja haaveita ja toiveita kuin mullakin lapsilla. Miksi täällä niin monet aikuiset ihmiset ovat niin sydämettömiä?
En mä pidä itteeni sydämettömänä, vaikka ehkä eri mieltä olenkin. Toivoa saa aina ja hyväkin, että toivoo jos tosiaan lahjoittajilla on varaa lahjoittaa. Riskihän tuos on vaan, että lapset jää ilman lahjoja. Ja toisaalta kylmä miettisin myös toistenki lapsia.
-Se joka lahjoittaa mieluummin kaksi 25€ lahjaa kahdelle jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tarkoita että sinä olet sydämetön. Tarkoitan niitä henkilöitä jotka tarkoittavat että lapsilla ei olisi oikeutta toivoa, eihän lapsi ymmärrä rahan arvon päälle, ja he uskovat että joulupukki tuo lahajat.
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheellä ei ole varaa ostaa lapsille (5v ja 6v) joululahjoja. Meillä ei ole tukiverkostoa joka voisi auttaa joten ainoa vaihtoehto on toivoa lahjoittajalta... Ja lapset ovat toivoneet niitä lahjoja mitä haluavat, koska he uskovat että joulupukki tuo lahjat. Kysyin molemmilta lapsilta mitä lahjaa toivovat eniten ja ne toiveet olen antanut eteenpäin hyväntekeväisyyteen. En sanonut lapsille että heidän toiveensa ovat liian kalliita. Olen kertonut lapsille että joulupukki ei tuo kaikkea mitä toivoo, ehkä yhden toivepaketin koska muillekin lapsille pitää jäädä lahjoja. Kaikille teille jotka täällä kirjottavat että köyhien lasten pitäisi toivoa niitä halvimpia leluja, eivät lapset tiedä perheen huonosta taloudellisesta tilanteesta ja suurin osa pikkulapsista uskoo joulupukkiin. En minä ole sanonut lapsilleni että älä toivo tuota, se on liian kallis. Köyhien perheiden lapsilla on samoja haaveita ja toiveita kuin mullakin lapsilla. Miksi täällä niin monet aikuiset ihmiset ovat niin sydämettömiä?
Minusta en oo sydämetön etten osta vieraalle lapselle sitä mitä hän just toivoo jos sen toive maksaa esim 100 euroa. tuolla summalla ostan lahjan omelle lapselleni. Miksi jotkut vanhemmat on niin sydemettömiä etteivät säästä joka kuussa vaikka 10 euroa että olisi sitten omalle lapselle 120 euron lahjaan varaa jos se on pakko saada vaan ootetaan et jonkun toisen täytyy tehdä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka vuosi sama juttu. Jos pukkaa kersoja, niin kannattaisi ola varaa myös elättää niitä, jne. Niin minä ainakin teen, elätän lapseni ja suon hänelle vaan parasta tinkimällä omista asioista enkä kerjää muilta! Mielummin syön puuroa ja vettä joka päivä ja ostan tarvittavat itse, kun kerjään muilta. Ei Suomessa niin köyhä voi olla, etteikö pärjää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheellä ei ole varaa ostaa lapsille (5v ja 6v) joululahjoja. Meillä ei ole tukiverkostoa joka voisi auttaa joten ainoa vaihtoehto on toivoa lahjoittajalta... Ja lapset ovat toivoneet niitä lahjoja mitä haluavat, koska he uskovat että joulupukki tuo lahjat. Kysyin molemmilta lapsilta mitä lahjaa toivovat eniten ja ne toiveet olen antanut eteenpäin hyväntekeväisyyteen. En sanonut lapsille että heidän toiveensa ovat liian kalliita. Olen kertonut lapsille että joulupukki ei tuo kaikkea mitä toivoo, ehkä yhden toivepaketin koska muillekin lapsille pitää jäädä lahjoja. Kaikille teille jotka täällä kirjottavat että köyhien lasten pitäisi toivoa niitä halvimpia leluja, eivät lapset tiedä perheen huonosta taloudellisesta tilanteesta ja suurin osa pikkulapsista uskoo joulupukkiin. En minä ole sanonut lapsilleni että älä toivo tuota, se on liian kallis. Köyhien perheiden lapsilla on samoja haaveita ja toiveita kuin mullakin lapsilla. Miksi täällä niin monet aikuiset ihmiset ovat niin sydämettömiä?
ja kuitenkin meinasin laittaa noin 25 euroa joulupuun lahjaan, oon laittanut ennenkin. Itsekin oon yh niin enempään ei nyt vaan oo varaa mutta tän keskustelun jälkeen en laita sitäkään.
