Jos mies haluaa pitää omat tulonsa omina?
Pitää oman tilin ja käyttöoikeuden rahoihinsa, osallistuu toki perheen elättämiseen hienosti.
Ottaisitko miehen joka haluaa elää omat rahat-systeemillä?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelin tästä 24v poikani kanssa viikonloppuna. Tyttöystävä on ehdottanut yhteenmuuttoa, löytänyt ihanan vuokra-asunnon kantakaupungista ja virittelee yhteistä tulevaisuutta. Ongelmana on se, että tämä kaikki tehtäisiin poikani rahoilla, koska tyttö on varaton opiskelija. Pojalle riittäisi nykyinen yksiönsä pienine kuluineen, tyttö ei voi ymmärtää moista ehdotusta. Hän haluaa isomman asunnon, mutta ei suostu siitä maksamaan. Samalla tyttö suunnittelee lomamatkaa keväiseen Prahaan, tämäkin poikani rahoilla. Koska perheissä kaikki on yhteistä!
Pojalla on kotoa malli, jossa molemmilla vanhemmilla on omat rahansa ja jossa se paremmintienaava voi varsin hyvin ostaa koko perheelle viikonlopun herkkuruuat, jos itse haluaa syödä hyvin. Saman voi tehdä huonommintienaavakin, mutta ei koskaan niin, että laskuttaa siitä parempituloista. Siksi poikani (aikuinen, ei mamman helmoissa) ihmettelee sitä, miksi hänen tulonsa olisivat tyttöystävän käytössä siksi, että tämä haluaa kaikenlaista.
Mitä V.I.T.T.U.A tämä sinulle kuuluu?
t.mies
Poikani halusi ilmaista hämmennystään asiassa, joka oli hänelle uusi ja outo. Seurusteluaikana oletusarvo oli ollut, että mies maksaa, yhteisasumien aikana sama meno olisi jatkunut. Kävimme syvällisen keskustelun aiheesta "naiset ja raha" ja etenkin siitä piirteestä, jonka mukaan miehen oletetaan aina olevan se maksaja ja naisen kuluttaja.
Onko kasvatus mennyt pieleen, jos poika ei osaa ryhtyä miehekisi vaan roikkuu äipän helmoissa? Aikuisen ihmisen pitää osata itse tehdä omat ratkasut ja äidin pitää luottaa pojan harkintakykyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onpas outo kysymys? Mitä muita toimintapoja sitä voisi edes olla? Paitsi toki jos mielii loisia miehen rahoilla...
Lapsellinen ja vanhanaikainen näkemys. Ei se ole nykyisin mitenkään harvinaista että nainen tienaa enemmän kuin miehensä. Eikö elämä ole hankalaa, jos on noin katkera ja mustavalkoinen?
t.mies
Itse asiassa tämä "loisimis"-käsite taitaa olla aika uusi. Ennen vanhaan miehille oli kunnia-asia elättää vaimonsa.
Niin varmaan kun työt olivat pääasiassa miehisiä ja nainen teki kunnon töitä kotona jopa kymmenen lapsen kanssa. Nyky"vaimoilla" kotityöt on muumilaulujen lauleskelua ja pyykkikoneen napin painamista. Ja tietysti somettamista. Tästä hyvästäkö naista pitäisi elättää? Tasa-arvoinen ihminen tajuaa hommata itse elantonsa!
Kai sen senkin saa väännettyä negatiiviseksi että elämä on nykyään fyysiesti helpompaa kuin 40-luvulla.
Ei miehetkään enää työkseen sahaa petäjiä tukeiksi pokasahalla metrin lumihangessa tai kaiva valtaojaa pellon reunaan lapiolla, vaan istuvat työkseen kravaatti kaulassa perseellään konttorituolissa.
Vierailija kirjoitti:
Jos on suuret tuloerot, niin tuollainen käytännössä alentaa koko perheen elintasoa.
Toisella voisi olla varaa suurempaan asuntoon, mutta kun toisella ei ole, niin asutaan ahtaasti. Varakkaampis sijoittelee sitten rahojaan johonkin perheen ulkopuollelle tai käyttää omiin harrrastuksiin sen mitä ei mahdu enää pankkitilille.
