Lue keskustelun säännöt.
Miten kasvattaa hyväkäytöksinen, älykäs lapsi?
23.11.2015 |
Nyt vinkit kehiin. Miten kasvatan lapsen niin, että hänestä tulee fiksu, hyväkäytöksinen ihminen?
Sellainen, joka siivoaa jälkensä. Tekee läksyt patistelematta. Ei rääy ja kinua kaupassa. Kaikkiruokainen. Ei vastustele pukemista. Menee ajoissa nukkumaan. Kättelee ja tervehtii. Kiittää. On reilu kaveri. Hyväntuulinen ja iloinen ja älyllisesti utelias. Ei jää koukkuun nettiin ja sosiaaliseen mediaan, mutta osaa silti käyttää niitä. Jne. Kyllä te tiedätte.
Lapsi on nyt kohta 10 kk ja jo on soseita, jotka ei kelpaa, talvivaatteita ja vaippaa ei saisi laittaa. Eikä nenää pyyhkiä.
Mites nyt sitten kasvatan, että olisi hyvin kasvatettu? Kun olen jo saanut kommenttia, että olen opettanut lapsen tuollaiseksi.
😊
Kommentit (46)
Vähän liian kovat vaatimukset sinulla. Esim. tuo ettei syö kaikkea, voi olla ihan sitäkin että on jollekin soseen ainesosalle yliherkkä. Itse en suostunut lapsena syömään sipulia, ja nyt aikuisena tiedän että minun pitää välttää sitä koska se närästää niin helposti, vaikken allerginen olekaan.
Älä vaadi lapselta iloisuutta ja hyvää tuulta, se on varmimpia keinoja tehdä lapsesta masentunut ja häirikkö. Koko luettelosi toivotuista ominaisuuksista kyllä kuulostaa siltä, että olet hyvän matkaa edennyt vaatimisen tiellä. Lapsen pitää saada myös olla surullinen jos on murheita, ja kasvattaa tahtoa kiukulla. (Ehkä sinun kannattaisi katsoa elokuva Inside Out - Mielen sopukoissa?)
Mutta muuten: Lapsi ottaa mallia siitä, miten itse suhtaudut muihin ihmisiin ja ympäristöön. Oletko itse fiksu ja hyväkäytöksinen ja älyllisesti utelias?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siten, että et hanki toista lasta heti perään ja muutu vihaiseksi ja väsyneeksi äidiksi, jolla ei ole aikaa, resursseja ja varallisuutta panostaa lapsiinsa yksilöinä vaan "lapsina".
Höpsistä kukkuu. Kyllä useamman lapsenkin kanssa lapsiinsa suhtautuu yksilöinä, koska he nyt vaan OVAT erilaisia.
Lisäksi muista, että lasta kasvattaa koko ympäristö, ei pelkästään äiti ja isä. Mm. sisarukset opettavat lapselle paljon, enkä nyt tarkoita pelkästään pahassa. Lapset oppivat sosiaalisuutta ja toisten huomioimista hienosti sisaruksiltaan.
Enkä nyt tarkoita sitäkään, että kaikki ainokaiset lapset kasvaisivat itsekkäiksi primadonniksi. Mutta alakoulun opettajana parikymmentä vuotta toimineena voin sanoa, että JOS luokassa on joku tuollainen itsekäs minä-minä-muksu, niin melkein poikkeuksetta hän on ainoa lapsi.
On muitakin mahdollisuuksia sisarusten ikäeroon kun 1.5v-3v. Kehityspsykologisesti suositellaan yli 4 vuoden ikäaeroa. Ei se tarkoita että jos ei heti lisää väännä että ei sitten tekisi. Ihan suotavaa on panostaa yhden lapsen kasvatukseen kerrallaan kriittisten kehitysvaiheiden yli.
missä tuollainen suositus on? Sen olen kuullut, että äidin fysiologian kannalta kannattaisi pitää hiukan pidempi ikäväli, mutta tuollaista en ole nähnyt. Laittanet linkin.
