Lue keskustelun säännöt.
Jos mies haluaa pitää omat tulonsa omina?
23.11.2015 |
Pitää oman tilin ja käyttöoikeuden rahoihinsa, osallistuu toki perheen elättämiseen hienosti.
Ottaisitko miehen joka haluaa elää omat rahat-systeemillä?
Kommentit (93)
Onneksi meidän suhde alkoi jo ennenkuin ihmiset oli parisuhteessakin pihejä ja itsekkäitä.
Elämä on helppoa kun koko perhe elää samaa ja samantasoista elämää riippumatta onko rahat minun vai mieheni.
Kun sain perinnön niin en ominut sitä itselleni vaan koko perhe reissasi niillä rahoilla monet luxusmatkat ja osan sijoitin viisaasti ja koko perhe nauttii tuotoista.
Kun mieheni sai yrityskaupoista rahaa niin hän sijoitti rahat ja käyttää tuotot koko perheen elättämiseen ja hyvinvointiin eikä vain itseensä.
Ja KERTAAKAAN ei ole tarvinnut rahasta tai sen käyttämisestä tapella näiden 24 vuoden aikana jonka olemme yhdessä olleet. Yhdessä päätetään ja molemmat olemme erittäin järkeviä talousasioissa. Ja olemme olleet myös köyhiä opiskelijoita ja silloinkaan ei ollut rahaongelmia. Mies oli rutiköyhä ja minä sentään sain kotoa vähän rahaa jolla sitten yhdessä kituutimme. Asuimme pienessä yksiössä ja auto oli vanha romu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos taas lapsia hankitaan, kulut menevät silloinkin totta kai puokkiin.
Näytä mulle yksikin perhe, jossa lapsen hankinnan kaikki kulut on oikeasti laitettu puokkiin. Tulonmenetyksiä, äitiysvaatteita ja eläkekertymää myöden.
Ei edes meillä mennyt, vaan hieman suurempi osa jäi minun (äidin) tappiokseni, vaikka oltiinkin pahempia nihilistejä näiden laskemisen kanssa kuin kukaan ketä tunnen. (Sittemmin meillä onkin ollut yhteiset rahat, kun todettiin liian rasittavaksi alkaa oikeasti jakamaan kaikkea.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei toimivassa pari suhteessa mitään tarvitse sopia. Kai nämä nyt on itsestään selvää, että jos toinen on lasten kanssa kotona, niin työssäolija rahoittaa käytännössä koko homman. Onhan sitä yhtälailla naimisissa ja lasten vanhempi, vaikka olisi omat erilliset tilit... Jos näistä sinun mainitsemistasi asioita tulee ongelma, niin ei taida oikein homma toimia muutenkaan.
Minusta nimenomaan yhdessä sopiminen on toimivan parisuhteen merkki ja tae. Sillä vältetään ongelmien syntyminen. Liian paljon on tarinoita, joissa mies maksaa tuloistaan asuntolainan ja nainen ruoat, lasten kulut ym. juoksevat kulut. Eron tullessa miehellä on nimissään asunto, naisella ei mitään.
Ja paljon on tarinoita perheistä joissa nainen lorvii kotona 10-15v lasten kanssa. Ottaa eron ja jää asumaan miehen rakentamaan taloon kun mies muuttaa vuokralle makselemaan elareita entiselle perheelleen.
Mä en ihan ymmärrä. Että mies saisi pitää tienaamansa rahat yhteisiä menoja lukuunottamatta? Minne ne rahat pitäisi siis laittaa, antaa vaimolle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on molemmilla omat tilit ja luonnollisestikin käyttöoikeus omiin rahoihimme. Minusta tuo käyttöoikeus omiin rahoihin on vähintä mitä pitää olla, vaikka olisi yhteinenkin tili! En edes haluaisi elää suhteessa, jossa on yksi yhteinen tili, mutta vain toisella oikeus käyttää sitä. Ei kai kellään Suomessa sentään noin ole?