Minusta en oo sydämetön etten osta vieraalle lapselle sitä mitä hän just toivoo jos sen toive maksaa esim 100 euroa. tuolla summalla ostan lahjan omelle lapselleni. Miksi jotkut vanhemmat on niin sydemettömiä etteivät säästä joka kuussa vaikka 10 euroa että olisi sitten omalle lapselle 120 euron lahjaan varaa jos se on pakko saada vaan ootetaan et jonkun toisen täytyy tehdä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joka vuosi sama juttu. Jos pukkaa kersoja, niin kannattaisi ola varaa myös elättää niitä, jne. Niin minä ainakin teen, elätän lapseni ja suon hänelle vaan parasta tinkimällä omista asioista enkä kerjää muilta! Mielummin syön puuroa ja vettä joka päivä ja ostan tarvittavat itse, kun kerjään muilta. Ei Suomessa niin köyhä voi olla, etteikö pärjää!
No mutta tuohan on vain hyvä juttu. Kun toimit noin, ei lapsesi tarvitse muilta joululahjoja. Ja minä taas, joka HALUAN ostaa vähävaraisten perheiden lapsille joululahjoja, voin ostaa kirjoittajan 284 kaltaisen perheen lapsille lahjoja. Sinulla on hyvä mieli, minulla on hyvä mieli ja lahjan saaneilla lapsilla on hyvä mieli. Kaikki ovat tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Täältä taas poistetaan ihan asiallisia kommentteja. kirjoitan uusiksi lyhyen version. Viimevuonna jouluavun kautta lahjoutin 25 euroa maksavan duplopaketin. vein ja äiti tuli tupakka suussa parkkipaikalta hakemaan. Nyt joku itkee et rööki voi olla köyhän ainoa huvi. Joo mutta muutaman askin hinnalla olisi ostanut ton legopaketin. Itse oon lopettanut röökaamisen kun siihen ei oo varaa. joku tässä yhtälössä mättää.
Sädekehä kiristää? Laskeudu nyt alas ja mieti niitä sun omia huonoja puolia, vai ootko nyt ihan täydellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheellä ei ole varaa ostaa lapsille (5v ja 6v) joululahjoja. Meillä ei ole tukiverkostoa joka voisi auttaa joten ainoa vaihtoehto on toivoa lahjoittajalta... Ja lapset ovat toivoneet niitä lahjoja mitä haluavat, koska he uskovat että joulupukki tuo lahjat. Kysyin molemmilta lapsilta mitä lahjaa toivovat eniten ja ne toiveet olen antanut eteenpäin hyväntekeväisyyteen. En sanonut lapsille että heidän toiveensa ovat liian kalliita. Olen kertonut lapsille että joulupukki ei tuo kaikkea mitä toivoo, ehkä yhden toivepaketin koska muillekin lapsille pitää jäädä lahjoja. Kaikille teille jotka täällä kirjottavat että köyhien lasten pitäisi toivoa niitä halvimpia leluja, eivät lapset tiedä perheen huonosta taloudellisesta tilanteesta ja suurin osa pikkulapsista uskoo joulupukkiin. En minä ole sanonut lapsilleni että älä toivo tuota, se on liian kallis. Köyhien perheiden lapsilla on samoja haaveita ja toiveita kuin mullakin lapsilla. Miksi täällä niin monet aikuiset ihmiset ovat niin sydämettömiä?
Tästähän juuri on kyse. Moni haluaisi auttaa, mutta ei niin suurella summalla. Sinäkin halusit korostaa sitä ettei ole varaa siihen kalliiseen toivelahjaan, mutta se pitäisi saada. Ne jotka ei oikeasti ryve rahassa joutaavat mäkeen tästä keräyksestä. Tämä on aika monen mielestä se käsittämätön juttu. Halutaan auttaa niistä vähistään, mutta se ei kelpaa.