Kriittisiä kehitysvaiheita kun jää odottelemaan, lapsia uskaltaisi tehdä vasta 18 vuoden ikävälillä. Ymmärtänet tämän kun lapsesi vähän kasvaa.
En ole tuo kirjoittaja, mutta muistan lukeneeni aikoinaan saman suosituksen kirjasta. Luonnollinen lapsuus tai joku sen niminen.
Itsellä tulossa lapsille 4,5v ikäeroa. Juuri hyvät fibat tästä. Olin itse isosisko 2 vuoden ikäerolla, halusin itse tehdä toisin kun omakin esikoinen osottautui yhtä tulisen temperamenttiseksi kuin äitinsäkin.
Käytöstavat kuitenkin löytyy, pienestä asti oltu ihmisten kanssa ja käyty esimerkiksi ulkonasyömässä. Keskusteltu ikätasoon sopivasti sosiaalisuuden merkityksestä sekä kanssakäymisen edellytyksistä. Ja itsehillintä muksulla kasvaa silmissä. Kotona sitten päästellään höyryjä mutta jossainhan sekin on tehtävä, ettei sisällä räjähdä kokonaan.
Kaikki lähtee omasta käytöksestä: kunnioitetaan itseä ja muita, otetaan muut huomioon, ei puhuta rumasti lapsen kuullen kenestäkään jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siten, että et hanki toista lasta heti perään ja muutu vihaiseksi ja väsyneeksi äidiksi, jolla ei ole aikaa, resursseja ja varallisuutta panostaa lapsiinsa yksilöinä vaan "lapsina".
Höpsistä kukkuu. Kyllä useamman lapsenkin kanssa lapsiinsa suhtautuu yksilöinä, koska he nyt vaan OVAT erilaisia.
Lisäksi muista, että lasta kasvattaa koko ympäristö, ei pelkästään äiti ja isä. Mm. sisarukset opettavat lapselle paljon, enkä nyt tarkoita pelkästään pahassa. Lapset oppivat sosiaalisuutta ja toisten huomioimista hienosti sisaruksiltaan.
Enkä nyt tarkoita sitäkään, että kaikki ainokaiset lapset kasvaisivat itsekkäiksi primadonniksi. Mutta alakoulun opettajana parikymmentä vuotta toimineena voin sanoa, että JOS luokassa on joku tuollainen itsekäs minä-minä-muksu, niin melkein poikkeuksetta hän on ainoa lapsi.
On muitakin mahdollisuuksia sisarusten ikäeroon kun 1.5v-3v. Kehityspsykologisesti suositellaan yli 4 vuoden ikäaeroa. Ei se tarkoita että jos ei heti lisää väännä että ei sitten tekisi. Ihan suotavaa on panostaa yhden lapsen kasvatukseen kerrallaan kriittisten kehitysvaiheiden yli.
missä tuollainen suositus on? Sen olen kuullut, että äidin fysiologian kannalta kannattaisi pitää hiukan pidempi ikäväli, mutta tuollaista en ole nähnyt. Laittanet linkin.
Kriittisiä kehitysvaiheita kun jää odottelemaan, lapsia uskaltaisi tehdä vasta 18 vuoden ikävälillä. Ymmärtänet tämän kun lapsesi vähän kasvaa.
En ole tuo kirjoittaja, mutta muistan lukeneeni aikoinaan saman suosituksen kirjasta. Luonnollinen lapsuus tai joku sen niminen.
Itsellä tulossa lapsille 4,5v ikäeroa. Juuri hyvät fibat tästä. Olin itse isosisko 2 vuoden ikäerolla, halusin itse tehdä toisin kun omakin esikoinen osottautui yhtä tulisen temperamenttiseksi kuin äitinsäkin.
Käytöstavat kuitenkin löytyy, pienestä asti oltu ihmisten kanssa ja käyty esimerkiksi ulkonasyömässä. Keskusteltu ikätasoon sopivasti sosiaalisuuden merkityksestä sekä kanssakäymisen edellytyksistä. Ja itsehillintä muksulla kasvaa silmissä. Kotona sitten päästellään höyryjä mutta jossainhan sekin on tehtävä, ettei sisällä räjähdä kokonaan.