Me emme ole milloinkaan edes harkinneet omista tileistä luopumista. Ei ole tarvetta. Kumpikin osallistuu kykyjensä mukaan perheen elatukseen ja käyttää tarvittaessa omaa rahaansa mielellään myös toisen hyväksi. Tätä toki helpottaa se, että olemme molemmat ansiotyössä ja ansiomme ovat aika lähellä toisiaan. Mies tosin tekee ylitöitä minua enemmän ja hänellä on myös työmatkoja jonkun verran. Mä sitten teen vastaavasti enemmän kotitöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos taas lapsia hankitaan, kulut menevät silloinkin totta kai puokkiin.
Näytä mulle yksikin perhe, jossa lapsen hankinnan kaikki kulut on oikeasti laitettu puokkiin. Tulonmenetyksiä, äitiysvaatteita ja eläkekertymää myöden.
Ei edes meillä mennyt, vaan hieman suurempi osa jäi minun (äidin) tappiokseni, vaikka oltiinkin pahempia nihilistejä näiden laskemisen kanssa kuin kukaan ketä tunnen. (Sittemmin meillä onkin ollut yhteiset rahat, kun todettiin liian rasittavaksi alkaa oikeasti jakamaan kaikkea.)
Täällä yksi tällainen perhe. Puoliksi mikä puoliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on omat tilit, mutta menot jaetaan siten, että kummallekin jää samankokoinen summa "omaksi". Eli käytännössä mitään mun-sun-yhteiset -rahanjakoa ei ole, vaan se maksaa, joka jaksaa.
Hyvin on toiminut jo 28 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei toimivassa pari suhteessa mitään tarvitse sopia. Kai nämä nyt on itsestään selvää, että jos toinen on lasten kanssa kotona, niin työssäolija rahoittaa käytännössä koko homman. Onhan sitä yhtälailla naimisissa ja lasten vanhempi, vaikka olisi omat erilliset tilit... Jos näistä sinun mainitsemistasi asioita tulee ongelma, niin ei taida oikein homma toimia muutenkaan.
Minusta nimenomaan yhdessä sopiminen on toimivan parisuhteen merkki ja tae. Sillä vältetään ongelmien syntyminen. Liian paljon on tarinoita, joissa mies maksaa tuloistaan asuntolainan ja nainen ruoat, lasten kulut ym. juoksevat kulut. Eron tullessa miehellä on nimissään asunto, naisella ei mitään.
Ja paljon on tarinoita perheistä joissa nainen lorvii kotona 10-15v lasten kanssa. Ottaa eron ja jää asumaan miehen rakentamaan taloon kun mies muuttaa vuokralle makselemaan elareita entiselle perheelleen.
Ja paljon on tarinoita perheistä, joissa nainen jää miehen vaatimuksesta kotiin hoitamaan lapsia ja kotia. Sitten mies ottaa eron ja jää itse asumaan taloonsa, kun nainen joutuu muuttamaan vuokralle lasten kanssa, joita isä suostuu tapaamaan korkeintaan kahden viikon välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onpas outo kysymys? Mitä muita toimintapoja sitä voisi edes olla? Paitsi toki jos mielii loisia miehen rahoilla...
Lapsellinen ja vanhanaikainen näkemys. Ei se ole nykyisin mitenkään harvinaista että nainen tienaa enemmän kuin miehensä. Eikö elämä ole hankalaa, jos on noin katkera ja mustavalkoinen?
t.mies
Itse asiassa tämä "loisimis"-käsite taitaa olla aika uusi. Ennen vanhaan miehille oli kunnia-asia elättää vaimonsa.
Ja naiselle kunnia-asia se, että miehen ei tarvinnut tehdä kotona mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on omat tilit ja itsestään selvää, että perheen yhteiset kulut maksetaan molempien tileiltä. Jäljelle jäävän saa sitten käyttää tai jättää käyttämättä niin kuin itse parhaaksi näkee.
Juuri näin. Meillä on sovittu mitkä laskut kumpikin maksaa. Ja jaottelu on suunnilleen samassa suhteessa, kuin mitä ovat tulotkin ovat. Ei siis puolet ja puolet. Ja tosiaan sen ylijäävällä osalla voi kumpikin tehdä mitä lystää.
Jos on suuret tuloerot, niin tuollainen käytännössä alentaa koko perheen elintasoa.
