Olen pettynyt lähihoitaja koulutukseen

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt mutta miksi korkeakoulun käyneet maisterisimmeiset hakeutuvat 38-vuotiaina lähäriksi kouluttautumaan? WTF? Tähänkö on menty?

Koska heille ei ole tässä maassa koulutustaan vastaavaa työtä tarjolla. 

No sun pitää ap. pyrkiä opiskelemaan lääkäriksi vähintään sitten:) Etenet siitä lääkitieteen johonkin hienoon titteliin ja kehität vaikka lääkkeen kaikkiin syöpiin?

Jos haluaa olla lähellä ihmistä ja auttaa vaikka sairaalassa, niin kyllä lähihoitaja on se, joka kuuntelee ja on lähellä. Sairaanhoitaja tekee vain pakolliset pistokset suoneen, joita lähäri ei saa tehdä ja muuten viettää aikaa kahvihuoneessa. Terveisin pitkäaikaispotilas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt mutta miksi korkeakoulun käyneet maisterisimmeiset hakeutuvat 38-vuotiaina lähäriksi kouluttautumaan? WTF? Tähänkö on menty?

Koska heille ei ole tässä maassa koulutustaan vastaavaa työtä tarjolla. 

Entäs ulkomaat? 

Pidän joksenkin outona, että käytetään monta vuotta yliopistotutkintoon ja kotimaan työmarkkinoiden sanelemana kouluttaudutaan sitten ammattikoulutus, sen sijaan että kokeiltaisiin siipiään muissa maissa.

Itse olen nyt vuoden opiskellut lähihoitajaksi ja todennut että ei hoitotyö ehkä sittenkään ole se juttu vaikka niin ajattelin. Lapset ei kiinnosta, mutta vielä vähemmän vanhukset. Siis ihania ihmisiähän vanhukset ovat, mutta ei niiden hoito kyllä ollut oma juttu ollenkaan, kyllä se tuli siinä muutaman viikon harjottelujaksolla selväksi. Olen ajatellut suuntautua suun terveydenhoitoon eli hammashoitajaksi. Eipä sekään kyllä tunnu sellaiselta mitä haluaisin tulla lopun ikää tekemään. Olen miettinyt mihin voisi jatkaa tämän jälkeen, amk, yliopisto..? Hoitotieteitä tietenkin voisi yliopistossa opiskella, sitä ehkä pitänee harkita... Mitä muut lähärit ovat jatko-opiskelleet?

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa olla lähellä ihmistä ja auttaa vaikka sairaalassa, niin kyllä lähihoitaja on se, joka kuuntelee ja on lähellä. Sairaanhoitaja tekee vain pakolliset pistokset suoneen, joita lähäri ei saa tehdä ja muuten viettää aikaa kahvihuoneessa. Terveisin pitkäaikaispotilas

Höpöhöpö. Riippuu paikasta, mutta usein sairaanhoitajakin tekee kyllä samaa perushoitoa, mitä lähihoitajakin. Tietenkään aina ei ehdi yhtä paljon, mikäli on vaikka lääkevuorossa ja vastuussa lääkkeiden jakamisesta ja antamisesta, lääketilausten tekemisestä ym. Mutta ei se sairaanhoitaja yleensä sen enempää ehdi kahvihuoneessa istua kuin lähihoitajakaan.

Suuntauduin hammashoitoon mutta oon jo vuodessa ihan kypsä. Vaikka työparini on mukava niin hammaslääkärin orjana oot. Mihinkään ei voi vaikuttaa, jos lääkäri päättää tehdä juurentäytön vaikka siihen ei olisi enää aikaa niin oot vaan hiljaa ja kärsit sen seuraavassa potilasvaihdossa. Jep, en tiiä mihin sitä jatkais :(

Vierailija kirjoitti:

Itse olen nyt vuoden opiskellut lähihoitajaksi ja todennut että ei hoitotyö ehkä sittenkään ole se juttu vaikka niin ajattelin. Lapset ei kiinnosta, mutta vielä vähemmän vanhukset. Siis ihania ihmisiähän vanhukset ovat, mutta ei niiden hoito kyllä ollut oma juttu ollenkaan, kyllä se tuli siinä muutaman viikon harjottelujaksolla selväksi. Olen ajatellut suuntautua suun terveydenhoitoon eli hammashoitajaksi. Eipä sekään kyllä tunnu sellaiselta mitä haluaisin tulla lopun ikää tekemään. Olen miettinyt mihin voisi jatkaa tämän jälkeen, amk, yliopisto..? Hoitotieteitä tietenkin voisi yliopistossa opiskella, sitä ehkä pitänee harkita... Mitä muut lähärit ovat jatko-opiskelleet?

Vierailija kirjoitti:

Ööö... Kyseessä on ammatillinen perustutkinto. Jos haluaa opiskella syvemmin ja älyllisemmin, kannattaa hakea amkkiin tai yliopistoon. Olen itsekin sitä mieltä että teorian osalta lähihoitajakoulutus on helppo, mutta itse olen kokenut harjoittelut ja näytöt haastavina. Jokaisesta olen silti kiitettävästi selviytynyt. Aion jatkaa opintoja sosionomiksi. T: 38-vuotias lähihoitajaopiskelija

Olisi kaikkien osapuolien etu että lh koulutuksessakin käsiteltäisiin asioita edes hieman syvällisemmin. Mitä olen opiskelijoitten kanssa keskustellut niin hirveä ero muutenkin koulutuksen sisällössä on.

Sh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa olla lähellä ihmistä ja auttaa vaikka sairaalassa, niin kyllä lähihoitaja on se, joka kuuntelee ja on lähellä. Sairaanhoitaja tekee vain pakolliset pistokset suoneen, joita lähäri ei saa tehdä ja muuten viettää aikaa kahvihuoneessa. Terveisin pitkäaikaispotilas

Höpöhöpö. Riippuu paikasta, mutta usein sairaanhoitajakin tekee kyllä samaa perushoitoa, mitä lähihoitajakin. Tietenkään aina ei ehdi yhtä paljon, mikäli on vaikka lääkevuorossa ja vastuussa lääkkeiden jakamisesta ja antamisesta, lääketilausten tekemisestä ym. Mutta ei se sairaanhoitaja yleensä sen enempää ehdi kahvihuoneessa istua kuin lähihoitajakaan.

Provohan tuo oli.

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa hoitotyö ei välttämättä ole ollenkaan sitä mitä haluan isona tehdä. Ainakaan pelkästään. Haluaisin auttaa ihmisiä jotenkin kokonaisvaltaisemmin; konkreettisesti mutta laajemmin. Ja samalla niin että työssä olisi myös älyllistä haastetta ei pelkkää asiakastyötä, muttei pelkkää teoreettista toimistotyötä myöskään. En tiedä ymmärsikö kukaan mitä tarkoitan. Ap

Terveydenhoitaja?

Minä opiskelin "vanhalla" iällä (nelikymppisenä) sosionomiksi, koska vanhalla yliopistotutkinnolla ei töitä enää löytynyt satunnaisia pätkiä lukuun ottamatta. Amk-opinnot olivat mielestäni kokonaisuutena mielekkäät nopeaan työllistymiseen tähtäävälle alanvaihtajalle: opetus työelämäsuuntautunutta, mutta silti omaan ajatteluun ja reflektointiin kannustettiin kautta linjan. Opintojen ja harjoittelujen kautta saaduilla kontakteilla työllistyin jo ennen valmistumista, ja alle vuosi valmistumisesta minulla oli jo vakinainen työsuhde. On ollut kiva huomata, että sosiaalialalla elämänkokemuksesta ja aiemmasta koulutuksesta ja itsetuntemuksesta on hyötyä, toisin kuin joillain ns. kovilla aloilla.

Meillä taas mielestäni oli liiankin teoreettista. Oppilaitoksissa on tosiaan suuria eroja jopa samalla paikkakunnalla. Toisen oppilaitoksen näyttösuunnitelmissa oli lauseella selvitetty mitä aikovat tehdä. Meillä piti olla laaja sepustus joka kohtaan teorioineen. Koin opiskelun raskaaksi juuri noiden mielestäni osittain turhien kirjallisten töiden takia. Olisi enemmän saanut panostaa käytäntöön. Olen myös aikuisena lähihoitajaksi opiskellut.