Toisin sanoen: tuo väite on mutu, jolle teillä ei ole antaa mitään tutkimuspohjaa.
Näin arvelinkin, kiitos.
Ap, anteeksi, että tämä keskustelu on ajautunut sivuladulle, niin usein av:lla käy. Mutta täällä nyt vähän faktaa lasten ikäeroista:
https://www.nct.org.uk/parenting/age-gap-between-siblings
"When it comes to sibling spacing, there aren't any hard and fast rules about what makes the best age gap between children. This is probably reassuring as you can’t predict the spacing between your children with confidence anyway and it’s also impossible to predict the effect of any age gap on you and your family."
Mitä tulee lasten kehitykseen, niin tässä on tutkimus koulumenestyksen kautta:
http://www3.nd.edu/~kbuckles/spacing_final.pdf
"greater spacing is positively associated with test scores for older siblings, but not for younger siblings."
Toisin sanoen ne esikoiset hyötyvät, mutta kuopukset kärsivät.
Tässä tutkimuksessa taas tultiin johtopäätökseen, että isoissa sisaruskatraissa ja/tai pienellä ikäerolla syntyneet olivat luovempia ongelmanratkaisussa:
http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1207/s15326934crj1701_6
Nämä nyt löysin nopeasti - mutta näistä varmaan käy selville, että aiheesta on ristiriitaisia tutkimuksia, eikä voi väittää, että "Kehityspsykologisesti suositellaan yli 4 vuoden ikäaeroa" - se on paskapuhetta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukuunottamatta ikäerokinastelua ap on saanut harvinaisen hyviä ohjeita. Joskus tämä palsta yllättää positiivisesti.
Et mitenkään. Se on geeneistä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien rooli valitettavasti katoaa pikkuhiljaa, kun mallia aletaan ottaa kavereista joille ei käytöstapoja opetettu. On vaikeaa olla ainoa nuori yläasteiässä, joka osaa käytöstavat ja osaa muutakin kuin roikkua puhelin kädessä.
Kannattaa olla tarkkana sen suhteen, minkälaiseen päiväkotiin tai kouluun lapsi menee. Älypuhelimien ja pleikkarien kasvattamia lapsia on paljon, jopa hyvissä perheissä.
Älypuhelin lapselle mahdollisimman myöhään, ja jokainen sovellus vanhempien hyväksynnän kautta. Googlen Family link on meillä yhä käytössä 15-vuotiaalla, eli puhelinta ei voi käyttää klo 22-07 välillä ollenkaan ja jokainen asennettava sovellus hyväksytetään Family linkin kautta. Tiktokia tai vastaavaa aivosyöpää lasten puhelimiin ei tule, ennen kun täyttävät 18v. Jokainen lapseni viettää tämän ansiosta aikaa niiden kanssa, joiden vanhemmat painostavat koulunkäyntiin ja valvovat puhelimen käyttöä. Jos et ole TikTokissa, et pääse porukoihin joissa tätä sontaa käytetään. Meillä toiminut tosi hyvin.
Ekaksi pitäisi löytää oikeanlaiset vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykkyydestä en tiedä, siihen ei ihmeemmin voi vaikuttaa, hyvää käytöstä voi opettaa käyttäytymällä itse hyvin, lapset omaksuvat vanhempien käytöstavat.
Aika jännää että tosi moni toistaa tätä esimerkin voimaa. Toki se on totta, ei siinä mitään, mutta itse olen huomannut isoimman eron omien ja muiden (ei tietenkään kaikkien) lasten välillä olevan sen, että minä olen alusta asti ollut paljon ankarampi kasvattaja. Eli tietyt asiat vaan ovat tietyllä tavalla ja nämä olen selittänyt asiallisesti lapsille alusta asti. En ole lähtenyt mitään sanoittamaan tai pohtimaan miltä lapsesta tuntuu jnejne, vaan olen selkeästi kieltänyt jos käytös ei ole oikeaa, toki aina tosiaan selittänyt miksi näin on. Olen lisäksi aina korostanut empatian merkitystä ja sitä että jos toista voi auttaa niin se kuuluu tehdä.