Toisella voisi olla varaa suurempaan asuntoon, mutta kun toisella ei ole, niin asutaan ahtaasti. Varakkaampis sijoittelee sitten rahojaan johonkin perheen ulkopuollelle tai käyttää omiin harrrastuksiin sen mitä ei mahdu enää pankkitilille.
Jos olet noin itsekkään puolison itsellesi valinnut, niin omapa on asiasi. Minulla ei ole paremmin tienaavana mitään vaikeuksia maksaa suurempaa osaa asumiskustannuksista. Meillä ei tosin ole ollut muutenkaan erimielisyyksiä mistään elintasokysymyksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos taas lapsia hankitaan, kulut menevät silloinkin totta kai puokkiin.
Näytä mulle yksikin perhe, jossa lapsen hankinnan kaikki kulut on oikeasti laitettu puokkiin. Tulonmenetyksiä, äitiysvaatteita ja eläkekertymää myöden.
Ei edes meillä mennyt, vaan hieman suurempi osa jäi minun (äidin) tappiokseni, vaikka oltiinkin pahempia nihilistejä näiden laskemisen kanssa kuin kukaan ketä tunnen. (Sittemmin meillä onkin ollut yhteiset rahat, kun todettiin liian rasittavaksi alkaa oikeasti jakamaan kaikkea.)
Täällä yksi tällainen perhe. Puoliksi mikä puoliksi.
Miten olette arvioineet, kuinka paljon perhevapaat ovat vaikuttaneet eläkekertymiin yms. asiat? Vai oletteko pitäneet perhevapaat puoliksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onpas outo kysymys? Mitä muita toimintapoja sitä voisi edes olla? Paitsi toki jos mielii loisia miehen rahoilla...
Lapsellinen ja vanhanaikainen näkemys. Ei se ole nykyisin mitenkään harvinaista että nainen tienaa enemmän kuin miehensä. Eikö elämä ole hankalaa, jos on noin katkera ja mustavalkoinen?
t.mies
Itse asiassa tämä "loisimis"-käsite taitaa olla aika uusi. Ennen vanhaan miehille oli kunnia-asia elättää vaimonsa.
Niin varmaan kun työt olivat pääasiassa miehisiä ja nainen teki kunnon töitä kotona jopa kymmenen lapsen kanssa. Nyky"vaimoilla" kotityöt on muumilaulujen lauleskelua ja pyykkikoneen napin painamista. Ja tietysti somettamista. Tästä hyvästäkö naista pitäisi elättää? Tasa-arvoinen ihminen tajuaa hommata itse elantonsa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onpas outo kysymys? Mitä muita toimintapoja sitä voisi edes olla? Paitsi toki jos mielii loisia miehen rahoilla...
Lapsellinen ja vanhanaikainen näkemys. Ei se ole nykyisin mitenkään harvinaista että nainen tienaa enemmän kuin miehensä. Eikö elämä ole hankalaa, jos on noin katkera ja mustavalkoinen?
t.mies
Itse asiassa tämä "loisimis"-käsite taitaa olla aika uusi. Ennen vanhaan miehille oli kunnia-asia elättää vaimonsa.
Ja naiselle kunnia-asia se, että miehen ei tarvinnut tehdä kotona mitään.
Ja tämähän varmaan miehiä risoi ankarasti, kun vaimo ei antanut tehdä kotitöitä vaan omi ne itselleen? Parinkin palstakeskustelun perusteella näin voisi päätellä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelin tästä 24v poikani kanssa viikonloppuna. Tyttöystävä on ehdottanut yhteenmuuttoa, löytänyt ihanan vuokra-asunnon kantakaupungista ja virittelee yhteistä tulevaisuutta. Ongelmana on se, että tämä kaikki tehtäisiin poikani rahoilla, koska tyttö on varaton opiskelija. Pojalle riittäisi nykyinen yksiönsä pienine kuluineen, tyttö ei voi ymmärtää moista ehdotusta. Hän haluaa isomman asunnon, mutta ei suostu siitä maksamaan. Samalla tyttö suunnittelee lomamatkaa keväiseen Prahaan, tämäkin poikani rahoilla. Koska perheissä kaikki on yhteistä!