Meillä on 1000€/kk tuloero ja yhteiset menot maksetaan puoliksi. Yllättäen se pienempituloisempi näyttää säästeliäämmältä kun pankkitilejä katsoo. Sijoitustilit ja muu omaisuus sitten näyttää muuta.
Yhdessä on sovittu miten ja missä halutaan asua ja mitä se saa maksaa.... sen mukaan mennään.
Nyt kun parempituloiselle napsahti perintö eikä toisaan enää tahdo pankkitilille mahtua, niin yhdessä keskustellen, elämäntapoja ja toiveita miettien perintö laitetaan kakkoskotiin, joka jää perinnönsaajan omaisuudeksi mutta tulee koko perheen yhteiseen käyttöön.
Kyllä oman rahan mallissakin on ihan mahdollista miettiä koko perheen yhteistä hyvää ja haluta käyttää niitä omia rahoja myös toisen hyväksi. Ilman että sitä omaa omaisuutta lahjoittaa pois tai tuhlaa omasta mielestä turhuuksiin.
Me olemme perhe nyt, ja sitoutuneita yhteiseen elämään.... mutta en voi tietää milloin toisen mieli muuttuu, aikamonelle syyttömälle osapuolelle se pettäminen tms tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onpas outo kysymys? Mitä muita toimintapoja sitä voisi edes olla? Paitsi toki jos mielii loisia miehen rahoilla...
Lapsellinen ja vanhanaikainen näkemys. Ei se ole nykyisin mitenkään harvinaista että nainen tienaa enemmän kuin miehensä. Eikö elämä ole hankalaa, jos on noin katkera ja mustavalkoinen?
t.mies
Itse asiassa tämä "loisimis"-käsite taitaa olla aika uusi. Ennen vanhaan miehille oli kunnia-asia elättää vaimonsa.
Niin varmaan kun työt olivat pääasiassa miehisiä ja nainen teki kunnon töitä kotona jopa kymmenen lapsen kanssa. Nyky"vaimoilla" kotityöt on muumilaulujen lauleskelua ja pyykkikoneen napin painamista. Ja tietysti somettamista. Tästä hyvästäkö naista pitäisi elättää? Tasa-arvoinen ihminen tajuaa hommata itse elantonsa!
Tasa-arvoinen ihminen huolehtii myös puoliksi kotitöistä ja lasten kasvattamisesta.
Ei, tasa-arvo on tilanteessa niin, että se joka tuo töillään leivän pöytään ei ole mitenkään velvollinen tekemään mitään kotitöitä, vaan ne jäävät tosiaan sen vastuulle, joka sitä leipää myös syö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelin tästä 24v poikani kanssa viikonloppuna. Tyttöystävä on ehdottanut yhteenmuuttoa, löytänyt ihanan vuokra-asunnon kantakaupungista ja virittelee yhteistä tulevaisuutta. Ongelmana on se, että tämä kaikki tehtäisiin poikani rahoilla, koska tyttö on varaton opiskelija. Pojalle riittäisi nykyinen yksiönsä pienine kuluineen, tyttö ei voi ymmärtää moista ehdotusta. Hän haluaa isomman asunnon, mutta ei suostu siitä maksamaan. Samalla tyttö suunnittelee lomamatkaa keväiseen Prahaan, tämäkin poikani rahoilla. Koska perheissä kaikki on yhteistä!
Pojalla on kotoa malli, jossa molemmilla vanhemmilla on omat rahansa ja jossa se paremmintienaava voi varsin hyvin ostaa koko perheelle viikonlopun herkkuruuat, jos itse haluaa syödä hyvin. Saman voi tehdä huonommintienaavakin, mutta ei koskaan niin, että laskuttaa siitä parempituloista. Siksi poikani (aikuinen, ei mamman helmoissa) ihmettelee sitä, miksi hänen tulonsa olisivat tyttöystävän käytössä siksi, että tämä haluaa kaikenlaista.
Mitä V.I.T.T.U.A tämä sinulle kuuluu?
t.mies
Poikani halusi ilmaista hämmennystään asiassa, joka oli hänelle uusi ja outo. Seurusteluaikana oletusarvo oli ollut, että mies maksaa, yhteisasumien aikana sama meno olisi jatkunut. Kävimme syvällisen keskustelun aiheesta "naiset ja raha" ja etenkin siitä piirteestä, jonka mukaan miehen oletetaan aina olevan se maksaja ja naisen kuluttaja.
