Käyttäjä211

Ei häiritse. Miksi häiritsisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kuukauden sairaslomia, silloin on ollut jo työkyvyn arvioinnissa. Ei niitä kuukauden sairaslomia masennuksesta kirjoiteta säännöllisesti sen takia, että toinen haluaa sairastaa. Ne sairaslomien tarpeet arvioidaan tuossa vaiheessa psykiatrien toimesta.

Hänellä on elämä vaikeaa ja on pitkäaikainen sairaus, joka vaikuttaa työkykyyn. Noin pitkällä sairastelulla on varmasti työnantaja ja työterveys jo toteuttanut työkyvyn arvioinnin. Kun sairasloma toistuu samasta syystä, työnantaja tietää tilanteen ja on arvioinut hänen voivan jatkaa teillä.

Työnantaja miettii teidän resurssit, et sinä. Työnantajalla on mahdollisuus todeta työkyvyn arvioinnissa, että työntekijän säännöllisen sairastelun vuoksi hän ei ole kykenevä tehtäviinsä haittaamatta töitä. Nyt kaiken kertomasi pohjalta voi päätellä, että työnantaja on katsonut, että pystytte hoitamaan työt.

Niin kun ollaan suostuttu ylitöihin. Tän jälkeen ei suostuta, se päätettiin nyt kaikki yhdessä.

Ap

 

Taitaa olla kateus huipussaan, jos ylityökieltoa miettii sen vuoksi, että toinen sairastaa. Tietenkin suostumuksen on oltava kiinni siitä onko siihen itsellä mahdollisuutta, mutta tuskin te palkatta teette sitä?

Yhteiskunnalle on iloa, kun sairas pääsee töihin. Miksi työnantajaa pitäisi rangaista, kun hän ajattelee sairaan parasta? Pohditteko ylityökieltoja silloinkin, kun kesätyöntekijät palaa kouluihin?

Meilläkin on töissä kuntoutettavia. Tietenkin heille kuuluu sairaslomat silloin kun työkyky alenee. Yksikin on insinöörin taustalla, mutta mielenterveys aiheuttaa ongelmia. Yleensä, kun hänelle tulee kohtauksia, ne ei heti näy töissä, vaan sosiaalisissa suhteissa, tästäkin ketjusta ymmärtää, että jotain sellaista taitaa olla lisänä. Kun ovat töissä, ei ole moitittavaa heidän työstään. En ymmärrä miksi moittia siitä, että osallistuvat firman juhliin.

Kateudella ei oo mitään tekemistä asian kanssa. Ja tottakai meille maksetaan ylitöistä korvaukset mutta kun ainakin mulla on tilanne et  lapsi pitäisi hakea sieltä hoidosta viimeistään klo 17 ja työmatkaa on niin se ylitöihin jääminen on rasite, meillä on monesti eläkkeellä oleva isomummo hakenut lapsen. Alussa oli ok et paikataan "sairasta" mutta nyt on mennyt maku kaikilla kun mikään ei muutu ja silti on jaksamista juhlia. Ja tämähän ei oo meidän työntekijöiden ongelma vaan työnantajan. Oli sekin tänään aikalailla sen näköinen et on *yrpä otsassa kun ilmoitettiin et ammattisaikuttajan töitä ei enää ylitöinä tehdä.

Kirjoitin ihan asiallisen kommentin tähän ja toiseen ketjuun nyt illalla. Molemmat poistettiin melkein heti. Ihmettelen, tähänkin ketjuun kommentoin et musta vaimollakin on iso työ lasten kanssa kotona, joskus melkein menis mielellään "lepäilemään" töihin ainakin mun tapaukseesa.

En taida kohta viitiä kirjoitella vauvva-palstalle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta avustusjärjestöt voisivat laittaa näihin jonkun kohtuullisuusrajan. Esimerkiksi 20-30 euroa olisi hyvä. Näihin olisi useimmilla varaa. Lisäksi näitäkin lapsia tulisi opettaa siihen, ettei kaikkea voi saada, mitä haluaa.