Pointtini kuitenkin on että lapsen myös köyhän perheen lapsen täytyy saada toivoa! Sydämettömällä tarkoitan niitä henkilöitä jotka tarkoittavat ettei lapset saa toivoa. Vaikka lapsemme eivät saisikaan niitä toivomiaan lahjoja, ovat he varmasti onnellisia ja iloisia muustakin lahjasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täältä taas poistetaan ihan asiallisia kommentteja. kirjoitan uusiksi lyhyen version. Viimevuonna jouluavun kautta lahjoutin 25 euroa maksavan duplopaketin. vein ja äiti tuli tupakka suussa parkkipaikalta hakemaan. Nyt joku itkee et rööki voi olla köyhän ainoa huvi. Joo mutta muutaman askin hinnalla olisi ostanut ton legopaketin. Itse oon lopettanut röökaamisen kun siihen ei oo varaa. joku tässä yhtälössä mättää.
Sädekehä kiristää? Laskeudu nyt alas ja mieti niitä sun omia huonoja puolia, vai ootko nyt ihan täydellinen?
Varmasti on moniakin huonoja puolia mutta en laita vieraita ihmisiä vastuuseen niistä. ihan totta en olisi vienyt pakettia jos olisin tiennyt et vanhemmat polttaa. Oon kai sitten huono ihminen mutta jos on rahaa polttaa röökiä niin pitä olla rahaa ostaa lapselle lahja. Muuten lapsi oppii et tuhlata saa vaikka mihinkä eikä pakollisia menoja oon pakko huomioida kun joku muu auttaa aina.
Mä olen sit varmaan kauhea äiti ja vanhempi, kun sanon kyllä lapsille, että välttämättä ei niitä hienoimpia lahjoja saada. 12-vuotias toivoi upouutta laskettelusettiä ja laskettelukeskuksen kausilippua. Ehdotin, että ostetaan monot ja sukset käytettynä (50€) ja voidaan kausilippu ostaa lapselle vaikka porukalla, kun se maksaa aika paljon. Kypärä myös uutena (20€). Eli jonkinlainen kompromissi.
5-vuotias toivoi robottikoiraa, ryhmähau vahtitornia ja kaikki pennut autoineen, elsa barbieta ym. Lista ihan mieletön. Kyllä mä valmistelin, että ehkä jotain noista toteutuu, mutta osa on liian kalliita. Esim se vahtitorni. Kummeilta saa pari pentua autoineen (24€) ja minulta elsa barbien (26€).
Ja 2-vuotias nyt on onnellinen vaikka isosta tyhjästä pahvilaatikosta. Ihan oikeasti! Ei sen ikäinen vielä osaa haaveilla upeista kaupan lahjoista, jotka maksaa mansikoita.
No mä laitoin lappuihin sukupuolen, iän ja vaatekoon jos joku haluaa vaatetta ostaa. En laittanu mitään toiveita. En polta enkä juo ja meillä kyllä tiedetään mikä on liian kallis eikä kaikkea saa todellakaan.
Ja niihin ylipainoisiin köyhiin. Vehnä on halpaa. Onhan se nähty että kaikki terveellinen on kalliimpaa. Ja kuka nyt kasviksia ja hedelmiä ostaa kun samalla rahalla saa kilon lihaa tai monta pussia leipää!?
Terv. vehnä-, kaakao- ja maitoallergikko. Lapset myös allergisia.
+ se, että lääkkeet voi lisätä painoa. Laihduin yli 30kg tuossa vuosien varrella. Lääke vaihdettiin niin hups, tänä vuonna tullu jo 10kg takas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta avustusjärjestöt voisivat laittaa näihin jonkun kohtuullisuusrajan. Esimerkiksi 20-30 euroa olisi hyvä. Näihin olisi useimmilla varaa. Lisäksi näitäkin lapsia tulisi opettaa siihen, ettei kaikkea voi saada, mitä haluaa.