En tiedä, millaisissa piireissä liikutte, mutta ainakaan minun suvussani ja tuttavapiirissäni noin eivät oleta kuin korkeintaan hyvin vanhat ihmiset. Ehkä kouluttamattomat ihmiset ovat noin konservatiivisia?
Pojan tyttöystävän vanhemmat ovat opistotasoisen tutkinnon suorittaneita ja tyttö opiskelee AMK:ssa. Sekä mies että minä olemme akateemisia ja meille on jo omasta lapsuudenkodista asti ollut selvää, että jokainen elättää itse itsensä.
Henkilökohtaisesti en suostuisi siihen että perheessä on useampi elintaso.
Meillä on vain yksi käyttötili, joka on yhteinen. Tämän tilin lisäksi on säästötili, yhteinen sekin. Olemme perhe, ja perheessä rahat ovat yhteisiä. Tämä ei tarkoita sitä, että mieheni elättää meidät ja minä tuhlaan rahat. Mutta koska minä hoidan lapsia kotona, ilman panostani mies ei voisi käydä töissä kokopäiväisesti- en ikinä suostuisi siihen, että saisin ns. talousrahaa ja loput mies pitäisi itsellään.
Jos molemmat kävisi töissä ja hoitaisi kotia ja perhettä saman verran niin tottakai. Jos kuitenkin naisen pitäisi käydä töissä, hoitaa koti ja maksaa lapsien kulut, niin ei olisi reilua.
Meillä on vaimon kanssa yhteinen taloustili mihin molemmat maksavat palkastaan joka kuukausi x-määärän rahaa. Itse miehenä maksan jonkin verran enemmän, koska syön huomattavasti enemmän ja näin on reilua, että maksan hieman enemmän.
Muut rahat molemmat saavat käyttää ihan miten lystäävät. Itse tienaan reilusti vaimoani enemmän mutta teen myös enemmän ja vaativampaa työtä. Mielestäni meillä ei kuitenkaan ole kahta eri elintasoa sillä suuri osa asioista mihin päätän rahani käyttää hyödyttävät myös vaimoani.
Itse katsoisin asiaa vähän siltä kantilta, että se kellä on enemmän vastuuta toimeentulosta on myös suurempi valta päättää siittä mihin niitä rahoja käytetään. Tietenkin käytän myös täysin omiin juttuihin paljon rahaa mutta ei se ole vaimoltani mitään pois.
Meillä mies tienaa paljon enemmäin kuin minä ja osallistuu näin ollen myös mun menoihin. Lapsia ei ole, mulla kaksi koiraa mutta koirienkin menot mies hoitaa.
Meillä on mennyt alusta saakka näin, jo ennen kuin oltiin naimisissa. Mies on mua nuorempi mutta hänellä on yli puolet parempi palkka kuin minulla.
En sano et tää on se oikee tapa mutta meillä on toiminut jo 6 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onpas outo kysymys? Mitä muita toimintapoja sitä voisi edes olla? Paitsi toki jos mielii loisia miehen rahoilla...
Lapsellinen ja vanhanaikainen näkemys. Ei se ole nykyisin mitenkään harvinaista että nainen tienaa enemmän kuin miehensä. Eikö elämä ole hankalaa, jos on noin katkera ja mustavalkoinen?
t.mies
Itse asiassa tämä "loisimis"-käsite taitaa olla aika uusi. Ennen vanhaan miehille oli kunnia-asia elättää vaimonsa.
Niin varmaan kun työt olivat pääasiassa miehisiä ja nainen teki kunnon töitä kotona jopa kymmenen lapsen kanssa. Nyky"vaimoilla" kotityöt on muumilaulujen lauleskelua ja pyykkikoneen napin painamista. Ja tietysti somettamista. Tästä hyvästäkö naista pitäisi elättää? Tasa-arvoinen ihminen tajuaa hommata itse elantonsa!
Tasa-arvoinen ihminen huolehtii myös puoliksi kotitöistä ja lasten kasvattamisesta.