Eiköhän se niille tule selväksi ihan joka päivä.

Oletteko te itse ikinä olleet köyhiä? Itse pihistelin lokakuussa ihan tosissaan kun tuli vakuutusmaksut ja mätkyjä. Hirveintä oli jatkuva ei ei ja ei ihan jo ruokakaupassakin. Otanko juuston? Otanko Oltermannia, mitä tekee mieli vai tätä halvempaa kermajuustoa? Otanko ollenkaan juustoa, kun sitten en voi ostaa makkaraa Mennäänkö lounaalla sushille? No jos mennään niin en voi keskiviikkona lähteä leffaan niin ku ajattelin. Ostanko suklaapatukan? Sehän on ihan turha. Otanko tuon halvan, vaikka se ei ole niin hyvää?

Ihan hirveää. Normaalisti en ole mitenkään holtiton ja hillitsen paljonkin mielitekojani, vaikka ja koska on rahaa. Mutta tuon kuukauden ajan, kun jokaiseen mielitekoon ensimmäinen vastaus on eikäyeioovaraa ja hirveä harkinta joka suklaapatukasta, olin hajota. Oli kiva leipoa, paitsi kun oli pakko leipoa, jos leipää halusi.

On eri asia pohtia, tekeekö jotain mieli, kuin pohtia, onko siihen varaa. On eri asia harjoittaa elämänhallintaa kun lipsahdus ei ole mistään oikeasti pois.

Köyhillä elämä on yhtä eitä joka päivä, jokaikisessä asiassa. Ymmärrän ihan täysin, että monilla ei elämänhallintataidot vaan riitä.

Eiköhän köyhien lapset ole yhden ison ja kalliin lahjan ansainneet. Kyllä se muulloin tulee hyvin selväksi, että juuri mitään mitä haluaa ei vaan voi saada.

 

Myös työssäkäyvä tekee näitä valintoja päivittäin. Hyvin harvalla on varaa kaikkeen.

Kuten yllä sanoin:

"On eri asia pohtia, tekeekö jotain mieli, kuin pohtia, onko siihen varaa. On eri asia harjoittaa elämänhallintaa kun lipsahdus ei ole mistään oikeasti pois."

En väittänyt, etteikö työssäkäyvä joutuisi tekemään valintoja, vaan sitä, että köyhällä ei ole mitään valinnanmahdollisuutta. Köyhä ei mene sushille EIKÄ leffaan. Oikeiden valintojen tekeminen vaikeutuu huomattavasti, kun vaihtoehtoja ei oikeastaan ole. On etuoikeus jo pohtia, ottaako viiden euron Oltermannin vai puolta isomman ja vähän halvemman arkijuuston. Köyhä ei ota juustoa ollenkaan. Ja kun joskus heikkona hetkenä ei vaan jaksa koko ajan olla ei ja ei ja ei ja ottaa, ei taaskaan jäänyt säästöön mitään ja loppukuusta kolme päivää syödään pelkkää puuroa.

On niin helppo hurskastella toisten elämänhallinnan puutteesta.

Mä käyn töissä eikä siltikään oo varaa kovinkaan monesti käydä sushilla tai leffassa, ehkä kerran tai pari vuodessa. Ja teen jonkin verran raskasta tehdastyötä, mies on puhelinmyyjä koska joutui luopumaan rekkakuskin ammatistaan sairauden vuoksi. Lahjat lapsille ostetaan, ei polteta eikä oteta alka ja jo sillä säästää paljon, osallistutaan vielä parinkympin joulupuu-keräykseenkin mitä kyllä tulevaisuudessa harkitsen koska mekin voitais vaihtaa lapsien lahja tupakkaan ja kinuta se lahja jouluapukeräyksestä.