Kumma kyllä pojat ovat nyt hyvin käyttäytyviä, empaattisia ja koulussa hyvin pärjääviä teinejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien esimerkki niin kotona kuin kylässäkin.
Eläkää normaalia arkea missä syödään yhdessä pöydän ääressä ainakin kerran päivässä monipuolisia terveellisiä ruokia, harrastakaa, puhukaa toisille kauniisti, naurakaa, käykää ravintolassa ja kierrättäkää. Pelatkaa vaikka muistipeliä kun kasvaa vähän. Tehkää yhdessä, kulkekaa luonnossa. Vastaa lapsen kiinnostuneisiin kyseyihin fiksusti ja ikätasoisesti. Esim. Jos lapsesi kysyy miksi muurahainen kantaa korsia niin selvitä vastaus mikäli et tiedä- olen nähnyt surullisia esimerkkejä miten vanhempi vastaa "en tiedä" ja jatkaa kännykän räpläystä. Anna lapsen olla kiinnostunut asioista ja ole valmis perustelemaan.
Sosiaalinen älykkyys muodostuu sosiaalisista kohtaamisista ja taitojen opettelusta, tunteiden sanoittamisesta yms.
Älä anna älylaitetta käteen äläkä lataa vielä ekaluokkalaisenkaan puhelimeen kuin korkeintaan kellon ja aakkosten opettelupelejä.
Kännykän ja muiden kanssa älä mene siitä mistä aita on matalin. Jos lapsi kiukkuaa ja haluaa puhelimen niin opeta mieluummin rauhoittumaan vaikka kirjaa lukemalla.
Kasvattamalla sellainen, opeta kaikki asiat oikein ja seuraa kasvua sekä kehitystä opettaen aina vain lisää ja oikoen kaikki tarpeellinen.
Älä kuitenkaan odota lapsesi tekevän kaikkia asioita joita häneltä haluat vaatia.
Esimerkiksi hyvä käytös ei ole yhtä kuin vaatimuslistojesi täydellinen täyttäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jämäkällä huumorintajulla. Omalla esimerkillä. Inttämiseen ja tyhjän vääntämiseen pelkästä vääntämisen ilosta ei kannata lähteä.
Sukulsislapseni ovat tuollaisia. Heidät on kasvatettu vanhoilla metodeilla eli olemalla lapsen kanssa, juttelemalla, leikkimällä, käymällä puistossa, lukemalla kirjoja tms. Ja toki asettamalla rajoja. Ruutuaikaa ovat saaneet erittäin rajoitetusti. Toi sun, että lapsi oppisi sitä itse säätelemään ei voi toimia, koska palvelut on tehty mahdollisimman koukuttaviksi. Ne ovat siis jopa fyysisesti addiktoivia.
Eipä siinä kai sen ihmeempää, kuin että itse toimii esimerkkinä, kasvattaa positiivisen kautta ja pysyy koko ajan johdonmukaisena. Usein lapsen "huono" käytös johtuu siitä, että vanhempi ei suhtaudu kaikkiin tilanteisiin johdonmukaisesti. Jos joku asia on välillä hyväksyttyä ja välillä ei, on pienen lapsen todella vaikea tulkita kumpi vaihtoehto milloinkin pätee.
Toinen tärkeä seikka on puhua lapselle paljon ja tukea lapselle luontaista elämänuteliaisuutta. Monet kauhistelevat lasten huono sanavarastoa ja syyttävät siitä, että lapset eivät nykyään lue. Noita epäselviä sanoja kun katselee, itselleni tulee aina mieleen, että enemmän tuo kertoo siitä, etteivät vanhemmat puhu lastensa kanssa. Miten lapsi voi oppia sanan neulanen, jos koskaan ei ole vanhemman kanssa menty katsomaan puita ja keskustelemalla ihmetelty niiden eroja?