Ei, tasa-arvo on tilanteessa niin, että se joka tuo töillään leivän pöytään ei ole mitenkään velvollinen tekemään mitään kotitöitä, vaan ne jäävät tosiaan sen vastuulle, joka sitä leipää myös syö.
Eli meillä työttömäksi jääneen mieheni pitäisi huolehtia yksin kaikista kotitöistä? I don't think so. Mielestäni mieheni on oikeutettu syömään sitä leipää edelleenkin, vaikkei juuri rahaa talouteen tuokaan. Ja minä teen osani taloustöistä, sillä kyllä minäkin sotkua, tiskiä ja pyykkiä teen. Mutta me olemmekin perhe joka puhaltaa samaan hiileen emmekä viholliset, jotka poteroistaan käsin otsa kurtussa vahtivat omaa etuaan.
"Pitää oman tilin ja käyttöoikeuden rahoihinsa, osallistuu toki perheen elättämiseen hienosti. Ottaisitko miehen joka haluaa elää omat rahat-systeemillä?" - Niin sitä, mitä miehen pitäisi vielä maksaa ja kustantaa?
Se, että miehenä hankkisin -olen siis sinkku- jotain perheen hyväksi, niin en usko, että jakaisin summaa varsinaisesti perheen jäsenten kesken tasan -aina välillä- joku voisi saada jotain "ekstraa" (Lapsia ei tarvitse muistaa omalla lahjalla vanhempien yhteisenä hääpäivänä tai siipan kanssa voi lähteä vaikka teatteriin kahdestaan puolison kanssa ilman, että vaivaisin päätäni, että miten hyvittäisin tämän "irtioton" lapsille...)
Mutta kun samassa perheessä ollaan pitäisin selvänä, että kukin kynnellä kykenevä osallistuu sen pyörittämiseen. Mutta pitäisin myös oikeuden hankkia mahd. vain itselleni mieluisia asioita ilman, että minun tarvitsisi ensin hyväksyttää jokainen (potenttiaalinen) hankintani muulla perheellä. - En toisaalta vaadi, että mahdollisen siippani tarvitsisi hankkia jokaiseen ostokseensa minun lupani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä ehdolla, että ns. poikkeustilanteet olisi myös mietitty sekä lapsista ja perheestä aiheutuvien kulujen jako. Miten jaetaan esim.
- Lasten kulut?
- Raskausajan kulut: Mahdolliset ylimääräiset lääkärit, raskaudesta aiheutuvien haittojen hoito esim. fysioterapia jne.
- Äitiys- ja hoitovapaiden ajan ansionmenetys?
- Em. aikojen eläkekertymien heikentyminen sillä, joka on kotona?
- Mitä, jos toinen jää työttömäksi perhevapaiden pitämisen vuoksi?
- Onko molemmilla yhtäläinen mahdollisuus tehdä uraa ja käydä töissä? Vai onko oletus, että toinen pystyy olemaan ylitöissä ja käymään työmatkoilla, koska toinen järjestää työnsä siten, että ehtii hakemaan lapset hoidosta, viemään harrastuksiin, pesemään pyykit jne.
Ja mitä sitten jos, mistä tahansa syystä, toinen on merkittävästi pienemmillä tuloilla pitkään? Onko toinen valmis asumaan vuokrakolmiossa lähiössä, jos toinen ei saa asuntolainaan? Syövätkö molemmat kaalilaatikkoa ja puuroa vai onko parempituloisella oman sisäfileet?
Ei toimivassa pari suhteessa mitään tarvitse sopia. Kai nämä nyt on itsestään selvää, että jos toinen on lasten kanssa kotona, niin työssäolija rahoittaa käytännössä koko homman. Onhan sitä yhtälailla naimisissa ja lasten vanhempi, vaikka olisi omat erilliset tilit... Jos näistä sinun mainitsemistasi asioita tulee ongelma, niin ei taida oikein homma toimia muutenkaan.
Jos erilliset rahat pidetään kaikki nämä täytyy sopia. Never again... Jatkuvaa vääntöä paljonko ruokaan saa mennä jne.
Mies on monessa perheessä yksi lapista. Kun nainen huomaa että lapset aikuistuu joskus, mutta mies ei koskaan, niin on aika puhaltaa peli poikki ja valita helpompi tulevaisuus.
t.mies