Pojalla on kotoa malli, jossa molemmilla vanhemmilla on omat rahansa ja jossa se paremmintienaava voi varsin hyvin ostaa koko perheelle viikonlopun herkkuruuat, jos itse haluaa syödä hyvin. Saman voi tehdä huonommintienaavakin, mutta ei koskaan niin, että laskuttaa siitä parempituloista. Siksi poikani (aikuinen, ei mamman helmoissa) ihmettelee sitä, miksi hänen tulonsa olisivat tyttöystävän käytössä siksi, että tämä haluaa kaikenlaista.
Mitä V.I.T.T.U.A tämä sinulle kuuluu?
t.mies
Poikani halusi ilmaista hämmennystään asiassa, joka oli hänelle uusi ja outo. Seurusteluaikana oletusarvo oli ollut, että mies maksaa, yhteisasumien aikana sama meno olisi jatkunut. Kävimme syvällisen keskustelun aiheesta "naiset ja raha" ja etenkin siitä piirteestä, jonka mukaan miehen oletetaan aina olevan se maksaja ja naisen kuluttaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onpas outo kysymys? Mitä muita toimintapoja sitä voisi edes olla? Paitsi toki jos mielii loisia miehen rahoilla...
Lapsellinen ja vanhanaikainen näkemys. Ei se ole nykyisin mitenkään harvinaista että nainen tienaa enemmän kuin miehensä. Eikö elämä ole hankalaa, jos on noin katkera ja mustavalkoinen?
t.mies
Itse asiassa tämä "loisimis"-käsite taitaa olla aika uusi. Ennen vanhaan miehille oli kunnia-asia elättää vaimonsa.
Niin varmaan kun työt olivat pääasiassa miehisiä ja nainen teki kunnon töitä kotona jopa kymmenen lapsen kanssa. Nyky"vaimoilla" kotityöt on muumilaulujen lauleskelua ja pyykkikoneen napin painamista. Ja tietysti somettamista. Tästä hyvästäkö naista pitäisi elättää? Tasa-arvoinen ihminen tajuaa hommata itse elantonsa!
Tasa-arvoinen ihminen huolehtii myös puoliksi kotitöistä ja lasten kasvattamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei toimivassa pari suhteessa mitään tarvitse sopia. Kai nämä nyt on itsestään selvää, että jos toinen on lasten kanssa kotona, niin työssäolija rahoittaa käytännössä koko homman. Onhan sitä yhtälailla naimisissa ja lasten vanhempi, vaikka olisi omat erilliset tilit... Jos näistä sinun mainitsemistasi asioita tulee ongelma, niin ei taida oikein homma toimia muutenkaan.
Minusta nimenomaan yhdessä sopiminen on toimivan parisuhteen merkki ja tae. Sillä vältetään ongelmien syntyminen. Liian paljon on tarinoita, joissa mies maksaa tuloistaan asuntolainan ja nainen ruoat, lasten kulut ym. juoksevat kulut. Eron tullessa miehellä on nimissään asunto, naisella ei mitään.
Ja paljon on tarinoita perheistä joissa nainen lorvii kotona 10-15v lasten kanssa. Ottaa eron ja jää asumaan miehen rakentamaan taloon kun mies muuttaa vuokralle makselemaan elareita entiselle perheelleen.
Ja paljon on tarinoita perheistä, joissa nainen jää miehen vaatimuksesta kotiin hoitamaan lapsia ja kotia. Sitten mies ottaa eron ja jää itse asumaan taloonsa, kun nainen joutuu muuttamaan vuokralle lasten kanssa, joita isä suostuu tapaamaan korkeintaan kahden viikon välein.
Ensinnäkin, suurin osa eroista on naisen aloitteesta. Naiset eroaa helposti siksi, että miehestä jää jäljelle se tärkein eli lompakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelin tästä 24v poikani kanssa viikonloppuna. Tyttöystävä on ehdottanut yhteenmuuttoa, löytänyt ihanan vuokra-asunnon kantakaupungista ja virittelee yhteistä tulevaisuutta. Ongelmana on se, että tämä kaikki tehtäisiin poikani rahoilla, koska tyttö on varaton opiskelija. Pojalle riittäisi nykyinen yksiönsä pienine kuluineen, tyttö ei voi ymmärtää moista ehdotusta. Hän haluaa isomman asunnon, mutta ei suostu siitä maksamaan. Samalla tyttö suunnittelee lomamatkaa keväiseen Prahaan, tämäkin poikani rahoilla. Koska perheissä kaikki on yhteistä!