Eiköhän se niille tule selväksi ihan joka päivä.
Oletteko te itse ikinä olleet köyhiä? Itse pihistelin lokakuussa ihan tosissaan kun tuli vakuutusmaksut ja mätkyjä. Hirveintä oli jatkuva ei ei ja ei ihan jo ruokakaupassakin. Otanko juuston? Otanko Oltermannia, mitä tekee mieli vai tätä halvempaa kermajuustoa? Otanko ollenkaan juustoa, kun sitten en voi ostaa makkaraa Mennäänkö lounaalla sushille? No jos mennään niin en voi keskiviikkona lähteä leffaan niin ku ajattelin. Ostanko suklaapatukan? Sehän on ihan turha. Otanko tuon halvan, vaikka se ei ole niin hyvää?
Ihan hirveää. Normaalisti en ole mitenkään holtiton ja hillitsen paljonkin mielitekojani, vaikka ja koska on rahaa. Mutta tuon kuukauden ajan, kun jokaiseen mielitekoon ensimmäinen vastaus on eikäyeioovaraa ja hirveä harkinta joka suklaapatukasta, olin hajota. Oli kiva leipoa, paitsi kun oli pakko leipoa, jos leipää halusi.
On eri asia pohtia, tekeekö jotain mieli, kuin pohtia, onko siihen varaa. On eri asia harjoittaa elämänhallintaa kun lipsahdus ei ole mistään oikeasti pois.
Köyhillä elämä on yhtä eitä joka päivä, jokaikisessä asiassa. Ymmärrän ihan täysin, että monilla ei elämänhallintataidot vaan riitä.
Eiköhän köyhien lapset ole yhden ison ja kalliin lahjan ansainneet. Kyllä se muulloin tulee hyvin selväksi, että juuri mitään mitä haluaa ei vaan voi saada.
Myös työssäkäyvä tekee näitä valintoja päivittäin. Hyvin harvalla on varaa kaikkeen.
Kuten yllä sanoin:
"On eri asia pohtia, tekeekö jotain mieli, kuin pohtia, onko siihen varaa. On eri asia harjoittaa elämänhallintaa kun lipsahdus ei ole mistään oikeasti pois."
En väittänyt, etteikö työssäkäyvä joutuisi tekemään valintoja, vaan sitä, että köyhällä ei ole mitään valinnanmahdollisuutta. Köyhä ei mene sushille EIKÄ leffaan. Oikeiden valintojen tekeminen vaikeutuu huomattavasti, kun vaihtoehtoja ei oikeastaan ole. On etuoikeus jo pohtia, ottaako viiden euron Oltermannin vai puolta isomman ja vähän halvemman arkijuuston. Köyhä ei ota juustoa ollenkaan. Ja kun joskus heikkona hetkenä ei vaan jaksa koko ajan olla ei ja ei ja ei ja ottaa, ei taaskaan jäänyt säästöön mitään ja loppukuusta kolme päivää syödään pelkkää puuroa.
On niin helppo hurskastella toisten elämänhallinnan puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Kilpavarusteluun voi lähteä mukaan, jos siihen on varaa, halvemmallakin pärjää. Jos on haasteita hankkia kallista, ei pidä hankkia, ei ainakaan kuvitella, että joku muu sen tekee. Asiaa voi lähestyä myös niin, että yrittää varustella sen yhden lapsensa mahdollisimman kilpailukykyisesti, eikä hankkia varoihinsa sopimattomasti liutaa lapsia. Jos lapsi ei ole syntynyt kultalusikka suussa, ei helpota hänen elämäänsä, että totutetaan muiden rahoilla olemaan "tasavertainen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten elämä kuitenkin tänä päivänä ON kilpavarustelua. Hyvin monet vanhemmat aloittavat varustelun jo ennenkuin lapsi on edes syntynyt. Eikä kyse ole edes suurituloisista vanhemmista vaan ihan keskituloisistakin. Jo ihan pienellä vauvallakin on kalliin lastenvaatemerkin vaatteita, napero ei ole vuottakaan, kun on jo "harrastuksia". Tämä kilpavarustelu jatkuu päiväkodissa ja koulussa. Oman lapsen halutaan olevan edelläkävijöiden ja menestyjien joukossa.