Viimeisenä on tärkeää opettaa lapselle empatiaa. Opettaa olemaan aina isompi ihminen, eikä lähteä mukaan kiusaamiseen tai muuhunkaan, vaan pysyä kilttinä ja oikeudenmukaisena. Ja HUOM! tämä ei tarkoita sitä, ettei lapselle opettaisi terveitä rajoja. Kiltteys ei tarkoita sitä, että olisi käytettävä kynnysmatto.
Aika monelta taisi mennä ohi ap:n pieni ironia, kun joku kerran on hänen 10kk (!) vanhaa lastaan jo huonosti kasvatetuksi :)
Mulla on huonosti kasvatettuja lapsia. Ne on saaneet tosi paljon periksi, niiden kanssa on keskusteltu ja väännetty. Nyt ne on isoja jo. Vanhempi on jo täysi-ikäinen ja nuorempikin jo yläkoulussa. Ovat todella kivoja ja hyvä käytöksisiä, empaattisia ja nohevia.
Minun lapseni ovat jo lähes aikuisia. Molemmat ovat fiksuja, hyväkäytöksisiä ja menestyneet koulussa tosi hyvin, silti he ovat ihan erilaisia ihmisiä ja persoonia. Kasvatuksella voi vaikuttaa rajallisesti ihmiseen. Tämä johtuu siitä, että ihmisillä on jo syntyessään erilainen temperamentti, älykkyys ja ylipäätään erilainen perimä. Tämän vaikutus on suuri, samoin ympäristön, myöhemmin koulun ja kavereiden. Mm. näistä syistä samoissakin perheissä on usein hyvin erilaisia lapsia. Kannattaa kuitenkin yrittää aina ohjata lasta hyvään ja oikeiden asioiden pariin. Millään kasvatuksella ihmisistä ei tule täydellisiä myöskään. Vanhemmat eivät ole täydellisiä hekään. Perää tuntuu olevan sanonnassa, että lapsi kasvattaa enemmän vanhempaa kuin vanhempi lasta.
Et anna periksi, jos lapsi sanoo ei. Eli se talvivaate ja vaippa laitetaan. Et anna lapsen ryhtyä määräilemään. Jos ruoka ei maistu, laita jääkaappiin, maistuu se kun nälkä tulee.
Tällä tyylillä minut on kasvatettu ja omat lapset 4 kpl, nuorin lukiolainen vielä kotona ja paljon saivat aina kehuja kyläreissulla, kun a) kättelivät ja kumarsivat/niiasivat b) veivät lautasensa tiskipöydälle c) söivät pöydässä eikä juosseet pitkin kyläpaikkaa sotkemassa ja paiskomassa ovia d) lähtiessä keräsivät lelut ja sanoivat hei hei.
Jos löi toista, otin kädestä kiinni ja sanoin että noin ei saa tehdä, se sattuu, miltä tuntuisi jos löisin sinua? Empatiaa pitää opettaa.
Yksinkertaisesti olet päättäväinen ja johdonmukainen ja opetat kunnon käytöstavat.
Älykkyys on eri asia. Jos ei mene algebrat päähän eikä tajua mitä tapahtuu kun vektori pyörähtää ympäri, niin ei mene. Ehkä on sitten hyvä muussa lajissa. Mutta ns. tervettä maalaisjärkeä, moraalia ja käytöstapoja niihin voi koittaa iskostaa.
Olemalla itse hyväkäytöksinen ja älykäs. Isäni on mutta äitini sitten kaikkea muuta, että musta tuli sitten kuitenkin tällänen välimuoto. Mutta typerän ja huonokäytöksisen aikuisen on turha odottaa mitään enkeliä. Rauhallinen, sydämellinen ja kohtelias vanhempi puolestaan voi siinä onnistua :)