Pojalla on kotoa malli, jossa molemmilla vanhemmilla on omat rahansa ja jossa se paremmintienaava voi varsin hyvin ostaa koko perheelle viikonlopun herkkuruuat, jos itse haluaa syödä hyvin. Saman voi tehdä huonommintienaavakin, mutta ei koskaan niin, että laskuttaa siitä parempituloista. Siksi poikani (aikuinen, ei mamman helmoissa) ihmettelee sitä, miksi hänen tulonsa olisivat tyttöystävän käytössä siksi, että tämä haluaa kaikenlaista.
Mitä V.I.T.T.U.A tämä sinulle kuuluu?
t.mies
Poikani halusi ilmaista hämmennystään asiassa, joka oli hänelle uusi ja outo. Seurusteluaikana oletusarvo oli ollut, että mies maksaa, yhteisasumien aikana sama meno olisi jatkunut. Kävimme syvällisen keskustelun aiheesta "naiset ja raha" ja etenkin siitä piirteestä, jonka mukaan miehen oletetaan aina olevan se maksaja ja naisen kuluttaja.
En tiedä, millaisissa piireissä liikutte, mutta ainakaan minun suvussani ja tuttavapiirissäni noin eivät oleta kuin korkeintaan hyvin vanhat ihmiset. Ehkä kouluttamattomat ihmiset ovat noin konservatiivisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on omat tilit ja itsestään selvää, että perheen yhteiset kulut maksetaan molempien tileiltä. Jäljelle jäävän saa sitten käyttää tai jättää käyttämättä niin kuin itse parhaaksi näkee.
Juuri näin. Meillä on sovittu mitkä laskut kumpikin maksaa. Ja jaottelu on suunnilleen samassa suhteessa, kuin mitä ovat tulotkin ovat. Ei siis puolet ja puolet. Ja tosiaan sen ylijäävällä osalla voi kumpikin tehdä mitä lystää.
Jos on suuret tuloerot, niin tuollainen käytännössä alentaa koko perheen elintasoa.
Toisella voisi olla varaa suurempaan asuntoon, mutta kun toisella ei ole, niin asutaan ahtaasti. Varakkaampis sijoittelee sitten rahojaan johonkin perheen ulkopuollelle tai käyttää omiin harrrastuksiin sen mitä ei mahdu enää pankkitilille.
Jos olet noin itsekkään puolison itsellesi valinnut, niin omapa on asiasi. Minulla ei ole paremmin tienaavana mitään vaikeuksia maksaa suurempaa osaa asumiskustannuksista. Meillä ei tosin ole ollut muutenkaan erimielisyyksiä mistään elintasokysymyksistä.
Ei tämä ole kenellekkään mikään ongelma. Jokainen on itse oman keittonsa kokki.
Tottakai kaikilla omat rahat ja omat tilit. Avioehto kannattaa aina tehdä. Jokainen kustantaa omat menonsa ja tuhlaa mihin haluaa omat rahansa. Jos toinen haluaa hemmotella tai haluatte tehdä yhteishankintoja, maksakaa puoliksi. Ei ole sen vaikeampaa. Jos hommaatte auton puoliksi ja toinen käyttää sitä enemmän, on reilua että tämä myös maksaa enemmän muista kuluista (bensat, huollot..). Yhteiset lainat on tietenkin asia erikseen ja ne sovitaan tapauskohtaisesti ja pankin kanssa. Jos taas lapsia hankitaan, kulut menevät silloinkin totta kai puokkiin. Ja jos mamma haluaa ostaa jotain ekstravaatteita ja turhaa sälää lapselle, hän ostaa sen omasta pussistaan. Miksi raha-asioista täytyy tehdä niin vaikeaa? Vaikeaksi se kuitenkin aina menee ja siinäpä yksi iso syy, miksi en koskaan halua naimisiin tai lapsia. Eipähän tarvi miettiä mihin omat rahat riittävät eikä toisen tarvi ahdistua, kun ns käyn hänen lompakollaan. Sen rahat, jolle ne kuuluu ja joka on tehnyt työtä niiden eteen.