On ihan normaalia, että vanhemmat haluavat omille lapsilleen parasta. Tänä päivänä vaan valikoima on niin runsas, että usein hinta on se, jonka katsotaan takaavan parhaan laadun. Joka elokuu keskustelupalstoilla kysellään, millainen koulureppu, millaiset kouluvaatteet, millainen kännykkä. Monet vanhemmat ostavat kallista yksinkertaisesti siksi, että eivät halua lapsensa tulevan kiusatuksi tai syrjityksi. Lasten synttäreistäkin on tehty amerikkalaistyylinen hulabaloo ja mitä hienommat synttärit, sitä suositumpi omasta lapsesta tulee.
Tällä kaikella on se varjopuoli, että joulun jälkeen lasten kertoessa kavereilleen, mitä sai joululahjaksi, ne vähävaraisimpien perheiden lapset ovat saaneet jotain pienempää, halvempaa, vaatimattomampaa ja tavanomaisempaa. Minä kuulun niihin lahjoittajiin, jotka haluavat ostaa jotain kalliimpaa. En siksi, että olisin jotenkin parempi lahjoittaja, vaan siksi, että haluan tuoda lapselle lahjan saamisen ilon lisäksi myös sen ilon, että hän kerrankin voi kuulua porukassa niihin, jotka saivat jotain ihan SAIRAAN COOLIA.
Me ollaan suhteellisen hyvin toimeentuleva perhe mutta siltikään meidän lapsen ei tarvitse kerskua kavereilleen et saivat jotain sairaan coolia lahjaksi. Meidän perheen nettotulot ovat noin 5700/kk eikä kauheesti lainaa asunnosta jäljellä mutta lapsen pitää oppia ettei kaikkea voi saada!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilpavarusteluun voi lähteä mukaan, jos siihen on varaa, halvemmallakin pärjää. Jos on haasteita hankkia kallista, ei pidä hankkia, ei ainakaan kuvitella, että joku muu sen tekee. Asiaa voi lähestyä myös niin, että yrittää varustella sen yhden lapsensa mahdollisimman kilpailukykyisesti, eikä hankkia varoihinsa sopimattomasti liutaa lapsia. Jos lapsi ei ole syntynyt kultalusikka suussa, ei helpota hänen elämäänsä, että totutetaan muiden rahoilla olemaan "tasavertainen".
Tästä olen aivan samaa mieltä. Lapsi ei kuitenkaan voi valita vanhempiaan. Lapsi ei voi päättää syntyvänsä kultalusikka suussa. Lapsi ei voi päättää, kuinka monta sisarusta hänellä on. Sinä ajattelet asiassa lapsen vanhempia ja miten heidän kuuluisi toimia, minä taas sitä lasta, joka ei voi vanhempiensa toimintaan vaikuttaa.
Kun annan tällaisen perheen lapselle hienon lahjan, en ajattele helpottavani hänen elämäänsä. Todennäköisesti hänen elämänsä jatkuu aika saman kaavan mukaan seuraavatkin vuodet. Mutta mä haluan antaa lapselle "sen yhden kerran elämässä", jolloin hän voi kokea olevansa kuten ne, joiden lahjoja hän on kenties jo joulusta toiseen saanut vain mielessään ihailla. Voi olla, että tämä lapsi muistaa koko elämänsä SEN joulun, jolloin hänkin oli jonkun mielestä kalliin lahjan arvoinen.
Ei lapsi aikuisena muista sitä lahjaa jonka sai kymmenen vuotta sitten mikä maksoi 150 eyroa ja oli cool. Vaan lapsi oppii et vaikka vanhemmilla ei ollut rahaa mutta silti joku taikakeiju tuo lahjat ilman et sen eteen pitää tehdä töitä.
Tottakai sen lahjan pitää olla myös toivottu. En minäkään mene ostamaan lapselle autorataa, jos lapsen toiveena on ollut legot. Ostan silloin ison paketin legoja. Tai jos lapsen toiveena on ollut nukke ja nukenvaunut, en osta nukkekotia.