Olen pettynyt lähihoitaja koulutukseen

Vierailija

Vaihdoin siis alaa puolitoista vuotta sitten. Opiskelen aikuispuolella näyttötutkintoa. Ryhmässäni keski-ikä on n.38 vuotta. Monella on takana korkeakoulututkinto ja ura muilla aloilla. Opetuksen taso on ihan naurettavaa aliarvioimista ja suurilta osin itseselvyyksien toistoa. Hoitotyön tunnit ja harjoittelut ovat ainoita kokonaisuuksia joissa olen oikeasti oppinut jotain uutta. Asioita käsitellään hyvin pinnallisesti ja kaikki analyyttinen ja tieteellinen näkökulma sekä asioiden syvällisempi pohdinta puuttuu. Psykologiaa raapaistaan hyvin yleisluontoisesti. Opettajilla on usein sairaanhoitajan, fysioterapeutin tai sosiaalityöntekijän koulutus. Olenko väärällä alalla kun koen koulutuksen yksinkertaistavana rimanalituksena.

Sivut

Kommentit (61)

Vierailija

Jos tieteellistä näkökulmaa haluat, niin suosittelen opiskelemaan yliopistossa. Lähihoitajan työ on hyvin käytännöllistä työtä, eikä tieteellisyydellä tee siinä työssä paskaakaan.

Vierailija

Ööö... Kyseessä on ammatillinen perustutkinto. Jos haluaa opiskella syvemmin ja älyllisemmin, kannattaa hakea amkkiin tai yliopistoon. Olen itsekin sitä mieltä että teorian osalta lähihoitajakoulutus on helppo, mutta itse olen kokenut harjoittelut ja näytöt haastavina. Jokaisesta olen silti kiitettävästi selviytynyt. Aion jatkaa opintoja sosionomiksi. T: 38-vuotias lähihoitajaopiskelija

Vierailija

Käypä hoito suositusten pohjalta tietysti käsitellään sairauksia ja niiden hoitoa, mutta erilaisia tieteellisiä tutkimuksia asioista ei käydä sen enempää läpi, niistä ei keskustella. Mistään ei keskustella. Kuunnellaan vaan yksipuolista luentoa aiheista jotka osaa lukea itsekin vaikka sieltä käypä hoito suosituksista. Opiskelu ei tarjoa mitään haastetta.

Vierailija

Psykologin haastattelussa sanoin olevani analyyttinen ja tyyppi lyttäsi minut täysin. Empaattisuus ja analyyttisyys kuulemma kumoavat toisensa.

Eli asiat täytyy ilmeisesti vain auliisti hyväksyä ilman sen syvempää pohdintaa.

Jäin varasijalle odottamaan koulutukseen pääsyä ja mietin onko lähihoitajakoulutus sittenkään mun juttu.

Vierailija

Meillä lääkiksessä opiskellaan noita tieteellisiä asioita. Oletko väärässä koulussa? Lähihoitajakoulutus on muuten yhdyssana.

Vierailija

Kuulostaa siltä, että te korkeakoulutetut downshiftaajat olette väärässä koulussa. Suurimmalla osalla, jotka hakeutuvat lähihoitajakoulutukseen, ei ole intresseissä saada yliopistotyyppistä opetusta, vaan hyvä ja käynnönläheinen ammatti. Jos haluat lukea esim. psykologiaa pintaraapaisua enemmän, suosittelen alan yliopisto-opintoja.

Vierailija

Olette ihan oikeassa. Ala on liian käytännön läheinen minulle. Hakeuduin kuitenkin alalle koska pidän yleisesti ottaen ihmisistä ja asiakastyön olen kokenut miellyttävän vaikkakin varsinkin vanhuspuolella haastavanakin. Itsekin olen saanut kiitettäviä arvosanoja arvioijien mukaan vuorovaikutus taidot ovat olleet siinä suurena tekijänä. Mutta itse koulutus ja työ, mahdollisuus vaikuttaa ihmisen elämässä on liian rajattua ja paikallista. Sosionomin koulutus tai yliopisto voisi olla enemmän sitä mitä haluan tehdä mutta millä alalla on töitä?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olette ihan oikeassa. Ala on liian käytännön läheinen minulle. Hakeuduin kuitenkin alalle koska pidän yleisesti ottaen ihmisistä ja asiakastyön olen kokenut miellyttävän vaikkakin varsinkin vanhuspuolella haastavanakin. Itsekin olen saanut kiitettäviä arvosanoja arvioijien mukaan vuorovaikutus taidot ovat olleet siinä suurena tekijänä. Mutta itse koulutus ja työ, mahdollisuus vaikuttaa ihmisen elämässä on liian rajattua ja paikallista. Sosionomin koulutus tai yliopisto voisi olla enemmän sitä mitä haluan tehdä mutta millä alalla on töitä?

Entäs sairaanhoitajan työ? Lähestymistapa on tieteellinen ja lähärikoulutus on hyvä pohja sairaanhoitajaopintoihin. Ja töitä riittää.

Vierailija

Mites hoitotieteen opinnot yliopistossa? Voisi olla hyvä niitä opintoja ajatellen, että sinulla on jo olemassa kokemusta käytännön hoitotyöstä.

Vierailija

Olen itsekin käynyt lukion ja olisin voinut päästä muuallekin opiskelemaan helposti. Työssäni olen pettynyt siihen, että siinä ei voikaan toteuttaa itseään siten kun halusin. En siis halunnut johtotehtäviin vaan lähelle potilasta/asukasta, mutta työnantajat ovat pitäneet huolen, että työtä ei saa tehdä kunnolla, koska ei ole aikaa. Siitä sitten tulee paskaa niskaan ja tässä syypäänä ovat kyllä ihan vaan työnantajat, jotka eivät ole palkanneet tarpeeksi meitä. Joka paikassa tuntuu melkein olevan sama tilanne, jos vanhus- tai vammaistyöstä puhutaan. Asuntoloissa voisi olla kivempi, jos sellaiseen pääsisi töihin. Liukuhihnatyö auttamistyössä syö hoitajaa:(

Vierailija

Onko se sitten yliopistotason ajattelua että haluaa kehittää ja kenties tehostaa hoitotoimenpiteitä, vaihtaa ajatuksia hoitotyöstä ja haastaa omaa ajatteluaan, ihan siinä ihmisläheisessä perustyössä?

Minä kaipaisin tämän kaltaista opetusta ja ajatustenvaihtoa toisten opiskelijoiden kanssa.

Iso osa on tietenkin työssäoppimista mutta kyllä aikuisten ihmisten teoriaopetuskin voisi olla jotain muuta kuin itsestäänselvien asioiden latelua.
T.analyyttinen

Vierailija

Anteeksi nyt mutta miksi korkeakoulun käyneet maisterisimmeiset hakeutuvat 38-vuotiaina lähäriksi kouluttautumaan? WTF? Tähänkö on menty?

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat