Miten kasvattaa hyväkäytöksinen, älykäs lapsi?
Nyt vinkit kehiin. Miten kasvatan lapsen niin, että hänestä tulee fiksu, hyväkäytöksinen ihminen?
Sellainen, joka siivoaa jälkensä. Tekee läksyt patistelematta. Ei rääy ja kinua kaupassa. Kaikkiruokainen. Ei vastustele pukemista. Menee ajoissa nukkumaan. Kättelee ja tervehtii. Kiittää. On reilu kaveri. Hyväntuulinen ja iloinen ja älyllisesti utelias. Ei jää koukkuun nettiin ja sosiaaliseen mediaan, mutta osaa silti käyttää niitä. Jne. Kyllä te tiedätte.
Lapsi on nyt kohta 10 kk ja jo on soseita, jotka ei kelpaa, talvivaatteita ja vaippaa ei saisi laittaa. Eikä nenää pyyhkiä.
Mites nyt sitten kasvatan, että olisi hyvin kasvatettu? Kun olen jo saanut kommenttia, että olen opettanut lapsen tuollaiseksi.
😊
Kommentit (46)
Lukekaa, lukekaa, lukekaa. Sillä niitä älykkäitä lapsia kasvatetaan.
Kun olet itse hyväkäytöksinen ja fiksu, niin lapsesta tulee helpoiten sellainen. Kaikkein typerimpiä ominaisuuksia vanhemmat, jotka itse on röyhkeitä ja ylimielisiä ja sitten ihmettelevät, että miksi heidän silmäterästään on tullut nokkava pikkutyranni. Jaa-a, mitäpä siihen oikein voi sanoa.
Meinasin tulla vastaamaan otsikon perusteella, koska ajattelin, että meillä oli hyväkäytöksiset ja älykkäät lapset, mutta eipä ap:n kriteereihin ylletä, eikä tarvitsekaan.
Tosin nyt nuorina aikuisina ovat montaa noista, tosin kuin harjoitteluvaiheessa lapsina. Moni asia on myös temperamentista ja perintötekijöistä kiinni.
Hyvää esimerkkiä on täälläkin yritetty näyttää. On keskustelu ja luettu paljon. On iloittu yhdessä ja näytetty arvostusta, ymmärrystä, luottamusta ja rakkautta. On oltu säännönmukaisia ja tarvittaessa joustettu. On mahdollistettu ja oltu kiinnostuneita.
Ja silti siis eri vaiheissa lapsuutta moni juttu ap:n listalla on mennyt pieleen ainakin jommalla kummalla.
Ohjaamalla kädestä pitäen ja positiivisesti. Omalla esimerkillä erilaisia ihmisiä kohdatessa. Jatketaan kärsivällisesti, vaikka lapsi osoittaa erimielisyyttä. Se kuuluu lapsen kehitysvaiheisiin. Lapsen ei kuulu olla aina samaa mieltä kuin vanhempi.
Ohjataan elein ja sanoin sanomaan kiitos, anteeksi, hei ja näkemiin, sekä kohtuullisuuteen, odottamaan vuoroa ja vastaamaan kysymyksiin. Johdonmukaisesti neuvotaan noudattamaan sääntöjä, kun sääntöjä tarvitaan. Lapsen pettymys siedetään. Kannustetaan leikkimään toisten lasten kanssa. Ujoa ohjataan kädestä pitäen positiivisella kannustuksella tarvittava määrä, ei jätetä liian varhain yksin.
Lapsi puetaan puhtaisiin vaatteisiin, pyyhitään suupielet, niistetään nenä, pestään kädet ja kammataan hiukset. Ensin vanhempi tekee nämä lapsen puolesta, sitten lapsi tekee nämä itse.
Esimerkillä vanhemmat kohtelee muita ihmisiä kunnioittaen, kaiken ikäisiä, köyhiä ja rikkaita. Vanhemmat ei hauku ulkonäköä tai juoruile selän takana toisista ihmisistä. Jos käyttäytyy huonosti, pyydetään anteeksi ja lapselle voi selittää tilanteen.
Perusasioita. Jokaisen luonne on erilainen. Lapsi ei ole vanhemman mieltymysten täyttämistä varten, mutta peruskäytöstavat ja hygienia on opetettavissa jokaiselle. Älyn käyttöä voi kehittää luovilla harrastuksilla, keskustelemalla paljon, lukemalla lapselle ja omatoimiseen kokeilemiseen kannustamalla.
Ei kukaan voi aina olla hyväntuulinen, ja lapsella on kumminkin oma temperamenttinsa. Se pitää hyväksyä, joskus aikuisetkin on pahalla tuulella.
Rakasta ja hyväksy lapsi sellaisena kuin hän on. Kuuntele lasta ja hänen asioitaan, ole kiinnostunut. Keskustele asioista niin kuin järkevän ihmisen kanssa. Puhu ja loruttele paljon jo ennen kuin lapsi alkaa puhua.
Ja ennakointi pienen lapsen kanssa, ole aina askeleen edellä. Älä vie väsyneenä tai nälkäisenä minnekään esim kauppaan. Käytä huumoria paljon, hassutelkaa yhdessä. Ja tehkää kaikkea yhdessä: leipokaa yms
Tuo ei kyllä pidä paikkaansa, siltä osin että puhekielessä käytämme kaikki luonnostaan paljon suppeampaa sanavarastoa kuin kirjoitetussa kielessä. Ne ovat ikään kuin eri kieliä. On paljon sanoja, joita et käytä ikinä puheessasi. Ymmärrät ne kuitenkin luetun kielen perusteella.