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas mielestäni oli liiankin teoreettista. Oppilaitoksissa on tosiaan suuria eroja jopa samalla paikkakunnalla. Toisen oppilaitoksen näyttösuunnitelmissa oli lauseella selvitetty mitä aikovat tehdä. Meillä piti olla laaja sepustus joka kohtaan teorioineen. Koin opiskelun raskaaksi juuri noiden mielestäni osittain turhien kirjallisten töiden takia. Olisi enemmän saanut panostaa käytäntöön. Olen myös aikuisena lähihoitajaksi opiskellut.

Varmasti eri kouluilla on eri painotuksia. Täytyy tosin ihmetellä miksi erikoistumislinjana voi olla sairaanhoito. Eikö kuuluisi kaikille? Jos haluaa ainoastaan tehdä käytännön töitä niin varmasti pelkkä käytäntöön panostaminen riittää mutta itselle tämä ei sopisi.

Sh

Haloo... Valoja päälle nyt. Lähihoitaja on toisen asteen koulutus. Sen kuuluukin olla palikka. Eihän ne peruskoulun seiskan papereilla päättäneet muuten sitä läpäise eikä siihen työnkuvaan muutenkaan mikään järjenjättiläinen tarvitse olla. Kunhan osaa perseitä pestä ja laksuja vaihtaa.

"Entäs ulkomaat? Pidän joksenkin outona, että käytetään monta vuotta yliopistotutkintoon ja kotimaan työmarkkinoiden sanelemana kouluttaudutaan sitten ammattikoulutus, sen sijaan että kokeiltaisiin siipiään muissa maissa."

Tjaa,a. ulkomaille lähtöä on kaunis ajatus, mutta jos tai kun useimmila saattaa olla mm. perhettä elätettävänä, asuntolainaa maksettavana, vanhenevia vanhempia huolehdittavana...  Niin "tavallisena  (opintolainaisena)maisterina" ilman kohtuullista kielitaitoa ja hyvää tukiverkkoa ulkomaille ei noin vain lähdetäkään.

Muutama kysymys tarkennukseksi.

Oletko esimerkiksi mitkä maat tarjoavat parhaiten töitä "tavis -maisterille"? Ovatko mahd. lapset halukkaita muuttamaan mukana? - Puolisokin on varmaan aina heti valmis muuttamaan? Mitä mahd. puoliso tekisi ulkomailla? Entä mahd. lapset? - Kuinka paljon elämäminen maksaa X-maassa verrattuna Suomen "hyvinvointi valtiossa" elämiseen. 

Mihin vähäinen, nykyinen omaisuus laitetaan? Mitä tehdään jo mainituille lainoille? Onko omalle osaamiselle oikeasti "markkina-arvoa" jossain toisessa maassa?  Mitä jos omat siivet eivät, kannakaan ulkomailla?  - Kantaako puolison? Entä lasten? Tai jos lähteekin kokonaan yksin, kuka silloin "hieman jeesaa" jollei kaikki menekään kuin strömsössa? - Voiko silloin tulla kotiin ja todeta, että kaikki olikin vain pahaa unta ja Suomi juhlien ottaa sinut kansainvälistä kokemusta keränneenä, korkeasti koulutettuna maisterina (ns. huippuosaajana) avosylin vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Haloo... Valoja päälle nyt. Lähihoitaja on toisen asteen koulutus. Sen kuuluukin olla palikka. Eihän ne peruskoulun seiskan papereilla päättäneet muuten sitä läpäise eikä siihen työnkuvaan muutenkaan mikään järjenjättiläinen tarvitse olla. Kunhan osaa perseitä pestä ja laksuja vaihtaa.

Voi kuules kun itse asiassa aika harvassa työpaikassa työhön kuuluu perseiden pesu. Missään työpaikassa ei kuulu pelkästään se työnkuvaan. Sinulle ei näytä olevan lähihoitajan työstä mitään käsitystä. Minulle hyvin arvosanoin ylioppilaaksi valmistuneelle ja kaksi ammattia jo hankkineelle lähihoitajakoulutus oli vaativa. Se vei kaiken ajan, kaiket päivät, illat ja viikonloput. Se ei ollut palikka. Jossain toisessa oppilaitoksessa olisi luultavasti päässyt helpommallakin, mutta meillä vaadittiin paljon.

"Haloo... Valoja päälle nyt. Lähihoitaja on toisen asteen koulutus. Sen kuuluukin olla palikka. Eihän ne peruskoulun seiskan papereilla päättäneet muuten sitä läpäise eikä siihen työnkuvaan muutenkaan mikään järjenjättiläinen tarvitse olla. Kunhan osaa perseitä pestä ja laksuja vaihtaa." Hmm. lähihoitajan koulutus taitaa kuulua niihin koulutuksiin, jonka arvioimisessa olemme parhaita me, jotka emme ole päivääkään ao. koulutukseen osallistuneet. - - itse muistan, että lähihoitaja koulutusta edeltäneet pääsykokeet tuntuivat melkein vaativimmilta kuin yliopiston, kun oli haastattelua, "ryhmä harjoitus"  (minulle täysin vieraiden ihmisten kesken) ja lisäksi sinänsä helpohko kirjallinenkoe. Ja tietysti esittää kovin innokasta, että kyllä, kyllä tämä ylioppilas on kiinnostunut opiskelemaan juurikin lähihoitajaksi.

- Yliopistolle ei ollut kuin "vain" kirjallinen koe . - Jos olisin hakeutunut opiskelemaan matemaattis/ - tekniselle puolelle, niin osaan paikkoja olisi voinut päästä "vain" hyvällä yo-kokeen arvosanalla.  Kukaan ei missään vaiheessa kysellyt tai kartoittanut -kummallakaan kerralla, että mahdanko oikeasti olla "ihmisenä soveltuva" opiskelemaan ao. alaa. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas mielestäni oli liiankin teoreettista. Oppilaitoksissa on tosiaan suuria eroja jopa samalla paikkakunnalla. Toisen oppilaitoksen näyttösuunnitelmissa oli lauseella selvitetty mitä aikovat tehdä. Meillä piti olla laaja sepustus joka kohtaan teorioineen. Koin opiskelun raskaaksi juuri noiden mielestäni osittain turhien kirjallisten töiden takia. Olisi enemmän saanut panostaa käytäntöön. Olen myös aikuisena lähihoitajaksi opiskellut.

Herää pahvi! Sekoitat nyt teoreettisuuden kyökkipsykologiaan ja korpifilosofointiin. Olen todellakin nähnyt, kun niitä sontanäyttösuunnitelmia täytettiin pitkillä sepustuksilla asiakkaiden voimavarojen löytämisistä ja eettisistä valinnoista yms. liirumlaarumista. Miten ihmiset voivat valehdella toisille ja itselleen noin paljon?

Vierailija kirjoitti:

"Haloo... Valoja päälle nyt. Lähihoitaja on toisen asteen koulutus. Sen kuuluukin olla palikka. Eihän ne peruskoulun seiskan papereilla päättäneet muuten sitä läpäise eikä siihen työnkuvaan muutenkaan mikään järjenjättiläinen tarvitse olla. Kunhan osaa perseitä pestä ja laksuja vaihtaa." Hmm. lähihoitajan koulutus taitaa kuulua niihin koulutuksiin, jonka arvioimisessa olemme parhaita me, jotka emme ole päivääkään ao. koulutukseen osallistuneet. - - itse muistan, että lähihoitaja koulutusta edeltäneet pääsykokeet tuntuivat melkein vaativimmilta kuin yliopiston, kun oli haastattelua, "ryhmä harjoitus"  (minulle täysin vieraiden ihmisten kesken) ja lisäksi sinänsä helpohko kirjallinenkoe. Ja tietysti esittää kovin innokasta, että kyllä, kyllä tämä ylioppilas on kiinnostunut opiskelemaan juurikin lähihoitajaksi.

- Yliopistolle ei ollut kuin "vain" kirjallinen koe . - Jos olisin hakeutunut opiskelemaan matemaattis/ - tekniselle puolelle, niin osaan paikkoja olisi voinut päästä "vain" hyvällä yo-kokeen arvosanalla.  Kukaan ei missään vaiheessa kysellyt tai kartoittanut -kummallakaan kerralla, että mahdanko oikeasti olla "ihmisenä soveltuva" opiskelemaan ao. alaa. 

Jepjep! Rumat, läskit ja karismattomat ihmiset pois yliopistolta!

Korkeakoulututkinto löytyy, mutta et osaa yhdyssanoja ("lähihoitajakoulutus" heti otsikossa pieleen) etkä pilkuttaa lauseitasi (pilkku tulee vaikkapa ennen "joka, että, jonka" -lauseita). Lähäri taitaa olla sulle just ihan passeli urahaave.